"Tilastoluvut Ukrainalle annetusta avusta antavat myös tästä osviittaa. Venäjän naapurimaat ovat antaneet Ukrainalle eniten apua suhteessa maansa bruttokansantuotteeseen. Näin kertoo Ukraina-apua seuraava Kielin maailmantalouden instituutti. Kielin listauksen kärjessä ovat Liettua ja Viro, kun verrataan tukea maan bruttokansantuotteeseen.
Sen sijaan Ranska kuuluu häntäpäähän aseaputilastossa, vaikka se on yksi Euroopan sotilaallisista mahtimaista. "
hs.fi/01.02.24
--------------------------------------------------------
Näyttää, että Venäjän ympärillä olevat pienet maat vastustavat Venäjää kärkkäämmin, koska ovat lähellä naapurissa ja ovat väestöltään, alueellisesti pieniä.
Suomi, Baltian maat, Kauko-Idässä, ym
En ymmärrä vielä tarkasti heidän käytöstään.
Perinteisesti myös isompi herra ei riennä, mutta odottaa kuten Saksa, Ranska.
Saksalla on läheinen menneisyys Venäjän kanssa ja se on muistissa.
Ranska unohti menneisyytensä ja sijaitsee kauempana Venäjästä ja on hitaampi reagoimaan kuin jos väkivallan rintamaa olisi lähellä kotia.
Vaikka valkoinen arjalainen yamnaya kulttuurista on idästä ja siten kuuluu ideologisesti samaan perintöön, mikä tarkoittaa, että osataan ymmärtää toisiaan, niin etelästä Afrikasta saapuu uusia kansoja, joilla on erillinen oma maailmankatsomuksensa, joka ei menee yksi yhteen idän slaavien esimerkiksi kanssa. Uudet tuulet, jotka puhalsivat jo ennen arjalaisia Euroopassa luovat itsenäisen kulttuurin, jonka reaktion ei tarvitse olla Venäjä myönteinen. Jos Saksa vielä kompuroiden yrittäisi rakentaa siltoja, niin erilaiset kulttuurit eivät ole pakotettuja rakentamaan siltoja. Siltojen puuttuminen on vaarallista sen takia, että ei ole yhteistä kieltä. Yhteinen kieli syntyy vasta törmäyksessä ja joskus törmäys voi olla väkivaltainen maan päällisissä olosuhteissa, koska isot taloudet eivät jaa tasaan. Talous ei ylipäätään tahdota jakaa toisille. Muu sulautuminen on naimakauppa. Toki kauppa on oleellinen.
Kuitenkin yhtä lailla kuin pienet Euroopan valtiot vastustavat isojen keskusten imukykyä, joka heikkentää pieniä maita, niin samalla tavoin pienet maat voivat olla kriittisiä EU:n Brysseliä kohtaan, koska vaarantavat identiteettiään aivan samalla tavoin kuin CCCP:n aikana ja josta tänään esimerkiksi Baltian maat ovat hyvin negatiivisia, minkälaisia eivät he aina olleet itse Neuvostoliiton aikana.
Odotetaan EU:n vastoinkäymisiä ja silloin nähdään todella maiden todellisen luonteen.
Suomella taas on vaara linkittyä aivan paljon EU:un, koska Suomi ei ollut CCCP:n osa ja kokemus jäi saamatta, minkälaista on kuulua unioniin.
Unionissa talous liikkuu, se jaetaan ja kansallinen identiteetti hämärtyy. Jos maa on pieni se on vaaratekijä. Suomi ei ole kokenut sellaista ja valitsi EU kokeiltavakseen. Sen voi havaita englannin kielen asemasta suomalaisessa kulttuurissa, jos jopa arkipäivän kielenkäyttö on englantilainen!
Luonnossa on sellaista, että jotkut alueet ovat erilaisia kuin toiset. Taustalla voivat olla syvällisemmät voimat geologiasta ja kosmologiasta. Siten suhteet ovat luonnostaan pysyvämpiä ja hyväksytään vinoutunut suhdepolitiikka normaalina ajatteluna.
Sen sijaan Ranska kuuluu häntäpäähän aseaputilastossa, vaikka se on yksi Euroopan sotilaallisista mahtimaista. "
hs.fi/01.02.24
--------------------------------------------------------
Näyttää, että Venäjän ympärillä olevat pienet maat vastustavat Venäjää kärkkäämmin, koska ovat lähellä naapurissa ja ovat väestöltään, alueellisesti pieniä.
Suomi, Baltian maat, Kauko-Idässä, ym
En ymmärrä vielä tarkasti heidän käytöstään.
Perinteisesti myös isompi herra ei riennä, mutta odottaa kuten Saksa, Ranska.
Saksalla on läheinen menneisyys Venäjän kanssa ja se on muistissa.
Ranska unohti menneisyytensä ja sijaitsee kauempana Venäjästä ja on hitaampi reagoimaan kuin jos väkivallan rintamaa olisi lähellä kotia.
Vaikka valkoinen arjalainen yamnaya kulttuurista on idästä ja siten kuuluu ideologisesti samaan perintöön, mikä tarkoittaa, että osataan ymmärtää toisiaan, niin etelästä Afrikasta saapuu uusia kansoja, joilla on erillinen oma maailmankatsomuksensa, joka ei menee yksi yhteen idän slaavien esimerkiksi kanssa. Uudet tuulet, jotka puhalsivat jo ennen arjalaisia Euroopassa luovat itsenäisen kulttuurin, jonka reaktion ei tarvitse olla Venäjä myönteinen. Jos Saksa vielä kompuroiden yrittäisi rakentaa siltoja, niin erilaiset kulttuurit eivät ole pakotettuja rakentamaan siltoja. Siltojen puuttuminen on vaarallista sen takia, että ei ole yhteistä kieltä. Yhteinen kieli syntyy vasta törmäyksessä ja joskus törmäys voi olla väkivaltainen maan päällisissä olosuhteissa, koska isot taloudet eivät jaa tasaan. Talous ei ylipäätään tahdota jakaa toisille. Muu sulautuminen on naimakauppa. Toki kauppa on oleellinen.
Kuitenkin yhtä lailla kuin pienet Euroopan valtiot vastustavat isojen keskusten imukykyä, joka heikkentää pieniä maita, niin samalla tavoin pienet maat voivat olla kriittisiä EU:n Brysseliä kohtaan, koska vaarantavat identiteettiään aivan samalla tavoin kuin CCCP:n aikana ja josta tänään esimerkiksi Baltian maat ovat hyvin negatiivisia, minkälaisia eivät he aina olleet itse Neuvostoliiton aikana.
Odotetaan EU:n vastoinkäymisiä ja silloin nähdään todella maiden todellisen luonteen.
Suomella taas on vaara linkittyä aivan paljon EU:un, koska Suomi ei ollut CCCP:n osa ja kokemus jäi saamatta, minkälaista on kuulua unioniin.
Unionissa talous liikkuu, se jaetaan ja kansallinen identiteetti hämärtyy. Jos maa on pieni se on vaaratekijä. Suomi ei ole kokenut sellaista ja valitsi EU kokeiltavakseen. Sen voi havaita englannin kielen asemasta suomalaisessa kulttuurissa, jos jopa arkipäivän kielenkäyttö on englantilainen!
Luonnossa on sellaista, että jotkut alueet ovat erilaisia kuin toiset. Taustalla voivat olla syvällisemmät voimat geologiasta ja kosmologiasta. Siten suhteet ovat luonnostaan pysyvämpiä ja hyväksytään vinoutunut suhdepolitiikka normaalina ajatteluna.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..toisaalta voi kehittää teorian tasajaosta kun maapallo on pallo ja niin kuin Marsilla kivet makaavat saman etäisyyden päästä toisistaan, mikä aiheutuu kenties Marsin vetovoiman vaikutuksesta, mikä on planeetan paino ja kivien ominaisuudet.
Kun maapallolla on tietty maanvetovoima, niin elämä planeetalla jakautuu tietyllä demokratian asteikoilla.
Jotta demokratia olisi luonnollista, eliöiden lukumäärä per neliökilometri on vakio. Kriisi syntyy kun lukumäärä ylittyy.
Siten voi kysyä miksi jotkut asutuskeskukset, varsinkin urbaanissa miljöössä kasvavat isoiksi.
Tulevatko luonnon rajat vastaan?
Toiset alueet taas jäävät kasvamatta.
Poliittisesti pienet alueet pelkäävät isoja asutuksen keskuksia, koska isot asutuskeskukset imevät pieniä alleen.
Isot asutuskeskukset panevat pieniä asutuskeskuksia oman taloutensa tuottajiksi. Pienille syötetään tietty tehtävä, mitä heidän pitää toteuttaa ison talouden kannalta. Ehkä pienet keskukset eivät pidä tehtävästään ja alkavat kapinoida.
Kysytään, mitä vastaan he kapinoivat tarkemmin jos katsoo kokonaisuutta?
Jos perustarpeet vaarantuvat, niin on syytä kapinaan.
ehkä on vakiota sekin, että suuren yksilön vieressä kyljessä kiinni on hyvin pieni yksilö...
että ei olisi Kiina-Intia asetelmaa, jonka estämiseksi Himalaya kasvoi isoksi
Onko silloin filosofiassa Ukrainan kohtalo pilkkoutua vain koska Venäjä on iso?
Entä Kiina ja Venäjä
Pieni yksilö ison kyljessä kiinni on turvavyöhyke ja ylläpitää ison valtion
siten jos katsoo Luxemburgia, Lihtensteinia, Monacoa...ovatko ja jos ovat rikkaiden viimeisiä pesäkkeitä demokratissa tai kuninkaiden pakopaikkoja, minimiin kasvaneita linnoja, niin jos sivistys ohittaa pieniä entisiä rikkaita kun keskittyy uusiin megapoliksiin, niin megapolikset alistavat pieniä asutuksen keskuksia kuten tällä kertaa entiset rikkaat oman aikansa polikset, joiden tänäpäiväinen tehtävä on tuottaa palveluja uusille megapoliksille
historiallinen tasaarvo toteutuu kun rikkaasta tuli köyhiä, johtajasta alamainen
kuninkaasta maanviljelijä, mikä suomessakin on suosittua ruotsalaisten luomu viljelyä