Vanhemmalla lapsellamme on diagnosoitu selkeitä aspergerpiirteitä. Nuorimmaisemme oli neurologisissa tutkimuksissa päiväkodissa esiintyvän puhumattomuuden vuoksi. Kotona ja tutuille juttelee normaalisti. Päiväkodissa vain yhdelle ainoalle hoitajalle ja hänellekin pelkästään kuiskaamalla. Päiväkodissa olivat aluksi ymmällään. Eivät olleet kuulema koskaan nähneet puhumatonta lasta. Diagnoosiksi tuli valikoiva puhumattomuus(selektiivinen mutismi). Myöskin sisareni päiväkoti ikäisellä lapsella on samantyyppisiä ongelmia.
Mutismi on luultavasti hyvin harvinaista. Olen lukenut mutismia ja autismia ilmenevän samoissa perheissä/suvuissa. Olisi hauska kuulla toisten kokemuksista. Onko mutismi hävinnyt iän myötä? Miten olette saaneet lapsen puhumaan?
Autisti vai Mutisti
51
32888
Vastaukset
- niksu
olen asperger ja vielä 37 vuotiaanakin olen kovin valikoiva puhuessani. Kotona ja vanhempieni kanssa puhun normaalisti ja muutaman harvan kaverin kanssa. Töissä voin olla puhumatta kvyesti 8 tuntia. On kerta kaikkiaan ihmisiä, joille mulla ei ole mitään sanomista; ei ole sanoja tai vaikka olisikin, ne ei vaan tule. Olen hyvin valikoiva ihmisten suhteen. Viihdyn parhaiten yksin.
Itse en puhumattomuudestani kärsi, mutta monia se tuntuu kovin vaivaavan. Pahinta on kuitenkin vajaaälyiseksi leimaaminen.
Mäkin puhun hiljaisella äänellä. - terveisin
olen 28v ja diagnoosinani on asperger
lapsuudessani as oli tuntematon käsite
ensimmäinen määritelmä ongelmistani olikin autismi
puhettani kuvataan kuiskaamiseksi vieläkin
yleensä kukaan ei kuule mitä sanon
omasta mielestäni puhun ihan tarpeeksi lujaa
muuten sattuisi korviin.
olen oppinut kuitenkin jo sen
että en valita muille
he huutavat jatkuvasti
muuten,
miksi pitäisi puhua
jos ei tahdo sanoa mitään
ja tuntuu siltä että ei halua puhua?- mutismiksi nimetty vaiva hä...
Ajan myötä. Näiden nuorenpuoleisten aspergerien toiminnat itsellekin tuttuja.
As-mieshenkilönä puhumisen, osallistumisen tai kannanottamisen tarpeellisuus
on itsellä samanluonteista.
Tyhjän kun saa pyytämättäkin!
Mieluummin kirjallisena kuin puhumalla; luurilla tai ilman.
aspergermies 49v
- Jonah
Minulla on vaikeasti autistinen tytär, veljenpojalla on kielellisen kehityksen häiriöitä (dysfasia)ja miehen veljenpojalla on asperger. Minua 16 vuotta nuoremmalla serkulla oli selektiivinen mutismi ja hän ei puhunut KENELLEKKÄÄN muulle kuin äidilleen ja mummulleen noin 10-vuotiaaksi asti, joille hän rupatteli paljonkin. Hän oli apukoulussa ala-asteen koska tietysti oli aika hankalaa koettaa opettaa lasta joka kieltäytyy puhumasta. Puhetta alkoi tulla pikkuhiljaa ja ylä-aste sujui jo niin hyvin, että tyttö meni lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi. Kävi sen jälkeen jonkin suurtalousesimieslinjan ja kokkikoulun (en tiedä tarkkoja nimityksiä) ja pisti poikakaverinsa kanssa pystyyn oman pitopalveluyrityksen.
Jos puhe on edes JOLLEKIN ihmiselle normaalia, oma mielipiteeni on että silloin kyseessä ei tn. ole asperger eikä ainakaan autismi. Tietysti voi olla että lapsessa on sekaisin molempia mutta arvelisin että tämä on kohtalaisen pätevä yleissääntö. - tonteri
Meidän lapsi ohjattiin 6 vuotiaana Lastenlinnaan tutkimuksiin. Neurologisella osastolla totesivat lapsen olevan mutisti. Mitään vikaa järjellisissä toiminnoissa eivät havainneet.
Jatkohoitoon passittivat saman talon psykiatrille. Siellä kävimme koko perhe. Ensimmäiseksi kysyttiin minkä takia lapsi tulee heille hoitoon, vaikka lähetteessä luki kaikki tiedot. Seuraavaksi tivattiin mistä syystä lapsi meidän mielestämme on puhumaton. Sama kaava jatkui seuraavillakin kerroilla. Samaan aikaan lapsella piirrätettiin erilaisia kuvia, joita sitten meille esitettiin ja tulkittiin. Kaikesta tuli sellainen tuntu kuin meistä olisi yritetty rusentaa ulos tunnustus kuinka huonoja vanhempia olemme.
Viidennellä kerralla olimme jo täysin tuskastuneita ja ahdistuneita koko touhuun. Sanoimmekin lääkärille ja psykologille lapsen tilanteen selvästi parantuneen, päiväkodistakin sanoimme tulleen sellaista viestiä. Todellisuudessa lapsen tilanne oli pysynyt ennallaan.
Hämmästyksemme oli suuri kun terapeutit suorastaan hykertelivät, ja olivat silminnähden tyytyväisiä. Jatkoksi sovittiinkin sitten vielä yksi käyntikerta muutaman kuukauden päähän.
Ihmettelenkin tämän kokemuksemme perusteella kuinka suuri osa psykiatrisen hoidon tuloksista mahtaa olla tämän tapaisia näennäisparantumisia.
Sen ainakin oppi, että mikäli tulevaisuudessa tarvitsee apua, niin vähintään kahdesti harkitsee kannattaako sitä hakea ollenkaan.
Lapsi on nyt 10v ja pärjännyt koulussa yllättävänkin hyvin. Kysyttäessä vastaa, muuten ei paljoa puhu. Ensimmäisellä luokalla koulussa oli avustaja, joka aina välitunneilla järjesteli lasta leikkeihin mukaan, nykyisin osaa mennä mukaan itsekin. Toivottavasti puhetta rupeaa jossain vaiheessa tulemaan. Mielestämme kuitenkin pääasia että viihtyy koulussa.- as-äiti
Tuollainen valehtelu että on parantunut on vastuutonta ongelman välttelyä.
Teidän olisi tietysti pitänyt sanoa mistä on kysymys. Kertoa miltä teistä tuntuu ja että haluatte lopettaa. Nyt heille jäi väärä tieto että menetelmillä on saatu jonkun tilanne korjaantumaan, ja saatetaan yrittää muitakin siten hoitaa.
Älytöntä. - jussi
as-äiti kirjoitti:
Tuollainen valehtelu että on parantunut on vastuutonta ongelman välttelyä.
Teidän olisi tietysti pitänyt sanoa mistä on kysymys. Kertoa miltä teistä tuntuu ja että haluatte lopettaa. Nyt heille jäi väärä tieto että menetelmillä on saatu jonkun tilanne korjaantumaan, ja saatetaan yrittää muitakin siten hoitaa.
Älytöntä.Meni täydellisesti herne nenään psykiatrilta, kun sanoin hänelle suoraan ettei 1,5 vuotta jatkuneesta taideterapiasta ole lapselle mitään hyötyä. Koulussa opettaja oli myös samaa mieltä. Oman ja opettajan näkemyksen esittäminen asioista oli selvästi psykiatrille liikaa. Olihan hän sentään asiantuntija. Keskustelumme lopuksi hän vielä halusi päästä sanomaan viimeisen sanan, eli iski suoraan vyön alle, kääntämällä keskustelun minun persoonaani. Ihmetellä vain täytyy ammatti-ihmisen kehittymättömyyttä.
Viisaampaa olisi varmaankin ollut valehdella ja vaieta asiantuntijan edessä. - puheitaan
jussi kirjoitti:
Meni täydellisesti herne nenään psykiatrilta, kun sanoin hänelle suoraan ettei 1,5 vuotta jatkuneesta taideterapiasta ole lapselle mitään hyötyä. Koulussa opettaja oli myös samaa mieltä. Oman ja opettajan näkemyksen esittäminen asioista oli selvästi psykiatrille liikaa. Olihan hän sentään asiantuntija. Keskustelumme lopuksi hän vielä halusi päästä sanomaan viimeisen sanan, eli iski suoraan vyön alle, kääntämällä keskustelun minun persoonaani. Ihmetellä vain täytyy ammatti-ihmisen kehittymättömyyttä.
Viisaampaa olisi varmaankin ollut valehdella ja vaieta asiantuntijan edessä.Samanlaisia kokemuksia. Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan!!
- kokemusta on
Hoitoon tulevan perheen ja lähettävän tahon käsitykset hoitoon tulosta ja ongelmasta voivat olla hyvinkin erilaiset, siksi perheeltä kysytään, miksi tulevat vastaanotolle. Muuten olisi mielestäni kannattanut sanoa, että työntekijöiden toimintatavat tuntuvat teistä ikäviltä, asiantunteva työntekijä muuttaa toimintatapaansa eikä vedä hernettä nenään negatiivisesta palautteesta. Valehtelemalla veit lapseltasi mahdollisuuden hoitoon. Jos yksi toimitapa ei tehoa kokeillaan seuraavaa, ei siinä sen kummempaa.
- tulee koekaniini.
kokemusta on kirjoitti:
Hoitoon tulevan perheen ja lähettävän tahon käsitykset hoitoon tulosta ja ongelmasta voivat olla hyvinkin erilaiset, siksi perheeltä kysytään, miksi tulevat vastaanotolle. Muuten olisi mielestäni kannattanut sanoa, että työntekijöiden toimintatavat tuntuvat teistä ikäviltä, asiantunteva työntekijä muuttaa toimintatapaansa eikä vedä hernettä nenään negatiivisesta palautteesta. Valehtelemalla veit lapseltasi mahdollisuuden hoitoon. Jos yksi toimitapa ei tehoa kokeillaan seuraavaa, ei siinä sen kummempaa.
Äkkiä asia lipsahtaakin niin,että lapselle laitetaan lääkitya päälle.Entä sivuvaikutukset?Pian vanhemmat katsotaan kykynemättömiksi lapsen vanhemmiksi.Pian sinulta ei kysellä enään mihkä tutkimuksiin.tai terapioihin lapsesi laitetaan,vai suljetaanko laitokseen.Sitäkö haluat.
- pysytäänkö
puheitaan kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia. Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan!!
aiheessa, eikä heitellä näitä asiaankuulumattomia katkeroituneiden ihmisten kommennteja?
- sanna
Tonteri-nimimerkille: Ihan kuin meidän tilanne tuo mitä kirjoitit. Alkaa voimat loppumaan kun meidänkin täytyy käydä koko perheen terapioissa mutistityttöjemme takia..Se on henkisesti rankkaa ja ei siitä apua ole ollut..
- vaan totuus
pysytäänkö kirjoitti:
aiheessa, eikä heitellä näitä asiaankuulumattomia katkeroituneiden ihmisten kommennteja?
Turha tukahduttaa totuutta väitteillä katkeruudesta. Puhetapasi periytyy Freudilta. Yrität löytää kätkettyjä motiiveita. Tutkimuksissa epäillään aina insestiä. Duodecim lehdessä tehdyssä tutkimiuksessa perheen sisäistä insastiä oli tyttöjen osalta 0.2 % kaikista insesti tapauksista ja poikien osalta ei ollut yhtään. Kuitenkin Freudin mukaan insesti on tavallista. Westermark, joka tutki tieteellisesti ongelmaa totesi, että insesti on äärimmäisen harvinaista. Ihmisen biologiseen koneistoon on rakennettu insestin inho!
Silti molemmat vanhemmat joutuvat epäilykseen ja insestitutkimukseen! - olet aivan oikeassa
tulee koekaniini. kirjoitti:
Äkkiä asia lipsahtaakin niin,että lapselle laitetaan lääkitya päälle.Entä sivuvaikutukset?Pian vanhemmat katsotaan kykynemättömiksi lapsen vanhemmiksi.Pian sinulta ei kysellä enään mihkä tutkimuksiin.tai terapioihin lapsesi laitetaan,vai suljetaanko laitokseen.Sitäkö haluat.
Lapsemme on ollut koekaniinina jo yli vuoden. Kolmas psyykelääke on menossa - ilman hyötyä. Hoitava taho ei vaan halua asiaa myöntää! Ei saa enää lasta pois tästä "hoidosta". Siitä on tullut lapsen vankila ja perheen painajainen...
- kritiikkiä
as-äiti kirjoitti:
Tuollainen valehtelu että on parantunut on vastuutonta ongelman välttelyä.
Teidän olisi tietysti pitänyt sanoa mistä on kysymys. Kertoa miltä teistä tuntuu ja että haluatte lopettaa. Nyt heille jäi väärä tieto että menetelmillä on saatu jonkun tilanne korjaantumaan, ja saatetaan yrittää muitakin siten hoitaa.
Älytöntä.Vaikka olisi positiivistakin. Tulkitsevat kaiken vinoiluna. Yritä siinä sitten positiivista kritiikkiä antaa. Ei tälläiset ihmiset mitään uutta opi. Ikävä kyllä ei ole paljon muuta tehtävissä, kuin yrittää mahdollisimman vähän esittää omia mielipiteitään hoidosta. Helposti leimataan vanhemmat ja huostaanotto on lähellä, jos ei suostu mitä kummallisempiin tutkimuksiin.
- hansu
as-äiti kirjoitti:
Tuollainen valehtelu että on parantunut on vastuutonta ongelman välttelyä.
Teidän olisi tietysti pitänyt sanoa mistä on kysymys. Kertoa miltä teistä tuntuu ja että haluatte lopettaa. Nyt heille jäi väärä tieto että menetelmillä on saatu jonkun tilanne korjaantumaan, ja saatetaan yrittää muitakin siten hoitaa.
Älytöntä.tiedätkö,että tuo tuollainen"valehtelu"voi olla jopa hyväksi lapselle,ei ole lapsestakaan kiva kuulla kun vanhemmilta koko ajan tivataan,että mitä ja mitä ja yritettään saada syyllistetyksi huonoiksi vanhemmiksi.Meillä kakki lapset kasvatettu samalla tavalla rakkautta osoittaen ja vain yksi mutisti...ja ne koko perheen terapiat mitkä käytiin oli koko ajna sitä,että perheestä etsittiin syyllistä siihen,että yksi ei puhu ja kun EDES mutistilapsi ei itse koe niin,että perhetilanteesta johtuisi...
- Sanna
Hei! Meillä kaksi mutistityttöä,7 ja 5 vuotiaat.Koulussa on mennyt suht hyvin,vaikkakaan tyttö (7v) ei siellä puhu yhtään.Kotona molemmat tytöt ovat kovia höpöttäjiä ja aivan normaalisti käyttäytyviä. Eskarilainen (5v) ei puhu myöskään eskarissa mitään ja on todella arka ja ujo siellä,kun taas kotona tosi reipas tyttö.. On se vaan ihmeellinen asia tuo mutismi.Toivottavasti joskus helpottaisi...
- mutisti
Oli ilmeisesti huomannut, että ei häntä kerhossa ymmärretä, kun piti suunsa kiinni. Näin on monen autistisen lapsen kohdalla. Uskalletaan puhua vain kun luottamus löytyy, eikä kummallisilta tuntuville puheille naureta.
- pitkän tien kulkijat
hei! meidän vanhin tyttö (12v) on kans ollut puhumaton jostain 3 vuotiaasta saakka. kotona kyllä puhuu ja on oikein reipas mutta aikoinaan hoidossa ja nyt koulussa ei ole sanonut sanaakaan. Monet tutkimukset on tehty ja terapiat käyty...ehkä se puhe jonain päivänä sieltä vielä "aukeaa". muuten tyttö on tosi sosiaalinen kavereita onneks on kivasti ja kaikki ei kielelliset kommunikaatio keinot on käytössä. nuorin tyttö (5v) on kans aika ujo mutta puhuu silti kun kysytään. pieni pelko on ettei vain alkaisi sama hälläkin. yritetään tukea ja rohkaista josko se jotain auttaa...kiva kuulla ettei olla ainoita maailmassa tän puhumattomuuden ongelman kans!
- puhumaan
Eräs tuttu kertoi, että lääkärit painostivat hyväksymään lapsen diagnoosiksi mutismin, vaikka todettiin asperger. Mutismi on psykiatrinen diagnoosi. Syynä pidetään lapsen ja vanhempien häiriintynyttä vuorovaikutusta. Siis noita Freudin keksintöjä.
Mutismi liittyy autistisella lapsella luottamukseen. Jos lapsen (oudoille) puheille nauretaan - seurauksena voi olla puhumattomuus,
Tämän olemme kokeneet oman lapsemme osalta.- nuuska
minä en kyllä allekirjoita tuota lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta syyksi selektiiviseen mutismiin,ainakaan kaikissa tapauksissa,syynä voi olla ujous ja arkuus,jotka aiheuttavat sosiaalisia paineta ja sitä myötä mutismin...
- kakadu
minä en kyllä allekirjoita tuota lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta syyksi selektiiviseen mutismiin,ainakaan kaikissa tapauksissa,syynä voi olla ujous ja arkuus,jotka aiheuttavat sosiaalisia paineta ja sitä myötä mutismin...
- jaa-jaahas-jaa-jaaha
no just joo...se on vain yksi mahdollinen syys selektiiviseen mutismiin..muita on paljon,esim.sosiaalinen perimä,trauma,etninen kielivähemmistö...kantsis kysyä entisiltä mutisteilta mistä se heidän milestään johtui...ujo saa olla pienenä ja kun kasvaa ympäristö luo paineita puhumiseen ja lapsi vaikenee kokonaan tämän paineen alla
- Saikku
Hei! Pian 12-vuotta täyttävä tyttöni on mutisti. Puhuu,höpöttelee kotona täysin avoimesti. Välillä käy ylikierroksilla, joka on raskasta.Koulussa tyttö on todella hiljanen,sisäänpäin vetäytyvä. Ystäviä on vähän. Heidän kanssaan juttelee rohkeesti.Eli lapseni puhumattomuus on valikoivaa. Saimme vasta nyt diagnoosin. Olemme käyneet viisi kertaa sairaalan psykologilla.Tietyllä tavalla diagnoosi oli helpotus. Mielestäni tytölläni ei ole autistisia piirteitä.Minkä ikäinen mutismi lapsi sinulla on? Sisarellani on poika jolla on Aspergerin syndrooma.En tiedä onko vain sattumaa.Lohduttavaa on se, että mutismi ei ole elinikäinen. Tulee vielä päivä jolloin "pikku tuppisuumme" puhuvat avoimemmin. Kuntoutus ja kaikenlainen rohkaisu tuo tulosta. Terv.Sari
- Saikku
Hei! Koska tyttöni on jo viidesluokkalainen, olen "lempeästi" vaatinut häneltä, että aina kun joku kysyy jotain, on myös vastattava.Aluksi riittää vaikka vain yhdellä sanalla. Se on auttanut,vaikka joskus hän menee lukkoon ja tuleekin pelkkä hymy.Edistystä kuitenkin. Terv.Sari
- -NaNNa-
Työskentelen erityisluokassa jossa selektiivinen mutismi lapsi, tietoa selektiivisesta mutismista löytyy todella huonosti, ja esim. aiheuttajat ovat jonkin verran kiisteltyjä. Aiheuttajana pidettiin ennen psyykkisiä- ja kasvatuksellisia syitä, kuten traumoja. Nyt kumminkin pystytty osoittamaan että aiheuttajan voi olla myös neurologiset syyt. Eli kasvattajia ei enää lapsen puhumattomuudesta syytetä. Mutismi alkaa useimmiten 3-5 vuoden iässä ja kestää 3-12 vuotta, keskimääräinen kesto on 8 vuotta. Luokkamme lapsi on pien ryhmässä ja puhuu parhaille kavereillensa välillä jopa huutaen, mutta aikuisille hyvin vähän, välillä sanoo reippaasti ja välillä vain kuiskaten. Luokassa pyrimme tuomaan vastaamisen positiivisia kokemuksia, kysymme vaikka lapsi ei viittaisikaan mutta vain silloin kuin tiedämme että lapsi on oikeassa. Koulun aloitus vaiheessa lapsi ei puhunut lainkaan ja nyt parin vuoden kuluessa puhetta alkanut tulemaan pikkuhiljaa. Eli selektiivinen mutismi on ajan jakso joka menee ohi. Lapselle tulee antaa aikaa vastaamiseen, lasta ei saa pakottaa vastaamaan, keskustelun omaisia tilanteita on luotava vaikka lapsi ei puhuisikaan, lasta kannustetaan ja rohkaistaan puhumaan, hänelle luodaan mahdollisimman turvallinen til puhua, koulussa esim opettajat pyritään pitämään mahdollisimman samoin, ei paljoa vaihtuvuutta, lasta ei tule rankaista vääristä vastauksista vaan kehua siitä että hän edes yritti. Ja on tärkeää antaa aikaa vaikka välillä olo voikin olla hyvin turhautunut. Ja on tärkeää muistaa ettei ole mitään poppa konstia miten lapsen saa viikossa puhumaan siihen tarvitaan useimmiten monta vuotta, että lapsi puhuu niinkuin kaikki muutkin.
- Saikku
Kiitos tiedoista! t.mutisti tytön äiti
- pojan äiti
tohon on pakko sanoa,että ei kaikilla selektiivinen mutismi mene koskaan ohi,osalla voi helpottaa ja osalla se jatkuu läpi elämän,toki suurin osa pääsee tästä ns.yli..neurologinen vaiva se ei ole,mutta mutismi voi johtua neurologisesta vaivasta kuten autismista..voi johtua myös puhehäiriöstä/puheviasta eli vaikenee ennemmin kuin puhuu,jos/kun pelkää joutuvansa naurun/pilkan kohteeksi.Ei se ole tahallista puhumattomuutta..monella mutistilla olisi paljon kerrottavaa tuntemuksista,niistä tarinoista saisi mitä parhainta tietoa,kun vaan saisivat kerrottua,moni saa,että tahtoisi,mutta ei saa sanotuksi vaikka kuinka paljon haluaisi..wikipedin yms tiedostoihin ei kannata täysillä uskoa,oikeaa tietoa on sielläkin,mutta ei kaikki ihan satu kohdilleen.
teidän luokassa on kyllä hienosti hoidettua tuota mutismia :)ja ymmärretty ja autettu,jospa jokaisella olis samanlainen onni,näin ei vaan ikävä kyllä ole
ja kuten totesit useimmilla se on jakso elämässä,mutta kuitenkin sekin vaihtoehto on olemassa,ettei se koskaan helpota
- hannele26
osoitteessa htt://groups.yahoo.com/group/mutismi
löytyy mutismilapsien perheille tarkoitettu postituslista,tervetuloa mukaan vaihtamaan ajatuksia,saamaan vertaistukea,keskustelemaan...
eikun listaudu mukaan - jaha
osoitteessa http://groups.yahoo.com/group/mutismi
on kaikille mutistilasten perheille tarkoitettu postituslista.Siellä saa vertaistukea samassa tilanteessa olevilta perheiltä,voi kertoa omia ajatuksiaan ja "kuulla" toisten ajatuksia elämästä mutistilapsen kanssa jne...Tervetuloa listalle. - jane62
osoitteessa htt://groups.yahoo.com/group/mutismi on mutisti lasten perheille tarkoitettu postituslista,tervetuloa mukaan keskuttelemaan ja saamaan/antamaan vertaistukea..jakamaan tietoja ja kokemuksia...
- Veljen vaimo
Mieheni veljellä on mutistiseksi todettu lapsi. Kahdeksanvuotias, vilkas tyttö. Hän osaa puhua, mutta pienetkin häiriöt ympäristössä voivat lopettaa puhumisen jopa vuodeksi. Hän on kuin pieni, pelästynyt otus. Hän puhuu minullr silloin tällöin. Kotons ei ollenkaan eikä koulussa. Mielestäni neuvot ympäristön vaihdosta ovat aivan vääriä. Tämä lapsi tarvitsee nimenomaan perustusvallisuutta, jota ei aina ole tarjolla. Surkeinta on, kun lapsi YRITTÄÄ soittaa puhelimella, eikä sitten saakaan puhutuksi.
Jos joku halua vastata, vastaan paremmin työkoneelta: leena.jarnfors€kerava.fi - snowstorm
Luokallani on tälläinen oppilas. Halu auttaa on kova, mutta kyvyt niin vähäiset.
- PIKKU MYY
MINUN LAPSEN MUTISMI ALKOI KEVÄÄLLÄ 06,20 MAALISKUUTA.LOPETTI PUHUMISEN HOIDOSSA EIKÄ OLE SANAAKAAN SIELLÄ SANONU SEN JÄLKEEN.KOTONA KUISKAA ÄIDILLE JA PIKKUSISKOLLE PUHUU KUN ISÄ EI OLE KOTONA.
- diagnoosi....
Pelokas ja traumatisoitunut lapsi. Onko isä epäsosiaalinen tai etäinen, menettääkö hermonsa, onko lapsella aihetta pelätä hakkaamista? Lapsi vaikenee kun ei luota. Ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus ettei kenelle tahansa ei kannata hölötellä.
- nyt tiedän miksi
Lopetin lapsena puhumisen kokonaan. Puhuin vain kotona, en koulussa laisinkaan, en edes kuiskaamalla.
Se, että lapsi puhuu koulussa edes joillekin, onko se mutismia?
Ja tarhaikäisen ujous ei ole mutismia vaan ujoutta!
Nyt aikuisena tiedän jo, miksi lopetin puhumisen. Rankat kotiolot, joista ei voinut puhua!!- pojan äiti
varmaan olet oikeassa oman kokemukssesi kanssa,mutta että tarhaikäisenä ei ole mutismia siihen täytyy sanoa,että kyllä on ja selektiivsen mutismin diagnoosia tehdään jo pikkulapsille ja kyllä se voi olla selektiivistä mutismia jos jollekin puhuu vaikka koulussa.
Rankat kotiolot voivat olla yksi syy mutismiin,mutta jotta ei nyt kaikki mutistien vanhemmat ala ajattelemaan,että mikä vika perheessä on,niin voin kertoa,että mutismiin on monta,monta muuta syytä esim.sosiaalinen perimä(ujous ja arkuus),etninen kielivähemmistö.
Ujous on eri asia kuin mutismi,usein ujo kuitenkin pystyy jotenkin kommunikoimaan puhumallakin,mutta mutistilla voi olla niin ettei kommunikoi mitenkään,koska kyseessä on myös sosiaalisten kanssakäymisten vaikeus
- itsesuojelua
Nyt jo koulussa oleville tyttärilleni tuli selektiivinen puhuminen kuvaan surkean perhepäivähoitajan jälkeen. He menettivät luottamuksen vieraisiin aikuisiin samalla kun itsekin menetin luottamukseni kunnallisiin lastenhoitotoimiin.
Erään käytännössä ala-arvoisen hoitopaikan jälkeen vanhempi tyttäreni, silloin 4-vuotias sanoi minulle:" Äiti, en enää puhu vieraille tädeille."
Syy on minun, luotin päivähoidosta vastaavan kehuihin hoitopaikasta ja hoitajasta. Lapseni itki päivittäin hoidossa 3 vkon ajan. Hoitajan oma poika kiusasi hoitopaikan kolmea tyttöä. Lapsi itse ja minäkin yritimme pyytää hoitaja-äitiä puuttumaan tilanteeseen- turhaan.
Otin lapseni pois em. hoitopaikasta. Hoitajan poika myönsi tehneensä kaikki kiusat mitä lapseni (2 tyttöä) kertoivat hänen tehneen. Hoitaja-äiti syytti minua salassapitovelvollisuuden rikkomisesta, kun kerroin hoitopaikan ongelmista hänen esimiehelleen ja kolmannen tytön äidille. Esimies antoi uusien lasten myöhemmin mennä samaan paikkaan. Hänestä oli normaalia, että 5-vuotias poika mm. kaivelee juuri tutustuttuaan tyttöjen pyllyjä heidän itse sitä haluamatta.
Edelleen kuusi vuotta myöhemmin tyttöjeni on vaikeaa puhua vieraille aikuisille. Molemmat ovat kuulemma luokkansa hiljaisimmat koulussa. Kotona molemmat puhuvat kantavalla äänellä ja paljon.
Uskoisin valikoivan puhumattomuuden liittyvän ainakin omien lasteni kohdalle menetettyyn luottamukseen. Jokaisen aikuisen on nykyisin ansaittava heidän luottamuksensa halutakseen keskustella heidän kanssaan. Ehkä se itsesuojeluvaistoa.
En pidä puhumattomuutta vallan välineenä. En minäkään halua puhua ihmisille jotka tulkitsevat sanani aivan pieleen. - Eräs assi
Joku esitti, että psykiatrit ovat sellaisia ja sellaisia. Ja siitähän jäi aika negatiivinen kuva. Ei pitäisi yhden tapauksen johdosta yleistää. Kyllä niitä psykiatreja on muunkinlaisia. Ainakin minun kohdalle on osunut todella asiansa osaava ja hyvin tarkka psykiatri. Luulisin jo tietäväni hänen työskentelytavoistaan jotain, kun olen yli kolme vuotta ollut hänellä terapiassa. Minusta hän on aivan loistava. Jostain syystä (ehkä ongelmallisesta isäsuhteesta johtuen) suhtaudun miehiin varsin varauksellisesti, vaikka olenkin itse mies. Kuitenkin tämä psykiatrini on mies!
Olen sitä mieltä, että eivät psykiatritkaan ole ennustajaeukkoja lasipallojensa kanssa, jotka saisivat ihmisistä tietoa ilman kyselemistä. Jos tällaiseen ei voi suostua, niin missä silloin on vika, psykiatrissako?
On kai aika tavallista, että jos oma lapsi ei jotenkin näytä pärjäävän tässä yhteisössä, niin onhan se aika trauma vanhemmille. Silloin usein haetaan jotain syyllistä ja jos nyt luonnonvoimista sitä ei löydetä, niin olisiko osaamaton hoitohenkilökunta lääkäreineen päivineen sopiva syyllinen. Itse pidetään aivan selvänä, että aina keittiöpsykologi lääketieteen ammattilaisen voittaa. Ja naapurilta on voinut kuulla juuri samanlaisesta tapauksesta ja kyllä hän nyt tietää jos kuka, kun on sentään siinäkin suvussa nykyajan hevosmiehiä eli rekkakuskeja.
Anteeksi, jos tämä kirjoitus loukkaa jotakuta, mutta sen tarkoitus on herättää ajattelemaan hieman tarkemmin asioita ja ennen kaikkea ottamaan selvää asioista vähän laajemminkin. - kokemusta on
Sairasta lukea tälläistä paskaa täältä. Itse pääsin yli valikoivasta puhumattomuudesta n. vuosi sitten (olen 15v) monen vuoden toimintaterapian jälkeen ja voi kumpa vain olisinkin saanut oikeanlaista apua ajoissa, ei olisi tarvinnut kärsiä kymmentä vuotta. Yksi asia näissä teksteissä häiritsee eniten UJOUS, se ei todellakaan ole yleinen mutismin luonteenpiirre, itsekään en oikeasti ole koskaan ollut ujo, olen itsevarma, huumorintajuinen, ihmisten kanssa toimeen tuleva, omaperäisentyylin omaava tyttö. Tällä hetkellä autan terapeuttiani väitöskirjan teossa, jaan omaa näkemystä ja kokemusta, jotta hän taas voisi jakaa tietoa eteenpäin. Eli te jotka ette oikeasti tiedä tästä asiasta mitään, älkää jakako väärää tietoa.
- hanski73
Minut on todettu tarkkojen neuropsykologisten kartoitusten perusteella lapsuudessani mutistiksi ja luonteeltani olen ollut aina myös todella ujo. Olen tutustunut myös muihin kaltaisiini mutisteihin vuosien varrella ja ujous mutistien keskuudessa näyttää olevan enemään sääntö kuin poikkeus. Eli eipä lähdetä yleistämään.
Toivon myös, ettet anna käyttää itseäsi ilman rahallista korvausta hyväksi asettautumalla koekaniiniksi toisten tutkimuksiin.- kokemusta on
Olemme terapeuttini kanssa hyviä ystäviä ja tahdon myös auttaa muita tästä asiasta kärsiviä. Eikä kyseessä ole mikään tutkimus, joten en ole mikään koekaniini, vaan yhdessä pohdimme asioita ja keskustelemme.
Mutta oletko itse päässyt vielä eroon puhumattomuudestasi, ei nimittäin siltä ainakaan vaikuta.
- 17
Diagnosoidun autistin/mutistin problematiikka puheen tuottamisen suhteen ei tämänhetkisten tutkimuksellisten tietojen perusteella ole kovin yksiselitteinen eikä tästä edellisen perusteella voida vetää mitään varmoja johtopäätöksiä puhumattomuuden perimmäisistä syistä, jotka voivat olla hyvinkin moninaisia riippuen mm. ihmisen lapsuudenaikaisista, tunne-elämää pysyvästi muokkaavista kokemuksista.
Luin tänään ensimmäistä kertaa mutismista ja sain vastauksen omaan omitusuuteeni. Olen 50v mutisti-mutsi :-) Onhan se kiva löytää itselleen diagnoosi edes tässä vaiheessa. Olen kärsinyt siis koko elämäni tästä ominaisuudestani tai sairaudesta, mikä tämä sitten onkaan. Olen ollut ujo lapsena ja pelännyt ihmisiä aivan pienestä pitäen, ensimmäiset muistikuvat ollessani ehkä kolme vuotias. Kerran nuorena meinasin saada lopputilin työpaikastani puhumattomuuteni vuoksi, mutta onneksi työyhteisöstä löytyi kaksi vanhempaa viisasta naista, jotka pelastivat minut tältä toimenpiteeltä. Olen kärsinyt n 14-vuotiaasta asti sosiaalisten tilanteiden pelosta. Mutismini on lopulta johtanut minut uupumukseen ja masennukseen. Viimeiset n. 15 vuotta olen kärsinyt keskivaikestaa-vaikeasta masennuksesta sekä uupumuksesta ja tällä hetkellä olen sairauslomalla masennuksen vuoksi. En enää jaksa olla ihmisten kanssa. Ja olen "nainen jonka ympäriltä tuolit viedäään", ihmiset katoavat nykyään ympäriltäni sosiaalisissa tilanteissa, joissa pystyn nykyään lääkityksen avulla olemaan, mutta eipä tuo kauheasti kannusta niihin pyrkimään, kun lopulta huomaat olevasi yksin. Kun ei vain ole mitään sanottavaa. Ei puhumattoman ihmisen kanssa kukaan viihdy. On tämä niin surullista, mutta olen iloinen, että löysin itselleni tämän diagnoosin. Vien sen lääkärilleni seuraavan kerran vastaanotolle mennessäni. Hyvää jatkoa kaikille mutistien vanhemmille, hienoa, jos pystytte auttamaan lapsianne.
- momokomo
Hyvä että löytyi nimi oireelle, mutta mutismi ei ole mikään itsenäinen diagnoosi vaan oire, joka voi viitata useampaankin mahdolliseen diagnoosiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko on varmaan tavallisin sairaus johon mutismi liitetään, mutta sen lisäksi mutismi voi liittyä mm. autismikirjon oireyhtymiin, muihin neurologisiin erityishäiriöihin tai kehitysvammaisuuteen.
- ex mutisti
Mutismi eli valikoiva puhumattomuus liittyy omien kokemuksieni mukaan suureen ujouteen, joka on luonteenpiirre. Ujoutta saadaan pois kasvamalla ja tukemalla kasvua siten että ei ainakaan liikaa suojella ujoa lasta. Harrastukset ja pienet esiintymiset tärkeitä ja tietysti kavereita ei ole koskaan liikaa!
- //
Sinulle olisi tuolla http://aspergerinfo.foorumi.org/viewforum.php?f=72 yksi kommentti viestiisi..
- vastaus ketjuun
Tämmöinen vastaus:
"Mitenkäs jos lapsi on ollut niin ujo ja epävarma autististen piirteidensä vuoksi ettei ole suostunut esiintymään missään eikä harrastamaan mitään, jossa olisi muita lapsia mukana? Suostuttelu tai kannustaminen ei ole auttanut vaan lopputuloksena joka kerta on ollut paniikinomainen itkukohtaus, joka ei ole loppunut ennenkuin lapsi on tuntenut taas olevansa "turvassa" eli äidin lähellä? Kiintymyssuhdevaurio tässä ollut ainakin varmasti kyseessä ujon luonteen ja autististen piirteiden lisäksi. "
- ^
Re: mikset vastannut tuonne missä sinulle kysymys esitettiin ?
- autisti minäkin
Tapsa66
onko diagnoosi selviny kumpi oli kyseessä?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1472467
- 1761694
- 921588
- 691533
- 79914
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k6895- 68861
- 59825
- 61798
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes152745