Yle: Suomalaiset johtajat luulevat olevansa muita parempia, ja sen taustalla on ajatus, että huono-osaisuus on oma vika, sanoo Sami Itani"
https://yle.fi/a/74-20073929
"Sami Itani on entinen Suomen urheiluliiton puheenjohtaja ja kymmenottelija, joka huomasi eräänä päivänä menettäneensä puhekykynsä syvän burnoutin vuoksi. Itani nähdään Yle Perjantain vieraana.
Suomalaiset johtajat kuvittelevat olevansa keskivertoa parempia
Itani ei usko sanontaan, jonka mukaan kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Monesti tiellä on esteitä, jotka ovat meistä riippumattomia, kuten vaikkapa terveys.
Itani oli hiljattain mukana kommentoimassa kyselytutkimusta, jossa lähes 1500 yritys- ja julkisen sektorin johtajaa kertoivat omasta menestyksestään johtajana. Peräti 80 prosenttia vastaajista koki olevansa keskivertoa parempia johtajia.
Eikä tämä vielä mitään! Kun kysyttiin, mikä on ensisijainen syy tällaiselle menestykselle, 94 prosenttia vastaajista korosti, että omat henkilökohtaiset kyvyt ja pätevyys olivat sen priimusmoottorina.
Tästä voidaan johtaa ajankuvaan sopivaa ajattelua laajemminkin, Sami Itani uskoo.
– Jotta voit oikeuttaa tällaisen ajattelun, sinun pitää vähintään tiedostamattasi ajatella, että ne ihmiset, jotka eivät ole pärjänneet samalla lailla elämässä, ovat omasta syystään – saamattomuuttaan, laiskuuttaan – jääneet yhteiskunnassa tai työelämässä huonompiosaisiksi, Itani toteaa.
– Mutta mielestäni asia ei ole niin. Hirveän moni asia on meistä itsestä riippumattomista syistä kiinni."
Toi kaveri puhui täyttä asiaa Perjantai-ohjelmassa 👍
https://yle.fi/a/74-20073929
"Sami Itani on entinen Suomen urheiluliiton puheenjohtaja ja kymmenottelija, joka huomasi eräänä päivänä menettäneensä puhekykynsä syvän burnoutin vuoksi. Itani nähdään Yle Perjantain vieraana.
Suomalaiset johtajat kuvittelevat olevansa keskivertoa parempia
Itani ei usko sanontaan, jonka mukaan kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Monesti tiellä on esteitä, jotka ovat meistä riippumattomia, kuten vaikkapa terveys.
Itani oli hiljattain mukana kommentoimassa kyselytutkimusta, jossa lähes 1500 yritys- ja julkisen sektorin johtajaa kertoivat omasta menestyksestään johtajana. Peräti 80 prosenttia vastaajista koki olevansa keskivertoa parempia johtajia.
Eikä tämä vielä mitään! Kun kysyttiin, mikä on ensisijainen syy tällaiselle menestykselle, 94 prosenttia vastaajista korosti, että omat henkilökohtaiset kyvyt ja pätevyys olivat sen priimusmoottorina.
Tästä voidaan johtaa ajankuvaan sopivaa ajattelua laajemminkin, Sami Itani uskoo.
– Jotta voit oikeuttaa tällaisen ajattelun, sinun pitää vähintään tiedostamattasi ajatella, että ne ihmiset, jotka eivät ole pärjänneet samalla lailla elämässä, ovat omasta syystään – saamattomuuttaan, laiskuuttaan – jääneet yhteiskunnassa tai työelämässä huonompiosaisiksi, Itani toteaa.
– Mutta mielestäni asia ei ole niin. Hirveän moni asia on meistä itsestä riippumattomista syistä kiinni."
Toi kaveri puhui täyttä asiaa Perjantai-ohjelmassa 👍
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ongelma on se, että lahjakkuus ja menestyminen sekoittuvat kielessä toisiinsa, ja menestys määritellään saavutetun vallan mukaan, Itani jatkaa. Valta voi olla joko taloudellista tai poliittista tai esimerkiksi mielipiteen valtaa sosiaalisessa mediassa.
– Valtaa ihannoidaan yhteiskunnassa. Jos päästettäisiin irti yhteiskunnan odotuksista, varmaankin aika harvaa kiinnostaisi valta, ja tuskin sen saavuttaminen toisi henkilökohtaista täyttymystä, Itani miettii.
– Tarvitsisimme vaihtoehtoisia hyväksyttyjä tapoja elää elämäämme. Joskus tuntuu, että polut joita tallata ovat aika rajoittuneet, vaikka näennäisesti mahdollisuuksia on valtavasti.
Suuren hämmästyksen vallitessa
Suomalaisen johtamisen taso kautta linjan on todella surkeaa. Ei tarvitse katsoa kuin ylintä valtiojohto, joka tekee toinen toistaan toimimattomia ratkaisuja.
Tieto Suomen kansantuotteen paikallaanpolkeminen viimeiset 15-16 vuotta sekä jatkuvasti kasvava valtion velka ovat yksiselitteinen todiste surkeasta johtamisesta kautta linjan. Myös itärajan kanssa säätämäinen ja pallottelu on esimerkki huonosta mäörötiedottomasta johtamisesta, jossa vedotaan ties mihin syihin. Määrätietoinen johto tekee tilanteen mukaisesti tarvittavat muutokset.
Surkean johtamisen merkkejä ovat alisuoriutumisen hyväksyminen, näköalattomuus, oman edun tavoittelu (erityisesti poliittinen johto), nepotismi....
Olemme surkean johtamisen vuoksi nyt tilanteessa, jossa työntekijät ja yrityselämä on napit vastakkain, kun aikanaan ei ole tehty oikeanlaisia päätöksiä, jotka olisivat parantaneet niin yrityselämän kuin julkishallinnon tehokkuutta ja kannattavuutta.
Mm. Sipilän johtamistaidot murenivat kuin hiekkalinna hänen ja kepulilaisen puolueen junaillessa sote-uudistusta maakuntahallinto oman puolueen valta-aseman pönkittämiseksi ja nyt maksamme tästä kallista hintaa.
Vaatikaa ihmiset laatua johtamiseen!
Heräsi ajatus, että tämä kirjoitus kuvastaa myös melko hyvin nykytilannetta yhteiskunnassamme.
Usein huomaa, että moni "kultalusikka suussa" syntynyt käytöksellään viestii olevansa muita parempi. Kaikilla ihmisillä ei syystä tai toisesta ole samat edellytykset pärjätä ja edetä hyvään asemaan, elämään ja ammattiin josta saa korkeaa palkkaa, hyväksyntää ja kunnioitusta.
Juuri täällä hetkellä rikkaat yritysjohtajat tuntuvat jopa lähes "johtavan" maatamme ja huonompiosainen kansalainen joutuu kärsimään.
Toki hyvin moni ihminen on myös todella köyhistä ja kurjista oloista onnistunut ponnistamaan ns hyvään elämään. Useimmiten sellainen ihminen kuitenkin säilyttää empatiakykynsä ja inhimmillisyytensä ja osaa asettua vähempiosaisen asemaan.
Puhutaan lisätyöntekijöiden saamisesta ulkomailta Suomeen mutta jospa saisimme sieltä tuotua kyvykkäitä kansainvälisiä johtajia ensin, meidän omat johtajat ovat jämähtäneet ajattelussaan, tuntuu että ainoa mitä ne osaavat on työnhalpuutus vaikka on myönnetty kymmeniä miljardeja tukia että investoitaisiin niin ei vain ole ihmeemmin tapahtunut kehitystä, jaetaan sitten ylimääräiset osinkoina ulos tai ostellaan kannattominta liiketoimintaa ja muutaman vuoden kuluttua yritetään päästä siitä eroon miljarditappioilla. Tällä menolla köyhät ovat kohta nälkäpalkalla meloilla sekoittamassa sellukattiloita, kunnes sekään ei kannata.
Johtuu nepotismista. Lähipiirin suosimisesta ja perheyrityksistä, joita johtavat ammattitaidottomat riskittömästi.
Kaikista ei voi mitenkään tulla huippuja tai menestyjiä, elämässä on niin paljon sattumaa mukana.
Tottakai menestyneet tykkäävät ajatella että kaikki hyvä oli itsestä kiinni, silleen alitajuisesti perustellaan itselle ja muille parempi palkka, helpompi elämä ja suurempi vaikutusvalta.
Mutta varsinaisiksi johtajiksi tuntuu (oman 24 työelämävuoden perusteella) päätyvän tavallista tallaajaa itsevarmempia tapauksia, osaavat siis puhua ja esiintyä vakuuttavasti. Suorittavan portaan esimiehiksi taas päätyvät/hakeutuvat joo joo-miehet ja -naiset, jotka jaksavat excel-sulkeisia ja istuvat mieluummin yhdentekevissä palavereissa ja viikkokatsauksissa, kuin tekevät varsinaista 'oikeaa' työtä....
Hyvät johtajat ja päälliköt ovat erittäin, erittäin harvinaisia!
Surullista että pitää käydä läpi burn out jotta havahtuu tärkeisiin faktoihin. Toivottavasti me muut opimme ja pidämme sydämessä tilaa erilaisuudelle, myös erilaisille elämäntyyleille
Johtajuus ja johtamiskyvyt ilmentyy hyvin suomalaisten suuryritysten hallituksissa. Hyväveli piiri pyörii ja tuttuja nimitetään ristiin näihin yrityksiin. Selitellään, että ilman huimia palkkioita nämä yritysjohtajat karkaavat ulkomaille. Höpö höpö. Väitän, että jokainen jolle tarjottaisiin ulkomaisten yritysten johtajan tehtävää tai paikkaa hallintoneuvostossa nostaa kytkintä välittömästi kotimaasta. Varmasti meillä on hyviä johtajia, mutta pääosa lienee niitä keskiverto ekonomeja tai diplomi-insinöörejä joilla on iso ego ja vähän sparraajia.
Nuoret kasvavat huijausyhteiskunnassa. Lupaukset ja kehoitukset eivät ole tästä maailmasta. Jokaisesta ei voi tulla "mitä tahansa", "toteuta unelmaasi" voi johtaa nuoren epärealistiselle ja turhauttavalle harhapolulle. Minä-minä-keskeisyys ja sosiaalisen median vinoutunut kvasitodellisuus häivyttää reaalitodellsuuden ja tuputtaa nuorille arvoja elämisen malleja voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttää mielenterveysongelmia. Kaiken tämän höttötodelliduuden keskellä nuoria on tuettava löytämään omat vahvuutensa ja kannustettava maksimoimaan omat kykynsä. Pitäisi ymmärtää ja myöntää että myös geeniperinnöllä ja kasvuympäristöllä oma oma merkityksensä.
Suomi on valitettavasti näitä omahyväisiä, ei ihan hiukan narsistisia mitään lisäarvoa tuottamattomia johtajia täynnä. Niitä on kaikkialla niin firmoissa kuin valtion hallinnossakin ylimmälle tasolle saakka. Isoa palkkaa kyllä osaavat itselleen järjestellä erilaisilla tempuillaan hyväveliavustuksella.
Ne tekee jotka osaa ja ne jotka ei osaa, opettaa. Jos opettaminenkaan ei suju niin aina voi johtaa. Näin on minulle kerrottu. Miksi johtaja saa parempaa palkkaa? Johtaja on tiimin jäsen siinä missä muutkin! Ilman alaisia ei olisi johtajia.
Meillä syytetään mm. ammattiyhdistysliikettä, korkea verotusta ja laiskoja ja työhaluttomia työläisiä ja työttömiä siitä, että suomalaiset yritykset eivät menesty maailmalla. Olisko jo aika pysähtyä ja kysyä, onko meidän yritysten johtajien ja hallitusten osaamisessa tai pikimmin osaamataamuudessa jotain asiaa selittävää. Kun nyt on tapana käydä hakemassa mallia Ruotsista, niin olisiko EK.ssa ja Suomen Yrittäjissäkin aika mennä peilin eteen ja olla itselle rehellinen ja kysyä, onko oma yritysosaaminen todella niin erinomaista kuin edellä kerrotussa he ovat itse arvioineet. Ja käydä kysymässä lahden takaa, miten he siellä onnistuvat.
Eräs syy on 1980-luvulla alkanut uusliberaali talouspoliittinen suuntaus, joka korostaa tuloerojen kasvattamista ja johtajien bonusjärjestelmää. Kun pääsee tähän järjestelmään..ja jokuhan aina pääsee, palkka ja palkkiot saattavat olla ruhtinaalliset. Raha ja omaisuus luovat illuusion ylivertaisuudesta tavalliseen työntekijään verrattuna. Huippujohtaja saa kultaisen kädenpuristuksen vielä potkujenkin jälkeen. Poliitikot voivat tehdä valtion omistuksilla vaikka minkälaisia kauppoja niistä vastuuseen joutumatta. Onko tälle mitään tehtävissä kun tämä on kerran käyntiin lähtenyt. Huippujohtaja tienaa vuodessa sen verran kuin 100 tavallista työntekijää. Ero on huima. Raha ja valta sokaisevat kenet hyvänsä.
Suomessa on tosiaan erittäin huonoja johtajia. Auktoritaarisia ja vain itseään kuuntelevia öykkäreitä on todella paljon. Valtionjohto on sitä samaa sarjaa. Mutta sellaiset johtajat millainen kansa.
Toisaalta, ihan oikein ja hyvä, että Suomessa tuottavuus ja työnteon arvostus on romahtanut, jo oli aikakin. Että ihmiset alkavat ymmärtää, ettei elämää kannata tuhlata eliitin vaurauden kasvattamiseen. Koska mitä enemmän rikkailla on rahaa sitä enemmän he voivat käyttää sitä juuri tavallisen kansan manipuloimiseen ja ohjailuun. Ja mitä rikkaammaksi eliitti tulee, sitä enemmän rahaa he tarvitsevat. Eivät ne hulppeat residenssit ilmaiseksi lämpene nekään.
Paskimmat johtajat kansa valitsee kriisiaikoina, kun zoomi kapenee kuin silmikoidulla ravihevosella henkiinjäämismoodiin saatettuna. Propaganda tehoaa ja halutaan Suuret Johtaja-isät päättämään omasta puolesta. Autoritäärisyys ja populismi purevat.
Kenestä tahansa ei voi tulla mitä tahansa - eikä ole tarkoituskaan. Jokaisesta voi kuitenkin tulla oma paras itsensä. Tunnistaa lahjansa, käyttää ja pyrkii kehittämään niitä. Menestyminen on oikeastaan sivutuote, kun tekee asioita, jotka tuntuvat omalta. Jokainen voi myös päättää itse mitä menestys minulle tarkoittaa. Suurin osa ihmisistä ei halua valtaa tai edes kauheasti rahaa. Rahan merkitys katoaa, kun perustarpeet on tyydytetty. Elämän merkityksellisyys on monelle tärkeämpää. Sekin on löydettävä itse. Kaikkein tyytymättömimpiä ovat ne, jotka odottavat että kaikki hyvä tulee ulkoapäin. Tyytyväisimpiä ovat ne, jotka oppivat elämään sovussa itsensä ja elämän kanssa.
Minusta oli hyvin mielenkiintoinen "uutinen" tuo että 80 prosenttia johtajista luulee olevansa keskivertoa parempia johtajia. Edes autoilijoiden keskuudessa tuo prosenttiluku ei ole noin suuri.
Tuo sama tulos saadaan, vaikka siivoojien keskuudesta. 80% siivoojista uskoo olevansa keskivertoa parempia.
On helppo kuvitella olevansa keskivertoa parempi johtaja, koska ei ole mitään objektiivista kriteeriä sille, millainen on hyvä johtaja. On vain subjektiivisia kriteerejä. Ja tähän tosiasiaan toimintansa perustaa se suunnaton määrä kaikenmaailman yritysvalmentajia ja matkasaarnaajia, jotka kiertävät kalliilla hinnalla organisaatioissa kertomassa menestyksekkään esimiestyön salaisuuksia. Itsestäänselvyyksiä ja hauskoja tarinoita verhottuna jonkinmoiseen hataraan teoreettiseen raamiin.
Oman elämänsä Jyrki Tyrki 💙
Nämä johtajat onkin huolella valikoitunut joukko. Tuloshan näkyy yritysten menestyksessä kuten Fortum, Nokia jne. Valtavaa tuhoa aikaansaatu vauhtisokeudessa.
Menestyäkseen ei tarvitse olla erityisen lahjakas, riittää että on riittävän härski, kuten lestat.
Etkö vielä ole huomannut, että seksuaalisuus on elämän ”driving force” - kirjaimellisesti. Seksuaalisuus hallitsee kaikkea (pohjimmiltaan) yhteiskunnassa. Jopa presidentin valintaa. Valitettavasti.
Menestys kumpuaa ansaittujen ja ansaitsemattomien, hankittujen ja tuurilla saatujen etujen ja perintöjen kokonaisuudesta.
Narsistisia. Ei mulla muuta.
Menestys ei ole vaurauteen sidottua, ainakaan suoraan. Maailma on täynnä menestyneitä tiedemiehiä ja taiteilijoita jotka ovat kuolleet rutiköyhinä, eivätkä elämänsä aikana ole suurempaa omaisuutta hankkineet.
Selittää kyllä, miksi niin monessa uutisessa nimenomaan huono johtaminen tuntuu nykyään olevan keskiössä. Narsismi ja hyväksynnän hakeminen vielä ylempää harvemmin ovat oikeasti hyvän johtajan tunnusmerkkejä. Korkealle tuolla varmasti pääsee mutta pitäisi aina muistaa, että aidosti hyvän johtajan tunnistaa vain ja ainoastaan alaisten arvostuksesta.
Perjantai-ohjelma on kyllä täyttä pelleilyä eikä mitään, mitä siinä sanotaan, voi ottaa tosissaan.
Mutta se on kyllä totta, suomalaiset johtavat luulevat olevansa paljon parempia kuin yleensä ovat. Se näkyy talouksien vertailussa ihan selvästi.
Kannattaa muistaa vanha sanonta: Ihminen joka haluaa valta-asemaan on yleensä sellainen jonka ei valtaan pitäisi päästä.
Tuo yleensä johtuu siitä, että valtaa tavoitellaan vääristä syistä. Unohtuu se toinen puoli, valta tuo myös vastuun. Mitä isompi valta, sitä isompi vastuu. Mutta jos narsistisista syistä hakeudutaan valtaan, omaa vikaa ei myönnetä koskaan, joten se vastuukin valuu vain alas päin. Ja silloin ei myöskään kykene oppimaan virheistään.
Vasu heittäytyi oitis marttyyriksi kun huomasi käryn käyvän.
Muutoin räkyttää kuin kapinen koira.
On outo eläjä.
Tähän liittyy myös johtajien pelko siitä, että kokenut työntekijä olisi fiksumpi kuin johtaja, mikä yleensä onkin totta.
Tarinat Suomen suuresta lakkoherkkyydestä, liian pitkästä ja kalliista irtisanomisesta ja suurista työvoimakustannuksista ovat vailla pohjaa. Esimerkiksi Ranskassa on tehty viime aikoina suhteellisen runsaasti teollisuusinvestointeja, vaikka maa taitaakin olla yksi Euroopan lakkoalttimmista. Todellisuudessa irtisanominen on Suomessa helppoa ja halpaa. Työvoimakustannuksissakin Suomi pärjää hyvin pohjois-, länsi- ja keskieurooppalaisiin vertailumaihin. Toki aina löytyy niitä ”kuulakärkikynänkorjaajia” jotka uhriutuvat milloin mistäkin syystä kun heidän toimialansa ei menesty Suomessa.
Totuus sattuu. Ei tämä ole perjantai-ohjelman tai Itanin lanseeraamaa. Niin kauan kun minä muistan on johtamista Suomessa tutkittu ja aina päädytty madonlukuihin.
Ongelma lienee ei niinkään aina huonossa johtajassa vaan yrityksen johtamiskulttuurissa, missä kyllä hyväkin johtaja laitetaan ruotuun. Selvimmin asia kiteytyy siinä, onko työntekijät pelkkä kustannuserä vai yrityksen voimavara
Jos joku johtaja väittää ettei oma menestys ole edes vähän tuurista kiinni (esim tuntee oikeen henkilön, sattuu jutteleen oikeasta asiasta oikeen ihmisen kanssa oikeeseen aikaan, tai jotain), niin se valehtelee.
Ei menestys juttelemalla synny. Pelkkä lahjakkuuskaan ei aina auta. Ihmisessä pitää olla jotakin, joka tekee vaikutuksen, ja auttaa häntä menestymään.
Suomalaiset yritykset eivät ole juurikaan kasvaneet viimeisen 15-v aikana, ne ovat kutakuinkin samalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä. Kun vertaa suomalaisten yritysten performanssia liki kaikkiin länsimaisiin yrityksiin ei niiden menestymistä voi pitää hyvänä. Se performanssi on suomalaisten johtajien aikaansaannosta. Miten tällaisia johtajia voi millään kansainvälisellä mittarilla pitää menestyneitä ja valtansa ansaitsijoina, taloudellisten palkintojensa arvoisina? Erityisesti suomalaiset johtajat eivät ole kyenneet kasvattamaan ja uudistamaan yritystensä liiketoimintaa. Suomalaiset johtajat ovat lähinnä vain tehostaneet vanhoja kypsiä ja kasvamattomia liiketoimintoja sekä saneeranneet niiden kustannuksia irtisanomalla henkilöstöä, heikentäen myös täten julkista taloutta siirtäen veronmaksajia julkisten etujen saajiksi. Tämä on siis ollut myös selkeästi helpompaa kuin uusien kasvavien liiketoimintojen kehittäminen, eli johtajamme ovat valinneet myös ambitiotasoltaan helpomman tien. Suomalainen yritysjohto on luonut yritysten epämääräisen omistuksen avustamana itselleen toimintaympäristön, jossa he itse päättävät palkkiona, arvostelunsa ja tietenkin myös tavoitteensa - ja rima on asetettu erittäin matalalle. Tämä ei kauheasti poikkea Putinin Venäjän toimintaperiaatteista.
meille on kehittynyt vuosikymmenien kuluessa viisastelijoiden ja rahan tuhlaajien politikko joukko. sekä eturyhmiin suuri määrä suoraan kuormasta syöjiä.
Asenne on yleensä ahne ja ylimielinen. yli puoluerajojen.
Huono tilanne. Kehitys mataa, Ja vaalit mataa.
Suomi on jonkinlaisessa minä ensin kriisissä.
Globaalin Raha pelin ja kiskonnan uhreiksi jouduimme, kun ei ollut yhteistä oman maan kehitys agendaa.
On vain paljon lupauksia ja harhautusta sekä toimimatonta idealismia.
https://youtu.be/Z8PlCWWGHnY?si=Lpi_vfXWkPCOYjJV