Taannoin avasin tällä palstalla keskustelun aiheesta "miksi naisia pitäisi olla johtotehtävissä", johon en saanut hyvää vastausta.
Kysymyksen voi esittää myös niin, että "miksi miehiä pitäisi olla johtotehtävissä"?
...En ole itse nähnyt yhtään hyvää perustetta (vielä?) sille, että minun mielestäni jompaa kumpaa sukupuolta pitäisi olla tietty prosentti esim. johtamassa.
Taannoin tosin tuli tanskalaistutkimus, jossa semmoiset firmat, joissa oli naisia enemmän hallituksissa, olivat paremmin taloudellisesti menestyviä. (Tosin korrelaatiota ei ollut tutkittu niin, että oliko ko. firmoista tullut taloudellisesti menestyvämpiä sen jälkeen, kun niissä oli naisten osuus noussut, vai oliko kyseessä esim. ilmiö siitä, että pätevät naiset hakeutuisivat mieluiten johtamaan muutenkin vakavaraisia yrityksiä).
Mutta - miksi siis miehen/naisen pitäisi johtaa?
(valitse mieluisempi vaihtoehto).
Itselleni asialla ei ole mitään väliä. Uskon siihen, että johtajat nousevat johtajiksi oman motivaationsa ja halunsa pohjalta - toisaalta uskon, että "kannettu vesi ei kaivossa pysy" - ts. ihmettelen vimmaa sen suhteen, että erityisesti jotain ihmisryhmää pitäisi "rohkaista enemmän" ja toista "rohkaista vähemmän" esim. hakeutumaan johtotehtäviin.
Kysymyksen voi esittää myös niin, että "miksi miehiä pitäisi olla johtotehtävissä"?
...En ole itse nähnyt yhtään hyvää perustetta (vielä?) sille, että minun mielestäni jompaa kumpaa sukupuolta pitäisi olla tietty prosentti esim. johtamassa.
Taannoin tosin tuli tanskalaistutkimus, jossa semmoiset firmat, joissa oli naisia enemmän hallituksissa, olivat paremmin taloudellisesti menestyviä. (Tosin korrelaatiota ei ollut tutkittu niin, että oliko ko. firmoista tullut taloudellisesti menestyvämpiä sen jälkeen, kun niissä oli naisten osuus noussut, vai oliko kyseessä esim. ilmiö siitä, että pätevät naiset hakeutuisivat mieluiten johtamaan muutenkin vakavaraisia yrityksiä).
Mutta - miksi siis miehen/naisen pitäisi johtaa?
(valitse mieluisempi vaihtoehto).
Itselleni asialla ei ole mitään väliä. Uskon siihen, että johtajat nousevat johtajiksi oman motivaationsa ja halunsa pohjalta - toisaalta uskon, että "kannettu vesi ei kaivossa pysy" - ts. ihmettelen vimmaa sen suhteen, että erityisesti jotain ihmisryhmää pitäisi "rohkaista enemmän" ja toista "rohkaista vähemmän" esim. hakeutumaan johtotehtäviin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän sitä tavallisen luonnevikainen pitää olla jos jonkun pahuksen pörssifirman toimitusjohtajaksi hinkuu.
Aatteleppa, ylempää vaatii hallitus eli omistajat parempaa tulosta keinoista välittämättä ja alempaa sitten vaatimuksia, että pitäisi vielä ottaa duunareittenkin tarpeet huomioon.
Eipä ole herkkua pistää voittoa tuottavasta pörssiyhtiöstä 600 ihmistä kävelemään koska joku amerikkalainen eläkerouva tahtoo uuden huvijahdin.
Osakkeen arvohan nousee aina kun pannaan porukkaa pihalle.
Saadaan 'tunnusluvut' näyttämään hienolta...
...mielestäni pörssiyhtiöissä korostuu usein lyhytaikainen tuloksenteko pitkäaikaisen kestävän kehityksen kustannuksella... Nokia on onnistunut tasapainottelemaan jotenkin (joskin tietty on tuotannot siirretty Suomesta vinkuintiaan ja siirretään kohta loputkin)...
Mutta amerikoissa sen näkee jo parhaiten, mitä jopa kokonaisille kaupungeille (esim. Flint) tapahtuu, kun osake pitää saada kurssiinsa...
Pörssisijoittajalle, joka osaa omistaa osakkeet "oikeina aikoina" ei sitten ole mitään väliä, mitä firmalle sen jälkeen tapahtuu, kun hän on saanut homman myytyä... sillä välin sitten valtiot (enemmän tai vähemmän) kantavat sosiaalisista kustannuksista taakat.
Kunnon perheyritys, joka on myös työntekijöidensä suhteen vastuullinen, on hyvä malli. Miksipä ei fiksusti hoidettu valtionyhtiökin.
...sitten taas on ihan reikäpäistä hommaa esim. infrastruktuurien "yksityistäminen" - veronmaksajien kerran rahoittamat infrat maksatetaan sitten uudelleen... ja taas uudelleen uusilla veronmaksajilla, kun pörssipojat tekevät "liikkujansa" ja "ostokustannukset" pitää saada äkkiä katettua.
Jonkinasteinen järki tuntuu Suomessa olevan ihan hukassa. Housuihin kustaan pakkasella.
...vaikkapa amerikkalaisen pörssiyhtiön johtajana olisi miestä inhimillisempi?
...itsestä tuntuu, että tuskinpa vain...
Se joita minä kaipaisin takaisin on vanhat kunnon tehtaan patruunat.
Patruunat antoi duunareilleen halpoja lainoja asunnon ostoon, oli tehtaitten omat terveydenhuollot jne.
Kotipaikkakunnalla aikoinaan kävi niin, että tehdas luovutti tontin sairaalaa ja lääkärin taloa varten. Katsos kun kunnalla ei ollut varaa moiseen...
Antoipa kyseinen konserni käteistä rahaakin näiden palveluiden perustamiseen.
Arvaatko jo missä asun. :)
Jos haluaa huipulle, on omistauduttava 100-prosenttisesti työlleen. Siinä ei tehtyjä työtunteja lasketa. Eikä kaivata kesälomia tai mitään muitakaan lomia. Tämä on menestymisen rautainen logiikka, oli ala mikä tahansa.
Naisilta ei tunnu tällainen työhulluus onnistuvan. Asiaa on tutkittu mm. Britanniassa.
Hyvä esimerkki on oikeustiede. Naiset suuntautuvat huonosti palkattuihin rikos- ja hallinto-oikeuteen, sillä ne eivät vaadi yli 40 tunnin työviikkoja. Ehtii illaksi kotiin harrastamaan puutarhanhoitoa tai joogaa... Ehtii hoitaa lapsia.
Sen sijaan huippupalkattu yritysoikeus on miesten juttu. Jos sinulla on joku miljoonien eurojen sopimus työn alla, niin siinä ei silloin vietetä viikonloppuja. Yritysjuristi uurastaa tarvittaessa vaikka 80 tuntia viikossa. Tällainen työlle omistautuminen onnistuu ilmeisesti vain miehiltä.
Naiset haluaa lapsia
Miehet haluaa hedelmöittää..jatkuvasti
Minkäs me sille tehdään mitä kromosomit määrää ?!
...ja muistan lukeneeni, että naiset arvostaisivat miehiä enemmän perheen kanssa vietettyä aikaa. Eli ainakin joillakin alueilla ja joissakin länsimaissakin tämä on selkeä kulttuurinen juttu.
Se on sitten arvokysymys, pitääkö asiaa hyvänä vai pahana. Tai se, että vaikuttaako se, että jokku muu nainen arvostaa perhettä sitten sen naisen työnsaantimahdollisuuksiin, joka ei arvosta?
Toisaalta näyttäisi siltä, että esim. julkishallinnon johtotehtäviin nainen jo nyt valitaan prosentuaalisesti useammin kuin heitä on hakijoina. Eli ainakaan kaikille aloille johtotehtäviin naiseus ei sinänsä näyttäisi olevan este.
Itselläni on kokemusta hyvistä ja huonoista johtajista, mies ja naisjohtajista, neutraaleista johtajista, teoreettisista johtajista, operatiivisyyttä painottavista johtajista.
En ole edes huomannut, että sukupuoli jotenkin vaikuttaisi johtamistyyliin. Vaikka kuulee puhuttavan naisista tunnejohtajina niin on niitä ollut miehissäkin. Samaten on ollut melkoita tyrannijohtamista molemmissa. Jokaisessa ryhmässä on aina ollut enemmän miehiä, mutta tiedän enemmän miesjohtajia kuin naisjohtajia.
Johtajuuteen vaikuttaa paljon myös se, että minkä kokoista yritystä johdat. Ison pörssiyhtiön johtaminen vaatii erilaista ammattitaitoa kuin muutamien miljoonien eurojen pienehkö yritys.
Toivottavaa olisi ihan Suomen taloudenkin kannalta, että johtotehtäviin ajautuisi motivoituneita, osaavia ammatti-ihmisiä. Sukupuolella ei saisi olla asian kanssa mitään tekemistä. Vai aikoisiko joku vaatia kiintiölain jonka mukaan suomen yritysjohtajista pitää olla puolet miehiä ja puolet naisia?
jos minkä tahansa yrityksen johtajista puolet oleisi naisia. Kiintiöt saattaisivat pelastaa ko EU:n tulevaisuuden taloudelliselta romahdukselta.
...eli antaisit ymmärtää, että prosentuaalisesti naisista isompi osa olisi eettisempiä johtajia kuin miehistä.
Tämä olisi jänskä hypoteesi, jota voitaisiin tutkia. Ja jos pitäisi paikkansa, olisi siinä selkeä syy sitten rohkaista naisia ihan sukupuolenakin johtoasemiin.
Tiedätkö, onko asiaa tutkittu?
Omasta mielestäni johtaminen on tietynlainen kasvuprosessi, joka ei kaikilla koskaan käynnisty. (siis johtajilla)
Tämä erottaa hyvän ja huonon johtajuuden toisistaan, joka ei mielestäni ole ollenkaan kiinni sukupuolesta.