Mielestäni hieman samaan vertautuva, kuin "kauhistuttaa", mutta mistä alunperin tuleekaan sanonta "hirvittää"?
Ajattelen, että siinä kuvataan suurta tunnetta ja sitä kuvaamaan on otettu suuri eläin, eli hirvi. Ehkä niinkin, että hirvi on hyvin arka ja säikky, ehkä sanonta tuleekin siitä?
Ajattelen, että siinä kuvataan suurta tunnetta ja sitä kuvaamaan on otettu suuri eläin, eli hirvi. Ehkä niinkin, että hirvi on hyvin arka ja säikky, ehkä sanonta tuleekin siitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Entä mistä ja kummin päin on suomeen vakiintunut sana hirviö?
Metsän hirviöt hirveästi hirveä hirvittävät.
Onko hirvi kantasana sattuma sanoissa hirviö ja hirvittää? Voiko olla, että muinaissuomalaisilla liittyi hirveen myyttisiä pelkoja? Kalevalassa on hiiden hirvi, jonka hiidet rakensivat puupökkelöstä ja risuista. Muuten en muista, että Kalevalassa hirveen olisi liitetty mystisiä uskomuksia.
Ulkomaalaisetkin ihastelevat suomen sananjohdoksia, joilla on tuhatvuotiset perinteet.
Onkohan sana "hirvi" eufemismi, millä estetään paha onni tai jopa kirous mainittaessa metsän iso otus oikealla nimellään?
Karhu on karhea, hirvi on hirveä. Muinoin toki sana hirveä saattoi hyvinkin tarkoittaa jotakin muuta, esimerkiksi kunnioittavaan tapaan ilmaistuna hirmuinen; hirmuisen iso.
Lähtömuoto taitaa olla vanha sana ”hirmu” johdoksineen (hirmuinen jne), jonka muunnelmia ovat hirveä ja hirvittävä.
Sana ’hirmu’ tunnetaan myös virossa.
Hirmun merkitys on ’kauhu, pelko’ ja ’pelottava olento tai ilmiö’. Esim. pirtti-hirmu.
" ’pelottava olento tai ilmiö’. Esim. pirtti-hirmu."
Pirttihirmuksi sanotaan yleensä naaraspuolista talon asukkia. Sellaiseksi tuloon antaa mahdollisuuden ainoastaan se, että miehenkuvatus on pelkkä tohvelisankari ;-)
Voisiko olla niin päin että " hirvi" tulee sanoista "hirveä", "hirmu" ? Onhan hirvi iso eläin, oikea metsän hirmu.
Kun oltiin marjassa ja korvesta ilmestyi sarvipäinen metsä-hirmu, ei ehkä ensimmäiseksi ajateltu kuinka suu pannaan. kunhan jotain hönkäistiin. - Hirmu, hirvas, hirviä, hirveä, hirvi… ! Ehkä vanhemmiten ensin hirmu.
Sanan "hirvittää" alkuperä voidaan jäljittää muinaissuomen verbimuotoon *hirjetä, joka tarkoitti alun perin "täristä, vavista pelosta".
Hirvi-sana puolestaan viittaa suureen eläimeen, joka saattaa aiheuttaa pelkoa ja kauhua.
Näiden kahden elementin yhdistelmästä on muodostunut nykyinen merkitys, jossa "hirvittää" tarkoittaa pelottaa tai kauhistuttaa. Joten voidaan sanoa, että sanonta "hirvittää" on peräisin hirven pelottavaan ja säikyttävään luonteeseen liittyvästä kuvasta.