Inhimillisyys

Joo, tuo oli sentäs hyvä tilanne, että lainaa oli tosiaan vain muutaman kuukausierän verran. Sain ne maksettua kesällä pois, kun tosiaan sain sen verran reilun irtisanomisrahan ja loppuaika tuli oltua tosiaan tuplapalkalla, kuten kirjoitin. Just sillä ihan, että firma sai loput tilausjutut tehtyä ja varaston tyhjäksi, niin halusi sillä varmistaa, että tekijöitä on talossa loppuun asti. Ja tosiaan että sai tietysti rahaa vielä mahdollisimman hyvin talosta ulos niille lopuillekin sitten, kun se lähtö talosta tulee.
Vaikka parempi tilanne varmaan rahallisesti olisi ollut, jos töitä olisi ollut loppuvuodeksi ja ne olisi nyt vuoden vaihteessa vasta loppunut. Tai no en tiedä, mutta tietty olisi varmaan muutenkin saanut näppärästi maksettua tuon puolen vuoden loppuvelan pois ja olisi saanut silti paremmin vielä rahaa säästöön.
Mutta hyvä näinkin ja tosiaan asunto-osakkeessa asutaan, missä on aika siedettävän tasoinen vastike.
Harmittanut vaan tuo ylimääräinen rahameno, mikä sotki budjettia ja toi epävarmuutta elämäntilanteeseen, mutta onneksi nyt tosiaan oli lähipiirissä inhimillisyyttä sen verran, että sai tuonkin verran apuja ja huolenpitoa siihen, että varmasti pärjää nyt ainakin perusasioiden tiimoilta hyvän aikaa. Eli sapuskaa ja kodin käyttötarvikkeita on nyt hyväksi aikaa ja kyllähän sitä varmaan jo parissakin kuukaudessa asiat paranee muutenkin.
Ja ei mua nyt tällä hetkellä ainakaan palkkataso sinänsä hetkauta. Eli voin kyllä tehdä pienempipalkkaistakin työtä, kunhan sitä vaan saa/saisi ja olisi tosiaan nyt edes muutaman kuukauden mittainen työsuhde, jos ei nyt vakkaripaikkaa vielä saisikaan.
Puolen vuodenkin mittainen työsuhde auttaisi ihan hitosti tilannetta, vaikka olisikin pienemmällä palkallakin.
No, kevättä kohden...

Anonyymi kirjoitti:

Joo, tuo oli sentäs hyvä tilanne, että lainaa oli tosiaan vain muutaman kuukausierän verran. Sain ne maksettua kesällä pois, kun tosiaan sain sen verran reilun irtisanomisrahan ja loppuaika tuli oltua tosiaan tuplapalkalla, kuten kirjoitin. Just sillä ihan, että firma sai loput tilausjutut tehtyä ja varaston tyhjäksi, niin halusi sillä varmistaa, että tekijöitä on talossa loppuun asti. Ja tosiaan että sai tietysti rahaa vielä mahdollisimman hyvin talosta ulos niille lopuillekin sitten, kun se lähtö talosta tulee.
Vaikka parempi tilanne varmaan rahallisesti olisi ollut, jos töitä olisi ollut loppuvuodeksi ja ne olisi nyt vuoden vaihteessa vasta loppunut. Tai no en tiedä, mutta tietty olisi varmaan muutenkin saanut näppärästi maksettua tuon puolen vuoden loppuvelan pois ja olisi saanut silti paremmin vielä rahaa säästöön.
Mutta hyvä näinkin ja tosiaan asunto-osakkeessa asutaan, missä on aika siedettävän tasoinen vastike.
Harmittanut vaan tuo ylimääräinen rahameno, mikä sotki budjettia ja toi epävarmuutta elämäntilanteeseen, mutta onneksi nyt tosiaan oli lähipiirissä inhimillisyyttä sen verran, että sai tuonkin verran apuja ja huolenpitoa siihen, että varmasti pärjää nyt ainakin perusasioiden tiimoilta hyvän aikaa. Eli sapuskaa ja kodin käyttötarvikkeita on nyt hyväksi aikaa ja kyllähän sitä varmaan jo parissakin kuukaudessa asiat paranee muutenkin.
Ja ei mua nyt tällä hetkellä ainakaan palkkataso sinänsä hetkauta. Eli voin kyllä tehdä pienempipalkkaistakin työtä, kunhan sitä vaan saa/saisi ja olisi tosiaan nyt edes muutaman kuukauden mittainen työsuhde, jos ei nyt vakkaripaikkaa vielä saisikaan.
Puolen vuodenkin mittainen työsuhde auttaisi ihan hitosti tilannetta, vaikka olisikin pienemmällä palkallakin.
No, kevättä kohden...

Lue lisää

Onhan se kiva kuulla, että reilujakin työnantajia on.

Itsellä kävi niin, että mitään ylimääräistä ei ollut puhettakaan saada. Päinvastoin irtisanomisen jälkeen piti erikseen vaatia loput kilometrikorvaukset tilille. Sen sijaan puolen vuoden lomakorvaukset jäivät saamatta.

Pitkäaikatyötön

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se kiva kuulla, että reilujakin työnantajia on.

Itsellä kävi niin, että mitään ylimääräistä ei ollut puhettakaan saada. Päinvastoin irtisanomisen jälkeen piti erikseen vaatia loput kilometrikorvaukset tilille. Sen sijaan puolen vuoden lomakorvaukset jäivät saamatta.

Pitkäaikatyötön

Lue lisää

On juu, kyllä työnantajissa ihan fiksujakin on.
Toki hyötyi nyt varmasti itsekin tuosta, että sai loput tilaukset tehtyä ja toimitettua asiakkaille ja sitä kautta konkurssipesää ja sen selvitystä selkeämmäksi/helpommaksi.
Eikä mulla ainakaan ollut liiton kanssa mitään ongelmia tuon ansiosidonnaisen kanssa. Selitin tilanteen, miksi minulla oli loppuajasta noinkin rajusti korkeampi palkka ja ymmärsivät sen. Lisäksi olisin saanut karenssin, jos olisin irtisanoutunut itse aiemmin, siihen ei olisi työnantajan konkka vaikuttanut mitenkään. Joten senkin puolesta oli parempi olla loppuun asti "uppoavassa laivassa".
Varmistin vielä, että laskevat minulle oikean päivärahan, mikä varmasti pitää kutinsa sitten. Siis siten, ettei sitten vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä tule ilmoitusta, että ovatkin maksaneet minulle liian suurta ansiosidonnaista ja vaaditaan summa X takaisin. Eli asian pitäisi siltäkin osin olla liitonkin puolesta selvä juttu. Viittaan vaan alempiin viesteihin näistä Anttilan konkurssipesän asioista.
Mutta kyllä niitä jullejakin on, jotka tosiaan viimeistään irtisanomistilanteessa vedättävät ja nykyään on aika yleistä tuokin, ettei ylitöistä makseta mitään korvauksia ja työntekijälle annetaan vaihtoehdoiksi että joko tyydyt siihen tai mene muualle.
Ja monella niilläkin, jotka maksavat ylityökorvauksia, varsinainen tuntipalkka on vedetty niin minimiin kuin mahdollista, jolloin ylitöiden korvaaminen ei tule ainakaan pahemmin kalliimmaksi, kuin se, että pitäisi työntekijää alkujaankin korkeammalla palkalla.
Jos vertaa 8€/tunti+ylityökorvaukset vastaan 12€/tunti normipalkka. Eli työntekijä helposti joutuu tekemään 10-12 tuntisia työpäiviä päästääkseen samalle tasolle tuon parempipalkkaisen normityöpäivillä saavuttaman palkan suhteen.

Onhan ihmisen huolehdittava lapsestaan ja onhan poitsu tärkeä. Meillä on onneksi hyvät välit ja aika tiivis setti kaikkinensa muutenkin, niin arki sujuu muuten hyvin. Että tämä tän hetkinen tilanne nyt hieman rassaa sillä, että pärjätään nyt varmasti taloudellisestikin ja niin vielä, ettei nyt tarvitsisi tehdä ainakaan mitään tolkuttomia uhrauksia. Tietty joistain ylimääräisistä menoista oli pakko joko luopua tai karsia niitä rankemmalla kädellä, mutta ettei nyt tarvitsisi mennä ihan siihen, että suurin piirtein nukkuminen on ainoa, mitä voi tehdä.
Ja tietty kun elellään kaksistaan, niin sitäkin isompi juttu, että saa nyt mahdollisimman hyvän lapsuuden ja eväät elämään.

Jos sinä olisit ollut päättämässä, olisitko kitsaillut palkasta, ja kun työntekijät häipyivät parempiin töihin, olisit sitten selitellyt velkojille, miksi tilaukset jäivät toimittamatta? Kumpikohan oli järkevämpää?

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinä olisit ollut päättämässä, olisitko kitsaillut palkasta, ja kun työntekijät häipyivät parempiin töihin, olisit sitten selitellyt velkojille, miksi tilaukset jäivät toimittamatta? Kumpikohan oli järkevämpää?

Lue lisää

Ei kysymys ole siitä mitä minä olisin tehnyt, vaan mitä mieltä velkojat ovat. Tuplapalkat eivät ainakaan paranna yrityksen maksukykyä. Eivätkä työttömyyskassatkaan tuollaisesta aina tykkää, muistuttaisin Anttilan konkurssipesän tekemistä palkankorotuksista ja sen seurauksista. Ja silloin oli kysymys vain kymmenestä prosentista.

Voi ollakin, ellei tilanteesta ole sovittu velkojien kanssa.
Aloittaja kirjoitti jotenkin, että työnantajan oli saatava sovitut tilaukset tehtyä ja toimitettua tilaajille ja korkeammat palkat oli keino varmistaa, että tilauksille on tekijät ja asiakkaat saavat tuotteensa.
Jos nämä tällaiset sopimustilaukset jätetään sovitusta poiketen tekemättä ja siten toimittamatta, kyseessä yleensä on sopimusrikkomus, josta seuraa sakko tilauksen toimittajalle/valmistajalle. Ja kyseinen sakko voi olla todella iso.
Tiedän tapauksen, jossa eräs teollisuuden yritys teki sopimuksen tietystä määrästä tiettyä tuotetta asiakkaan kanssa, mutta ei pystynytkään valmistamaan kyseistä tuotetta johtuen siitä, ettei yritys saanutkaan tarvittavaa määrää raaka-ainetta tuotteen valmistukseen. Jolloin valmistaja joutui maksamaan sopimusrikosta miljoonan euron korvauksen tuotteen tilanneelle asiakkaalle.
Niin luultavasti aloittajan mainitsemassa tilanteessa on ollut kyse saman tasoisesta asiasta ja tuolla korkeammalla palkalla on varmistettu se, että tilaus tulee tehtyä ja toimitettua tilauksen(/t) tehneelle asiakkaalle, jolloin sakolta on vältytty. Ja asia on sovittu velkojien kanssa.
Ihan esimerkkinä teoreettisilla luvuilla: jos vaihtoehtoina tässä tapauksessa on se, että konkurssifirmalla on mahdollisuus välttyä 500000 euron sakolta, mikä lankeaisi firman niskaan siinä tapauksessa, että se jättäisi tilauksen toimittamatta asiakkaalle, käyttämällä 300000€ ylimääräisiin palkkakuluihin, jotta tilauskauppa toteutuu, niin velkojien on ollut järkevämpää suostua siihen. Koska siinä tapauksessa velkojille jää ihan suoraan noita summia verraten 200000 euroa jaettavaksi, koska konkurssipesältä kuluu rahaa tuo 300000€ tuon 500000€ sakkosumman sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voi ollakin, ellei tilanteesta ole sovittu velkojien kanssa.
Aloittaja kirjoitti jotenkin, että työnantajan oli saatava sovitut tilaukset tehtyä ja toimitettua tilaajille ja korkeammat palkat oli keino varmistaa, että tilauksille on tekijät ja asiakkaat saavat tuotteensa.
Jos nämä tällaiset sopimustilaukset jätetään sovitusta poiketen tekemättä ja siten toimittamatta, kyseessä yleensä on sopimusrikkomus, josta seuraa sakko tilauksen toimittajalle/valmistajalle. Ja kyseinen sakko voi olla todella iso.
Tiedän tapauksen, jossa eräs teollisuuden yritys teki sopimuksen tietystä määrästä tiettyä tuotetta asiakkaan kanssa, mutta ei pystynytkään valmistamaan kyseistä tuotetta johtuen siitä, ettei yritys saanutkaan tarvittavaa määrää raaka-ainetta tuotteen valmistukseen. Jolloin valmistaja joutui maksamaan sopimusrikosta miljoonan euron korvauksen tuotteen tilanneelle asiakkaalle.
Niin luultavasti aloittajan mainitsemassa tilanteessa on ollut kyse saman tasoisesta asiasta ja tuolla korkeammalla palkalla on varmistettu se, että tilaus tulee tehtyä ja toimitettua tilauksen(/t) tehneelle asiakkaalle, jolloin sakolta on vältytty. Ja asia on sovittu velkojien kanssa.
Ihan esimerkkinä teoreettisilla luvuilla: jos vaihtoehtoina tässä tapauksessa on se, että konkurssifirmalla on mahdollisuus välttyä 500000 euron sakolta, mikä lankeaisi firman niskaan siinä tapauksessa, että se jättäisi tilauksen toimittamatta asiakkaalle, käyttämällä 300000€ ylimääräisiin palkkakuluihin, jotta tilauskauppa toteutuu, niin velkojien on ollut järkevämpää suostua siihen. Koska siinä tapauksessa velkojille jää ihan suoraan noita summia verraten 200000 euroa jaettavaksi, koska konkurssipesältä kuluu rahaa tuo 300000€ tuon 500000€ sakkosumman sijaan.

Lue lisää

Jos velkojien kanssa on noin sovittu, niin mikäs siinä sitten Ja siitä sitten myös hyvyydestä ja inhimillisyydestä, jos motiivina oli raaka bisnes.

Anonyymi kirjoitti:

Jos velkojien kanssa on noin sovittu, niin mikäs siinä sitten Ja siitä sitten myös hyvyydestä ja inhimillisyydestä, jos motiivina oli raaka bisnes.

Niin no, bisnes tai inhimillisyys tai niiden sekoitus.
Mutta kyllähän tuosta työntekijäkin hyötyy. Varsinkin/ainakin, jos ei joudu pitkään roikkumaan kortistossa.

Niinhän se kannattaa, varsinkin jos työntekijä on joutunut jäämään konkurssifirmasta pois, niin silloin hyvät välit ja hyvä maine auttaa uuteen alkuun. Toki nyt muutenkin, mutta silti.
Toki on niitäkin tapauksia, kun työntekijä on ollut oikeasti hyvä tekijä ja on ollut kiinnostunut toisesta työpaikasta, mistä on soitettu hänen pomolleen juuri sillä että halutaan tietää, millainen tapaus työntekijä on.
Niin nykyinen pomo voi sanoa jotain negatiivista ihan sillä, kun ei halua luopua hyvästä työntekijästään.

Metkasti asiat aina kääntyy tai käännetään muuhun, kuin mistä alunperin oli puhe.
Muistan, kun luin erästä ketjua yhden henkilön kodittomuudesta ja siitä, kun kirjoitti asuvansa autossaan.
Kertoi vielä, kun hänellä aiemmin oli ollut pieni maasturi&asuntovaunu, mitkä olivat menneet onnettomuudessa lunastukseen ja ko henkilö oli mielestään saanut aika hyvän korvauksen vakuutusyhtiöltä "kodistaan".
Niin ei mennyt kauaakaan, kun ketjusta tuli väittely, että mikä vakuutusyhtiö on paras ja mikä huonoin ja voiko ylipäätään vakuutusyhtiöiltä saada hyviä tai edes kohtuullisia korvauksia vahingon sattuessa.
Kyseinen asunnoton kylläkin kirjoitti suoraan ketjuun, että tmä ketju on asunnottomuudesta, eikä mikään lista vakuutusyhtiöiden paremmuusjärjestyksestä.
No, kirjoitin nyt itsekin ihan muusta kuin mitä aloituksessa mainittiin, mutta tämä onkin esimerkki siitä, kuinka asiat vääntyy omille teilleen monessa keskustelussa.

Onhan tässä joutunut jotain tekemään, tulot kuitenkin tippuivat paljon työttömäksi jäädessä, vaikka nyt ansiosidonnaisella olenkin. Varmaan puoleen ainakin suurin piirtein laskettuna.
Jostain jouduttiin luopumaan ja muitakin vaihdettiin halvempiin vaihtoehtoihin, olen kuitenkin pitänyt siitä mahdollisimman tarkkaan kiinni, ettei poitsu nyt joutuisi ainakaan kauheasti luopumaan esimerkiksi liikuntaharrastuksistaan.
Onneksi meidän paikkakunnan liikuntahalliin alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, mikä on iso asia ja siitä kiitos kaupungille. Vaikka monesta muusta kaupunki on tehnyt säästöjä, niin tuossa on pidetty kiinni vanhasta ja nuorillekin annetaan ainakin mahdollisuus hakeutua liikunnan pariin.
Ja hänen mummonsa, eli minun äitini, oli heti mukana asioissa. Kysyi aikanaan suoraan että mitäs nyt ja hän sitten haluaa ottaa osaa, jos mihin tarvitsee.
Olin vähän että mitä hittoa nyt, mutta sanoi haluavansa kanssa huolehtia jälkikasvustaan, mitä pojanpoika on hänelle siinä missä minäkin.
Niin hän maksaa nyt ainakin pojan uimahallireissut ja jotain muutakin.
Ja mä tosiaan kanssa usein menen pojan kanssa salille, kun käyn siellä itsekin muuten polkemassa kuntopyörää ym pientä, niin samalla opastan häntä salijutuissa, kun mulla on itsellänikin nuoruudesta jonkin verran salitaustaa. Lähinnä pidän huolta siitä, että poitsu nyt ei ainakaan riko itseänsä tekemällä treenejä jotenkin väärin jne. Itse aikanaan sain toisen olkapääni vähän huonoksi koheltamalla, niin koitan pitää huolen, ettei hän tosiaan riko itseään.
Ja pistin muuten itsekin merkille, ettei ainakaan vielä ole tullut juuri näitä "No lopeta röökinpoltto ja ryyppääminen, niin rahat riittää paremmin elämiseen"-kommentteja:)
Ja turhia ne kommentit olisivatkin. En ole juurikaan lotrannut alkoholin kanssa ikinä, johtuen siitä, kun lähipiirissä on ollut ihan riittävästi juoppoja, niin ei ole sen takia kiinnostanut se aine pahemmin. Ja parikymppisenä nyt tuli juopoteltua sen verran, että tiedän mitä ko touhu on ja se ei kiinnosta senkään puolesta.
Röökinpoltto taas jäi samoihin aikoihin, kun saatiin aikanaan perheenlisäystä. Olin kai jo kyllästynyt siihen muutenkin ja poitsu oli hyvä tekosyy lopettaa, mutta muistaisin laskeneenikin vielä, että on ihan turha rahanmeno, millä saisi paljon muutakin perheelle, kuten ruokaa.
Tupakka oli tuolloin kyllä paljon halvempaa kuin nykyään, mutta meni mulla jo silloisillakin hinnoilla jotain satasen verran kuukaudessa savuna ilmaan. Niin ei kiitos enää.
Isoin uhraus ja mielipaha on varmaan se, kun ei ole nyt oikein varaa hankkia pojalle mopoa. Tai ei oikein arvaa ainakaan, hankintahinnat on sen verran kovat käytetyissäkin, ainakin hyväkuntoisissa, ettei oikein pysty sitä tonniakaan laittaa mihinkään skootteriin. Mopokortin poitsu hankki kyllä, se raha oli valmiina jo hänelle. Vaikka ei poitsu nyt ole mitenkään tuonut sitä ilmi, että se rassaisi häntä ja kyllähän hän nyt pyörällä ja muutenkin pääsee liikkumaan. Mutta olisihan se mopokin tuon ikäiselle iso juttu, sen nyt tietää sanomattakin.
Mutta tosiaan jostain on joutunut luopumaankin ja esim elokuvajutuissa ollaan enempi kirjastojen varassa nykyään kuin teatterien. Ja poitsu tykkää ruuanlaitosta, mutta ei niitä kursseja kauheasti tule käytettyä, mutta siinä taasen mummo on mimmi paikallaan. Hän nyt tykkää vieläkin ruuanlaitosta ja se on hänelle varmaan ajankuluakin, kun on tottunut siihen, että nurkissa on aina joku ruokittava. Niin monesti hän ottaa pojan mukaansa kokkaushommiin. Niin tulee 2 kärpästä samalla vaivalla, poika oppii ruuanlaittoa ja mummo/äitini saa tehdä kanssa sapuskoita muiden syötäväksi.

Niin siis kumpi nyt on sitten mielestäsi parempi, perheellinen ohittaa ikääntyneen pitkäaikaistyöttömän vai päinvastoin..?
En ainakaan itse saa oikein tolkkua kommentistasi...
Perheellinen menisi ikääntyneen pitkäaikaistyöttömän ohitse, mutta pitkäaikaistyötönkin sitten huomioitaisiin oikein työnhaussa.
Aloittajahan on perheellinen, vaikka onkin yksinhuoltaja. Ja varmaankin myös hieman iäkkäämpi ainakin tuon perusteella, että hänellä on mopoikäinen lapsi.
Eli siitä päätellen nelikymppinen mies, ehkä vähän ylikin.
Pitkäaiakistyötön hän ei ainakaan omasta mielestäni ihan vielä ole, jos hän kerta on viime kesänä jäänyt työttömäksi.
Ainakaan, ellei kriteerit ole muuttuneet. Muistaisin kuulleeni tällaisen määritteen, että pitkäaikaistyötön on sellainen henkilö, joka on ollut vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana saaden työttömyyskorvausta tai siihen rinnastettavaa yhteiskunnan tukea(eli toimeentulotukea).

Aika asiaa kirjoitat.
Mä olen vielä pitänyt auton, sille kuitenkin on jonkun verran tarvetta, vaikka työajoa ei tällä hetkellä olekaan. Kuitenkin välillä on sellaista menoa pojan kanssa, mihin tarvitsee autoa, kun ei sitä minkään ison tavaramäärän kanssa julkisella voi kulkea enkä mä nyt aina viitsi luottaa laina-autojen varaankaan.
Toki tuo auto on vanha 90-lukulainen, mutta hyvässä kunnossa, mikä tuli erään kaverini kautta mulle, kun vanha autoni oli jo aika loppuunajettu romu, mitä ei kannattanut enää korjata.
Parin vuoden päästä sen voisi jo saada museorekisteriinkin, mikä nyt oli pojan idea, niin ehkä sen voisi siihen laittaa ja myydä vähän paremmalla hinnalla pois jollekin merkkifanaatikolle ja hommata itselle uudempi kulkupeli. Kun enköhän siihen mennessä ole saanut jo uuden työpaikankin.
Mutta joo, onhan auto hiton kallis pidettävä ja pidolle tulee hintaa, vaikka sillä ei paljoa ajaisikaan. Mutta tällä mennään. Toki olisin saanut vapaan käyttöoikeuden äitini autoon nyt ainakin siksi aikaa, kun elämäntilanne on tämä kun mitä selitin kirjoituksessani, mutta hänkin nyt kuitenkin tarvitsee autoaan, niin ei sitä nyt viitsi senkään vuoksi rohmuta itselleen. Se on vielä joku tolkuttoman pienikokoinen aasialaismerkkinen pirssi, Suzuki tai Daewoo tai joku. Just sopiva tuollaiselle pienelle eläkeläismammalle, mutta ei tällaisille raavaille jätkille.
Sen verran jäi sanomatta noista "uhrauksista", että tietty nykyään tulee hyödynnettyä tarjouksia melkeinpä neuroottisesti, vaikka totta kai sitä ennenkin oli tarkka rahan käytössä.
Tarjouksia ja muutenkin kauppojen halpamerkkejä hyödyntämällä totta kai säästää ruoka- ym menoissa jo jonkun verran kuukaudessakin. Ja halpakaupatkin on hyviä muutenkin.
Juuri nekin, missä kävimme tämän meitä jeesanneen kaverin kanssa. Sieltä sai nyt nestesaippuakanistereitakin 2 eurolla ja pyykinpesunestettä noin euron litrahinnalla ym.
Niin parempihan se on ostaa 3 litran saippuakanisteri parilla eurolla, kuin 300ml Nivea-pullo kolmella eurolla.
Mutta joo... No, tilanne on se mikä on. Mutta eiköhän kesään mennessä asiat ole jo paremmin. Ja kyllä mä työpaikkahakemuksia laittelen joka viikko menolle, kävinkin jo yhdessä haastattelussa, mutta valinta ei osunut minuun sillä kertaa ainakaan.
Kun nyt saisi edes jotain työtä, ennen kuin nämä hallituksen meinaamat heikennykset työttömyysturvaan(kin) tulee voimaan.