Kun toista rakastaa syvästi ja useita vuosia ja sitten huomaa, ettei siitä välttämättä tulekaan mitään, niin tuntuuhan se turhauttavalta. Monta vuotta aivan turhaa sydämen rasittamista ja ajatusten uhraamista henkilöön, jolta ei saa mitään. Ei ehkä edes hymyä (hän kyllä hymyili minulle kerran parkkipaikalla). Siinä jo miettii elämän mielekkyyttä ja tarkoitusta. Mitä resurssien tuhlausta. Ja siis ne tunteet ja kiintymys voi olla tosi syvää, ja sitä seuraava ristiriita melkoinen.
Jo vuosikausia rakastanut, mutta turhaanko
Anonyymi-ap
2244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse käytän ajatuksiani enemmän ja enemmän Jeesukseen. Ne ajatukset ei mene hukkaan. Kaikki muu on ihan toissijaista. Voin suositella. Vaikka ketään ei kiinnosta, eikä kukaan välitä, Jumalan tunteminen auttaa jaksamaan. Varsinkin sitten kun alkaa ihan todella uskomaan että hän on.
Voimia tilanteeseen, on varmasti raskasta. 🙏