noudattvat kristinopin mukaista lähimmäisenrakkaus oppia? Eikö olisi tarpeellista kunnioittaa tekijän oikeuksia?
Miksi useimmat ateistit
Tiehöylä
634128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Lähimmäisenrakkaus ei ole mikään kristinuskon keksintö!!! Normaali ihminen rakastaa lähimmäisiään itsestäänselvytenä moraalinsa vuoksi, ainoastaan häiriintyneet tarvitsevat uskontoa tunteakseen lähimmäisenrakkautta! Muutenkin, sama lähimmäisenrakkaus kuuluu käytännössä kaikkiin muihinkin uskontoihin!
Joko olet provoileva trolli tai täysin aivopesty ääliö!!
kuka on keksinyt lähimmäisenrakkauden ja koska? Yritätkö varastaa koko idean?
"kuka on keksinyt lähimmäisenrakkauden ja koska? Yritätkö varastaa koko idean?"
Niinpä niin, Tiehöylä. Kuka ja koska ja missä, vastaapa siihen.
Kysyn tätä Sinulta siksi että tiedän yleissivistyksesi olevan riittämätön antamaan kysymykseesi mielekästä vastausta.
joudun asiaa kysymään. Etkö ymmärrä että vastauksesasi ainoastaan toistit kysymykseni? Etkö todellakaan ymmärtänyt s e l k o kielellä esittämääni kysymystä?
ole KEKSINYT lähimmäisenrakkautta, se on ihmisellä luonnostaan moraalissa... Huolehtivathan useimmat eläimetkin lapsistaan...
Sinulla olisi pitkäjänteisyyttä sen verran että muistaisit avauksessasi antaneesi ymmärtää että kristinuskon hihhulithan tuon ovat keksineet.
"Juuri mainisemasi seikan takia joudun asiaa kysymään. Etkö ymmärrä että vastauksesasi ainoastaan toistit kysymykseni? Etkö todellakaan ymmärtänyt s e l k o kielellä esittämääni kysymystä?"
kuuluvan kieliopin ja oikeinkirjoituksen edes auttava hallinta.
"Normaali ihminen rakastaa lähimmäisiään itsestäänselvytenä moraalinsa vuoksi, ainoastaan häiriintyneet tarvitsevat uskontoa tunteakseen lähimmäisenrakkautta!"
Ja
"Joko olet provoileva trolli tai täysin aivopesty ääliö!!"
Kirjoittamasi perusteella tarvitset siis uskontoa. Elävä usko on kuitenkin suositeltavampaa.
Hyviä pyhiä.
Kenties lähimmäisenrakkauteni ei ollut vahvimmillaan, kun kirjoitin tuota, tuollaiset kirjoittajat yrittävät nimenomaan ärsyttää tahallaan. Ei lähimmäisenrakkaudella ole tekemistä uskontojen kanssa, Tuomas the first ja akk. ovat uskossa, eikä heillä ole hajuakaan lähimmäisenrakkaudesta.
Että semmosta.. ihan samaa mieltä.. häiriintyneitä kaikki.. ;)
paha ja ilkeä, syntinen ja itsekäs, ylpeä ja omavoitonpyyntinen. Hänen luonteensa näkyy jo ihan pienessä lapsessa, joka alkaa opetella elämää. Mikään viaton hän ei ole alussakaan. Taipumukset pahatekoon, tottelemattomuuteen ja kaikkeen ilkeyteen ovat siellä sisällä jokaisessa. Kouluiässä hän on toisille jo aikamoinen hirmu, ja luonne pahenee vuosi vuodelta, ellei sinne saada jotakin hyvää istutettua.
Moraali, mistä olet sen saanut? Eiköhän se ole kasvatuksen tulos, tai olet imenyt sen ympäristöstäsi. Jos olet niitä, jotka tuntevat sen sydämessään, et olekaan kaukana siitä Jumalasta, joka vaikuttaa henkensä kautta ihmiseen.
Myös iankaikkisuuskaipuun hän on asettanut ihmiseen, joten jokainen ihminen haluaisi elää iankaikkisesti. Kukaan meistä ei ajattele, että kuolemme tunnin päästä, huomenna, viikon päästä, ensi vuonna tai myöhemmin. Se on kuitenkin tulevaisuutemme, joka kertoo sen, että olemme syntisiä ja kuoleman omia jonakin päivänä.
Mahdollisuutemme on saada jotakin parempaa, mutta se vaatii uskoa. Onko sitä, jokainen vastaa omalta kohdaltaan.
"tappakaa, raiskatkaa, ottakaa orjiksi"
niin, kysymys oli vääräuskoisista ja kysymyksessä oli uskonpuhdistaja Martti Luther joka antoi ohjeita käännytystyöhön joten kristillinen lähimmäisenrakkauden idea ei ollut voimissaan ainakaan Lutherin aikaan.
Muualta se on plagioitu kristillisyyteen.
Ajatelkaas muuten jos tätä logiikkaa seuraten joku juutalainen voisi patentoida "älä tapa"-käskyn. Silloin varmaan kaikkien kristittyjen pitäisi maksaa rojalteja juutalaisille, jos eivät tapa, tai sitten pitäisi kaikkien ruveta lahtaamaan porukkaa! :D
Lähimmäisenrakkaus ei ole kristinuskon eikä minkään muunkaan uskonnon yksityisomaisuutta.
Jänskää, että ateisteilta tulee oraakkelimaisia vastauksia.
Näinhän asia luultavasti on: Mitä vähemmän asiasta tietää, sitä toteavammiksi tai fanaattisemmiksi kommentit menevät.
Toisin kuin uskovilta. Osa kahdentuhannen vuoden takaista liturgiaa, osa tyhjää inttämistä, faktoja ei ikinä. Jos ideat ja sanottava loppuvat, käsittää vastaus yleensä sanat "kuitenkin" ja "siunausta".
"Jänskää, että ateisteilta tulee oraakkelimaisia vastauksia."
Oliko minun vastaukseni jotenkin epäselkeä?
"Näinhän asia luultavasti on: Mitä vähemmän asiasta tietää, sitä toteavammiksi tai fanaattisemmiksi kommentit menevät."
Eli jos väitän, että veden kemiallinen kaava on H2O, niin en tiedä asiasta mitään?
Ihmeellistä vastakkaisuuksien asettelua.
Kommenttisi ei ollut terävintä itseäsi. Viestini, jota arvostelit, oli luultavasti useimmille ihan ymmärrettävää peruskauraa.
Teet nallenpalveluksen itsellesi, jos siis ymmärrät sen tarkoituksellisesti väärin. Se ei nimittäin anna kovin älykästä vaikutelmaa.
Kaikkea voi yrittää väännellä ja käännellä.
Jotkut vitsailutkin perustuvat tähän:
"An expert is one who knows more and more about less and less, until he knows absolutely everything about nothing."
minun mielestäni Sinä menit metsään.
Lainaa"
JASON_DAX :Lähimmäisenrakkaus ei ole kristinuskon eikä minkään muunkaan uskonnon yksityisomaisuutta."
Minusta tuo jasonin kommentti on kyllä kenen tahansa ymmärrettävissä ts "peruskauraa"
Sensijaan sitä miten sinä "vääntelet munaasi solmuun" on vähän vaikeampi seurata ;)
Minä ainakin voin elää ilman esim. katolisen
kirkon vuosisatoja harjoittamaa lähimmäisenrakkautta.
>>
kristinopin mukaista lähimmäisenrakkaus oppia? Eikö olisi tarpeellista kunnioittaa tekijän oikeuksia?
>>
Tuskin lähimmäisenrakkaudelle löytyy keksijää. Lähimmäisenrakkaus löytyy lähes kaikista uskonnoista ja filosofioista paljon ennen Raamattua ja Jeesusta.
Yksi tunnetuista vanhoista lähimmäisenrakkauden sanoman julistajista oli Konfutse: "Älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän."
löytyy kyllä veljes- ym. rakkautta. Lähimmäisenrakkaus ilmenee vasta UT kirjoituksissa sellaisena kuin lähimmäisenrakkaus edelleen kristityillä alueilla käsitetään. Ainakaan juutalaisilla ei ole tekijänoikeutta lähimmäisenrakkauteen.
Missään tapauksessa ei voida olettaa lähimmäisenrakkauden syntyneen alkupamauksessa tai edes ovulaatiossa. Lisäksi vielä 1200 luvulla jouduttiin suurin uhrauksin tappamaan suuria ihmisjoukkoja, jotka olivat lähimmäisenrakkauden vastustajia IV ristiretken aikana, jonka keskeisenä puuhamiehenä oli paavi Innocentius III.
Ainakin rabbi Hillel osasi sen lähimmäisen rakkauden sanoiksi pukea jo ennen Jeesuksen aikaa, joten eipä juutalaisiakaan voine tästä leikistä pois pudottaa. Tosin tällaisella käsitteellä ei kyllä mitään "tekijänoikeutta" taida edes olla.
lähimmäisenrakkautta ilmeni ihmisessä heti, kun Jumala oli saanut ihmisen kehiteltyä ja puhallettua häneen elämän hengen.
lähimmäisenrakkaudestahan eeva antoi miehelleen sen yhden omenankin.
se oli kylläkin banaani
Ei se ollut "omena", vaikka useimmat niin luulevatkin. Raamatussa on kirjoitettu:
"hedelmä". Tarkista vaikka !
Genesiksessä puhutaan vain "hedelmästä":
"1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" 2 Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" 4 Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. 5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." 6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi." (1. Moos. 3:1-6)
Mistäköhän se omena on repäisty?
Hyvä kun toit oikaisun "omenasta".
Eihän se todellakaan ole omena vaan "hedelmä".
(1. Moos. 3:1-6, siinähän se on kirjoitettu!)
Minäkin olen monesti miettinyt miksi sanotaan, että Eeva antoi Aatamille "OMENAN", kun omenasta ei kerrota mitään.
Mitä aiot tehdä Diagoras kesällä ? Oletko saanut kesätöitä ? Kaikkea hyvää elämääsi !
Toivottaa täti - Uskovainen Nainen
mennä kesätöihin. Kaikkea hyvää sinullekin.
tuskin kyseessä oli ainakaan punakaneli tai USAn granny.
paratiisissa oli 2 erikoista puuta. toinen oli tämän hyvän- ja pahantiedon puu ja toinen elämän puu, joka sijaitsee raamatun mukaan paratiisissa edelleen.
Eihän se ole mikään "omena", joten ei se ole punakaneli eikä muukaan omenalajike.
Katso Diagoraksen hyvä vastaus tuosta edellisestä kohdasta !
Mistä kohdasta Raamatusta olet lukenut, että paratiisissa on vieläkin "hyvän ja pahantiedon puu". Missä se "paratiisi" nyt on ?
Kerro kohta Raamatusta (tai muusta lähteestä), niin tarkistan.
"Miksi useimmat ateistit noudattvat kristinopin mukaista lähimmäisenrakkaus oppia?"
Minä en lähimmäisenrakastele kristillisesti. Minä vain lähimmäisenrakastelen.
"Eikö olisi tarpeellista kunnioittaa tekijän oikeuksia?"
Minähän juuri olen se tekijä lähimmäisenrakastellessani. Kunnioitan itseäni tarpeissani, mutta myös sitä toista hänen suosiollisesta lähimmäisenrakastelustaan.
...eivät kristinuskovaisiksi itseään julistavat lähimmäisenrakkaudesta kuulleetkaan. Lasetadiolaisten ja jehovien mieletä muille ei kuulu ihmisarvo.
parhaimmillaan edustaa myös ikuisen kidutuksen hyväksyminen oikeudenmukaisena rangaistuksena, onko mitään sadistisempaa keksittykään?
"...onko mitään sadistisempaa keksittykään?"
Omissa jätöksissään pyörimistä se helvetti on. Masokismista siinä on kyse.
Jehovantodistajia ja mormooneja ei katsota kristityiksi. He ovat harhaoppisia. Lestadiolaiset ovat lahkolaisia ja siinä he ovat väärin opetettuja, että heille opetetaan, että vain lestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Mielestani se on harhaoppia, sillä ennen Lars Levi Laestadiustakin eli paljon kunnon kristittyjä ja muissakin seurakunnissa julistetaan raamatunmukaista Jumalan sanaa. Raamatussa kielletään kaikenlainen lahkolaisuus.
Minä itse olen yhteiskristillinen ja minulla on uskovia ystäviä useissa eri seurakunnissa. Itse en hyväksy lahkoja ja lahkolaisuutta. Onneksi paikkakunnalla, jossa asun, on paljon yhteiskristillisyyttä.
Kopio edellisestä: "Lasetadiolaisten ja jehovien mieletä muille ei kuulu ihmisarvo".
Siis uskovaisia on todellakin eri paikoissa kuin vain lestadiolaisten ja jehovien lahkoissa. Lestadiolaisiakin on monia eri suuntia (Uusheräys, jotka ovat mielestäni fiksuimpia; vanhoillisia, jotka istuvat naiset oikealla ja miehet vasemalla puolella salia ja kaikilla naisilla on huivi päässä; esikoislestadiolaiset; ja rauhanyhdistysläiset, joiden opetus on se, että vain he menevät taivaaseen - hei eiväthän he ole jumalia !) Raamatun mukaan Jumala päättää kuka menee taivaaseen. Olen käynyt ihan mielenkiinnosta eri lestadiolaisten ryhmien kokouksissa. Kävin yhden helluntalaissisaren kanssa rauhanyhdistyksen kokouksessa kerran. Siellä joku mies alkoi "evankelioimaan" meitä. Kerroimme, että olemme jo uskossa. Mies kysyi kuulummeko rauhanyhdistykseen. Sanoimme, ettemme kuulu, johon mies heti sanoi: "Ette te sitten ole oikeita uskovaisia". En hyväksy tuollaista minäkään.
"Jeesus sanoi: 'siitä teidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, että teillä on keskinäinen rakkaus'."
Ikävä kyllä meillä kristityilläkään ei ole keskinäistä rakkautta ja siitä meidän kaikkien olisi tehtävä parannus,JOTTA MAAILMA USKOISI !
Eivät sen kummemmin kaikki maailman jäljelläolevat luonnonuskonnot kuin muutkaan
ole tilanneet teitä paasaamaan helvetistä.
Se on teidän oma projisointinne. Opiskelkaapas hieman psykologiaa.
Projisoisitko itsesi psykosivuille, kiitos.
On oma palsta, ole hyvä ;)
Olet oikeassa siinä, että lähimmäisenrakkaudeksi kutsumasi moraali nousee uskontojen maailmasta. Tämän asian joutui myöntämään myös nykyisten tietoteorioidenkin takana oleva Immanuel Kant. Kant toki yritti luoda ns. kategorisen imperatiivin, jolla on aivan sama sisältö kuin esim. Jeesuksen siteraamalla lähimmäisen rakkauden ideaalilla. Kantin oli kuitenkin todettava, että tälläinen (absoluuttinen) toisen huomioon ottava moraali edellyttää Jumalaa käytännöllisen järjen olettamuksena. - Tästä eivät ateistit pääse yli eikä ympäri.
Oli siis vain kauneusvirhe, että sijoitit pointtisi kristinuskoon. Jos olisit puhunut yleisellä tasolla vain jumala-uskosta, olisit osunut aivan nappiin.
Pärjäile, mutta älä väsytä itseäsi näiden "teinien" kanssa.
Kivaahan tämä keskustelu "teinien" kanssa on aina sillointällöin. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja olen koulutuksessanikin erikoistunut lapsi- ja nuorisotyöhön. Olisipa minunkin nuoruudessani ollut tällainen mahdollisuus keskustella aikuisten kanssa.
Onneksi oma äitini oli ja on vieläkin niin ihana, että sain ja saan vieläkin keskustella hänen kanssaan kaikista asioista. Oma mummoni oli myös todella ihana. Hän oli myös uskovainen ja rukoili aina meidän, lastenlastensa puolesta.
Nyt menen nukkumaan. Hyvää yötä kaikki teinit ja vähän vanhemmatkin, ateistit ja uskovaiset. Kaikkea hyvää elämäänne!
Jumalan siunausta ja Pyhän Hengen läsnäoloa teille kaikille.
perustuu auktoriteetin, "isännän", käskyjen tottelemiseen. Se on koiran moraalia.
ihan turha selittää:
"... kuin esim. Jeesuksen siteraamalla"
hemmohan on mielikuvituksen tuote
Ja selität miksi toisen huomioon ottava moraali edellyttää Jumalaa käytännöllisen järjen olettamuksena?
Ei tästä tarvitse ateistin päästä yli eikä ympäri, kun mitään estettä ei edes ole.
Ihmiselle kehittyy aivan luonnosta emootiot, jotka estävät pahan tekemisen. Tuntuu pahalta lyödä toista ihmistä, siksi en tee sitä. Voit kutsua sitä lähimmäisenrakkaudeksi jos haluat.
Pointti on tämä: meidän ei tarvitse järjellä ajatella, että miksi minun nyt pitäisi olla kiltti tuolle ihmiselle, tai miksi en voisi häntä tappaa, käyttäytymisen perusteet on meihin ohjelmoitu. Me emme tarvitse ohjeita muualta jotka kertovat meille kuinka meidän tulee toimia.
Mihin tässä enää Jumalaa tarvitaan?
Budhalaisuus ainakaan ei ole jumala-uskonto, joten pieleen meni filosofioinnit.
Toisen huomioon ottavalla moraalilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa, vaan kyse on pelkästään yksilön empatiasta ja yhteiskunnallisesta etiikasta.
perustuu siihen, että 1) Omasta toiminnastaan pitää aina pystyä tekemään universaalinen laki (esim. jos itse varastaa äärimmäisessä tilanteessa, tulee myös hyväksyä se, että kaikki varastavat kaikissa tilanteissa, tai sitten kieltää varastamisen kaikissa tilanteissa kaikkien tekemänä) ja 2) Ihmistä pitää aina kohdella päämääränä itsessään, eikä vain välineenä toisiin päämääriin.
Kuinka tässä tarvitaan jumalia?
kuten moni on jo maininnut, kategorinen imperatiivi EI siis tosissaan ole toista huomioon ottavaa moraalia, eikä Kantin universaaliin rationaalisuuteen "das dinge ein sich" -käsitteeseen kuulunut Jumalaa.
Ärsyttävää, kun joku palikka väittää itseään filosofiksi.
Tämä keskustelu osoittaa, että ateismiin ei kuulu looginen johdonmukaisuus. Sitä on siis opetettava ihan kädestä pitäen...
"rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!"
Ateisti kuvittelee, että tämä on loogisesti mahdollista ateistisesta maailmankuvasta käsin. (so. Maailma syntyi SATTUMAN ohjaamien prosessien kautta). Tästä seuraa johtopäätös, että mitään moraalia ei anneta. Moraali siis syntyy kehitystä edistävän hyödyn vaikutuksesta. Moraalin järkiperuste on siis hyöty. - Miten tämä sopii em. "kultaiseen sääntöön" (kategorinen imperatiivi)? Vastaus ei mitenkään! - Miksikö?
Voisin itsekkäästi vielä hyväksyä sen, että itse rakastan toisia siksi, että saisin heistä hyötyä itselleni, mutta toisin päin en enää voi tätä ajatella. Jokaista ihmistä kuitenkin loukkaa ajatus, että häntä rakastettaisiin vain hyödyn vuoksi... Psykologia osoittaa tällaisen ehdollisen rakkauden tuhoisaksi lastenkasvatuksessa, kommunismin romahtaminen taas osoittaa vastaavan moraaliteoreettisentaustan kestämättömäksi yhteiskuntamoraalissa.
Looginen (länsimaalainen) ateisti ei voi koskaan puhua, että moraali olisi "annettu" hänelle. Moraali on korkeintaan kehittynyttä tai sovittua, mutta silloin ollaan jo ongelmissa yleissitovuuden kanssa.
Idän uskontojen moraali on oma kysymyksensä. Periaatteessa tuolloin voidaan puhua myös ateistisesta moraalista, mutta logiikka on hämärää. Ongelmia aiheuttaa myös uskonnon ja jumalan käsitteen määrittely... missä vaiheessa esim. karman laki alkaa saada samoja piirteitä, joita on länsimaisen määritelmän mukaisella jumalalla? Missä määrin buddistista logiikkaa noudatetaan ortodoksisesti ja missä määrin synkretismi rulaa kansanuskonnossa jne.
Mutta palatakseni länsimaisen ateistin vaihtoehtoihin.
Loogisia vaihtoehtoja on vain kaksi.
Ensimmäinen vaihtoehto on seurata uskonvaraisesti omantuntonsa vaatimaa rakkauden kaksoiskäskyä, vaikka ei ymmärräkään sitä loogisen rationaalisuuden kautta. Tällöin uskotaan, että jokin korkeampi kehitysopillinen voima on sen minulle antanut (vaikkei tässä ole mitään järkeä).
Toinen ja karmeampi ja johdonmukaisempi vaihtoehto on seurata Nietzschen tietä ja päätyä vahvemman moraaliin, jossa ainoastaan hyödyn aspekti sallii solidaarisuuden lähimmäisille. Tällöin yhteiskuntamoraali pikkuhiljaa rappeutuu (tai yksilötasolla päädytään henkiseen pimeyteen).
Olisikohan siinä filosofian peruskurssia kädestä pitäen...?
Ps. koska kategorisen imperatiivin käsittä ajatellaan käsitteeksi, jossa jumala todella olisi onnistuttu päättelemään pois vielä pieni oikaisu.
- ko. käsitteen loi siis I. Kant, joka joutui myöntämään, että tämä käsite viittaa ihmisen ulkopuolelle. (Ns. käytännöllisen järjen postulaatti, joka edellyttää jumalan ja absoluuttisen moraalin).
mikä on hyvää.
Onko hyvää se mitä jumala tekee, ts. ovatko tsunamit jumalan järjestäminä hyviä asioita?
Vai onko jumalan ollakseen hyvä tehtävä sitä, mikä muutenkin on hyvää? Silloin joudumme olettamaan jumalan yläpuolisen eettisen normiston.
Opiskella sitä filosofiaa.
Tyylisi, jossa asetat ensin päämäärän ja tavoitteen sekä sen jälkeen luot teorian jolla tavoitteisiisi päästään, ei kestä lähempää tarkastelua.
Moraalin taustoja voidaan selittää kolmella tavalla, joista sinun siteeraamasi hyötynäkökulma on yksi. Tosin senkin olet hahmottanut ns. päin vittua.
En tuota kantin sanahirviötä ihan tarkalleen muista, mutta jotenkin näin: "toimi niin että toimintasi maksiimi voitaisiin hyväksyä yleisksi laiksi".
Avainsana on maksiimi.
Jos varastat äärimmäisessä tilanteessa, onko maksiimi varastaminen vai varastaminen äärimmäisessä tilanteessa? Onko oikein esimerkiksi varastaa jos sillä voi pelastaa henkensä?
Kant ei tätä meille kerro. Hän käskee meidän miettiä itse. Minusta varastaminen hengen säilyttämiseksi on hyväksyttävää - kaikilta.
Sehän tuossa pitää paikkansa että moraali ei tarvitse jumalia, jumalat tarvitsevat moraalia. :)
kirjoitit:
"Kant ei tätä meille kerro. Hän käskee meidän miettiä itse. Minusta varastaminen hengen säilyttämiseksi on hyväksyttävää - kaikilta. "
Tuossa tuli keskitysleireistä ohjelmaa ja siinä eräs vanki kertoi että he öiseen aikaan teloittivat tukehduttamalla (ruoan) varasteluun syyllistyneet vangit.
Näin moraali ja lait toimivat.
Joko maksiimini ei ollut tarpeeksi tarkka (tämä on se suuri ongelma kantin tapauksessa, rajanveto), tai kyseiset henkilöt eivät toimineet moraalisesti oikein.
Kysymys nyt siis kuuluu: olisivatko nuo ruokaa varastaneet kuolleet jos eivät olisi varastaneet? Jos olisivat, nyt he elivät hetken pidempään. Jos eivät olisi, he toimivat moraalittomasti.
Kysytäänkin toisin päin: onko oikeutettua murhata joku siksi että hän varastaa ruokaa? Kantin periaatteilla minä sanoisin että ei.
En kuitenkaan ole kovin suuri kategorisen imperatiivin ystävä. Näen siinä pyrkimyksen muotoilla kultainen käsky vesitiiviiksi (tee muille kuten haluaisit heidän tekevän sinulle - entäpä masokistit?), ja sinänsä se on varsin onnistunut, mutta ei täysin.
Moraalihan ei loppujen lopuksi perustu järkeen vaan tunteeseen. Se on eettisten arvojen ohjaamia valintoja - ja hyvin pitkälti kulttuurisidonnaista. Siis subjektiivista.
koska näppäimistön takaa maha täynnä ruokaa lämpimässä toimistohuoneessa on helppo filosofoida.
Keskitysleirillä, jossa kuolema on lähes 100% varma, tilanne muuttuu.
Onko niin että moraalejakin on erilaisia eri olosuhteisiin, kuten itsekin kaiketi tuossa epäilit?
etiikan teorioiden tulkintoja sinulla. Mutta koska en pysy enää kärryillä ollenkaan, eli osallistuvasta uskistumisestani ei tule mitään, niin kysynkin suoraan, että mitä eroa on sillä, onko tappamatta Jumalan tuomion vai käräjäoikeuden tuomion pelossa.
>>Voisin itsekkäästi vielä hyväksyä sen, että itse rakastan toisia siksi, että saisin heistä hyötyä itselleni,
Terve
Vastaan vain sinulle.
Mitäkö eroa?
Eipä juuri mitään!
Kysymyksessäsi on nimittäin sisäänrakennettuna hyödyn ajatus: "Mikä on minulle pahin vaihtoehto?"
Pyyteetön lähimmäisen rakkaus ei avaudu tätä kautta.
Hyvä moraali, sellainen jonka varassa yhteiskunta kestää, ei mieti porsaanreikiä rangastuksen välttämiseksi. Ei lähimmäisen rakkauden voima ole pelotteessa, vaan pyyteettömyydessä.
Jätän tämän jutustelun nyt.
Heippa ateitit ja muut toverit
Jos ateismi jäi mietityttämään, lukekaa hyvä kansantajuinen kirja:
Ateismin lyhyt historia, Alister McGrath
On luettu. En yhtään ihmettele, että kirjoittajasta, jonka perustelut ateismille olivat niin säälittävän epä-älylliset, kuoriutui myöhemmin uskis.
huonon kirjan, siinäkin oli asioita perusteltu melko epä-älyllisesti. Joko arvaat mistä opuksesta on kyse? :) Vinkki: Erittäin suosittu teos, vanhimmat tekstit tuhansien vuosien takaa.
huomattuaan ns. haukanneensa, kaveri poistuu taka-alalle aloittaen uudella nicillä uuden olkiukon rakentamisen hetimiten.
Hei kysymyksesi jäikin vaivaamaan minua. En saanut unta ja kirjoitin tämän yöllä.
Hyviä jatkoja totuuden etsintääsi!
Kysyit minulta, miten hyvä Jumala voi olla olemassa, koska maailmassa on tsunameja ja pahuutta?
Aluksi ajattelin, että tämä on loputon teema, jossa ei ole voittajia, vain suolaa kärsivien haavoille.
En kuitenkaan saanut rauhaa kysymykseltäsi, koska se on vaivannut minuakin hyvin paljon.
Kun ajattelen kaikkia niitä suuria onnettomuuksia ja vääryyksiä, joita luemme lehdistä ja jopa niitä pienempiä, joita kohtaamme jokapäiväisessä elämässämme, minäkään en voi olla kysymättä: Voiko Jumala olla olemassa, tai voiko hän ainakaan olla kaikkivaltias, jos tällaista tapahtuu?
Jos yritän vähääkään eläytyä vaikkapa holocaustin miljoonien keskitysleirivankien julmaan kohtaloon, tai Stalinin murhauttamiin lukemattomiin ihmiskohtaloihin, tunnen ajatuksen hyvästä Jumalasta mahdottomaksi.
Tunnen jokaisen yritykseni selittää kärsimyksen ongelmaa tökeröksi loukkaukseksi niitä kohtaan, jotka todella kärsivät.
Koska olen ottanut nimimerkikseni ”filosofi”, yritän kuitenkin sekä vastata älyllisesti, että uskonnollisesti. Pyydän jo etukäteen anteeksi sitä, miten vähään älyni riittää.
Ensin lähestyn kärsimyksen ongelmaa muutaman ”empiirisen” havainnon kautta:
Oma tunteeni on, että hyvän Jumalan ajatteleminen on mahdotonta em. mielettömän kärsimyksen keskellä. Puhuvatko kärsivien ihmisten kokemukset yhteen ääneen samaa kieltä?
Dietrich Bonhoefer kirjoitti keskitysleirin kokemuksissaan (joissa hän myös kuoli) virren, jossa sanotaan: ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan. Yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.”
Elie Wiesel seisoi hänkin keskitysleirillä todistamassa kansanmurhaa kärsivien joukossa. Nähdessään toista juutalaista hirtettävän, toinen juutalainen vanki toisti epätoivoisena kysymystä siitä, missä Jumala nyt on. Wiesel kertoo vastanneensa Jumalan riippuvan tuossa hirressä. (Jos ymmärsin kuvauksen oikein, Wiesel koki, että Jumala kärsii heidän joukossaan).
Richard Wurmrand kärsi kidutusta ateistisessa ja kommunistisessa itäblokissa. Kerran hänelle annettiin mahdollisuus todistaa Jumalan olemassaolo kymmenellä sanalla. Wurmbrand ilmoitti, että hänelle vastaukseksi riittää ainoastaan yksi sana ”juutalaiset”. (Wurmbrand oli itse juutalaistaustainen, mutta hän koki, että kaikkien 2000 vuotta jatkuneiden vainojenkin jälkeen juutalaiset olivat merkki Jumalan hyvästä huolenpidosta.)
Mitä tästä on pääteltävissä?
En voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kärsimyksen ongelma ratkeaisi jumala-uskon kokemuksien kautta. En voi väittää, että nämä kokemukset edustaisivat kattavasti kestävää mahdollisuutta nähdä kärsimyksen yli. Tiedän, että vastaavia kokemuksia on taltioitu tuhansia, mutta en tiedä, kuinka moni on kokenut uskonsa on sammuneen kärsimyksen äärellä?
Voin vain todeta, että kärsimyksen ongelma ei välttämättä poista mielekästä kokemusta jumala-uskosta.
Muuta merkittävää:
Em. henkilöistä on vielä mainittava, että heidän elämäntyönsä toi ihmiskunnan historiaan aktiivista liikehdintää, jossa vastustettiin totalitarismia ja väkivaltaa. Lisäksi ainakin ensimmäisellä ja viimeisellä em. henkilöistä oli sellainen historianfilosofia, jossa maailmanhistorialle ymmärrettiin mielekäs suunta ja tarkoitus.
Näyttää siltä, että sekä juutalaisten, että kristittyjen uskovien näyttää olevan mahdollisuus elää kokemuksen kautta todeksi a) Jumalan hyvyys kärsimyksen keskellä b) Jumalan osallistuminen inhimilliseen kärsimykseen c) Historiakäsitykseen mielekkäästi asettuva paikka itselle ja kärsimykselle – Nämä olisivat siis havaintojen pohjalta nousevia ajatuksiani.
Millainen maailma olisi, jos Jumala ei sallisi kärsimystä?
Kun kärsimys tulee minua lähelle, ajattelen vaistomaisesti, miksi Jumala salli sen? Jos Jumala on kaikkivaltias, hän olisi voinut estää sen! Ajatelkaamme maailmaa, jossa Jumala estäisi kärsimyksen jatkuvilla ja näkyvillä väliintuloillaan.
Aion sanoa pahasti lähimmäiselleni, mutta Jumala näkee, että sanani rikkoisivat tuon ihmisen minuutta. Niinpä sanon loukkaavat sanani, mutta lähimmäiseni ei vain kuule niitä, koska Jumala estää häntä kuulemasta niitä.
Annan lasteni leikkiä taloni katolla. He putoavat siltä betoniin, mutta heille ei käy kuinkaan, koska Jumala estää sen.
Maahan tulee hirmuinen nälänhätä, mutta kenellekään ei tule nälkä, koska Jumala tiputtaa taivaasta ruokaa.
Maanjäristys rikkoo kerrostalot, mutta Jumala estää sen, koska muuten ihmisiä hautautuisi raunioihin ja joutuisi kodittomiksi.
Päätelmiä:
Mitä merkitystä olisi moraalitajulla, jos väärillä valinnoilla ei olisi konkreettisia seurauksia?
Mitä merkitystä olisi anteliaisuudella ja uhrautuvuudella, jos maailmasta puuttuisivat luonnonvoimien aikaansaamat yllätyksiä tuottavat realiteetit?
Jos kärsimyksen ongelmasta pyritään tekemään älyllinen syy Jumalan olemattomuuteen, kysyn vastakysymyksenä: Voiko pallon kaataa?
Kärsimyksen ongelma haastaa jumala-uskon. Tämä haaste tapahtuu kuitenkin arjen elämän tasolla. Jos Jumalan olemattomuus olisi mielekäs vastaus kärsimyksen ongelman ratkaisemiseen, sen täytyisi myös tarjota mielekäs apu kärsiville. Mielekkyys ei ole pelkkää logiikkaa. Kärsimyksen ongelman kohdalla mielekkyyden vaatimus ylittää logiikan mahdollisuudet. Jäämme kaikki avuttomiksi.
Joku sanoi aiemmissa keskusteluissa ”valitsen mieluummin ruman todellisuuden kuin kauniin valheen”. – Kärsimyksen ongelman äärellä ruma todellisuus on realiteetti myös jumala-uskolle. Kristinuskon (ja ilmeisesti juutalaisuudenkin) itseymmärryksessä on mahdollista ajatella Jumala (salatusti) rinnallamme kärsimyksen keskellä. Me saatamme myös muistaa sen kertomuksen kahdesta ihmisjoukosta, jossa toiset saivat ikuisen ilon ja toiset vaivan ja ahdistuksen. Jaotteluperuste oli: se minkä teitte yhdelle onnettomimmista ihmisistä, sen teitte itse Jumalan pojalle…
Luonnollisesti kyse oli opettavaisesta ”sadusta”. Opetuksen pointti oli kuitenkin selkeä: Jumala osallistuu inhimilliseen kärsimykseen. Tämä on ymmärtääkseni se uskonnollinen ”idea”, jonka takia juutalais-kristillisen uskonnon Jumalaa ei voida laittaa ”tilille” maailmassa tapahtuvasta kärsimyksestä. Jumala antautuu itse kärsijäksi…
Laitan vielä loppuun pienen sitaatin nobel-kirjailija Elie Wieseliltä (1966), joka kuvaa erikoisesti tavoittelemineni asioiden ylijärjellisyyttä:
”…Marksilais-leninistisissä oppilaitoksissa koulutetut nuoret, jotka kääntyvät juutalaisuuteen tietämättä, mitä se on. Se puolimystinen voima, jolla Israel kiehtoo ihmisiä, vaikka nämä eivät kuitenkaan usko koskaan sinne pääsevänsä. Kuinka yhdistää asioita, jotka luonnostaan ovat täysin erilaisia. En yritäkään tehdä sitä. Eivät paradoksit minua pelota. Juutalaisten olemassaolo on niitä tulvillaan. Se kuuluu mystiikkaan, ei järkeilyn alueelle. Yritys punnita sitä järkeilyn alueella vain sekoittaisi meitä.
Nämä paradoksit eivät ole uusi asia niin kuin eivät mysteeritkään. Ne ovat yhtä pitkäikäisiä kuin kansanikin, joka on varjellut identiteettiään paljon kauemmin kuin muut kansat. Tämä on historiallinen paradoksi. Se kärjistyy kohtalonomaisuuteen saakka. Koetetaan kukistaa kansani, koska sen olemassaolo on mahdottomuus. Pian se kiirehtää todistamaan päinvastaista. Se kuolee Auschwitzissa ja rukoilee ihmisen ylentymistä. Se painii Jumalan kanssa peläten samalla voittoa ja tappiota. Se on polvillaan musertavan ikeensä alla ja vapautuu siitä kerran vuodessa päästäkseen osalliseksi siitä hengen ylennyksestä, jonka laulu voi suoda.
Miten tämä on mahdollista? En tiedä. Tosiasiassa se ei häiritse rauhaani. Kyllin monet arvoitukset odottavat ratkaisuaan. Tulkoon siis yksi lisää…”
>>Kysymyksessäsi on nimittäin sisäänrakennettuna hyödyn ajatus: "Mikä on minulle pahin vaihtoehto?"
Pyyteetön lähimmäisen rakkaus ei avaudu tätä kautta.