Uskovien salainen viinan käyttö on kuin hiljainen tabu, joka värjää uskonnollisten piirien kuvaa moraalisista periaatteista. Vaikka uskonnot opettavat kohtuutta ja pidättäytymistä, näyttää siltä, että yhä useammat uskovaiset harjoittavat päinvastaista käytäntöä, kääriytyen pimeisiin juomiskesteihin.
Onko usko heikentynyt vai onko kyse pikemminkin kaksinaismoralismista? Uskovien salainen viinan käyttö on kuin pyhien lupauksien salatila, jossa uskonnon ja viihteen risteytyvät. Kirkolliset tilaisuudet ovat alkaneet muistuttaa enemmän cocktail-juhlia kuin hengellisiä kohtaamisia, kun uskovat yrittävät piilottaa oman pullonsa ehtoollisella käydessään.
Ehkäpä tämä salainen viinan nauttiminen on yritys paeta ankaran uskonnollisen kurin alta, ikään kuin hengellinen taakka olisi liian raskas kantaa ilman salaisia seuralaisiaan. Uskovien juhlinta sulautuu yhä enemmän maalliseen iloiseen elämään, ja uskonnolliset rajoitukset näyttävät haihtuvan usvaksi illan edetessä.
Voimmeko puhua uskontojen aitoudesta, kun niiden seuraajat nauttivat viinistä kirkollisten seinien ulkopuolella? Salaa juovat uskovat haastavat perinteiset käsitykset hurskaudesta ja pakottavat meidät pohtimaan, kuinka tiukasti uskonnolliset normit ovatkaan kiinnittyneet arkipäivän todellisuuteen. Uskonto ja salainen viinan käyttö tuntuvat olevan omituinen, mutta silti kiehtova liitto, joka paljastaa enemmän uskontojen monimuotoisuudesta kuin ensi silmäyksellä näyttää.
Onko usko heikentynyt vai onko kyse pikemminkin kaksinaismoralismista? Uskovien salainen viinan käyttö on kuin pyhien lupauksien salatila, jossa uskonnon ja viihteen risteytyvät. Kirkolliset tilaisuudet ovat alkaneet muistuttaa enemmän cocktail-juhlia kuin hengellisiä kohtaamisia, kun uskovat yrittävät piilottaa oman pullonsa ehtoollisella käydessään.
Ehkäpä tämä salainen viinan nauttiminen on yritys paeta ankaran uskonnollisen kurin alta, ikään kuin hengellinen taakka olisi liian raskas kantaa ilman salaisia seuralaisiaan. Uskovien juhlinta sulautuu yhä enemmän maalliseen iloiseen elämään, ja uskonnolliset rajoitukset näyttävät haihtuvan usvaksi illan edetessä.
Voimmeko puhua uskontojen aitoudesta, kun niiden seuraajat nauttivat viinistä kirkollisten seinien ulkopuolella? Salaa juovat uskovat haastavat perinteiset käsitykset hurskaudesta ja pakottavat meidät pohtimaan, kuinka tiukasti uskonnolliset normit ovatkaan kiinnittyneet arkipäivän todellisuuteen. Uskonto ja salainen viinan käyttö tuntuvat olevan omituinen, mutta silti kiehtova liitto, joka paljastaa enemmän uskontojen monimuotoisuudesta kuin ensi silmäyksellä näyttää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen kuullut, ettei ylijäänyttä ehtoollisviiniä kaadeta viemäriin… Tiettävästi avattu viini säilyy huonosti, joten pappi suorittaa takahuoneessa rukouksen muuttaen viinin takaisin ”vedeksi”, jolloin sen voi juoda huoletta pois.
Missä ihmeen välissä, kun pitää viedä sanaa eteenpäin!
Uskovaiset evankelioivat juoppokavereitaan kuppiloissa.
Onko se nyt niin kauhea synti, jos joskus ottaa napanteria? Vetihän Jeesuskin oikei kaksinkäsin punkkua ja oli sen jälkeen peetlehemissä. Niin, ja onhan Uskovaisilla se takaportti aina käytössä... Sunnuntainahan saa synnit anteeksi!
Me hellarit otamme aina ryypyt ennen sätkyttely kokouksia
Varma Tieto
Joo naapurillakin ponupannu tiputtelee koko ajan .
Juuri siksi me uskovaiset sanomme viiniä Jeesuksen vereksi, jotta voimme juoda sitä ilman omantunnon soimauksia ämpärikaupalla.
Kaikki mitä tapahtuu yhteiskunnassa, näkyy aina myös seurakunnissa.
Kun ihmiset juo enemmän, niin ihmiset juo enemmän.
Ei se ole sen monimutkaisempaa.
Uskovaisten juopotteluun pääsyy on se, että he eivät siedä itseään selvin päin. Alkoholi ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, vaan pitäisi tarttua rohkeasti siihen, mikä on uskovaisen sietämättömyyden juurisyy.