Diagnoosit

Mutta eihän kaikki jotka väittää olevansa masentuneita, ole oikesti skitsofreenikoita, jokuhan voi olla oikeastikkin masentunut.

Juu, näin on! Jos on henkisiä ongelmia, niin kannattaa puhua ystäville tai vaikka diakonille. Ei lääkärit pysty muuta kuin määräämään turruttavia lääkkeitä. Niillä ei ongelmat ratkea, vaan lakaistaan maton alle ja somaattiset vaivat mitä lääkkeet aiheuttaa... Niihin ei saa apua sitä suuremmalla syyllä, kun ne ovat lääkkeiden aiheuttamia. Lääkkeet kun on välttämättömiä. Jos on rahaa, voi kokeilla terapeuttiakin, mutta miksi ihmeessä lääkäriä?

Aloittaja puhuu p*skaa.
Ainakin minä olen saanut tutkimukset ja hoidot kaikkiin somaattisiin vaivoihin, vaikka sairaushistoriassa on masennusdiagnoosi. Tuskin olen ainoa.

Aloittaja vaikuttaa harhaiselta. Sairauden hoito on jäänyt kesken. Ehkä olisi kannattanut hoitaa kuntoon, niin saisi muihinkin vaivoihin hoitoa.

Aloittaja on tekemissään täysin oikeassa. Jos on saanut kerrankin mt-diagnoosin ja etenkin esim. skitsofreniadiagnoosin, niin käy aloittajan mainitsemalla tavalla. Terveydenhuollossa on tapana edelleenkin toimia niin, että jos jollakin potilaalla on mt-diagnoosi, häntä tullaan kohtelemaan aina jatkossakin, koko elämän ajan, vain psyykeongelmaisena. Leima on ja pysyy. Ja jos mt-diagnoosin omaava menee lääkäriin kertomaan somaattisista oireista, häntä ei välttämättä ollenkaan tutkita, näytössä nakottaa ne omakannassa olevat aiemmat kirjaukset ja diagnoosit, sairaushistoriat, ja lääkärit toimivat aiempien lääkäreiden kirjausten mukaisesti; ja käsketään vain noudattamaan ja jatkamaan psykiatrien määräämiä lääkityksiä. Potilasta epäillään lähtökohtaisesti aina psyykeongelmaiseksi. Tällä tavalla on myös helppo olla toimimatta millään tavalla, eli tekemättä mitään. Priorisointi ja eriarvoinen kohtelu voivat oikein hyvin Suomessa.

Terv. omakohtaisella yli 20 vuoden kokemuksella. Enkä usko olevani oikea, joka on kokenut vastaavaa ja jonka kohdalla on toimittu samalla tavalla. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun kärsin pahasta ja vaikeasta astmakohtauksesta. Ensimmäinen tokaisu, jonka ensihoitaja sanoi oli, että "Sinulla on kun diagnoosina se ja se..." Jätän tässä yksityisyydensuojan takia mainitsematta, että minkä diagnoosin hän mainitsi ja otti esille. Eli kyseinen hoitaja piti oiretta ainoastaan psykosomaattisena. Jäin siis kokonaan siis ilman asianmukaista hoitoa. Mt.diagnoosin takia.

Edelliseen pieni korjaus: aloittaja on tekemissään havainnoissa täysin oikeassa. Näin terveydenhuollossa edelleenkin toimitaan, vuonna 2024. Mikään ei ole muuttunut moneen vuosikymmeneen.

Niin, terveydenhuollossa on edelleen yleisesti otettuna asenteena se, että jos jollakin on mt-diagnoosi, niin kerran hullu on aina hullu. Vaikka potilas menisi esim. terveyskeskukseen, niin ne omakannassa olevat kirjaukset ja diagnoosit lävähtävät lääkärin kasvojen eteen ja lääkäri tekee päätökset yleensä niiden mukaisesti. Jos jollakin potilaalla on vaikkapa hengenahdistusta, tai rintakipua, niitä voidaan pitää ensin mainittua paniikkikohtauksena, ja rintakipua lääkkeiden sivuoireena, tai minä tahansa muuna. Hengenahdistusta tai mitä tahansa oiretta saatetaan pitää psyykkisperäisenä. Potilaita priorisoidaan, leimataan ja kategorisoidaan suhteellisen järjestelmällisesti.

Jumala kyllä auttaa. Kertokaa lääkärille, mikä on oleellista. Työasioissa ei tarvitse asioitaan kertoa muuta, kuin mikä on oleellista. Jos työpaikalla kertoo liikaa asioistaan, saa katua jälkeenpäin. Elämän matkalla , huomaan sen nyt jo eläkkeellä ollessani, on hyvä, jos terveydenhuolto tietää totuuden. Voi kohta jättää huippukalliin psykiatrin ja pyytää terveyskeskusta uusimaan reseptit.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.

Mielenterveyteen liittyvistä oireista on tehty ”sairauksia” vaikka ne ovat oireita. Kyse on virheellisestä luokittelusta.

Verrataanpa. Kuume on oire jostakin muusta, johon elimistö reagoi. Kuume voi johtua lukemattomista erilaisista syistä. Kun ihmisellä on kuumetta niin hänen diagnoosi ei ole kuume, vaan jokin muu syy, joka pyritään selvittämään, diagnosoimaan ja hoitamaan mikäli mahdollista. Aina syytä ei saada selville. Kun kuume menee ohi niin ihminen ei kanna mukanaan diagnoosi nimeltä kuume. Jos jollakin on ollut kuumetta niin hänen sairautensa ei ole kuume. Kukaan ei saa huonoa kohtelua sen vuoksi, että hänellä on ollut kuumetta. Seuraavilla kerroilla kuumetta ei pidetä vanhan kuume-nimisen sairauden uusiutumisena.

Mielenterveydellisiä oireita voidaan verrata kuumeeseen siinä mielessä, että ne eivät ole oikeita varsinaisia sairauksia. Ne voivat johtua lukemattomista erilaisista syistä. Ne voivat olla ohimeneviä tai niiden taustalla voi olla pysyvä syy. Mielenterveysongelmia ei pitäisi diagnosoida sairauksina. Pitäisi diagnosoida ja hoitaa ne syyt, jotka oireita aiheuttavat, jos mahdollista. Missään tapauksessa pelkkien oireiden ei pitäisi johtaa pysyvään diagnoosiin, huonoon kohteluun tai varsinaisten sairauksien diagnosoinnin ja hoidon laiminlyömiseen.

Psykiatrinen välilehti potilastiedoissa pitäisi poistaa, koska se on leimaava ja johtaa hyvin usein virheelliseen hoitoon.

Tässä luokkayhteiskunnassa ei ole hyvää hoitoa saatavissa kuin rahalla.
Ei kokkaretaustainen, kovia "arvoja" kannattava lääkäri halua auttaa halveksimaansa ihmisryhmää, kunhan palkka juoksee, se riittää.

Aloittaja on erittäin oikeassa siinä, että riskit saada huonoa kohtelua ja että ei saa asianmukaisia tutkimuksia mt-diagnoositaustan takia somaattisiin oireisiin ja hoitoa niihin ovat erittäin todennäköiset. Tämä on oikeasti tabu, asia, josta harvemmin puhutaan ja tuodaan esille.

Mielenterveyden ongelmat, olkoot minkä nimisiä hyvänsä, ovat useimmiten sellaisia, että ne seuraavat mukana koko elämän ajan. Vaikka olisi vain lievä masennus, useimmilla näistä niitä masennuksia tulee uudelleen ja uudelleen tai sitten jotain muuta psyykkistä häiriötilaa.

Psyykkisen puolen häiriöt on aina pidettävä mielessä myös somaattisten vaivojen yhteydessä. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Puhut palturia. Kyllä lääkärit tietävät koska on fyysinen vaiva , ja siihen saa kyllä apua. Psyykkiset vaivat aiheuttavat somaattisia oireita myös joten usein jollakin on selkä kipeä eikä usko ettei mitään eläimellistä vikaa ole ainoastaan psyykkisistä johtuva. Samoin kaikki maha vaivat usein myös stressin aiheuttamia jne
Joten en ole koskaan nähnyt että psyykkisesti sairasta ei olisi tutkittu jos hän on valittanut fyysisistä vaivoista. Tottakai ne otetaan selväksi . Joten oma itseluottamuksesi
On huono kun kuvittelet asioista mitä et ymmärrä. Fyysiset oireet löytyy tavallisesti jos niitä on ja niinhin saa lääkkeet .

Jos uhriutuja uhriutuu foorumilla harva se päivä, niin miksi se yhtäkkiä muuttaisi ne tapansa siellä lääkärissä, ja menisikin sinne jonkun oikean asian takia?

Jos on tosi tilanne, masennusta ja itsetuhoisuutta, kokee, ettei pärjää, niin kertokaa lääkärille olennainen. Sen sijaan työyerveydenhuollossa keskittykää fyysisiin oireisiin. Työpaikalle ei saa tuoda psyykkisiä oireita eikä asioita. Sitä saa myöhemmin katua.