Tervehdys kaikille!
Jaan muutamia havaintojani ja näkemyksiäni koronaan ja valtamediaan liittyen.
Koronapandemian puhjettua kohtasin usein tietyntyyppistä lähestymistapaa koronaan liittyvissä keskusteluissa. Ne, jotka eivät pitäneet koronaa vaarallisena, koronarokotteita välttämättöminä ja turvallisina sekä valtion rajoituksia oikeutettuina, usein leimattiin mm. tiedevastaisiksi, salaliittohörhöiksi ja välinpitämättömiksi egoisteiksi. Samankaltaista asennoitumista oli myös havaittavissa valtamediassa, mikä ei ole sattumaa. On mielestäni täysin ilmiselvää, että ennen kuin päättää ottaa rokotteen, on syytä selvittää, kuinka vaarallinen tauti on ja aiheutuuko rokotteesta haittaa. Pandemian alkuvaiheissa näistä asioista käytiin paljon keskustelua lähipiirissä, keskustelusivuilla ja työpaikoilla. "Koronadenialistit” tyypillisesti argumentoivat, että tilastollisesti, mm. taudin kuolleisuusprosentin ja kuolleitten keski-iän perusteella, korona näytti olevan yhtä vaarallinen, kuin astetta pahempi influenssa. Kyseistä kantaa puolsivat myös lukuisat tiedemiehet ympäri maailmaa, ja myöhemmin moni varoitti sen lisäksi koronarokotteiden vaaroista. Kuitenkin perustellusti “koronamyönteisyyttä” kyseenalaistavat usein leimattiin mm. tiedettä vastustaviksi tai salaliittoteoreetikoiksi. Tilastoista ja vaihtoehtoisen näkökulman tarjoavien tieteilijöitten kannanotoista huolimatta, monet eivät olleet kykeneviä analysoimaan koronaan liittyviä seikkoja ennakkoluulottomasti, puhumattakaan niistä, jotka eivät tutkineet asiaa ollenkaan. Nähdäkseni syitä tällaiseen käyttäytymiseen voi olla monia. Näitä ovat esimerkiksi tunnepohjainen ajattelu, auktoriteettiuskovaisuus ja ryhmäajattelu. Ratkaisevin syy taitaa tosin olla valtamedian vaikutusvalta ja valtamediaan hyväuskoinen luottaminen. Onko se kuitenkaan todellisuudessa niin luotettava?
Valtamedialla on suuri rooli mielipiteiden ja vakaumusten muodostumisessa. Uutisten paikkansapitävyyden varmistaminen vaatii aikaa ja tahtoa, mitä kaikilta ei välttämättä löydy riittävästi. Kun puhutaan tämänhetkisistä, vakavasti otettavista uutismedioista, eli Ylestä ja Helsingin Sanomista, niin luottamustutkimuksien mukaan enemmistö ei kauheasti epäile niiden uskottavuutta, joten tieto (etenkin tunteisiin vetoavassa muodossa) usein sisäistetään sellaisena, kuin se esitetään uutisartikkeleissa. Tällainen menetelmä on ihanteellisissakin olosuhteissa huono strategia, mutta ongelmaksi se varsinaisesti muodostuu silloin, kun joukkotiedotusvälineitä hyödyntäen pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin. Tällöin valtamedia lakkaa olemasta neutraali ja tasapuolinen tiedonvälittäjä, jonka pitäisi olla sen ainoa funktio. Näyttävinä kotimaisina esimerkkeinä valtamedian puolueellisuudesta toimivat MTV Oy:n entisen toimitusjohtajan Pekka Karhuvaaran ja Kauppalehden entisen päätoimittajan Lauri Helveen paljastukset Helsingin Sanomien ex-päätoimittajan ja Suomen isoimman mediakonsernin Sanoma WSOY Oyj:n ex-pääomistajan, Aatos Erkon, käynnistämästä mielipidevaikuttamisesta Suomen EU-äänestyksen aikana. He kertovat Aatos Erkon kysyneen 1990-luvun alussa isoilta lehtitaloilta (joiden lehtiin kuuluivat: Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat), olisivatko ne voineet julkaista lehdissään EU-myönteisen kampanjan, johon Karhuvaara myöntää suostuneensa. Entiseen Suomen pääministeriin, Juha Sipilään, liittyvä Ylen sensuurikohu 2016, on myös tyrmistyttävä osoitus sananvapauden rikkomisesta ja pääministerin vaikutusvallasta mediayhtiön johtoportaaseen. Valtamedian puolueellisuus ilmenee myös esimerkiksi kohtalokkaana maahanmuuttomyönteisyytenä sekä poliitikkojen mustamaalaamisena, valikoimisena ja ylistämisenä.
Ekonomistin Edward S. Hermanin ja maailman siteeratuimpiin tutkijoihin kuuluvan kielitieteilijän Noam Chomskyn kehittelemässä propagandamallissa, johon suosittelen lämpimästi tutustumaan, tutkitaan perusteellisesti sitä, millä tavalla Yhdysvaltojen valtamediat operoivat. Mallissa tuodaan ilmi, kuinka mm. valtion, isojen yritysten, pankkiirien ja investoijien sidonnaisuudet mediakonserneihin luovat eturistiriitoja ja painostusta sekä johtavat uutisoinnin puolueellisuuteen, tekopyhyyteen ja totuuden vääristelyyn. “Jos artikkelit on
Jaan muutamia havaintojani ja näkemyksiäni koronaan ja valtamediaan liittyen.
Koronapandemian puhjettua kohtasin usein tietyntyyppistä lähestymistapaa koronaan liittyvissä keskusteluissa. Ne, jotka eivät pitäneet koronaa vaarallisena, koronarokotteita välttämättöminä ja turvallisina sekä valtion rajoituksia oikeutettuina, usein leimattiin mm. tiedevastaisiksi, salaliittohörhöiksi ja välinpitämättömiksi egoisteiksi. Samankaltaista asennoitumista oli myös havaittavissa valtamediassa, mikä ei ole sattumaa. On mielestäni täysin ilmiselvää, että ennen kuin päättää ottaa rokotteen, on syytä selvittää, kuinka vaarallinen tauti on ja aiheutuuko rokotteesta haittaa. Pandemian alkuvaiheissa näistä asioista käytiin paljon keskustelua lähipiirissä, keskustelusivuilla ja työpaikoilla. "Koronadenialistit” tyypillisesti argumentoivat, että tilastollisesti, mm. taudin kuolleisuusprosentin ja kuolleitten keski-iän perusteella, korona näytti olevan yhtä vaarallinen, kuin astetta pahempi influenssa. Kyseistä kantaa puolsivat myös lukuisat tiedemiehet ympäri maailmaa, ja myöhemmin moni varoitti sen lisäksi koronarokotteiden vaaroista. Kuitenkin perustellusti “koronamyönteisyyttä” kyseenalaistavat usein leimattiin mm. tiedettä vastustaviksi tai salaliittoteoreetikoiksi. Tilastoista ja vaihtoehtoisen näkökulman tarjoavien tieteilijöitten kannanotoista huolimatta, monet eivät olleet kykeneviä analysoimaan koronaan liittyviä seikkoja ennakkoluulottomasti, puhumattakaan niistä, jotka eivät tutkineet asiaa ollenkaan. Nähdäkseni syitä tällaiseen käyttäytymiseen voi olla monia. Näitä ovat esimerkiksi tunnepohjainen ajattelu, auktoriteettiuskovaisuus ja ryhmäajattelu. Ratkaisevin syy taitaa tosin olla valtamedian vaikutusvalta ja valtamediaan hyväuskoinen luottaminen. Onko se kuitenkaan todellisuudessa niin luotettava?
Valtamedialla on suuri rooli mielipiteiden ja vakaumusten muodostumisessa. Uutisten paikkansapitävyyden varmistaminen vaatii aikaa ja tahtoa, mitä kaikilta ei välttämättä löydy riittävästi. Kun puhutaan tämänhetkisistä, vakavasti otettavista uutismedioista, eli Ylestä ja Helsingin Sanomista, niin luottamustutkimuksien mukaan enemmistö ei kauheasti epäile niiden uskottavuutta, joten tieto (etenkin tunteisiin vetoavassa muodossa) usein sisäistetään sellaisena, kuin se esitetään uutisartikkeleissa. Tällainen menetelmä on ihanteellisissakin olosuhteissa huono strategia, mutta ongelmaksi se varsinaisesti muodostuu silloin, kun joukkotiedotusvälineitä hyödyntäen pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin. Tällöin valtamedia lakkaa olemasta neutraali ja tasapuolinen tiedonvälittäjä, jonka pitäisi olla sen ainoa funktio. Näyttävinä kotimaisina esimerkkeinä valtamedian puolueellisuudesta toimivat MTV Oy:n entisen toimitusjohtajan Pekka Karhuvaaran ja Kauppalehden entisen päätoimittajan Lauri Helveen paljastukset Helsingin Sanomien ex-päätoimittajan ja Suomen isoimman mediakonsernin Sanoma WSOY Oyj:n ex-pääomistajan, Aatos Erkon, käynnistämästä mielipidevaikuttamisesta Suomen EU-äänestyksen aikana. He kertovat Aatos Erkon kysyneen 1990-luvun alussa isoilta lehtitaloilta (joiden lehtiin kuuluivat: Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat), olisivatko ne voineet julkaista lehdissään EU-myönteisen kampanjan, johon Karhuvaara myöntää suostuneensa. Entiseen Suomen pääministeriin, Juha Sipilään, liittyvä Ylen sensuurikohu 2016, on myös tyrmistyttävä osoitus sananvapauden rikkomisesta ja pääministerin vaikutusvallasta mediayhtiön johtoportaaseen. Valtamedian puolueellisuus ilmenee myös esimerkiksi kohtalokkaana maahanmuuttomyönteisyytenä sekä poliitikkojen mustamaalaamisena, valikoimisena ja ylistämisenä.
Ekonomistin Edward S. Hermanin ja maailman siteeratuimpiin tutkijoihin kuuluvan kielitieteilijän Noam Chomskyn kehittelemässä propagandamallissa, johon suosittelen lämpimästi tutustumaan, tutkitaan perusteellisesti sitä, millä tavalla Yhdysvaltojen valtamediat operoivat. Mallissa tuodaan ilmi, kuinka mm. valtion, isojen yritysten, pankkiirien ja investoijien sidonnaisuudet mediakonserneihin luovat eturistiriitoja ja painostusta sekä johtavat uutisoinnin puolueellisuuteen, tekopyhyyteen ja totuuden vääristelyyn. “Jos artikkelit on
Vastaukset 3
Vanhimmat
“Jos artikkelit on kirjoitettu vakuuttavalla tyylillä, eivät aiheuta kritiikkiä tai vaihtoehtoisia tulkintoja joukkoviestimissä ja saavat tukea auktoriteettihahmoilta, propagandateemat vakiintuvat nopeasti todeksi ilman todellista näyttöä.”, toteavat Herman ja Chomsky. Samaan tapaan koronapandemian aikaan valtamediassa rummutettiin narratiivia koronan vaarallisuudesta sekä koronarokotteiden tarpeellisuudesta hyödyntämällä syyllistämisen, pelon lietsonnan ja vastakkainasettelun vaikuttamiskeinoja, vaikka samaan aikaan oli tarpeeksi asiasta eri mieltä olevia, todella päteviä tieteilijöitä (esim. Robert W. Malone, Luc Montagnier, Sucharit Bhakdi), joiden näkemyksiä ei tuotu esille. On epäolennaista, kumpi osapuoli on oikeassa. Merkittävissä asioissa valtamedian vastuulla on tarjota vastakkaisille näkemyksille yhtä paljon tilaa uutisoinnissa ja tehdä se puolueettomasti, jotta lukija voisi tehdä päätöksen itsenäisesti, ilman painostusta. Olettaen toki ihmisen valinnanvapauden olevan tavoiteltava asia. Pandemia on tietenkin siitä poikkeuksellinen, että on tehtävä nopeita päätöksiä ja näin ollen alkuvaiheen paniikki on ymmärrettävää ja mm. sitä seuranneet turvatoimet kannattavia. Kuitenkin pandemian edetessä alkoi tulemaan sen verran näyttöä, jota rehellisesti analysoidessa tuli maallikollekin täysin selväksi, että koronan uhasta on olemassa kaksi perusteltua, toisilleen vastakkaista näkemystä, joista kummankin olisi täytynyt saada tasapuolisesti kuuluvuutta. Koronarokotteista sen verran, että monet niitä kehittäneet yritykset, kuten Pfizer, GlaxoSmithKline, Johnson&Johnson ja AstraZeneca, määrättiin 1991–2017 välisenä aikana maksamaan rikoksista reilu 16,5 miljardia dollaria. Lainrikkomuksiin kuuluu mm. lahjuksien antaminen, korvauspetos, lääkkeiden laiton mainostaminen ja tiedon pimittäminen. Taitaa kuitenkin olla tervejärkistä, eikä salaliitonomaista, kyseenalaistaa niiden koronarokotteiden turvallisuutta, joita moraalittomat yritykset tarjoavat. Tätäkään olennaista tietoa yritysten maineesta ei myöskään viitsitty käsitellä valtamediassa kaiken tyrkyttämisen ja kehuskelun ohella.
Lopuksi haluan kannustaa muita, valtamediaan varauksella suhtautumisen lisäksi, inhimillisyyteen, joka tuntui etenkin koronapandemian aikaan olevan monilla hukassa. Vaikka usein joutuukin luokitella itsensä johonkin leiriin, niin kannattaa aina ensisijaisesti nojautua maltillisuuteen, myötätuntoon ja intuitioon.
Mitään koronaa ei ole olemassakaan ottakaa se 8 piikki teidän mielikuvitus tautiinnne. Älkää ihmetelkö kun terveys krakaa alta 🥱
Mulla on jo 8, saako kohta 9nnen?