Hietasen ystävänpäivän puhe

Kansalaiset / Medborgare

Elämme vaikeita aikoja. Jokaista puhkinussittua nyrkkeilijänaista kohden on maksettava suuri vero. Tai muuten tulee ero. Liitosta. Tai minulle tuli jo, olen entinen nyrkkeilyliiton omistaja. Mutta meissä vanhoissa sotaratsuissa asuu suuri viisaus. Tänäänkin, kuten joka jumalan vitun päivänä, aion heittää kepillisen tyhjään viskipulloon. Ja tutkin oman virtsanäytteeni mikroskoopilla. Olenhan vastuullinen aikuinen.

Venäjältä kuuluu kummia - Simo Iso-Masto on menehtynyt tulitaistelussa Domodedovon terästehtaalla. Pekka ja Petri ovat vankilassa. Professorin olinpaikka on yhä hämärän peitossa. Samaan aikaan suomessa kuvataan pornoa Pistons Productionsin toimesta, ja Mäntäkenraalin poissaollessa jokainen raina päättyy samanlaiseen ähkäisyyn - mielikuvitusta ei ole. Missähän Jarikin luuhaa?

Kun näin Henkan ja Jarin poistuvan maastopuvuissa kohti Venäjää, arvasin että tulossa on karu kakka. Kumpikaan ei saisi mitään ilmaiseksi. Poissa olivat ne ajat, kun Henkka korkkasi kaljapullon hampaillaan keskellä Hämeentietä, vaatien samalla vastaantulleelta hoitsulta pikaista. Tai lähti Belfastiin harkkarityttöjen rahoilla. Tai sai negatiivista palautetta Bredassa. Tai tinasi Varsovan yössä. Tai vaani Man-saaren pusikoissa isänsä kanssa, joka tuntui aina olevan askeleen edellä muita.

Henkan faija oli suurmies - aikanaan hänen kanssaan taltutimme kokonaisen lauman hankalia naisnyrkkeilijöitä juottamalla heille väkisin omaa spermaamme ja ruoskimalla heitä. Jokaikinen heistä kääntyi uskoon, ja oli lopulta kunnollinen kumppani miehelleen. He kaipasivat vain isällistä ohjausta, sitten he oppivat. Se oli mahtavaa! Siihen aikaan Professorikin vielä otti vaimonsa kanssa 6-eräisiä.

Mikä oli puheeni tarkoitus? Ainoastaan päteä. Rakas lukija, meillä täällä nyrkkeilyliitossa on vain kaksi mottoa:

1. Syö tai tule syödyksi
2. Aikainen poika korjaa potin
3. Jos nalli palaa, niin anna ruiskuttaa

Tai noita oli kolme. Ei se mitään.