Nooa kiroaa Kanaanin (Gen 9 18-)

Minun piti lainata
tuossa yhdessä kohdassa
Raamattu kansalle -käännöstä,
mutta otin sitten kuitenkin
siihenkin tekstin
vuoden 33 käännöksestä.

Joten todettakoon nyt,
että Raamattu kansalle
kääntää tuon jakeen näin:

"Nooa ryhtyi maanviljelijäksi
ja istutti viinitarhan."
(Gen 9:20)

Maan
uudenlaiset olosuhteet
vaikuttivat sen,
että viini ei enää
ollutkaan hyvää viiniä.

Itse asiassa viini
mainitaan ensimmäisen
kerran vasta tuossa
kertomuksessa Nooasta.

Ymmärrän kuitenkin niin,
että Paratiisissa ollut Elämänpuu
oli nimenomaan Viinipuu.

Ymmärrän kuitenkin niin,
että Paratiisissa ollut Elämänpuu
oli nimenomaan Viinipuu.

Ja tätä hyvää viiniä
Jeesus lupasi juoda opetuslastensa
kanssa uutena Jumalan Valtakunnassa.

Nyt kaikki on pois poikennutta.
Ja niin viinipuun antikaan
ei ole alkuperäistä,
vaan pois poikennutta.

Mutta viini on kuitenkin ollut koko ajan
lupaus tulevasta hyvästä
eli Uudesta Elämästä Jeesuksen Veressä.

Maa-planeetalla siis kaikki muuttui
vedenpaisumuksen yhteydessä.

Viinirypäleet eivät ennen näitä
aivan uudenlaisia olosuhteita
tuottaneet viiniä,
joka olisi humalluttanut.

Nooa koki siis elämänsä yllätyksen,
kun joi viiniä ja humaltui.

Ja siitä seurasi myös irstas meno,
joka oli niin hirvittävä,
että Nooa kirosi nuorimman poikansa
yhden suvun.

Meillä on valtavan tarkkaa tietoa
ensimmäisistä ihmisistä
ja planeettamme alkuvaiheista.

Olemme nykyään kaikki Nooan jälkeläisiä.
Ja tiedämme tuon ajan esi-isiemme nimet
siitä taaksekin päin
aina Aadamiin saakka.

Tiedämme missä iässä
kukin heistä sai pojan,
josta tuli esi-isämme,
ja tiedämme kuinka kauan
kukin esi-isämme eli maan päällä.
Jne.

Nooan nuorin poika oli Haam.
Suomennettuna mahdollisesti
kuuma/lämmin tai pimeä/musta.

Hänen hirveästä synnistään
kerrotaan siis
kolmannessa jatkokertomuksessa
ja on päätös sille.

Tuon hirveän synnin tähden
Nooa kirosi
Haamin pojan
Kanaanin suvun.

Kanaanilaisten uskonnolle
oli sitten aikanaan
ominaista hedelmällisyyskultti,
joka oli uhkana
israelilaisten jumalanpalvelulle.
(Iso Raamatun tietosanakirja / Kanaan)

Kolmas jatkokertomus päättyi
siis näin:

"Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä
ja sai tietää,
mitä hänen nuorin poikansa
oli hänelle tehnyt,
niin hän sanoi:
'Kirottu olkoon Kanaan,
olkoon hän veljiensä orjain orja.
Vielä hän sanoi:
'Kiitetty olkoon Herra,
Seemin Jumala,
ja olkoon Kanaan heidän orjansa.
Jumala laajentakoon Jaafetin,
ja asukoon hän Seemin majoissa,
ja Kanaan olkoon heidän orjansa.'
Ja Nooa eli vedenpaisumuksen
jälkeen kolmesataa viisikymmentä vuotta.
Niin Nooan koko ikä oli
yhdeksänsataa viisikymmentä vuotta;
sitten hän kuoli."
(Gen 9:24-29)

Nooa eli siis hyvin kauan
ja mahdollisesti jopa
kaikkein kauimmin maan päällä.

Löydämme vuosien määrässä
ennen vedenpaisumusta eläneistä
pidemmän iän
kuin Nooan vuosien määrän,
mutta ymmärrän
Raamatun ilmoituksen niin,
että vedenpaisumuksen tapahtumien
yhteydessä tapahtui mullistuksia,
jotka muun muassa muuttivat
Maan kiertoradan kauemmas auringosta,
ja niin vuoden pituus kasvoi.

Joka tapauksessa tuohon
Nooan iän mainintaan päättyy
kolmas jatkokertomus.
Ja seuraavan avaukseni myötä
siirrymmekin neljänteen.

Tuo neljäns jatkokertomus
alkaa näin:

"Tämä on kertomus
Nooan poikien,
Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta.
Heille syntyi poikia
vedenpaisumuksen jälkeen."
(Gen 10:1)

Kanaan,
jonka Nooa oli kironnut,
oli Nooan
nuorimman pojan
Haamin poika.

"Ja Haamin pojat olivat
Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan."
(Gen 10:6)

Tämä merkitsee sitä,
että Nooan juopumus
ei tapahtunut kovin pian
vedenpaisumuksen jälkeen.

Haamille oli jo syntynyt
monta poikaa.
Ja varmaan monta tytärtäkin
aina välillä.

Ja Haamin
nuorimman pojan päälle
tuo Nooan kirous
sitten asetettiin.

Kanaanilaisten tekoihin
tulemme jatkossa palaamaan.

Sama pahan henkivalta,
joka sai jo alussa
vedenpaisumuksen jälkeen
Nooan poikien sukukunnat
palvomaan paholaista,
tulee olemaan näyttämöllä
myös maailmanlopussa.
Ja siitä luemme Ilmestyskirjasta.

Emme siis ole
tässäkään keskustelussa
minkään historiaan jääneen
ja unohdettavan asian äärellä,
vaan asian,
joka on vakavaakin vakavampi
myös niinä lopun aikoina,
joista Ilmestyskirja kertoo.

Mitenkäs se ukko-Noan kunnon humala?
Se on iloista luettavaa muuten niin synkässä julistuksessa. Toivoisi löytyvä Quranin kääröistä lisää tätä remellystä. Sitä lukee lystikseen.
Onko masoreettisissä teksteissä mukavaa rälläämistä viinaksien kera?