Haavistolta käsittämätön moka

Niin, mutta:

Sinua juuri me tarvitsemme!

En henkilökohtaisesti tunne Hakka Peevistoa, enkä Stulexander Appia. Uumoilen, että et sinäkään tunne. ”Pojat, kansan urhokkaan…” -laulu tulee mieleen vaalipuheista.

Pekka Sauri, Sixten Korkman ja Matti Vanhanen ovat henkilöitä, joista pidän todella paljon.
He ovat osoittaneet viisautta, taitoa ja sydämen sivistystä monta kertaa. Jos Matti Vanhanen olisi ollut tällä kertaa ehdolla presidentiksi, olisin todennäköisesti äänestänyt tällä kertaa häntä. Mutta näyttää siltä, että meille tulee kuitenkin presidentti, joka on kansakunnalle hyvä ja sopiva.

Olisin halunnut keskustella noiden kolmen kanssa perusteluista, miksi he valitsivat kannattaa Pekka Haavistoa presidenttikisassa. Henkilönä minäkin pidän Haavistosta. Haavisto näyttäytyy ihmisenä, joka ymmärtää mitä merkitsee ihmisten kannustava, ymmärtävä ja tukeva huomioiminen. Haaviston tunneäly on hyvin kehittynyt.

Entä Stubb? Ikäero tulee esille, Stubbissa näkyy vielä tiettyä poikamaisuutta. Hän tuntee asiat hyvin, mutta elämänkokemus on kanavoitunut enemmän ulkoiseen kuin sisäiseen, muodolliseen ja formaaliseen enemmän kuin pohdintaan ihmisten sisäisistä henkisistä prosesseista. Stubbilla on vielä oppimista. Mutta hänessä on monia hyviä ominaisuuksia, joita Suomi nyt tarvitsee. Urheilullisuus on saatava uudelleen agendalle kaikille. Tekemisen meininki koko maahan.

Toisiamme työhön kannustava optimistinen ilmapiiri. Ulospäin suuntautunut toisiamme kunnioittava asenneilmasto. Hymyä, naurua, iloa, reippautta! -Niistä on ollut puute. Sarkasmi ei enää auta. Suomen taloudellinen tilanne on jämähtänyt paikalleen jo yli 15 vuodeksi. Kyräilyn sijasta on oivallettava ja uskallettava ja kaikenlainen periaatteellinen yhteiskunnallinen esimerkiksi periaatteilla ja kateudella innovaatioiden liiketoiminnan estäminen tuhoaa, eikä rakenna. Me emme nouse pahansuopuudella, kateudella, kyynisyydellä ja vahingonilolla!!!!

Stubbista oikein hehkuu kansainvälisyys. Vaikka Suomi on meille rakas maa, me pienenä ja viennistä riippuvaisena maana tarvitsemme avointa ja reipasta asennetta, otetta ja toimia kehittää tuotteita, verkostoja ja tarmokkuutta, jotta pääsemme takaisin kasvu-uralle ja hyvinvoinnin ja positiivisten mentaalisten prosessien ja toisiamme kunnioittavien arvoverkkojen äärelle.

Nuo kolme alussa mainitsemaani henkilöä ovat minulle kuin mentaalisia perheenjäseniä. Tarkoitan noin maallisessa ja ajallisessa mielessä. Haavisto ja Stubb ovat myös kuin rakkaita suomalaisia veljiä. Jotakin on kuitenkin Suomessa nyt pielessä kun vastakkainasettelu ja yksisilmäisyys tuottaa ristiriitoja ja syvästi eri näkemyksiä siitä, mikä on oikeaa ja hyvää niin taloudessa kuin oikeusjärjestelmässäkin. Pahinta yhteiskunnalle on, jos mielikuvat ratkaisevat myös oikeudessa. Faktojen ja näyttötaakan, prosessioikeusnormien noudattamisen, sydämen viisauden ja keskinäisen kunnioituksen sijaan nousevat arvoiksi Mandaatit ja Montesquieun vallan kolmijakopolitiikka totuuden, oikeuden ja kohtuuden määräävinä valtakunnallisina muuttujina. Se on pohjimmiltaan ääridogmaattisen diktatuurin, ylimielisyyden ja häikäilemättömyyden airut.
Mitä sitten, kysyt? Valtahan aina ratkaisee, sanot!

Kyllähän se siltä lyhytnäköisesti ja vain omaa ylpeää mielivalta-asemaa, kruunua ja napaa ja kunniaa korostavassa yhteiskunnassa näyttää. Mutta silloin katoavat ne arvot ja sisäiset motiivit, joista koko Suomen menestys lopulta kumpuaa. Silloin katoaa myös Jumalan siunaus. Ei ole sattumaa, että Raamattuunkin on kirjoitettu kehotus meille jokaiselle:
Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Tuo vaade on universaali, jos menestystä halutaan saada aikaan. Asenteen on muututtava! Jokainen suomalainen on oikeasti, ei vain juhlapuheissa, oltava tärkeä ja arvokas. Osallisuus yhteiskunnassamme on oltava kaikkien oikeus. Jos / kun epätoivon, kyynisyyden ja yhteiskunnallisen kiusaamisen, diskriminoinnin ja negatiivisten elinikäisten stigmatisointien sekä vahingonilon paholaisen metkut korjataan keskinäisistä ihmissuhteistamme, Suomi tulee nousemaan jälleen kukoistukseen.

Rakkautta ja tsemmpiä me tarvitsemme jokainen!

Voitto Kotimainen

Onhan polikoilta mokii.Esajalta kysyttiin maitopurkin hintaa.vastasi nauraen 0,25 eu