Historia tuntee monia suuria henkilöitä, mutta harvat ovat niin arvoituksellisia kuin Paavali, joka ei vain kääntänyt kristinuskoa päälaelleen, vaan saattoi myös olla yksi ensimmäisistä uskonnollisen psykoosin mestareista. Käydäänköhän Raamatun sivuilla lähinnä vain sellaisen psykiatrisen päiväkirjan vuoksi?
Paavalin elämäntarinaa voisi tulkita klassiseksi psykoosiksi. Hallusinaatiot, Jeesuksen ilmestykset, väittelyt enkelien kanssa – nämä eivät ole perinteisiä merkkejä vakaasta mielenterveydestä. Vai oliko hän oli vain aikaansa edellä, luova sielu vangittuna kapeisiin mielenterveyden määritelmiin?
Ja mitä tulee uskonnollisuuteen yleisesti, niin onko se enemmän psykoosin syy vai seuraus? Kun ihmiset uppoutuvat uskonnolliseen maailmaan, he usein hakevat tarkoitusta ja vastauksia kysymyksiin, jotka voivat järkyttää järkeämme. Uskonto voi tarjota lohtua, mutta samalla se voi olla kuin portti psykoosiin – täynnä näkyjä, ääniä ja näennäistä yliluonnollista viestintää.
Ehkäpä Paavali oli vain uskonnollisen hulluuden uranuurtaja. Hänen psykoottiset oireensa olivat vain käänteentekevää luovuutta, joka laittoi kristinuskon käyntiin. Voisiko tämä olla selitys sille, miksi monien uskovienkin kokemukset liittyvät välillä psykoottisiin oireisiin?
Joka tapauksessa, uskonnollinen psykoosi voi olla mielenkiintoinen näkökulma. Ehkäpä se, mikä näyttää psykoosilta, onkin vain pyhää hulluutta. Uskonnon ja mielenterveyden vuorovaikutusta tutkittaessa voimme löytää vastauksia, mutta yhtä varmaa on, että uskonnollisuus jättää jälkensä mieliin, olipa se sitten pyhää, psykoottista tai jotain siltä väliltä.
Paavalin elämäntarinaa voisi tulkita klassiseksi psykoosiksi. Hallusinaatiot, Jeesuksen ilmestykset, väittelyt enkelien kanssa – nämä eivät ole perinteisiä merkkejä vakaasta mielenterveydestä. Vai oliko hän oli vain aikaansa edellä, luova sielu vangittuna kapeisiin mielenterveyden määritelmiin?
Ja mitä tulee uskonnollisuuteen yleisesti, niin onko se enemmän psykoosin syy vai seuraus? Kun ihmiset uppoutuvat uskonnolliseen maailmaan, he usein hakevat tarkoitusta ja vastauksia kysymyksiin, jotka voivat järkyttää järkeämme. Uskonto voi tarjota lohtua, mutta samalla se voi olla kuin portti psykoosiin – täynnä näkyjä, ääniä ja näennäistä yliluonnollista viestintää.
Ehkäpä Paavali oli vain uskonnollisen hulluuden uranuurtaja. Hänen psykoottiset oireensa olivat vain käänteentekevää luovuutta, joka laittoi kristinuskon käyntiin. Voisiko tämä olla selitys sille, miksi monien uskovienkin kokemukset liittyvät välillä psykoottisiin oireisiin?
Joka tapauksessa, uskonnollinen psykoosi voi olla mielenkiintoinen näkökulma. Ehkäpä se, mikä näyttää psykoosilta, onkin vain pyhää hulluutta. Uskonnon ja mielenterveyden vuorovaikutusta tutkittaessa voimme löytää vastauksia, mutta yhtä varmaa on, että uskonnollisuus jättää jälkensä mieliin, olipa se sitten pyhää, psykoottista tai jotain siltä väliltä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
”Ehkäpä se, mikä näyttää psykoosilta, onkin vain pyhää hulluutta.”
Jep jep, puhuva maitopurkki on psykoosi, mutta puhuva aasi on pyhää hulluutta.
Lesta, joka luulee olevansa juutalainen. :)
Piipaa piipaa, tässä ambulanssi tuo sinulle rasvaa, jolla voit hoitaa peppukipua 😆
Elät deluusioissa. :)
Mitä yrität avauksellasi? Tehdä uskonnollisesta mielisairaudesta hyväksyttävämpää? Uskonnollinen maailma on hyvin yleinen harhoissa juuri sen vuoksi, että be ei ole totta. Ei harhoissa ole perunan satovaihteluita, 12 kk euriborin kehitystä tai muita arkisen tylsiä asioita, vaan niissä on mörököllejä, menninkäisiä, keijukaisia, Jeesuksia, Jumalia, Succubuksia ja puhuvia aaseja.
Olin suljetulla osastolla kristinuskon vuoksi, mutta kun lakkasin uskomasta, sain uuden diagnoosin: mielisairas. Olen ollut sen jälkeen suljetulla osastolla.
Olen niin kova jätkä, että en edes lukenut avausta!
Miksi olisin?