Muun suomalaisen kulttuurilieruilijan tavoin Lyytikäinen ei ole ottanut missään mitään kantaa Ukrainan puolesta. Hakekaapa netistä ja kertokaa, jos löydätte edes yhden myönteisen kommentin. Sama pätee Leena Lehtolaiseen, Kaurismäen kommentti Ukrainan sodasta oli vain todeta se järjettömäksi. Onhan se myös sitä, osittain. Puolustussodassa nyt kuitenkin yleensä on paljonkin myös järkeä. Sitä ei vanha rauhanveteraani saa suustaan ulos sanottua.
Suomalainen kulttuuri"eliitti" on läpisuomettunutta hevonpskaa. He ovat kaikki alalla vain henkilökohtaista menestystä hakeakseen, joka tarkoittaa, että he ovat nousseet asemiinsa nuolemalla taistolaisten ja silloin vielä samaa sarjaa olleiden vihreiden pyllyjä, tietenkin hitonmoisen viinankittaamisen lisäksi.
Teokset ovat sisällöltään aivan täyttä roskaa. Ne eivät puhuttele ketään mitenkään. Sen sijaan esim Lyytikäinen on valinnut aiheensa muodin mukaisesti, eli aiheita, joita media muutenkin tunkee ovista ja ikkunoista. Elokuva tytöistä 2000-luvulla, kun naiset alkavat olla enemmistönä useammassakin koulutetussa ammatissa ja miehet jäämässä vähemmistöön, Suden arvoitus, jossa ihannoidaan julmaa, tappavaa petoeläintä ja pilkataan elinkeinostaan huolestuneita ihmisiä. Mistään oikeasta kettutytöistä, siis oikeista elävistä ihmisistä savolaisesti luihuleva Lyytikäinen (sieltähän suku on kotoisin, kuten henkilön tavasta toimia voi muutenkin päätellä) ei ole saanut tehtyä yhtään elokuvaa. Mitään kantaa hänellä ei ole Venäjän ihmisoikeustilanteeseen eikä Ukrainan sotaan. Savolaisen pelkurin tavoin hän etsii täysin vaarattomia aiheita, jotka nekään eivät merkitse hänelle yhtään mitään, mutta niistä tehtyjä töherryksiä saa myytyä. Tosin ei niitä kukaan katso, aiheet kun eivät puhuttele tavallista katsojaa millään tavalla. Ne ovat katsojalle sisällyksetöntä roskaa, jota tietysti Lyytikäisen koko henkilökohtainen elämäkin on aina ollut.
Marja Vilkko on tehnyt ulkoaluettavaksi Jari Tervolle monen monta ohjelmaa "suomettumisesta". Paitsi että ne käsittelevät ilmiötä täysin irrallaan todellisesta historiasta ja kontekstista, ilman mitään kosketusta historiaan yleensä, ne sivuuttavat aivan täysin kulttuurielämän suomettuneisuuden, jota Lyytikäisen kaltaiset jatkavat täsmälleen samaa linjaa kuin ennenkin. Varsinaiset taistolaiset ovat tehneet omasta toiminnastaan sentään itse dokumentin, joka läpivalaisee sitä toimintaa hyvin.
Lyytikäisen ja Lehtolaisen kaltaiset ovat kuitenkin aivan muuta. Heillä ei ole mitään taiteellisia ambitioita, he vain yrittävä löytää kaavan, jolla tehdä rahaa. Heillä ei ole mitään ideologiaa kuten taistolaisilla, tuo uudempi sukupolvi on täysin hajuton ja mauton, ainoa sisältö on henkilökohtainen menestys ja toisinaan vain ihmisten kiusaaminen huvikseen, kun mitään muutakaan tekemistä ei ole. Siis aikansa kuluttaminen. He tietävät, ettei heidän kapasiteettinsa edes riitä minkään oleellisen sanomiseen. Tyhjässä päässä kun ei ole mitään, ei edes käsitystä ympäröivästä maailmasta.
Tyhjä lätinä ja monet TV-sarjat "suomettuneisuudesta" ovat olleet aika turha ja suorastaan naurettava episodi. Sitä mukaa kun Ukraina liukuu kohti rauhaa, jossa se ehkä menettää alueitaan. siksi ettei länsi saa tuettua sitä tarpeeksi, sitä mukaa vanha kaurismäkeläinen ankeus on palaamassa ja suomettuneisuuden harmaa kurjuus täyttämässä taas kulttuuri-ilmapiirimme.
Kulttuuri"eliittiä" ei voi vaihtaa, koska siinä asemat periytyvät. Jos heitämme Lyytikäiset ja Kaurismäet sinne, minne he kuuluisivat, ei meillä olisi ketään muutakaan tilalle. Kulttuurieliittiin kun noustaan vain ja ainoastaan edellisen polven nostamana. Vähintään pitää olla Suomen Kuvalehden toimituksen suosiossa ja kirjoittanut jonkun urpoilun Ylioppilaslehteen, jonka on pitänyt olla riittävän tyhmä, että siihen on reagoitu sen silkan tyhmyyden takia. Mistään muusta syystähän siihen lehteen ei kukaan mitään kirjoita. Kun juttu on riittävän tyhmä, Suomen Kuvalehti ylistää sitä neroutena.
Onneksi Youtubesta löytyy suuret määrät hyviä luentoja monista aiheista ja wanhoja, hywiä tv-sarjoja ja elokuvia. Suomalaisesta kulttuuriulosteesta ei tarvitse välittää mitään, jos ei halua. Ja miksi haluaisi. Eliittimme on aina halunnut kuulua johonkin suurempaan, joten kuulukoon. Siellä he hautautuvat näkymättömiin ja heidät voi aina korvata jollain paljon paremmalla. win-win.
Suomalainen kulttuuri"eliitti" on läpisuomettunutta hevonpskaa. He ovat kaikki alalla vain henkilökohtaista menestystä hakeakseen, joka tarkoittaa, että he ovat nousseet asemiinsa nuolemalla taistolaisten ja silloin vielä samaa sarjaa olleiden vihreiden pyllyjä, tietenkin hitonmoisen viinankittaamisen lisäksi.
Teokset ovat sisällöltään aivan täyttä roskaa. Ne eivät puhuttele ketään mitenkään. Sen sijaan esim Lyytikäinen on valinnut aiheensa muodin mukaisesti, eli aiheita, joita media muutenkin tunkee ovista ja ikkunoista. Elokuva tytöistä 2000-luvulla, kun naiset alkavat olla enemmistönä useammassakin koulutetussa ammatissa ja miehet jäämässä vähemmistöön, Suden arvoitus, jossa ihannoidaan julmaa, tappavaa petoeläintä ja pilkataan elinkeinostaan huolestuneita ihmisiä. Mistään oikeasta kettutytöistä, siis oikeista elävistä ihmisistä savolaisesti luihuleva Lyytikäinen (sieltähän suku on kotoisin, kuten henkilön tavasta toimia voi muutenkin päätellä) ei ole saanut tehtyä yhtään elokuvaa. Mitään kantaa hänellä ei ole Venäjän ihmisoikeustilanteeseen eikä Ukrainan sotaan. Savolaisen pelkurin tavoin hän etsii täysin vaarattomia aiheita, jotka nekään eivät merkitse hänelle yhtään mitään, mutta niistä tehtyjä töherryksiä saa myytyä. Tosin ei niitä kukaan katso, aiheet kun eivät puhuttele tavallista katsojaa millään tavalla. Ne ovat katsojalle sisällyksetöntä roskaa, jota tietysti Lyytikäisen koko henkilökohtainen elämäkin on aina ollut.
Marja Vilkko on tehnyt ulkoaluettavaksi Jari Tervolle monen monta ohjelmaa "suomettumisesta". Paitsi että ne käsittelevät ilmiötä täysin irrallaan todellisesta historiasta ja kontekstista, ilman mitään kosketusta historiaan yleensä, ne sivuuttavat aivan täysin kulttuurielämän suomettuneisuuden, jota Lyytikäisen kaltaiset jatkavat täsmälleen samaa linjaa kuin ennenkin. Varsinaiset taistolaiset ovat tehneet omasta toiminnastaan sentään itse dokumentin, joka läpivalaisee sitä toimintaa hyvin.
Lyytikäisen ja Lehtolaisen kaltaiset ovat kuitenkin aivan muuta. Heillä ei ole mitään taiteellisia ambitioita, he vain yrittävä löytää kaavan, jolla tehdä rahaa. Heillä ei ole mitään ideologiaa kuten taistolaisilla, tuo uudempi sukupolvi on täysin hajuton ja mauton, ainoa sisältö on henkilökohtainen menestys ja toisinaan vain ihmisten kiusaaminen huvikseen, kun mitään muutakaan tekemistä ei ole. Siis aikansa kuluttaminen. He tietävät, ettei heidän kapasiteettinsa edes riitä minkään oleellisen sanomiseen. Tyhjässä päässä kun ei ole mitään, ei edes käsitystä ympäröivästä maailmasta.
Tyhjä lätinä ja monet TV-sarjat "suomettuneisuudesta" ovat olleet aika turha ja suorastaan naurettava episodi. Sitä mukaa kun Ukraina liukuu kohti rauhaa, jossa se ehkä menettää alueitaan. siksi ettei länsi saa tuettua sitä tarpeeksi, sitä mukaa vanha kaurismäkeläinen ankeus on palaamassa ja suomettuneisuuden harmaa kurjuus täyttämässä taas kulttuuri-ilmapiirimme.
Kulttuuri"eliittiä" ei voi vaihtaa, koska siinä asemat periytyvät. Jos heitämme Lyytikäiset ja Kaurismäet sinne, minne he kuuluisivat, ei meillä olisi ketään muutakaan tilalle. Kulttuurieliittiin kun noustaan vain ja ainoastaan edellisen polven nostamana. Vähintään pitää olla Suomen Kuvalehden toimituksen suosiossa ja kirjoittanut jonkun urpoilun Ylioppilaslehteen, jonka on pitänyt olla riittävän tyhmä, että siihen on reagoitu sen silkan tyhmyyden takia. Mistään muusta syystähän siihen lehteen ei kukaan mitään kirjoita. Kun juttu on riittävän tyhmä, Suomen Kuvalehti ylistää sitä neroutena.
Onneksi Youtubesta löytyy suuret määrät hyviä luentoja monista aiheista ja wanhoja, hywiä tv-sarjoja ja elokuvia. Suomalaisesta kulttuuriulosteesta ei tarvitse välittää mitään, jos ei halua. Ja miksi haluaisi. Eliittimme on aina halunnut kuulua johonkin suurempaan, joten kuulukoon. Siellä he hautautuvat näkymättömiin ja heidät voi aina korvata jollain paljon paremmalla. win-win.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äärivasemmiston on historiallisista syistä hyvin vaikea arvostella venäjää. Eihän esim. Tarja Halonenkaan ole suoraan tuominnut toverinsa Putinin hyökkäyssotaa Ukrainaan tai osoittanut mitään julkista sympatiaa Ukrainan johdolle sen puolustussodassa itsenäisyytensä puolesta.
Milloin suomalainen kulttuurielämä pystyy uudistumaan edes sentin verran?
Lyytikäisen vttumainen savolaisilme on vaihtunut kärsivään kuluneeseen muilotukseen. Eikö se teflonpinta kestänytkään elämää ilman omaa tuntoa? Luulisi vantaalaisessa koulussa sentään oppivan sen taidon, mutta ehkä se kuori olikin silkkaa esitystä. Mitään nahkaa, joka kestäisi vettä, ei savolaismuljoilijalla olekaan.
Muistetaanpa, kuinka bolsevismin opein maamme henkistä ilmapiiriä edelleen itärajan Lyytikäiset ohjailevat. Ja jälki on silkkaa sianoksennusta.
Uskaltaako Lyytikäinen käydä edes Kiovassa? Tiedämme kyllä vastauksen. Siihen päättyisi idän voimalla asemaansa nostetun Lyytikäisen lento kerrasta.
Taitaa tämä Leila edustaa viidettä kolonnaa?
Kaikista noista tulee kommunisti mieleen. Savolaisia vetelyksiä, jotka yrittävät päästä mahdollisimman helpolla.
Jopa Elina Valtonen sai tuomittua Israelin roistoilun. Leila ei saa tehtyä samaa edes Venäjän osalta. Eikä Leena.
Sellaista hapankaalille haisevaa kulttuurimoskaa Suomessa.