Jossa sanottiin että meiltä uskovilta puuttuu rakkauden teot. Tuollainen ajattelu olettaa että rakkaus on ensisijaisesti tekoja. Mutta ei rakkaus ole tekoja. Muutenhan joku neliraajahalvaantunut ei voisi rakastaa. Rakkauden yhteinen määrittäminen on mahdotonta uskovien ja epäuskoisten välillä. Me uskovat uskomme että on rakkautta kertoa Jeesuksessa olevasta syntien anteeksiantamuksesta teille jotka ette usko. Monille teistä se näyttäytyy vain vihamielisenä toimintana ja kyllä jotkut julistavat Jeesusta vihassa ja katkeruudessa, eivät rakkaudessa. Koska te ette usko, niin ette voi nähdä sitä rakkautena. Mutta jos oletatte hetken että Jumala on, silloin se on suurinta rakkautta. Me, kuten tekin, olemme yhtälailla rikkoneet Jumalaa vastaan. Olemme olleet hänen vihollisiaan. Tässä suhteessa emme ole millään tavoin teitä parempia. Olemmeko parempia nyt kun uskomme? Raamatun mukaan olemme parempia vain jos Jeesus elää meissä. Emme me omana itsenämme välitä teidän sieluista mitään. Ja Jumalan rakkaus on tuota. Ei se ole sitä että omistaa elämänsä hyväntekeväisyydelle. Hyvää on toki lupa tehdä ja se on oikein. Mutta se mitä on iankaikkisuudessa on suurempaa kuin mikään maallinen. Te ette voi näin ajatella ilman uskoa. Teille maallinen on suurempaa. Se ei ole teille suuri joka johdattaa toisia Jeesuksen luo. Iankaikkisuudessa hänen rakkautensa on suurempaa koska hän halusi ihmisten saavan olla aina Luojansa kanssa.
Täällä oli avaus
Anonyymi-ap
14269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ah, kristityn rakkaus – se on kuin piikkinen ruusupensas, josta yrittää poimia kukkasia vain saadakseen sormensa pistettyä! Mikään ei olekaan niin sydäntä särkevää kuin saada osakseen kristityn niin kutsuttu "rakkauden ilmaisu". He ovat mestareita osoittamaan rakkauttaan kaikkia kohtaan – kunhan noudattaa tarkkaan heidän määrittelemiään ehtoja ja sääntöjä, tietenkin. Sillä jos satut poikkeamaan heidän polultaan, saat pian kokea, miten tuo niin kutsuttu "rakkaus" muuttuu tuomitsevaksi ja armottomaksi. Mikään ei olekaan sen julmempaa kuin se niin kutsuttu "kristityn rakkaus".
Ihminen on tuollainen. Sinäkin. Se on ihmisen osa. Kristityllä on kuitenkin hieno suunta ja arvoja. Arvostan niitä kyllä.
Joku pelkää selvästi että kristitty ei hyväksy pahuutta/syntiä. Ei se ole kristityn tehtäväkään. Se harmittaa monia.
Kristityt ylistävät Jumalaa, joka heidän mukaansa on täynnä rakkautta ja armoa. Mutta katsokaamme totuutta silmiin: millainen jumala luo kärsimystä ja tuskaa, rankaisee synneistä ja vaatii sokeaa kuuliaisuutta? Kristityt eivät voi väistää vastuutaan, sillä heidän jumalansa heijastaa ihmisen omaa julmuutta.
Kristinuskon historia on täynnä verisiä ristiretkiä, inkvisitiota ja pyhien sotien tuhoa. Miksi? Koska heidän jumalansa, joka väitetysti on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, antoi luvan tappaa ja tuhota niitä, jotka eivät omaksuneet kristillistä uskoa. Missä on armollisuus tässä kuviossa?
Eikä tämä julmuus ole jäänyt menneisyyteen. Nykypäivänäkin kristityt käyttävät uskontoaan välineenä sortoon ja syrjintään. He pyrkivät rajoittamaan naisten oikeuksia, vastustavat seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa ja ajavat omaa moralistista agendaa muiden yli.
On aika herätä todellisuuteen: kristityt eivät ole pelkästään uskossaan sokeita, vaan myös rakkaudettomia kuten heidän jumalansa. Ehkäpä on aika kysyä itseltämme, onko tämä uskonto todella niin rakkauden ja armon täyttämä kuin he väittävät, vai onko se vain verho heidän omalle rakkaudettomuudelleen ja halulleen kontrolloida muita?
Uskovaisilta ei puutu rakkauden teot.
Ne teot ovat vain itserakkauden tekoja, mutta rakkautta kai se itserakkauskin on?
Tähän tosiasiaan törmää qina kun uskonharhainen väittää rukoilevansa jonkin asian puolesta - itsetyydytyksestä on kyse, koska rukouksella ei ole sen enempää vaikutusta kuin kunnollisella käteenvedollakaan.
Ateistisuus tyhmentää!
Esirunkkaatko edes puolestani?
Avaaja lisää: Kuinka tuollaisen yhden lauseen raatohihu edes voisi perustalla väitteensä ns. omin sanoin
https://www.youtube.com/watch?v=neZZfPfAdsk&t=4s&ab_channel=Cody2021
tässä on
Anonyymi
2024-02-10 11:49:39 viestin sisältö yllä
”Me, kuten tekin, olemme yhtälailla rikkoneet Jumalaa vastaan.”
Noh, noh… Eipäs nyt lähdetä syyllistämään muita, jos olet itse ollut Jumalaa kohtaan törkeä. Moni meistä ateisteista ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa Jumalalle.
Olen 78 vuotias paatunut syntinen ateisti. Yritän rehellisesti ottaa selvää kristinuskosta. Ateistit täällä olen kokenut sairaan vainoharhaisiksi. Epäilevät kaikkia uskovaisiksi. Uskovaiset ovat elämäntavoiltaan terveempiä. Heidän tapansa tunkea raamatunlauseita joka väliin on rasittavaa eivätkä edes ymmärrä mitä heidän lainaamansa lause tarkoittaa.
Varma Tieto
En halua olla missään tekemisissä "luojan" tai sellaisiin oikeasti uskovien kanssa.
Ihmisen tavoite on riippumattomuus mielikuvitusolennoista.
" Ei ole suurempaa vihaa kuin kristityn rakkaus"
”Mutta se mitä on iankaikkisuudessa on suurempaa kuin mikään maallinen.”
Maailmassa on muutakin kuin vain rikkaus, mahti ja suuruus. Minä sanoisin, että mikään ei ole suurempaa kuin äidin rakkaus omaa lasta kohtaan.
Uskovaisten kuvitelmat kuoleman-jälkeisistä paratiiseista kalpenevat tämän edessä.
Kyllä tuollaista asiaa ei pysty toinen ihminen toisesta sanomaan. Jumala pyytää joskun omaltaan sellaista, että se tuntuu kuolemalta. Jos siihen vastaa niin kuin Jumala tahtoo, ei sitä ulospäin maailma näe.
Niin. Ihminen voi rakastaa, vaikka ei tekisikään rakkauden tekoja. Itseasiassa koko termi ”rakkauden teko” on hieman sumuinen. Minulle rakkauden teko on tuoda toiselle kuppi kahvia, halata aamulla yms. Luin hieman ihmetellen, minkälaisia rakkauden tekoja kristittyjen pitäisi mukamas alkaa tekemään ventovieraille ihmisille. Eiköhän olisi hyvä jättää nämä teennäiset rakkaudesta puhumiset ja tyytyä pelkkään kohteliaaseen yhteiseloon ja muiden auttamiseen ihan ilman rakkautakin. Eikä se auta, vaikka luulisi parituhatta vuotta sitten kuolleen saarnamiehen elävän omassa sydämessä: Teot ratkaisevat - eivät luulot.
Kristinuskon ydin ongelma on se, että se perustuu valheelle ja toiveajattelulle. Olisi parempi, että moraali perusteeksi otettaisiin sekulaarinen humanismi, missä kaikki ovat saman arvoisia eikä parituhatta vanhoille patriarkaalisien tekstien anneta turmella omaa moraaalia. Päivi Räsänen on esimerkki hyvää tarkoittavasta ihmisestä, jonka moraali on kristillisen opin turmelema. Hän levittää niitä näkemyksiä, jotka syntyivät parituhatta vuotta sitten takaisessa Lähi-Idässä. Kannattaa vierailla siellä muutamissa maissa, niin apostoli Paavalinkin tekstit alkavat avautua ihan uudella tavalla.
1. kirje Timoteukselle 2
”Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.”