Toistaako historia naapurissa hieman itseään

Neuvostoliitto

Teollisuustuotteiden laatu ei yleensä kelvannut länteen .Siksi maa kävi vaihtokauppaa Ladoilla, ja päävientiartikkeli oli öljy.

Neuvostoliiton lähes tyhjästä luotu teollisuus perustui viisivuotissuunnitelmille, joissa tuotantotavoitteet määrättiin etukäteen.

Kun kilpailevat tuotteet puuttuivat, ei ollut pakko olla niin nuuka laadun suhteen. Esimerkiksi eräs televisiotehdas valmisti kymmeniätuhansia viallisia laitteita ennen kuin kukaan puuttui asiaan.

Kun Gorbatšovin avustaja Georgij Sharanasov kysyi, miksi aseita tuotetaan niin paljon, pääesikunnan päällikkö vastasi:

– Koska olemme valtavin uhrauksin rakentaneet ensiluokkaisia tehtaita.

Syrjäkylän kaupasta saattoi saada italialaistyyppisiä herkkuja, mutta ei tulitikkuja tai alushousuja.

Vuoden 1990 alusta Neuvostoliiton teollisuustuotanto pieneni, kaivosmiehet lakkoilivat, ruoka oli kortilla. Hinnat nousivat. Ihmiset jonottivat peruselintarvikkeita. Ne jotka pystyivät ostivat mustan pörssin kauppiailta, mutta vauhdilla laukkaava inflaatio nosti hintoja jatkuvasti.

Valentin Pavlov nousi puhujakorokkeelle Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnossa 19. tammikuuta 1991. Hänen ilmeensä oli totinen, hänellä oli neuvostopäättäjille vain huonoja uutisia.
Huonoin niistä kuului:
– Joissain kaupungeissa leipää on karkeasti sanoen jäljellä kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, ja tämä lanka voi katketa milloin tahansa.

Neuvostoliitto, suuri idän jättiläinen, eli enää tekohengityksen turvin.

Sen pituinen se lyhyt ja karu neuvostoliiton historia äkkiloppuineen .

Nyt näyttää että venäjä alkaa olemaan vielä lyhyemmällä historiallaan samassa tilanteessa niin teollisuuden kuin muunkin suhteen on samoja latuja kuljettu