Vai ovatko katoliset unohtaneet ensimmäisen käskyn.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Mitä se on? Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.
Miten epäjumalan palvelu ilmenee maailmassa?
Epäjumalan palvelun synti ilmenee sekä karkeana että peitettynä.
1. Karkea epäjumalan palvelu voidaan havaita jo ulkonaisesti nähtävällä tavalla. Sellaista on
Enkelien, neitsyt Marian, pyhimysten, kuvien, pyhien paikkojen ja muiden sellaisten palvonta, jota harjoitetaan eräissä kirkoissa ulkonaisen kristikunnan piirissä.
Matt. 4:10: Herraa, sinun Jumalaasi, tulee sinun kumartaa ja häntä ainoata palvella.
Ilm. 19:10: Minä lankesi hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: Varo, ettet sitä tee! Minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus. Kumarra ja rukoile Jumalaa!
Jes. 63:16: Sinähän olet meidän Isämme. Sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän Isämme, "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.
2. Moos. 20:4-5: Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Mitä se on? Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.
Miten epäjumalan palvelu ilmenee maailmassa?
Epäjumalan palvelun synti ilmenee sekä karkeana että peitettynä.
1. Karkea epäjumalan palvelu voidaan havaita jo ulkonaisesti nähtävällä tavalla. Sellaista on
Enkelien, neitsyt Marian, pyhimysten, kuvien, pyhien paikkojen ja muiden sellaisten palvonta, jota harjoitetaan eräissä kirkoissa ulkonaisen kristikunnan piirissä.
Matt. 4:10: Herraa, sinun Jumalaasi, tulee sinun kumartaa ja häntä ainoata palvella.
Ilm. 19:10: Minä lankesi hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: Varo, ettet sitä tee! Minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus. Kumarra ja rukoile Jumalaa!
Jes. 63:16: Sinähän olet meidän Isämme. Sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän Isämme, "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.
2. Moos. 20:4-5: Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onneksi katolisessa kirkossa ei palvota muuta
kuin Jumalaa. Niin Kirkko opettaa.
Suomen kieleen kuuluva yleisnimi 'kirkko' kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, ellei sana aloita virkettä (siis kirkko).
yst. terv. Ordpolisen
Sanaa "Kirkko" käytetään edellisessä viestissä erisnimenä, aivan kuin sanaa "Jumala" voi käyttää erisnimenä. Silloin se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Tietyissä yhteyksissä, esimerkiksi uskonnollisissa, on oma ilmaisutyylinsä, joka ei aina noudata yleiskielen säännönmukaisuuksia. Esimerkiksi "Hallituksen esitys Eduskunnalle".
Tuossa edellisessä viestissä ei ollut mitään syytä kirjoittaa aivan tavallista suomen kielen substantiivia kirkko millään muulla tavalla kuin pienellä alkukirjaimella - siis kirkko. Muu on virheellistä kielenkäyttöä. Edes uskonnollinen kiihko ei riitä perusteluksi omien kielioppisääntöjen keksimiselle. Perustelusi oli virheellinen ja toinen toveri teki tekstissään kertakaikkisen väärinymmärrykseen pohjaavan virheen. Muissa kuin yksijumalaisten eli monoteistisen uskontojen kohdalla on tapana kirjoittaa myös jumala pienellä alkukirjaimella, sen sijaan kohteliaisuudesta on monoteististen uskontojen kohdalla tapana kirjoittaa Jahwe, Jumala, Allah.
Oikeakielisyyden vaaliminen on kaikkien yhteinen asia.
Ordpolisen
Kirkko-sanan kirjoittaminen isolla on kyllä varsin perusteltua katolisessa kirjoitustyylissä. Katolisille kirkko on vain se yksi. Kun katolinen kirjoittaa Kirkko hän tarkoittaa nimenomaan katolista kirkkoa. Mikäli taas puhutaan mistä tahansa kirkosta tai kuvataan kirkko-sana muulla tavalla tarkoittamaan katolista kirkkoa iso kirjain ei ole aiheellinen.
Perustelu sama on kuin sille miksi lehtien nimet kirjoitetaan esim. Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti jne.. Eli vakiintuminen ja myös se, että katoliset käsittävät Kirkon erisnimenä tarkoittavan nimenomaan omaa kirkkoaan.
Isolla kirjaimella käytetty Kirkko katolisissa piireissä on vakiintunut ja muuttunut näin ollen osaksi kirjoitustyyliä. Kieli muuttuu ja uusia tapoja vakiintuu käyttöön. Kannattaa sinunkin tutustua niihin.
aiemmin sanoin: fanatismi tai elämässä aiemmin tehdyt virhevalinnat tai edes huono seura ei riitä perusteeksi sille, että yleisnimi kirkko kirjoitetaan isolla alkukirjaimella muualla kuin virkkeen alussa. Kirkko ei ole lehden tai vastaavan tuotemerkin erisnimi, ei vaikka sen johdossa olisikin itsevaltias, joka kuvittelee olevansa jumala/Jumala.
Sinulle ei kuulu pätkääkään, miten jotkut kirjoittavat kirkko-sanan. Siirry välillä muille palstoille kiusaamaan muita kirjoittajia!
harrastukseni vaalia oikeakielisyyttä ja suomen kielen oikeinkirjoitusta, olenhan Ordpolisen. Kielellisen kehityksen kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää, miten kukakin suomen kielen eris- ja yleisnimet kirjoittaa. Oikeinkielisyyttä säätelevät kieliopilliset säännöt ja oikeakielisyysnormit, eikä niistä muistuttaminen ole kiusaamista vaan palvelus sekä kauniille suomalais-ugrilaiselle kielellemme että kirjoittajille.
P.S. Kylläpä sinulla on töykeä kirjoitustapa, ikävä tyyli ja viestisi perusteella varsin huono kotikasvatus. Myös hyvä tyyli kuuluu vaalimiini oikeakielisyysarvoihin.
Listan, älykkään keskustelun ja kauniin kielemme palveluksessa,
Ordpolisen
virheisiin takertuminen on hyvä keino argumentoida kirjoittajan henkilöä vastaan, koska kaikki tekevät virheitä. Toisen virheet huomataan vain helpommin.
PS tarkistapa, miten lyhennetään post scriptum.
lyhenne P.S. on vanhastaan korrekti muoto, PS on myös varsin yleinen nykyisin eikä sitä enää pidetä virheellisenä kuten aikaisemmin. Alkujaan post scriptum on lyhennetty juuri pisteellisenä osoittamaan, että siinä on kahden erillisen sanan alkukirjaimista muodostettu lyhenne.
oikein yst. terv.
Ordpolisen
"Tuossa edellisessä viestissä ei ollut mitään syytä kirjoittaa aivan tavallista suomen kielen substantiivia kirkko millään muulla tavalla kuin pienellä alkukirjaimella - siis kirkko. Muu on virheellistä kielenkäyttöä."
Kuten jo sanoin, erityisissä yhteyksissä on omia tapojaan, jotka poikkeavat yleiskielestä, eikä niitä silti katsota huonoksi kieleksi. Annoin vastaavana esimerkkinä sen, että lakiesityksissä puhutaan suvereenisti Hallituksesta ja Eduskunnasta.
"Muu on virheellistä kielenkäyttöä. Edes uskonnollinen kiihko ei riitä perusteluksi omien kielioppisääntöjen keksimiselle."
Ehkäpä tämä lause kertoo, missä se kiihko sijaitsee...
"Muissa kuin yksijumalaisten eli monoteistisen uskontojen kohdalla on tapana kirjoittaa myös jumala pienellä alkukirjaimella, sen sijaan kohteliaisuudesta on monoteististen uskontojen kohdalla tapana kirjoittaa Jahwe, Jumala, Allah."
Aivan - kielenkäyttö perustuu tapoihin, ja "Jumala"-sanan kirjoittaminen isolla alkukirjaimella on täysin rinnastettavissa sanan Kirkko kirjoittamiseen isolla alkukirjaimella uskonnollisessa tekstissä. Hartauskirjallisuudessa myös Jumalaan ja Jeesukseen viittaavat pronominit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, vaikkei näin tehdä esim. Raamatussa. Siinä taas yksi esimerkki kontekstuaalisista oikeinkirjoitustavoista.
Lopuksi muistutettakoon, että Kirkko-sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella myös uskontunnustuksessa, joka on vanhempaa perua kuin minkään elävän kielen nykyaikaiset yleiskieliset oikeinkirjoitustavat. Erityisesti suomi on huono mittapuu, koska sen yleiskieliset oikeinkirjoitustavat ovat syntyneet protestanttisella aikakaudella.
Otetaanpa vielä yksi esimerkki. Luterilaisen kirkon käännöksessä apostolisesta uskontunnustuksesta käytetään loppuosassa uskomisen kohteesta jatkuvasti illatiivimuodon (seurakuntaan, yhteyteen, anteeksiantamiseen, ylösnousemiseen, elämään) sijasta akkusatiivia (seurakunnan, yhteyden, anteeksiantamisen, ylösnousemisen, elämän), joka nykyään tosin analysoidaan genetiiviksi. Kukaan ei nykyään kirjoittaisi näin, vaan käyttäisi kontekstista riippuen akkusatiivi- tai partitiivimuotoja. Sinun järkeilysi mukaan kyseessä on siis virhe, josta tulisi huomauttaa aina kun se lausutaan - siis joka sunnuntai ja usein muulloinkin (sama käytäntö on myös nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen suomennoksessa). Onko teksti huonoa kieltä? Ei, koska käännös, joka on vakiintunut osaksi kirkollista kielenkäyttöä, ilmaisee eri sijamuodoilla eroa Jumalaan ja luomakuntaan kohdistuvan uskon välillä. Vrt. latinan "Credo in Deum", mutta "credo sanctam catholicam Ecclesiam". Tai ruotsin "Jag tror på Gud" mutta "Jag tror en helig, allmännelig kyrka". Katolisen kirkon käyttämissä nykysuomennoksissa ja -ruotsinnoksissa tästä finenssistä on luovuttu, ja sijamuodot vaihdettu akkusatiiveiksi.
- alkaa epäillä, että Ordpåven nauraa parhaillaan hillittömästi meille retkuun menneille tosikoille... ;-)
Varmasti nauraa. Minulle tuli mieleen, että vaikka Junakissa putosi pöntöstä raiteille eikä sen jälkeen kirjoittanut tänne, niin hän on sittemmin kokenut ylösnousemuksen ja saanut uuden kauniin muodon: hänestä on tullut Ordpolisen.
että tämän tunnustat. Kirjakielemme on todellakin hyvien viisaiden protestanttisten pappien toimesta kehittynyt kauniista ja kaikin tavoin selkeästä ja poikkeuksellisen ymmärrettävästä Turun murteesta. Tämä on äärimmäisen tärkeä muistaa puhuessamme kirjakielemme suurista ansioista.
Nyttemmin edesmennyt Agricola se olikin sellainen poika (gossen) joka käänsi halutessaan vaikkapa Raamatun suomeksi, - vaikkei ollut koko valtiota olemassakaan, saatikka kieltä.
Ilman Agricolaa ja luterilaista kirkkoa papit pölpöttäisivät edelleen latinaansa ja me maallikot joutuisimme tyytymään suulliseen kanssakäymiseen tietämättä mitään Raamatusta.
Minä voin yrittää vaikuttaa katolisen katekismuksen kääntämiseksi ja painamiseksi ev.lut. kirkon toimesta suomeksi, vai olisiko Turun murre luettavampaa?
Turust
"Nyttemmin edesmennyt Agricola se olikin sellainen poika (gossen) joka käänsi halutessaan vaikkapa Raamatun suomeksi, - vaikkei ollut koko valtiota olemassakaan, saatikka kieltä."
Kieli toki oli olemassa, mutta sen yleiskieliset käytännöt syntyivät vasta 1800-luvulla.
"Ilman Agricolaa ja luterilaista kirkkoa papit pölpöttäisivät edelleen latinaansa ja me maallikot joutuisimme tyytymään suulliseen kanssakäymiseen tietämättä mitään Raamatusta."
Etenkin kun liturgia pidettiin Suomessa reformaation jälkeenkin vielä pitkään (1600-luvulle asti muistaakseni) latinaksi ja katolisin muodoin. Ja etenkin kun pohjoismaiden katoliset piispat määräsivät jo 1400-luvulla, että saarnan lisäksi liturgian osat, esim. Isä meidän ja Jumalan karitsa, tehtäisiin kansankielellä.
"Minä voin yrittää vaikuttaa katolisen katekismuksen kääntämiseksi ja painamiseksi ev.lut. kirkon toimesta suomeksi, vai olisiko Turun murre luettavampaa?"
Katekismus tulee pian suomeksi omasta takaa, joten turuksi, kiitos!
Myös savon murre olisi mielenkiintoista. Esim. sana "kuanon".
korjauksesi.
Turust