Ensimmäinen täysin "suomettumaton" huippupoliitikkomme antoi vahvan näytön pohjoismaisen yleisön edessä:
"– Sanna Marin on tervetullut Tanskan pääministeriksi koska tahansa, Laugesen lohkaisi."
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010142201.html
Ulkomainen yleisö on valmis sanomaan ääneen myös sen, että Sanna Marinin panos oli erittäin ratkaiseva Natoon liittymisessämme. Marinille oli alusta saakka selvää, mille puolelle me kuulumme, ei niinkään identiteettimme kannalta, vaan arvojemme. Hän ei viljele fraasia paikastamme "lännessä", vaan tuo esille syyt, miksi olemme valinneet puolemme. Hän vaati Navalnyin vapauttamista jo ennen kuin siitä ehdittiin keskustella presidentin kanssa. Häntä haukuttiin siitä silloin (mistäpä nettipersut ja -kokkareet eivät häntä olisi haukkuneet, aivan työkseen), mutta hän oli täysin oikeassa. Niinistö vanhan viisaan varovaisuudella hieman epäröi, Pekka Haavisto totesi, että ei ollut oikea aika liittyä. Sanna Marin sen sijaan kutsui koolle puolueet ja seuraavana päivänä sen sitten teki myös presidentti. Marin ei ottanut julkisesti kantaa, mutta hän laittoi rattaat pyörimään nopeammin kuin olen nähnyt yhdenkään Suomen pääministerin koskaan tekevän, eikä suunnasta todellisuudessa ollut epäselvyyttä. Melko varmasti hän myös ymmärsi, mikä vaikutus juuri hänen persoonallaan oli Ruotsissa ja on selvää, että Ruotsin saaminen mukaan oli suuresti Marinin vaikutusta. Nahkatakkinen tyttö kiinnosti suuresti ruotsalaisia muutenkin ja varmasti sillä, mitä hän sanoi, oli vielä laajempi vaikutus Niinistön vierailulla, joka sekin tietenkin veti oman yleisönsä.
"Suomettumista" on liioiteltukin joissain suhteissa ja sitä on tarkasteltu aika historiattomasti, viihteellisesti. Toki se silti oli todellinen ilmiö ja on itse asiassa vieläkin. Ei Venäjän pyrkimys vaikuttaa Suomen politiikkaan ole kadonnut minnekään ja sillä on edelleen kanavia tehdä niin, tosin tavoitteet ovat varmasti nyt paljon vaatimattomammat kuin aikoinaan, siksi, mahdollisuudet vaikuttaa ovat kuitenkin vähäisemmät. Mutta sopivan varovasti toimimalla he kyllä pystyvät turvaamaan vähimmäisetunsa edelleen. He tietävät, että emme ole aggressiivisia ja Suomessa on edelleen paljon ihmisiä, jotka mielellään tekisivät yhteystyötä venäläisten kanssa, jos vain Venäjä olisi vähemmän aggressiivinen. Hyökkäys Ukrainaan nosti varmasti pintaan sotien muistot, mutta paljon hyvääkin tapahtui sen jälkeen ja ihmisten välille rakentui lämpimiä suhteita.
Kaikesta huolimatta on selvää, että Sanna Marin on yksi niitä henkilöitä, joiden kohdalla kulkee raja uuden ja vanhan välillä. Hänelle idän suhteet eivät enää mene kaiken muun edelle, vaan tulevat omalla paikallaan kun tärkeät, kansainväliset asiat, ovat kunnossa.
Jatkossa kamppailu käydään orpolaisten ja marinilaisten välillä. On vaikea sanoa, ymmärtääkö Orpo itse, miten hän on tuhoamassa maatamme ja heikentämässä taloutamme, vai onko hän vain huolella Venäjän broilerikasvattamossa kasvatettu hyödyllinen idiootti. Ero Venäjän ja Neuvostoliiton välillä on nimittäin yhdessä suhteessa täysin ratkaisevasti erilainen. Neuvostoliitolle Suomen vahva talous oli lähes elintärkeä. Venäjä, ympäri maailmaa öljyä vievänä valtiona, ei tarvitse Suomen taloutta mihinkään, vaan taloutemme ongelmat ja ristiriitainen ja hajainen kansa tekee meistä heille helpommin ohjailtavan. Suomella on nyt vain kaksi merkitystä Venäjälle: tietyt sotilaalliset intressit, ja pyrkimys vaikuttaa Suomen kautta Natoon niin, että ainakin Venäjän tärkeimmät edut tulevat suojatuksi. Sitä varten Suomen liittyminen Natoon ajoitettiin. todennäköisesti Venäjän tahdosta, Turkin ja Unkarin toimesta niin, että se varmisti nykyisin orpolaishallituksen nousun valtaan. Orpo taustalla ovat melko suorat yhteydet neuvostotiedustelun mieheen Felix Karaseviin, Orpo on viimeisiä kotiryssä-tradition edustajia politiikassamme.
Marin on aivan jotain muuta. Onhan hän tietenkin myös lasikatonmurtaja sukupuolensa vuoksi, mutta minä näen hänen kyllä särkeneen muutaman muunkin lasikaton, jotka eivät liity sukupuoleen. Se kylläkin tekee sitäkin merkittävämmän sukupuolensa edustajan politiikassa ja itse rinnastan hänet tässä Elisabeth Rehniin, joka veteli puolustuspoliittiset linjamme uuteen aikaan sopiviksi, eli kuunteli Puolustusvoimia herkällä korvalla aikana, jolloin oli muutoksen aika.
Venäjä on myös vaarallinen vastapeluri. Siksi en ihmettele, millaiseen someryöpytykseen Marin joutui ja tiedän, että hän on paremmassa turvassa nyt kansainvälisissä tehtävissä kuin oli Suomen pääministerinä kääntämässä peräsintä ratkaisevalla hetkellä.
Ehkä kuitenkin näemme Marinin vielä joskus maamme presidenttinä. Kuten hän on itse sanonut, politiikkaa tarvitsee erilaisia ihmisiä. Monenlaisia ihmisiä. Ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka ajavat tärkeitä asioita. Kuten Sanna Marin edelleen koko ajan tekee.
"– Sanna Marin on tervetullut Tanskan pääministeriksi koska tahansa, Laugesen lohkaisi."
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010142201.html
Ulkomainen yleisö on valmis sanomaan ääneen myös sen, että Sanna Marinin panos oli erittäin ratkaiseva Natoon liittymisessämme. Marinille oli alusta saakka selvää, mille puolelle me kuulumme, ei niinkään identiteettimme kannalta, vaan arvojemme. Hän ei viljele fraasia paikastamme "lännessä", vaan tuo esille syyt, miksi olemme valinneet puolemme. Hän vaati Navalnyin vapauttamista jo ennen kuin siitä ehdittiin keskustella presidentin kanssa. Häntä haukuttiin siitä silloin (mistäpä nettipersut ja -kokkareet eivät häntä olisi haukkuneet, aivan työkseen), mutta hän oli täysin oikeassa. Niinistö vanhan viisaan varovaisuudella hieman epäröi, Pekka Haavisto totesi, että ei ollut oikea aika liittyä. Sanna Marin sen sijaan kutsui koolle puolueet ja seuraavana päivänä sen sitten teki myös presidentti. Marin ei ottanut julkisesti kantaa, mutta hän laittoi rattaat pyörimään nopeammin kuin olen nähnyt yhdenkään Suomen pääministerin koskaan tekevän, eikä suunnasta todellisuudessa ollut epäselvyyttä. Melko varmasti hän myös ymmärsi, mikä vaikutus juuri hänen persoonallaan oli Ruotsissa ja on selvää, että Ruotsin saaminen mukaan oli suuresti Marinin vaikutusta. Nahkatakkinen tyttö kiinnosti suuresti ruotsalaisia muutenkin ja varmasti sillä, mitä hän sanoi, oli vielä laajempi vaikutus Niinistön vierailulla, joka sekin tietenkin veti oman yleisönsä.
"Suomettumista" on liioiteltukin joissain suhteissa ja sitä on tarkasteltu aika historiattomasti, viihteellisesti. Toki se silti oli todellinen ilmiö ja on itse asiassa vieläkin. Ei Venäjän pyrkimys vaikuttaa Suomen politiikkaan ole kadonnut minnekään ja sillä on edelleen kanavia tehdä niin, tosin tavoitteet ovat varmasti nyt paljon vaatimattomammat kuin aikoinaan, siksi, mahdollisuudet vaikuttaa ovat kuitenkin vähäisemmät. Mutta sopivan varovasti toimimalla he kyllä pystyvät turvaamaan vähimmäisetunsa edelleen. He tietävät, että emme ole aggressiivisia ja Suomessa on edelleen paljon ihmisiä, jotka mielellään tekisivät yhteystyötä venäläisten kanssa, jos vain Venäjä olisi vähemmän aggressiivinen. Hyökkäys Ukrainaan nosti varmasti pintaan sotien muistot, mutta paljon hyvääkin tapahtui sen jälkeen ja ihmisten välille rakentui lämpimiä suhteita.
Kaikesta huolimatta on selvää, että Sanna Marin on yksi niitä henkilöitä, joiden kohdalla kulkee raja uuden ja vanhan välillä. Hänelle idän suhteet eivät enää mene kaiken muun edelle, vaan tulevat omalla paikallaan kun tärkeät, kansainväliset asiat, ovat kunnossa.
Jatkossa kamppailu käydään orpolaisten ja marinilaisten välillä. On vaikea sanoa, ymmärtääkö Orpo itse, miten hän on tuhoamassa maatamme ja heikentämässä taloutamme, vai onko hän vain huolella Venäjän broilerikasvattamossa kasvatettu hyödyllinen idiootti. Ero Venäjän ja Neuvostoliiton välillä on nimittäin yhdessä suhteessa täysin ratkaisevasti erilainen. Neuvostoliitolle Suomen vahva talous oli lähes elintärkeä. Venäjä, ympäri maailmaa öljyä vievänä valtiona, ei tarvitse Suomen taloutta mihinkään, vaan taloutemme ongelmat ja ristiriitainen ja hajainen kansa tekee meistä heille helpommin ohjailtavan. Suomella on nyt vain kaksi merkitystä Venäjälle: tietyt sotilaalliset intressit, ja pyrkimys vaikuttaa Suomen kautta Natoon niin, että ainakin Venäjän tärkeimmät edut tulevat suojatuksi. Sitä varten Suomen liittyminen Natoon ajoitettiin. todennäköisesti Venäjän tahdosta, Turkin ja Unkarin toimesta niin, että se varmisti nykyisin orpolaishallituksen nousun valtaan. Orpo taustalla ovat melko suorat yhteydet neuvostotiedustelun mieheen Felix Karaseviin, Orpo on viimeisiä kotiryssä-tradition edustajia politiikassamme.
Marin on aivan jotain muuta. Onhan hän tietenkin myös lasikatonmurtaja sukupuolensa vuoksi, mutta minä näen hänen kyllä särkeneen muutaman muunkin lasikaton, jotka eivät liity sukupuoleen. Se kylläkin tekee sitäkin merkittävämmän sukupuolensa edustajan politiikassa ja itse rinnastan hänet tässä Elisabeth Rehniin, joka veteli puolustuspoliittiset linjamme uuteen aikaan sopiviksi, eli kuunteli Puolustusvoimia herkällä korvalla aikana, jolloin oli muutoksen aika.
Venäjä on myös vaarallinen vastapeluri. Siksi en ihmettele, millaiseen someryöpytykseen Marin joutui ja tiedän, että hän on paremmassa turvassa nyt kansainvälisissä tehtävissä kuin oli Suomen pääministerinä kääntämässä peräsintä ratkaisevalla hetkellä.
Ehkä kuitenkin näemme Marinin vielä joskus maamme presidenttinä. Kuten hän on itse sanonut, politiikkaa tarvitsee erilaisia ihmisiä. Monenlaisia ihmisiä. Ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka ajavat tärkeitä asioita. Kuten Sanna Marin edelleen koko ajan tekee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä analyysi. Marinin hallitus jää historiaan näistä saavutuksista.
Suomi pääsi Naton jäseneksi bilesurffari Marinista huolimatta.
Marin oli lipevä "länsisuomettunut" omaa etua tavoitteleva naishupakko.
En moiti ketään mutta minulle Marin jäi mieleen silloisesta lausunnostaan kun tilanne oli kiristymässä Marin ilmoitti että "hänen hallituskaudellaan Suomi ei tule hakemaan Natoon "muistan asian siitä kun ajattelin että vain kakarat päästävät tuollaista suustaan ja nuorihan Marin oli ja jutut sen mukaisia muutenkin useasti .
Onneksi Niinistö otti tilanteen hallintaan isällisellä otteella ja varmuudella ja ohjasi maamme Natoon .
Trolleille on jäänyt mieleen lause, jota Marin ei koskaan sanonut. Lauseen jatko-osa, jossa hän totesi, että Suomella on Nato-optio ja jos tilanne muuttuu, harkitaan toimintakin uudelleen, näkyy unohtuneen kaikilta marmattajilta kokonaan.
Pekka Haavisto sen sijaan sanoi, ettei ole Suomelle oikea aika liittyä Natoon, ja Niinistö kyseli, kuka ottaa vastuun, jos Natoon lähdetään ja Venäjä alkaa vastatoimiin. Ja nuo molemmat kommentit sen jälkeen kun sota alkoi.
Jostain syystä Mariniin suhtaudutaan näillä palstoilla todella omituisesti. On kaikenlaisia paapattajia, jotka muka ovat kannattaneet Natoa jo syntymästään saakka, mutta sen sijaan, että rehellisesti tunnustaisivat, että Marinin osuus oli silminnähden ratkaiseva kun sinne Natoon sitten tosissaan lähdettiin menemään, häntä edelleen nimitellään ja haukutaan, lapsellisesti ja selitellään, että ne jotka epäröivät vielä silläkin hetkellä kun Marin käynnisti parlamentaarisen prosessin, muka olivat ne "todelliset" Natoon viejät.
Mikä tuon valehtelun tarkoitus on? Ymmärrän, että Venäjän trollit ovat erittäin pettyneitä ja heidän turvastaan on totuttu törkyä kuulemaan. Mutta miksi ne vuosikausia, omien puheidensa mukaan, Natoa kannattaneet ovat joko hiljaa tai yrittävät mustamaalata Marinia.
Tosiasiahan on, että Suomen "suomettunein" puolue on kokoomus. Sen riveissä on puhuttu Natoon menemisestä ties kuinka kauan, elettäkään siellä ei ole tehty, koska venäläiset ruplat ovat aina kiinnostaneet paljon enemmän. Koko kokoomuslaisuuden idea on henkilökohtaisen edun tavoittelu ja maksimointi, yleensä mistään muusta mitään piittaamatta ja siksi juuri kokoomus on ollut ja on edelleen mitä parhain vaikutusväylä Venäjän tiedusteluelimille. Kokoomuslainen sanoo ihan mitä halutaan, kun vain maksetaan, ja kokoomuslainen myös tekee ja jättää tekemättä juuri sen, mitä halutaan, kun siitä vain maksetaan. Ja Venäjällä on ollut rahaa maksaa ja Jarmo Korhosen kirjoista tiedämme, että juuri kokoomukseen ruplia on virrannut rekkalasteittain. Toki myös Keskustaan on mennyt, ja siksi ei olekaan ihme, että juuri Sipilän hallitus vei Fortumin Venäjälle ja Uniperiin.
Kun näitä palstoja lukee, herää väistämättä kysymys, kuinka moni Natosta kirjoitellut todellisuudessa onkin ollut toimija, jonka tehtävänä on ollut estää Natoon liittymisemme. Jos he todellisuudessa olisivat olleet kannattajia, he eivät olisi ajaneet asiaansa provokatiivisesti, vaan järkeviä perusteita esittämällä, ja he myös olisivat avoimen kiitollisia siitä, että Natoon liittymisemme toteutui ja osoittaisivat kiitollisuutensa tapahtuneiden tosiasioiden mukaan. Eivätkä yrittäisi peitellä Niinistön epäröintiä. Tai kerta toisensa jälkeen levitellä valhetta Sanna Marinin kannanotosta muutama viikko ennen sodan alkua. Kannanotosta, joka oli pilkulleen virallisen linjamme mukainen tuolloin, mainiten nimenomaan myös ns Nato-option, joka sitten toteuttiin juuri suunnitelmien mukaan (ehkä siinä otettiin riski, kuten Timo Soini on sanonut, mutta yhtä kaikki, Natoon mentiin ja ilman mitään suurta vaaraa).
Mielenkiintoista on se, että Elina Valtonen tuli aika suorasanaisesti ulos Gazan tilanteesta, ja hän on parisuhteessa mediapersoonaan, joka taas on aika suorasanaisesti tuonut esille esim Petteri Orpon itään kytkeytyviä poliittisia taustoja. Valtosellakin on takanaan omat kytköksensä siihen suuntaan, mutta ehkä hän on sittenkin ollut enemmänkin hyödyllisen idiootin roolissa ja havahtunut siitäkin uuden parisuhteensa myötä.
Yllättävän vähän näistä kytkennöistä puhutaan Ylessä tai Maikkarilla. Kumpikaan videon henkilöistä ei ole Elinan kumppani, joka löytyy tuon kanavan takaa:
https://www.youtube.com/watch?v=MDH3yqcx9fE
Kun katsoo, miten valtava meteli on nostettu jopa Koiviston idänsuhteista, on aika kummallista, että Orpon ja muutamien muiden kytkennät vaietaan esim iltapäivälehdissä lähes täysin. Luulisi, että jos menneisyyden kytkennät ovat sellaisen metelin aihe, niin henkilöt, joista on vedettävissä melko suoria viivoja itään vielä tänäkin päivänä, nostettaisiin tikun nokkaan ja kenties savustettaisiin ulos politiikasta. Päin vastoin, Orpon asemaa ei uhkaa mikään, puolueenkin kannatus vain kasvaa ja media vaikenee melko totaalisesti. Arja Paananen ja Lauri Nurmi eivät koske pitkällä tikullakaan tahoihin, joista iltapäivälehdet saavat mainosrahoituksensa.
Suomettuminen ei tosiaankaan ole kadonnut minnekään. Kaikkein vähiten kulttuuripiireistämme, jotka elävät ikuista 1980-lukuaan, monet jopa 1970-lukua. Läänitykset jaettiin silloisille rälssiin valituille ja he jakavat niitä nyt eteenpäin, sillä varjolla, että nyt kulttuuri muka olisi epäpoliittista. Ei ole, kun kulttuuripostejamme miehittävistä henkilöistä on kysymys. He eivät ole epäpoliittisia, yksikään, muuten he eivät istuisi niillä palleilla, joilla istuvat. Ei ole sattumaa, että niin moni heistä ihailee venäläistä kulttuuria ja taidetta.
Naurettavinta on, että Jari Tervot jeesustelevat sitä, miksei suomettuneisuutta pengottu silloin aikoinaan. Kysymys kyllä pitäisi kuulua, miksei tämän hetken suomettuneisuutta pengota sen enempää, vaan katse käännetään muualle.
Nythän meillä on jopa aikalaistutkimusta juuri tällä hetkellä politiikassamme toimivista suomettuneista voimista, parasta aikaa pääministerinä. Siinä olisi helppo lustraation paikka. Orpoa ei potkita pois edes puolueensa johdosta, vaikka hän on poliitikkona melkoisen mitätön hahmo. Sen sijaan itketään ääneen, miksei "suomettuneita" potkittu pois 1990-luvun alussa.
Eikö nyt sitten olisi jo mitä korkein aika päästä eroon Orpon kaltaisista? Miksi sitä lustraatiota ei toteuta nytkään?
Siis Sanna …vai? Historian pöljin ämmä. Meni ihan pikkuisen sekaisin miljoonat ja miljardit!
Oikein oiva esimerkki porkkanahalosen jalanjäljissä. Ideologiansa oli, että pääasia, ettei mikään muu ole tärkeää, kuin että pöytäviivat ovat ojennuksessa🥂🍸💉💊
Muistetaanpa, että olemme suomettuneen hallituksen vallan alla. Hallituksella ei ole kansan enemmistön tukea, eli kyllä kansa sentään sittenkin tietää.
Karasevin karaisema Orpo kelpaa ruplaoikeistolle jopa pääministeriksi. Oikeisto on aina ollut maanpetturi paskaa.
"Oikeisto on aina ollut maanpetturi paskaa."
TODELLISUUDESSA "oikeisto" on aina ollut vastakkaisella puolella kuin venäläissyntyinen "Venäjän Tiltu" ja se kyrsii häntä!
Ja silti ............. suomen kansa, ed. eduskuntavaaleissa, ANTOI FUDUT 5:lle NATO-vastaiselle "kansanedustajalle".
3 säälittävää jämäkomua jäi notkumaan SELKEÄÄN VÄHEMMISTÖÖN, kiukkuaan ja katkeraa kalkkia nielemään. :-)
-44.Div.-