Demokratian ja sosiaalidemokratian erot

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus eli varastaminen.

Asiasta aidanseipääseen, niin käsitteet vasemmisto ja oikeisto syntyivät Ranskan vallankumouksessa, jolloin ne viittasivat istumapaikkajärjestykseen Ranskan lainsäädäntöelimissä.

Yleinen harhakäsitys on, että Suomessa vallitsisi demokratia.
Suomessa kansa valitsee 200 loista (kansanedustajaa, jotka kuppaavat valtion kassasta rahaa minkä ehtivät). Näistä 200 loisesta muodostetaan hallitus, jaetaan ministerin salkut jne. (hallituksen ulkopuolelle jäävät loiset muodostavat opposition). Sitten nämä loiset unohtavat tyystin, miksi he ovat siellä, ja keitä heidän kuuluisi edustaa, ja alkavat ajaa omia etujaan. Oppositio yrittää kalastella seuraavia vaaleja varten itselleen ääniä tekemällä välillä välikysymyksiä (siis tarjoavat kansalle leipää ja sirkushuveja), joilla tuodaan esiin tulevia vaalipuheita. Koska hallituksella on kansan mandaatti toimilleen, sitä eivät välikysymykset kuitenkaan kaada (vaikka aihetta olisi).
Kansan valta ei siis toteudu, vaan valta on annettu pienelle eliittijoukolle, joka verottaa kansaa, nostaa kovaa palkkaa ja runsaita etuja ja keskittyy ajamaan itselleen tärkeitä asioita, ja kun valtakausi päättyy, nämä loiset tulevat uudelleen valituiksi henkilövaaleilla, joissa äänet menevätkin omituisesti puolueille, ja muutaman julkkisehdokkaan turvin uuteen hallitukseen päätyy taas kasa samoja kuluneita naamoja, joiden omat äänet eivät olisi välttämättä edes riittäneet. Ja mikäli eivät tule valituiksi, liukenevat vähin äänin nauttimaan viekkaudella hankkimillaan varoilla yltäkylläistä elämäänsä.
Ja mikä parasta koko systeemissä, tällä eliittijoukolla on valta tehdä mitä vain haluavat (veivät meidät ensin EU:hun ja nyt vielä Natoon. Siitä varmasti lankesi monet ilmaiset lounaat ja muutamia rahakkaita huippuvirkoja -ja kansa maksaa laskun) Mutta lopulta heillä ei ole mitään vastuuta tekemisistään - Kansa maksaa aina kaiken.