Koko perheen viihde-elokuva: kärjistäen kriitikot teilaavat, kansa katsoo ja nauttii - tuoreena esimerkkinä Tuttisoturi (!). Parhaimmillaan koko perheen leffa toimii kuitenkin myös muualla kuin kassavirtojen tuottajana. Lumotun Ellan tekijöiltä on ainakin onnistuvan liki kaikki hömppätaiteensa alueella.
Lumottu Ella on lastenkirjaan perustuva satu kaukaisesta maasta ja nuoresta naisesta jonka on pakko totella. Puolitoistatuntinen elokuva on sekoitus perinteisiä satuja, satuhahmoja ja nykypäivää svengaavine musiikeineen kaikkineen. Linnat, prinssit, ilkeät äiti- ja sisarpuolet ovat jengissä mukana, välillä heitetään läppää suoraan 2000-luvulta aikamme ihmisille. Kuulostaako tutulta? Kyllä, elokuvan maailma kierohkoine vitseineen näyttää ja kuulostaa jopa epäilyttävissä määrin Shrekiltä. Kiittäkäämme tuottajia, tadaa.
Liiallisesta tuttuudesta ei kuitenkaan kannata närkästyä vaan antaa kerrassaan ihastuttavalle elokuvalle mahdollisuus. Aloitetaan näyttelijöistä. Näyttelijäkaarti on varsinainen keräilyerä muutamien vuosien takaisista pikkusuurista tähdistä, malleista ja toisaalta täysistä tuntemattomuuksista. Aivan kuin herttaisen elokuvan taianomainen tunnelma olisi temmannut jokaisen mukaansa: kaikki näyttelevät sydämensä kyllyydestä, riemastuttavasti. Varsinkin ikiaikainen inhokkini ja aina yhtä vastenmielisen huono Cary Elwes pahana kuninkaan veljenä on aivan mahtava brittiaksentteineen. "Image is everrrrything." Kaiken kruunaa kuitenkin Anne Hathaway Ellana. Nuori nainen on matkalla satavarmaan supertähteyteen, sellaisella intensiteetillä ja mielettömällä herttaisuudella hän tulkitsee oikeamielisen mutta ansiokkaasti tylsän kiltin tytön roolin kiertävää Ellaa. Hathaway tekee varmasti pian elokuvan tai pari, jolla romuttaa Prinsessapäiväkirjojen ja Ellan kiltin ja oikeamielisen nuoren naisen imagonsa. Hathawayn ulkonäöllä ja näyttelijäntaidoilla muuhun ei taida olla mahdollisuutta. Isit huutavat: "pompi, Ella, pompi!"
Muutama sana vielä itse elokuvasta. Aihepiiristään huolimatta elokuva ei ole jatkuvaa tehostemyllytystä eikä edes typerää koheltamista. Juonen tragiikka ennen lopun väistämätöntä tanssinumeroa kieroutuu yllättävänkin rankaksi ja isompiakin katsojia riipaisee rinnasta. Hieno saavutus leffalajista riippumatta. Tanssista puheenollen Lumottu Ella pitää sisällään kaksi viime vuosikymmenen parasta musiikkinumeroa varsinaiset musikaalit mukaanlukien. Klassikot Queenin Somebody to Love ja lopun kenenlie Don´t go breakin´ my heart saavat pakottomasti niin mielettömät tulkinnat, että herkkähipiäistä heikottaa. Näin kolme päivää elokuvan katsomisen jälkeen päässä soiva levy on toki toisaalta jo liikaa.
Hieno, liikaa yrittämättömän nöyrällä tavalla mainio elokuva koko perheelle. Katsokaa se. **** / *****
Lumottu Ella on lastenkirjaan perustuva satu kaukaisesta maasta ja nuoresta naisesta jonka on pakko totella. Puolitoistatuntinen elokuva on sekoitus perinteisiä satuja, satuhahmoja ja nykypäivää svengaavine musiikeineen kaikkineen. Linnat, prinssit, ilkeät äiti- ja sisarpuolet ovat jengissä mukana, välillä heitetään läppää suoraan 2000-luvulta aikamme ihmisille. Kuulostaako tutulta? Kyllä, elokuvan maailma kierohkoine vitseineen näyttää ja kuulostaa jopa epäilyttävissä määrin Shrekiltä. Kiittäkäämme tuottajia, tadaa.
Liiallisesta tuttuudesta ei kuitenkaan kannata närkästyä vaan antaa kerrassaan ihastuttavalle elokuvalle mahdollisuus. Aloitetaan näyttelijöistä. Näyttelijäkaarti on varsinainen keräilyerä muutamien vuosien takaisista pikkusuurista tähdistä, malleista ja toisaalta täysistä tuntemattomuuksista. Aivan kuin herttaisen elokuvan taianomainen tunnelma olisi temmannut jokaisen mukaansa: kaikki näyttelevät sydämensä kyllyydestä, riemastuttavasti. Varsinkin ikiaikainen inhokkini ja aina yhtä vastenmielisen huono Cary Elwes pahana kuninkaan veljenä on aivan mahtava brittiaksentteineen. "Image is everrrrything." Kaiken kruunaa kuitenkin Anne Hathaway Ellana. Nuori nainen on matkalla satavarmaan supertähteyteen, sellaisella intensiteetillä ja mielettömällä herttaisuudella hän tulkitsee oikeamielisen mutta ansiokkaasti tylsän kiltin tytön roolin kiertävää Ellaa. Hathaway tekee varmasti pian elokuvan tai pari, jolla romuttaa Prinsessapäiväkirjojen ja Ellan kiltin ja oikeamielisen nuoren naisen imagonsa. Hathawayn ulkonäöllä ja näyttelijäntaidoilla muuhun ei taida olla mahdollisuutta. Isit huutavat: "pompi, Ella, pompi!"
Muutama sana vielä itse elokuvasta. Aihepiiristään huolimatta elokuva ei ole jatkuvaa tehostemyllytystä eikä edes typerää koheltamista. Juonen tragiikka ennen lopun väistämätöntä tanssinumeroa kieroutuu yllättävänkin rankaksi ja isompiakin katsojia riipaisee rinnasta. Hieno saavutus leffalajista riippumatta. Tanssista puheenollen Lumottu Ella pitää sisällään kaksi viime vuosikymmenen parasta musiikkinumeroa varsinaiset musikaalit mukaanlukien. Klassikot Queenin Somebody to Love ja lopun kenenlie Don´t go breakin´ my heart saavat pakottomasti niin mielettömät tulkinnat, että herkkähipiäistä heikottaa. Näin kolme päivää elokuvan katsomisen jälkeen päässä soiva levy on toki toisaalta jo liikaa.
Hieno, liikaa yrittämättömän nöyrällä tavalla mainio elokuva koko perheelle. Katsokaa se. **** / *****
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vuokrasimme Lumottu Ella-elokuvan ja ihan niin kuin sanot se oli aivan erinomainen! Ehkä liikaa tuli samoja juttuja ja paikkoja kuin Shrekissä, mutta oikein hyvä oli. Musiikki valloitti tosiaankin meidän perheen sydämet! Katsottiin elokuvissa Tuttisoturikin, eikä se ollut ollenkaan näin hyvä...