Kanssasi aika vuoroin pysähtyy ja juoksee kuin villi hevonen. Pelkään mitä tämä on. Sinun puoleltasi, tuskin mitään. Minun puoleltani, jotain muuta. Tämä on minulle outo maa, täynnä lähteitä ja juoksuhiekkaa. Läheisyytesi tekee hyvää, tavalla jota en osaa selittää. Tekisi mieli sanoa, tule lähemmäs. Sanani kiertyvät mutkalle matkallaan, koska en tiedä miten kanssasi olisin. Sinä riität, koska olet. Olemuksesi on minulle meren aallot, en toivo niiltä enempää enkä vähempää.
Kaipaan sinua
Anonyymi-ap
451266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kenelle kirjoitat näin kauniisti?
Eräälle ihmiselle jonka kauneus on siinä että hän on meren kaltainen. Hänessä on syvyyttä ja rauhaa, yllätyksellisyyttä. Jotain pelottavaakin, koska hän saa minusta esiin omat pelkoni ja epävarmuuteni. Olemalla itse sellainen kuin on. En saa aina sanotuksi mitä todella ajattelen, koska on vaikeaa olla haavoittuva. Hänen kanssaan tiedostan tämän. Hänessä on sellaista selittämätöntä energiaa, jolle minulla ei ole sanoja. Se on kiehtovaa ja pelottavaa.
Kaunista. Menkää naimisiin.
On kyllä kaunista.
Ihanasti kirjoitat. Toivottavasti saatte toisenne.
Voi ketun marjat mitä saippuakuplaa ätmi
Harmittaako jokin?
Minäkin pelkään pimeää mutta tunteita en pelkää koska ne kuuluvat elämään. Täällä palstalla on turvallista olla eikä tunteet hyökkää.
Kauniisti ajattelet jostakin 👍
Nyt toiset naiset sitten vastailee ja johdetaan harhaan. Voi sitä onnea.
Ketä täällä on harhaan johdettu? Kirjoituksessa ei sanottu onko kaipaaja nainen vai mies ja kaipaako naista vai miestä.
Ei sanottu. Tarkoitinkin että naiset vastaa naiselle vaikka kaikki kaipaa miestä.
Toivotko meren aalloilta vai olemukselta? Korrelaatio?
En oikeastaan toivo mitään. Tai toivon ja en toivo. Olen vain. Kuten meren aaltojen äärellä ollaan. Tunnen rauhaa ja rauhattomuutta. Tunnen itseni pieneksi ja se on suurta. Hänessä on syvyyttä jota pelkään. Hän saa esiin omat pelkoni. Se on sellaista jotakin hiljaista kunnioitusta mitä häntä kohtaan tunnen. Sanani hänen kanssaan eivät tätä tavoita, se mitä koen vie sanani mukanaan ja alan suoltaa jotain pinnallista ja typerää.
Jos olisit hän niin kiitos kauniista sanoistasi. Rakastan Sinua nyt ja aina. 💋💗
Kaunis sielu- sanat koskettavat.
Onpa kiva lukea tällaista kaunistakin tekstiä täällä sunnuntain jättötekstien joukossa. Mukavaa päivää Ap! 😊
Sivuhuomio vain
Kiitos samoin sinulle.
Mä taasen olen ajatellut itseni usein kallioksi tai mantereeksi, johon meri/järvi/lampi, Vesi jssain muodossa ilmojen, tuulien mukaisesti koskettaa. Toisinaan se hakkaa raivokkaasti, toisinaan syleilee lempeesti, joskus liplattaa leikkisästi, toisinaan jäätyy.
Lempeen liplatuksen rinnalla on kevyt olla, myrskyn jälkeen on usein poutasää.
Mutta koskaan sevesi ei katoa kiinteän kiven läheltä: se vaan on siinä ja pysyy, ikuisesti, vaikka muuttuukin elonkeväässä.
Mun ajatukssessa on hyvin paljon samaa sisältöö kuin sun kuvauksessa.
Mun ajatuksissa hionta ja hankaus tekee hyvää, vaikka toisinaan se aiheuttaakin korroosioo.
Tähän sopii biisiksi:
Hei Hei Hei- Korroosio
Vaahtopäät Kokoelmalta Löytyvä Hitti Vuodelta 1980.
Finnish Punk/New Wave.
Häntä voisi kuvailla myös kallioksi tai mantereeksi. Käytän meri-metaforaa niiden vaikutuksien takia, joita hän minussa saa aikaan ja sen takia, miten hänet koen. Hänessä on samaan aikaan rauhallista syvyyttä ja dynaaminen liike. Hän on jotenkin aito, ja silti tutkimaton, yllätyksellinen. Häntä ei voi selittää pois. Hän herättää minussa sellaista hiljaista kunnioitusta, jonka päälle avuttomuudessani liimaan yhdentekeviä tai vääriä sanoja. Pelkään sitä että hän saa minussa esiin oman haavoittuvuuteni. Olen kuin kivi meren rannalla, kivi josta aallot tuovat esiin piilotettuja pintoja, säröjä. Se on kuin valonpilkahdus keskeltä ei-mitään. En osaa puhua hänelle kuten haluaisin. Hänessä on jokin valo, joka hämmentää minua.
Hyviä tunteita, hyviä mielikuvia, kaunista kieltä, hellästi sanottua. Tähän tunteeseen ei haluis sotkeentua, puuttua, liimata niitä omia ajatuksiaan päälle, sinun on tunnettava noin. Se teidän yhteinen kosketus, viesti toisillenne. Ehkä se siitä edistyy -kehittyy- muuttuu, tai sitten vaan pysyy samana, muuttumattomana. YOU never know!?!
Miten kuvailee sanoillasi myrkyn syänyttä rottaa, senkin Sanelma justiinkustu-mäki-pääninenläla?
Moro
https://m.youtube.com/watch?v=kPOnoIlplg0
Voihan Uhrilampaat ja Frank Theodore ”Ted” Levine. 🐑
joko serottaongelma pääs ikävän palstallekin rantautumaan??
Suurikiitos kuitenkin biisistä, se oli mielenkiintoinen minulle täysin uus.
*sivusta 16:25:37*
Huonosti ketään matkit😁
Miksi matkia ketään kun voi rehellisesti olla "jotainmuuta" 👁🗨🌫👁🗨
Tunnen saman tunteen errän naisen lähellä. Aika pysähtyy samalla kiirehtien eteenpäin kuin hoputettuna. Ymmärrän siksi tunteesi. Häneltä toivoisin sanoja "tule lähemmäs". Sano ne hänelle, niin tiedät mitä hän ajattelee sinusta.
Kauniita sanoja, tutkimaton on meri.
No voih, onneksi tämä ei ole romanttista hömppää.
Aloittajalle kiitos hienosta tekstistä.
Rakkaani. En unohda Sinua koskaan... 8
Olen aallot
Osaathan kellua
Ei mulla ole ilmapatjaa ympärillä. Mutta otan kyllä aallot vastaan suurella antaumuksella ja mukaudun aallon ryhmiin.
Yksi kauneimpia viestejä täällä 💛😊
Merkillinen olento hän. Kuin meritähti, merihevonen.
Kaipaus myös,
Hän tietää että rakastan merta. Se kuitenkaan tuskin huokuu minusta noin.
Miksi kuin meritähti tai merihevonen?
Yhtä mystinen ja spesiaali. Siksi.
Kauniisti kiteytetty.
Osaan kyllä kellua ja kanssasi todella mielelläni
Hänen kanssaan voisin kellua ajattomuuden sävelten virrassa.
Uskomatonta kuraa. Kirjoita novelleja kun omista teksteistäsi noin tykkäät.
Nousitko väärällä jalalla sängystä?
Jos olisit T mies, haluaisin kertoa että rakastan sinua! 🥰
Älä sit dyykkaa liian syvälle
Pinnalla on pysyttävä
Kannatellaan toisiamme
Aika nuorta lopun aluksi.