Pahempaa ja sairaampaa uskontoa saa hakea

😋😍😋😍😋😍😋😍😋

😋 ­­­N­y­m­f­­o­­­m­a­­­a­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#18223669

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Ajatuksena aivan kaunis, mutta käytännössä toimii heikommin. Ihminen on luonnostaan laiska eikä tee mitään ellei ole pakko. Silloinhan se valtion leipä kapenee.
Tosin ei ole järkevää tämä kapitalistinen jatkuva kasvukaan. Ellei kasvua, ei työtäkään jne.
Molempiin järjestelmiiin muodostuu kuin itsestään tietynlainen eliitti joka kyllä syö hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatuksena aivan kaunis, mutta käytännössä toimii heikommin. Ihminen on luonnostaan laiska eikä tee mitään ellei ole pakko. Silloinhan se valtion leipä kapenee.
Tosin ei ole järkevää tämä kapitalistinen jatkuva kasvukaan. Ellei kasvua, ei työtäkään jne.
Molempiin järjestelmiiin muodostuu kuin itsestään tietynlainen eliitti joka kyllä syö hyvin.

Lue lisää

>>Ihminen on luonnostaan laiska eikä tee mitään ellei ole pakko.<<

Ihmisen kulttuurihistoria osoittaa tämän argumentin vääräksi. Ihminen on kautta historian tehnyt asioita, joita ei ole ollut pakko tehdä. Halu tehdä ajaa ihmiset mm. tavoittelemaan esteettistä kauneutta ja hyvinvointia.

Yksittäistä kirkkoa voidaan rakentaa satoja vuotta ilman, että rakentaminen tuottaisi välitöntä hyötyä kenellekkään. Jokainen mökkiläinen tietää, että mökki ei koskaan ole ihan valmis - aina on uusia asioita, jotka pitää tehdä, vaikka ne eivät ole välttämättömiä. Ihminen on pikemminkin tavoitteellinen ja päämäärähakuinen olento. Tekeminen antaa meille tarkoituksen ja päämäärän.

Jatkuvan kasvun idea voidaan palauttaa Marxin esittämään lisäarvoon. Työ tuottaa aina lisäarvoa, eikä työ lopu koskaan; siten työn tuottamaa lisäarvoa voidaan tuottaa loputtomasti. Kommunismin mukaan lisäarvo jakautuu väärin; omistaja korjaa potin ja työn tekijät eivät saa nauttia työnsä hedelmistä, vaan vieraantuvat työn päämääristä ja omasta tarkoituksestaan.

Ideaalissa tilanteessa työn tekijä saa riittävän palkan tekemästään työstä, mikä motivoi häntä työskentelemään. Tekijä ymmärtää, että hänen työllään on arvo ja merkitys.

Klassinen liberalismi - siis perinteinen kapitalismi - pyrki tekemään työntekijöistä vain korvattavia koneiston osia, jotka eivät itse hyötyneet työstään. Sosialismi vaati, että myös työntekijät ovat jakamassa tekemänsä työn hyötyjä, ja että voitot jakautuvat tasaisemmin omistajan ja tekijän välillä. Marxilaisuus vaati oikeuksia myös duunareille.

Lenin väitti, että totalitarismi on välttämätön edellytys kommunismille. Se loi reaalisosialismin, joka oli totalitaarinen diktatuuri. Työntekijöiden oikeudet romahtivat Leninin mallissa yhtä heikolle tasolle kuin klassisessa liberalismissa. Se ei siis ollut sosialismia.

Marx väitti, että sosialistinen tai kommunistinen vallankumous on mahdollinen vain sellaisissa valtioissa, joilla on vahva teollisuus ja kapitalistinen järjestelmä. Yksikään sosialismia ja kommunismia yrittänyt valtio ei ole täyttänyt näitä Marxin asettamia peruspremissejä, ja siksi ne eivät ole koskaan onnistuneet.

Lähimmäksi Marxin ideaaleja on päästy Pohjoismaissa, joissa sosiaalidemokratia on johtanut laajaan hyvinvointiin ja koko väestön jakamiin ihmisoikeuksiin. Pohjoismaat ovat kaikilla mittareilla katsottuna oikeudenmukaisia, demokraattisia ja hyvinvoivia valtioita.

Kommunismi Marxille tarkoitti yhteiskuntaa, jossa ei ole valtiota, valuuttaa ja yhteiskuntaluokkia. Sellainen ei ole koskaan toteutunut.