Näin myöhäänheräänneenä lesbona pohdiskelen näiden sanahirviöiden vaikutusta elämääni. Koen heteronormatiivisen yhteiskunnan homovihamielisyyden johtaneen sisäistettyyn homofobiaan aiemmin elämässäni sillä tasolla, etten ole edes kyennyt tunnistamaan rakastumisiani naisiin ja siten rakkauden kohdettani. Näin sitten hankkiuduin heterosuhteisiin, kun en tunnistanut sitä rakastumiseksi naiseen. En ymmärtänyt sitä ja heteronormin vuoksi käänsin romanttiset tuntemukseni miehiä kohtaan (koska eiväthän ne olleet nuoruudessani naisten välisiin suhteisiin sallittuja). Eihän se koskaan toiminut, enkä rakkautta heitä kohtaan yrityksestä huolimatta tuntenut, mutta kun en muusta tiennyt, rakensin perheen sellaiselle.
Mietinkin systeemitason vaikutusta ihmismieleen ja ymmärrykseen itsestä. Millaisia kokemuksia teillä asiasta on? Miten suhtautua latenttina olleeseen seksuaalisuuteen? Oletteko te olleet tunnistamatta rakastumistanne? Miten olette tulleet toimeen rakastumisen kanssa, mitä ette ole ymmärtäneet tapahtuneen? Miten se on vaikuttanut elämäänne? Kuinka olette tulkinneet rakastumisen tuoman energian, rakkaudelliset tunteet, manian? Entä mahdollisen täyttymättömän rakkauden, kun kohdetta ei syystä tai toisesta ole löytynyt? Oletteko yrittäneet kuitenkin olla suhteessa johonkuhun? Oletteko siirtäneet tunteenne heteroseksuaalisessa kontekstissa toiseen sukupuoliseen henkilöön? Miten siinä suhteessa on käynyt? Näinhän voi toki käydä suhteessa samaankin sukupuoleen, jos suhde ei syystä tai toisesta ole mahdollinen. Luulen kuitenkin, että tiedostamatonta ja tukahdutettua homoseksuaalisuutta on enemmänkin erityisesti vanhemmissa ikäluokissa ja haluaisin edistää keskustelua aiheesta. Se voisi lisätä ymmärrystä itsestä ja luoda mahdollisuuksia rakkaudellisen elämän kokemiseen. Ja tuoda näin hyvää ihmisten elämään.
Latentti homoseksuaalisuus ja internalisoitu homofobia
15
311
Vastaukset
- Anonyymi
Kun rakastuin ensi kertaa naiseen, se oli niin voimakas ja syvä tunne, ettei sitä voinut olla tunnistamatta. Se oli heti selvää. Ehkä tilanne olisi ollut epämääräisempi, jos kyseessä olisi ollut pelkkä ihastuminen, en tiedä.
- AnonyymiUUSI
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
💋 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
En ole ollut vielä suhteessa jossa olisi molemminpuolisesta rakastumisesta kyse. Oma elämänhistoria hieman myöhemmin heränneenä vaikuttaa myös.
- Anonyymi
Mulle kävi niin, että kun rakastuin salaman lailla 18-vuotiaana naiseen, en ymmärtänyt sitä, kun ympäristö oli niin homofobinen. En myöskään tavannut häntä vuosiin uudelleen. Näin unia hänestä, enkä ollut tyytyväinen suhteissani miehiin. Vasta 25 vuoden jälkeen tapasin hänet uudelleen siten, että muistot hänen aiemmasta tapaamisestaan palasivat yhtäkkiä mieleeni ja ymmärsin kaiken. Silloin vasta ymmärsin mitä on rakkaus.
- Anonyymi
Eiköhän aika moni myöhäisherännyt ole ympäristönsä vuoksi kasvatettu heteroksi, mielipiteitä muokaten ja näkemyksiä päähän ajaen. Kielteisyys ainakin omassa elinympäristössäni homoutta kohtaan on ohjannut automaatio heterouteen.
Kaikki hyvät fiilikset toiseen tyttöön tai naiseen on selitellyt itselleenkin heterohuomaavaisesti joksikin muuksi, kuin ihastukseksi. Aivot sulkee pois sen mikä ei ole hyväksyttyä.
Jasu- Anonyymi
Mä olen aina ollut enemmän poikamainen itsekin, joten oon pärjännyt poikien kanssa hyvin, kunnes kasvoin naiseksi ja he alkoi katsomaan mun kehoa minun sijaan. Syntax error. Ärsyttävintä ikinä nuoruudessani.
Ja moni tyttökin piti mua enemmän poikana, kun tyttönä mikä näkyi leikeissäkin ja asenteissa mua kohtaan. Mutta mulle oli helppoa seurustella pojan kanssa, vaikken viehättynyt seksuaalisesti heistä. Mutta vuehätyin emootionaalisesti heistä. Ehkä juuri kaveruus ja kaveruuden tunne oli pääsyy miksi suhteet poikien ja miesten kanssa oli luontevia, tylsästä seksustä huolimatta. Silloinkin mietin että mussa on vaan vikaa, kun en nauti. Tai janoa miehiä, kuten naispuoliset ystäväni teki.
Hautasin ajatuksen aseksuaalisuuteen, kunnes yks päivä heräsin. Mutta olen jo niin tottunut menemään emootioilla, enkä seksin kautta, etten osaa enää sitä kautta edes ajatella ketään. Naistakaan.
Jasu - Anonyymi
Se on niin omituista, että niin käy, että sulkee sen ei-hyväksytyn pois. Se oli niin traumaattista kun joutui jo nuorena ensisuudelmansa jälkeen hyljeksityksi, kun ystävien suhtautuminen minuun muuttui. Aivan kamalaa... Sitä ei voinut kuin olla hiljaa ja teeskennellä, että mitään sellaista ei minussa ole. Ja yrittää innostua pojista niin kuin muutkin tytöt. Ja kuinka se ei tuntunut miltään...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on niin omituista, että niin käy, että sulkee sen ei-hyväksytyn pois. Se oli niin traumaattista kun joutui jo nuorena ensisuudelmansa jälkeen hyljeksityksi, kun ystävien suhtautuminen minuun muuttui. Aivan kamalaa... Sitä ei voinut kuin olla hiljaa ja teeskennellä, että mitään sellaista ei minussa ole. Ja yrittää innostua pojista niin kuin muutkin tytöt. Ja kuinka se ei tuntunut miltään...
Se on joku psyyken tapa suojautua, suojamekanismi. Erityisesti nuorena ja js sattuu olemaan vielä kuuliainen, miellyttämishaluinen luonne niin helposti torjuu itseään ja noudattaa muuden normeja kelvatakseen joukkoon.
Sitten joku päivä se kipeä kupla puhkeaa ja uskaltaa tutkia sen läpikotaisin, samalla kriisin myllerrys päällä useinmiten. Koko käsitys itsestä muuttuu ja selkeytyy. Itse koen elämäni helpommaksi nyt, kun tiedistan itseni ja ongelmat joiden vuoksi moni juttu oli niin ylivoimaisen outoa ja epämukavaa, pakkopullaa.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on joku psyyken tapa suojautua, suojamekanismi. Erityisesti nuorena ja js sattuu olemaan vielä kuuliainen, miellyttämishaluinen luonne niin helposti torjuu itseään ja noudattaa muuden normeja kelvatakseen joukkoon.
Sitten joku päivä se kipeä kupla puhkeaa ja uskaltaa tutkia sen läpikotaisin, samalla kriisin myllerrys päällä useinmiten. Koko käsitys itsestä muuttuu ja selkeytyy. Itse koen elämäni helpommaksi nyt, kun tiedistan itseni ja ongelmat joiden vuoksi moni juttu oli niin ylivoimaisen outoa ja epämukavaa, pakkopullaa.
JasuSamalla hyväksyn senkin, että pystyn rakastamaan ihmistä aivan valtavasti ilman seksiäkin, eikä se olekkaan vika. Se on vain minun vahvuus. Näin näen sen nykyään. En ole niin vietövissä, kun seksillä ei ole houkuteltavissa mihinkään päin, kun emootioilla sitoudun toiseen ihmiseen..
Mä pidän sitä vahvuutena, vaikka ennen pidin sitä vikana minussa. Epänormaalina.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samalla hyväksyn senkin, että pystyn rakastamaan ihmistä aivan valtavasti ilman seksiäkin, eikä se olekkaan vika. Se on vain minun vahvuus. Näin näen sen nykyään. En ole niin vietövissä, kun seksillä ei ole houkuteltavissa mihinkään päin, kun emootioilla sitoudun toiseen ihmiseen..
Mä pidän sitä vahvuutena, vaikka ennen pidin sitä vikana minussa. Epänormaalina.
JasuHmm, minä en pysty edes emootioiden, romantiikan enkä seksuaalisuuden tai kumppanuudenkaan kautta miestä rakastamaan. Meillä ei ole koskaan ollut läheistä kehollista suhdetta (seksiä vain tosi harvoin, vain kun on ollut tärppipäivät), enkä ole pitänyt hänen kosketuksestaan. Aina on ollut vaivaannuttavaa tai jotenkin epämukavaa. Miesten kanssa älyllinen ja kaverillinen keskustelu on mulla se kiva juttu ja se riittää. Hän tietää sen. En ole koskaan väittänyt rakastavani. Minä en löydä tunnemaailman kautta yhteyttä miehiin. Pelkkä seksi ei kiinnosta naistenkaan kohdalla, en alennu moiseen, tunteet täytyy olla mukana ja mieli, että tietää että tämän kanssa voisi oikeasti elää. Arvostaa toista kaikella tapaa myös hänen ajattelutapaansa ja maailmankuvaa. Eräässä naisessa on kaikki.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on joku psyyken tapa suojautua, suojamekanismi. Erityisesti nuorena ja js sattuu olemaan vielä kuuliainen, miellyttämishaluinen luonne niin helposti torjuu itseään ja noudattaa muuden normeja kelvatakseen joukkoon.
Sitten joku päivä se kipeä kupla puhkeaa ja uskaltaa tutkia sen läpikotaisin, samalla kriisin myllerrys päällä useinmiten. Koko käsitys itsestä muuttuu ja selkeytyy. Itse koen elämäni helpommaksi nyt, kun tiedistan itseni ja ongelmat joiden vuoksi moni juttu oli niin ylivoimaisen outoa ja epämukavaa, pakkopullaa.
JasuTuo psyyken suojamekanismi on kyllä erikoinen, haluaisin tutkia sitä enemmän. Se nimittäin kesti mulla niin kauan saada se pois, kun jo hyvin nuorena outtaamisen vuoksi tunteet samaa sukupuolta kohtaan piti tukahduttaa. Eihän 11-12v voi muuta kuin tehdä tukahduttaa ne... Joka tapauksessa paskamainen juttu, sillä kun tapasin ihanan naisen 18-vuotiaana, en pystynyt vastaamaan hänen lähestymiseensä...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm, minä en pysty edes emootioiden, romantiikan enkä seksuaalisuuden tai kumppanuudenkaan kautta miestä rakastamaan. Meillä ei ole koskaan ollut läheistä kehollista suhdetta (seksiä vain tosi harvoin, vain kun on ollut tärppipäivät), enkä ole pitänyt hänen kosketuksestaan. Aina on ollut vaivaannuttavaa tai jotenkin epämukavaa. Miesten kanssa älyllinen ja kaverillinen keskustelu on mulla se kiva juttu ja se riittää. Hän tietää sen. En ole koskaan väittänyt rakastavani. Minä en löydä tunnemaailman kautta yhteyttä miehiin. Pelkkä seksi ei kiinnosta naistenkaan kohdalla, en alennu moiseen, tunteet täytyy olla mukana ja mieli, että tietää että tämän kanssa voisi oikeasti elää. Arvostaa toista kaikella tapaa myös hänen ajattelutapaansa ja maailmankuvaa. Eräässä naisessa on kaikki.
Juu, ymmärrän. Minulle lopultakin ihminen on vain ihminen, jolla on jokin sukupuoli. Rakastun ihmiseen, en sukupuoleen. Mulla kosketus josta pidän syntyy vain rakkaudesta. En itsekkään identifioidu naisroolin mukaan naiseksi. Olen jotain sukupuolien väliltä identiteetiltäni. Ehkä se vaikuttaa jotain asiassa, miksi sukupuoli on jollain tasolla aivan yhdentekevä tunteiden synnyssä.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samalla hyväksyn senkin, että pystyn rakastamaan ihmistä aivan valtavasti ilman seksiäkin, eikä se olekkaan vika. Se on vain minun vahvuus. Näin näen sen nykyään. En ole niin vietövissä, kun seksillä ei ole houkuteltavissa mihinkään päin, kun emootioilla sitoudun toiseen ihmiseen..
Mä pidän sitä vahvuutena, vaikka ennen pidin sitä vikana minussa. Epänormaalina.
JasuNiin, on hyvä löytää asioita, joita arvostaa itsessä. Lojaalius ja uskollisuus kumppania kohtaan on varmasti yksi hienoimmista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo psyyken suojamekanismi on kyllä erikoinen, haluaisin tutkia sitä enemmän. Se nimittäin kesti mulla niin kauan saada se pois, kun jo hyvin nuorena outtaamisen vuoksi tunteet samaa sukupuolta kohtaan piti tukahduttaa. Eihän 11-12v voi muuta kuin tehdä tukahduttaa ne... Joka tapauksessa paskamainen juttu, sillä kun tapasin ihanan naisen 18-vuotiaana, en pystynyt vastaamaan hänen lähestymiseensä...
Ehkä aihetta voi tutkia tai ainakin penkoa mitä aiheesta on jo tutkittu? Olet aika varhain ymmärtänyt tukahduttavasi itseäsi. Minä älysin vasta kolmekymppisenä tehneeni itselleni hiljaista henkistä vankilaa muiden mieliksi.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä aihetta voi tutkia tai ainakin penkoa mitä aiheesta on jo tutkittu? Olet aika varhain ymmärtänyt tukahduttavasi itseäsi. Minä älysin vasta kolmekymppisenä tehneeni itselleni hiljaista henkistä vankilaa muiden mieliksi.
JasuEi, vaan traumatisoiduin varhaisnuoruuden kokemuksesta (hylkäyksestä, petoksesta ja häpäisystä) niin, että en enää luottanut naispuolisiin kavereihini, enkä myöskään pystynyt tunnistamaan heihin kohdistuvia tunteitani. Pelkäsin tunteitani ja kehollisuuttani sekä niiden tuhoisia seurauksia, joten oli parempi olla tuntematta. Kielsin tunteeni ja häpesin itseäni. Meni luottamus naisiin kaiken kaikkiaan. Samalla kun en voinut olla heidän seurassaan kaikkine tunteineni, tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi naisseurassa paitsi että en voinut osallistua miesten ihasteluun, myös siksi, etten voinut osoittaa heille oikeita tunteitani ja haluani heidän kehojaan kohtaan. Kun rakastuin naiseen 4-kymppisenä, aloin pohtimaan nuoruuden kokemuksiani ja niitä tässä edelleen pohdiskelen. Ja jaan. Aika vähän ihmiset käyvät läpi latenttikaappi vaihettaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)735196Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu172376- 261897
- 441588
- 121561
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51358- 91277
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41216"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71197- 141173