Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös

Tähän moni kompastuu. Surullista.

Ja moni ajattelee, että anteeksi pitäisi antaa pyytämättä - vaikka vain pyytämällä se Jumalakin antaa anteeksi.

Moni myös ajattelee että muita herjaamalla saa omat synnit anteeksi.

Että mitä armottomampi ole toisille, sitä suuremman armon itse saa.

Niin sitä helposti sokaistuu.

Moni jää katkeruuteensa omaksi tappiokseksensa.

Jeesus itse opetti tarkemmin, että ihminen voi antaa anteeksi toiselle vain sellaisen synnin, mikä koskee ja kohdistuu häneen itseensä..."niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."

Edes profeetta Naattanilla ei ollut oikeutta antaa Daavidin syntejä anteeksi. Hän vain profeettana välitti tiedon, että Jumala on antanut synnit anteeksi. Syntiä kun seuraa aina jotakin. Pelkkä anteeksianto ei ole koko totuus synnin merkityksestä.

2. Sam. 12:13

Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.

2. Sam. 12:15

Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti.

18 Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli.

4. Moos. 14:18

'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'.

Onneksi jeesus on kuitannut kaikki rikoksemme.