Toisessa hengellisessä laulussa sanotaan: Jos mä harhailen, tieltä poiketen, Isän luokse ei matkain vie." Toisessa taas: "Enää koskaan en horjuen kulje. Olen saapunut Jumalan luo."
Jos katsomme Raamatun henkilöitä, horjuivatko he ja poikkesivat tieltä vai kulkivatko harhailematta 'suoraa valon tietä'. Tai jos katsomme nykyhenkilöitä, löytyykö joku, joka ei koskaan poikkea tieltä. Löytyykö joku, joka ei 'horjuen kulje'.
Niin kauniita, kuin molemmat laulut ovatkin, toinen tuo vierasta tulta Herran alttarille.
Jos katsomme Raamatun henkilöitä, horjuivatko he ja poikkesivat tieltä vai kulkivatko harhailematta 'suoraa valon tietä'. Tai jos katsomme nykyhenkilöitä, löytyykö joku, joka ei koskaan poikkea tieltä. Löytyykö joku, joka ei 'horjuen kulje'.
Niin kauniita, kuin molemmat laulut ovatkin, toinen tuo vierasta tulta Herran alttarille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän se nyt riippuu siitä kumman evankeliumin mukaan kuljetaan.
Jos Jeesuksen sanoin Jumalan valtakunta on sisällisesti meissä taivasten valtakuntana, niin kulku tapahtuu omantunnon äänen perusteella.
Mutta jos kyseessä on Paavalin syntiopin evankeliumi, niin siinähän hankintaan puhdas omatunto palvomalla Jeesusta uhrina, ja voi tehdä vaikka sitä pahaa mitä vihaa.
Ei tässä edes ole mitään horjuvaa tietä kuljettavaksi.
Eli mikä tässä olisi, Brasil, se horjuva tie?
Taivasten valtakunta on sisällisesti meissä ja on Jeesuksen sanoin hapatuksen kaltainen, löytyy Matteuksen evankeliumi 13:33, ja Paavali käskee perkaamaan pois vanhan hapatuksen, kun Jeesus on teurastettu pääsiäisen uhrilampaana, löytyy 1.Korintolaiskirje 5:7. Ei siinä ole mitään välimuotoa.
Paavalin oppi happamattomana liittyy tietysti uhrikulttiin, kun pääsiäinen on happamattoman leivän juhlana, joka happamaton leipä on myös ehtoollisella.
Kyseessä on Jahven määräys 2.Mooseksen kirja, luku 13, kun on uhrattava esikoispojat ja karjan urospuolet, niin mitään hapanta ei saa olla läsnä.
Ja Jeesuksen opetus on päinvastainen uhrikulttiin verrattuna taivasten valtakuntana meissä, eihän Jumalan valtakunnan ollessa sisällisesti meissä voi ryhtyä sitä uhraamaan.
Niinpä Jeesuksen opettama Israelin Jumala kieltääkin kaiken viattoman veren vuodattamisen (Jeremia 7).
Mutta olen miettinyt, että Jeesuksen sanoma happamuus taivasten valtakunnassa saattaisi liittyä myös sähköön, joka on perusedellytys elämälle.
Meidän veremme pH arvo tuottaa sydämelle sähkön, että sydän lyö.
Liittyisikö myös Jeesuksen lauseeseen, että anna kuolleiden haudata kuolleensa, seuraa sinä minua - happamattomassa ei ole elämää.
Jeesus ainakin horjui, vanha viinitrokari.
Erämaassa pössytteli kannabista että oli aivan sekaisin.
missä noin kerrotaan?