Tuota dokumenttia ei olisi koskaan pitänyt tehdä.Nainen on aivan totaalisesti traumatisoitunut.Raha on tässäkin tehnyt tehtävänsä.Naiselle kaiken kokemansa jälkeen ei ole rahalla mitään merkitystä.
Natascha Kampusch: Elämäni vankina
Anonyymi-ap
10277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tästä asiasta olisi pitänyt vasemmistolaiseen tapaan vaieta.
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
🍑 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Nimenomaan ”elämäni” vankina. Ensin siellä talossa ja sitten sen ulkopuolella. Hyväksikäyttö ei lopu ikinä.
Itävaltalaisten reaktiot ovat olleet todella oudot.
Maan viranomaisten. Medioiden. Kansalaisten. Pitää oikein kysyä ja miettiä, että miksi.
Mistä tuo viha rikosuhria vastaan? Itse en keksi kuin pari järkevää selitystä tuollaiselle.
Alkuasetelma Natashan kotioloissa on ollut mahd. askeettinen. Epäilen vanhempien alkoholismia, mutta tällaisesta ei ohjelmassa ole ollut puhetta.
Jotain on ollut, että kansalaiset ovat alun alkaen saaneet syyn epäillä etenkin Natashan äitiä ja että katoamisessa oli jotain mätää.
Natashan omasta isästä ei kerrota mitään ja isäpuolikin vain mainitaan.
Siltikin kansalaisen käytös Natashaa kohtaan on ollut hirveää. Natasha selvästikin herätti huonon omantunnon ja vastaavan syyllisyyden monissa ihmisissä, mutta silti tuo wieniläisten yhteinen raivo on käsittämätön.
Itse uskon Natashan omaa kertomusta kokemastaan. Uskon, että hän puhuu totta. Samalla hän pyrkii suojelemaan perhettään. Mahd. salaa jotakin, mutta joka ei ilm. suoraan liity tuohon itse kaappaukseen. On aivan uskomattoman lahjakas ja vahva persoona.
Hän myös suojelee omaa haavoittunutta sisintään, eikä halua kertoa kaikkea, tämän ymmärtää. Ei valehtele, mutta ei myöskään kerro kaikkea. Sen minkä kertoo, on itsessään totta.
Medioiden motiivi taas yleensä on raha. Mutta kovin on ollut säälimätön toimituskunta. Ilm. julma kansanluonne. Hitlerkin oli itävaltalainen.
Entä sitten nuo poliitikot ja viranomaiset, kuinka selittää heidän käytöksensä, ilmiselvän vihansa Natashaa kohtaan? Ja eräs naispoliisi otti heti kättelyssä julkisuudestaan kaiken irti. Nainen! Ja poliisi! Hänellehän kuului vaitiolovelvollisuus! Olisi pitänyt pistää poliisilaitoksesta pihalle! Kuinka kukaan saattoi enää luottaa häneen? Minkä uhri kuulusteluissa kertoo, lukee seuraavan päivän aamulehdessä!
Arvaan, että Natashan pako kaappaajaltaan pisti muutamankin korkea-arvoisen herran housut tutisemaan.
Austria ja sen yhteiskunta, sen poliittinen yläluokka itsessään alkaa toiminnoiltaan herättää ajatuksia. Haista.
Natasha on lahjakas ja tulee elämään elämänsä omalla tavallaan. Syvästi traumatisoitunut hän on, mutta hän rakentaa elämänsä omakseen, siten kuin kykenee ja jos hänen annetaan olla rauhassa.
Rahalla saa terapiaa.
Kuvitteletko todellakin, että terapia tekisi koetun kokemattomaksi? Parantaisi haavat?
Terapia voi myös lisää rikkoa ihmistä. Ei terapia ole mitään asioiden korjaamista, kuten moni uhrikin ensin luulee, vaan asian uudelleen, täydellistä läpikäymistä. Rikosuhri odottaa, että terapiassa häntä neuvottaisiin. Näin ei tapahdu. Terapian tarkoitus on tuoda tapahtunut takaisin silmien eteen ja saada potilas / asiakas itse ratkaisemaan sen synnyttämät ongelmat.
Terapeutit: "Mutta... emmehän me voi antaa sinulle valmiita vastauksia! Sinun on itse löydettävä ne!"
Millä tavoin, terapiassa, esim. Natashan tapauksessa? Mitä hän voisi asiassa näin jälkikäteen itse muuttaa? Itse en keksi muuta kuin, että terapeutin ohjaamana syyllistäisi itsensä tyyliin:
1. Miksi kuljin sitä koulutietä?
2. Miksi en vaihtanut kadun toiselle puolen?
- Päätelmä: olen siis itse syyllinen. Teko ei ollut Přiklopilin syytä, vaan itse houkuttelin häntä.
3. Miksi en paennut bunkkeristani? Ihan varmasti tilaisuuksia olisi ollut, mutta minä en "uskaltanut". Toivoinko saavani jäädä hänen luokseen? Miksi sitten syyttää Přiklopiliä? Omaa syytäni!
- Jos ei asiakas tässä vaiheessa jo koe halua vetää itsensä hirteen tai napata purkillisen jotain lääkettä, niin jotain on pielessä. (Itse aikoinaan muutaman kerran yritinkin.)
Terapiat kaikkine valhejohdatuksineen ovat isästä perkeleestä. Onko monikaan todistetusti saanut tällaisesta puoskaroinnista apua?
Terapiasta voi olla hyötyä, jos se todellakin ohjaa ajattelemaan asiaa oikealla tavalla, ei väärällä ja jos ei anna terapeutin johdatella ja käskytellä, vaan pitää ohjakset omissa käsissään. Jos alkaa tuntua pahalta, niin vastoin puoskarihoitajan neuvoja, kannattaa lopettaa moinen höpötys, sillä vastauksia tällainen ei anna.
Jos asian kelaaminen uudestaan ja uudestaan tai nykyisistä tuntemuksistaan kertominen ulkopuoliselle henkilölle taas jollain tavoin uhria auttaakin, niin silloin itse pitää ymmärtää tämä ero: parantaako tämä haavojani vai syventääkö niitä? Jos yhtään helpottaa oloa, niin hyvä. Jatka ihmeessä.
Miksi hitossa joku sitten hakeutuisi / suostuisi terapiaan, sillä omalla älyllään hän ei ollut siihenkään asti onnistunut ongelmiaan ratkaisemaan?
Natashan tarinassa ei ole mitään, mitä pedofiilin kaappaama lapsi olisi itse voinut ymmärtää "tehdä toisin". Natasha muutoinkin vaikuttaa keskinkertaista huomattavasti lahjakkaammalta henkilöltä ja jos ei hän keksinyt ratkaisua vapautua, niin vielä vähemmän moni häntäkin heikompi, vastaava uhri.
Terapian tarpeessa olisi ollut Přiklopil itse ja jos ei peräti hänen äitinsäkin, ei Natasha. Natashalle ainoastaan kunnioitus siitä, että osasi ja uskalsi lopulta tehdä jotain niin aloitteellista, jota pedo ei osannut odottaa.
Natasha on hengeltään itsenäinen, eikä antanut esim. toimittajalle vastauksia asioista, jotka eivät uteliaalle maailmalle kuulu. Hän piti vastaukset syvällä mielessään ja hoiti näin itse itseään: suojellen itseään uudelta media-hyväksikäytöltä. Kaikkea ei lukijoiden / katsojien tarvitse tietää, mutta omia silmiään ja korviaan voi jokainen itse käyttää, saadakseen mahd. vastauksia.
Moni, myös seksuaalisesti hyväksikäytetty väkivallan uhri sai kyllä varmaankin jotain tukea tuosta ohjelmasta. Mutta itse on jatkettava tuosta / tästä eteenpäin: pohdittava, ilman terapeutteja, mitä asioita voisin nyt tämän päivän tuntemuksiini perustuen itse korjailla. Mitä teen tänä päivänä väärin? Jatkanko uhrin elämää, esim. sulkeutuen omaan kammiooni? Jos siltä tuntuu, niin hyvä.
AA-ryhmissä saamani "terapia" oikeastaan kiteytyy näihin "yhteen x kolmeen" sanaan, jotka ovat itseäni parhaiten auttaneet: "Ajattele. Ajattele. Ajattele!"
Omassa rauhassani, hiljaa sängyllä maaten, sormen päät yhteen, silmät kiinni ja hitaasti asioitani kelaten (myös Jumalaa rukoillen): ajatellen.
Itselleni on matematiikka antanut apua ajatuksissani, sillä elämässä asiat seuraavat toistaan kuin yhteen- ja vähennyslaskussa: 1 + 1 = 2. Jos lopputulos on 3, jotain siinä ei ole oikein. Jokin väärinkäsitys. Esim. vastaus "3" osoittaisi, että toisen luvun on oltava "2", sekä yhteen tai miinuslaskussa. Mikä on tapahtumasarjassa siis tuo päätelmä joka meni väärin?
Ja oikean vastauksen löydyttyä jatkettava asioidensa "yhteen- ja vähennyslaskua".
Jos taas olisin valmis uskaltautumaan ulos, niin miksi en? Toimin samalla, kaiken aikaa myös tiedostaen pahan maailman läsnäolon, mutta turvallisella tavalla pyrin etsimään seasta hyviä asioita.
Kuten mitä? No, esim. ulkoilua luonnossa. Käyntiä eläintarhassa. Pieniä ryhmämatkoja turvallisessa seurassa, esim. kirkon / seurakunnan kautta. Näin olen itse täältä omasta "bunkkeristani" ajoittain, neljän seinän sisältä poistuen pyrkinyt tekemään.
Tuo itse, henkisesti heikko ja vastuukyvytön, perverssi pelle, tekikin sitten elämänsä ainoan, oikean ratkaisun ja hyppäsi junan alle. Hän on nyt (toiv.) monin verroin helvetillisemmässä pätsissä kuin siinä, minkä hänen uhrinsa joutui hänen omalta taholtaan kokemaan.
Näin itse ajattelen.
Kerrotko tuon saman Fritzlin tyttärelle?
Natasha Kampusch itse tuomitsi Fritzlin rankoin sanoin.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010143855.html :
>>Maailmaa järkyttäneeseen tekoon syyllistynyt itävaltalaismies siirretään tavalliseen vankilaan.
Josef Fritzl piti tytärtään vankina kellarissa yli 20 vuotta. Vuonna 2009 hänet tuomittiin useista rikoksista vankilaan.<<
Maailmaa nämä rikokset ovat järkyttäneet, muttei selvästikään sinua.
"Mitäs tuosta! Ei tuo nyt niin kauheaa ole ollut!"?
Oletko mahd. itse tehnyt jotain vieläkin pahempaa?
Tjaa, turha kysymys sillä psykopaatilla ei ole sydäntä, ei omaatuntoa.
"Mitä niinku "pahempaa?""?
Tämä kysymys oli tarkoitettu klo 12:46:01-psykopaatille.
Ei sitä nyt liikaa pidä dramatisoida tapahtunutta. Elämä jatkuu eikä tuosta välttämättä sen kummempaa seuraa.
Miksi haluat vähätellä seks.rikosuhrien kärsimyksiä? (Retorinen kysymys.)
Itse en tuohon keksi kuin yhden vastauksen:
Taidat kirjoittaa vankilasta, tuomittuna jostain vastaavalaisesta rikoksesta, tai olet muutoin osallinen toisen ihmisen tietoiseen rikkomiseen?
Uskot, ettei tuomiopäivä koskaan sinulle koita?
Et koskaan saa tekojasi tekemättömiksi.
Niistä on kerran vain itsesi vastattava.