Suomen ongelma on turhat poliittiset lakot

Jaa että turhat:

Orpon-Purran hallituksen leikkauslista

Hallitus on jo valmistelemassa linkitettyjä toimia ja osa niistä on tullut voimaan vuoden 2024 alussa. Klikkaamalla linkkiä saat aiheesta lisätietoja.

Työehtojen heikennykset:
Ensimmäiseltä sairauspoissaolopäivältä ei saa palkkaa
Työntekijän irtisanomiseen riittää ”asiallinen syy”
Työlainsäädännöstä halutaan poiketa sopimalla työpaikoilla heikommin ilman
luottamusmiestä
Vuoden määräaikainen työsopimus ei vaadi erityistä perustetta
Työriitojen ratkomista hankaloitetaan rajoittamalla valtakunnansovittelijan
mahdollisuuksia
Lomautuksen varoaikaa lyhennetään
Takaisinottovelvoite ei enää koske alle 50 henkilön yrityksiä

Lakko-oikeuden rajoitukset:
Oikeutta poliittisiin lakkoihin rajoitetaan
Oikeutta tukilakkoihin rajoitetaan
Lakkoon osallistuneelle työntekijälle 200 euron sakko, jos lakko todetaan laittomaksi
Lakkosakkoja korotetaan roimasti

Sosiaaliturvan leikkaukset:
Ansiopäivärahan saamiseen tarvittavaa työssäoloaikaa pidennetään
Työttömyyspäivärahan työssäoloehto euroistetaan
Työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan
Sovitellun työttömyysturvan suojaosa poistetaan
Työsuhteen päättyessä maksettava lomakorvaus estää työttömyysetuuden saamisen
jaksotusajalta
Ansiopäivärahaa leikataan jo kahden kuukauden jälkeen
Työttömyysturvan omavastuuaikaa pidennetään
Palkkatuettu työ ei kerrytä työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa
Ikääntyvien työttömien turvaa heikennetään
Vuorotteluvapaa lakkautetaan
Aikuiskoulutustuki lakkautetaan
Asumistuen työssäkäyntiin liittyvä suojaosa poistetaan ja tukea leikataan
Toimeentulotukea leikataan ja sen saamista vaikeutetaan
Korotettuna maksettava vanhempainraha poistetaan ensimmäisen 16 arkipäivän ajalta *) Hallitus ilmoitti 19.9.2023 budjettiriihen yhteydessä etsivänsä tilalle korvaavia toimia.

Voi tulla vielä 7 viikon yleislakko! Onko jollaoin tietoa tästä, laita tänne tietosi!!!

LAKKOILIJAT ISÄNMAANPETTUREITA

Jokainen poliittinen lakkoilija on isänmaanpetturi!
Poliittisten lakkojen vaikutus kansantalouteen on hirveä ja kaivaa kuoppaa jokaisen suomalaisen jalkojen alta vain ja ainoastaan AY-pomojen egojen pönkittämiseksi.
Kyse on ylipainoisten AY-pamppujen vallan vähentämisestä, jotka ovat onnistuneet myrkyttämään propagandalla ja uskottelemaan työntekijöiden kärsivän siitä, että AY-pomojen sijaan työntekijän oma sopiminen olisi heikennys. Päinvastoin, itse haluan neuvotella omat sopimukseni.


POLIITTISTEN LAKKOJEN KOHTEET EIVÄT KESTÄ MORAALISTA TARKASTELUA

Poliittisessa lakossa AY-liitot menevät lakkoon vastustaessa kansanäänestyksellä valitun hallituksen päätöksiä. Poliittisen lakon osapuolena eivät ole yritykset, yrittäjät tai muut työnantaorganisaatiot. Vaikka näin AY yrittää uskotella. Silti rankaisutoimet kohdistuvat yrittäjiin. Kun pienyritykset ja yrittäjät eivät ole enää neuvotteleva osapuoli, voidaan kysyä lakkoilun moraalista oikeutusta.

AY vetoaa lakoissa vastaneuvottelijaosapuolena työnantajia edustavaan tahoon, todeten työnantajaliittojen saavan kärsiä nahoissaan periksiantamattomuudesta. Poliittisissa lakoissa, joissa todellista päätäntävaltaa käyttää eduskunta, AY:n väite ei kestä tarkastelua. 1906 on historiaa, nykyaikana vetoaminen yli 120- vuotta vanhoihin tapahtumiin ja olosuhteiden vertaaminen nykypäivään osoittaa ettei lakkoilijat elä nykypäivän yhteiskunnnassa, vaan kiihottavat vastakkainaseteluun. Samalla kun yrityksissä panostetaan me-henkeen ja yhteisöllisyyteen. AY:n toiminta sopua repivänä toimijana on vähintäänkin arveluttavaa.

Oleellisempaa on, ettei niin poliittisissa lakoissa kuin liittojen välisissä palkkaneuvotteluissa usein varsinkaan yrittäjillä ja pienemmillä yrityksillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia olla osapuolena neuvotteluissa. Nämä pienet täysin syyttömät toimijat kärsivät kohtuuttomia seurauksia lakkoterrorista. Lakkoilulla kiristämiseen kuitenkin katsotaan olevan oikeus, joten lakkoilu jatkunee myös tulevaisuudessa, huolimatta siitä, että lakkokierrosten jälkeen työpaikat vähenevät kierros kierrokselta.

Poliittinen lakkoilu ei vaikuta Suomen tasavallan vaaleilla valitun hallituksen toimintaan. Poliittinen lakko, joka kohdistuu sivullisiin yrittäjiin tai yrityksiin ei estä, hidasta, haittaa tai muulla tavoin jarruta hallituksen toimintaa, poliittinen lakkoilu on irrationaalista toimintaa.

Lakkoilun oikeudenmukaisuudesta on yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistä. Varmaa on ainakin, että lakkoilu ei ole neuvottelua, eikä kiristykseen tulisi oikeusvaltiossa missään olosuhteissa taipua, olipa kiristyksen taustavaikutin kuinka hyveellinen tahansa. Terroriin taipuminen edesauttaa terrorin jatkumista tulevaisuudessa.


KÖYHIMMÄT KÄRSII ENITEN

Poliittisten lakkojen suurimmat kärsijät ovat kaikkein köyhimmät ihmiset, joiden talous ei kestä yllätyksiä. Matalapalkkaiset kaupunkikeskustojon ulkopuolella asuvat ihmiset eivät esimerkiksi pääse töihin pitkien välimatkojen päästä, jos polttoainejakelu häiriintyy. Julkisia liikennepalveluja on usein vain runkoteiden varrella. Työmatka voi olla esim. 40km, joillain 100km suuntaansa on päivittäin normaali matka. Tämä koske myös lopulta ruoan saatavuutta, lakkoilu vaarantaa ihmisten ravinnonsaannin syrjäseuduilla!

Sähköautoilu ei tuo helpotusta ongelmaan. Suomen autokannan keskihinta on noin 6000€, jonka hintaista autoa usein maksetaan rahoituksella vuosia. Syrjemmässä asuvat voivat asua huonokuntoisten yhteyksien päässä, eikä ole mahdollista vaihtaa 15 000-30 000€ akustoa vuosittain pienen pohjanaarmuun vuoksi, kuten laki vaatii.

Pienyrittäjät, jotka työllistävät muutamia ihmisiä ja tekevät usein kellon ympäri töitä saadakseen usein käteen vähemmän kuin samalla tuntimäärällä työskentelevä työntekijä - ja saavat kovan kolauksen poliittisissa lakoissa. Alihankintasopimus voi katketa kun tehtäviä ei saada hoidettua ja työt loppuvat. Tämä tarkoittaa yritystoiminnan lopettamista ja työntekijöiden irtisanomista.

Suuremmissa yrityksissä taloudelliset menetykset ovat merkittäviä, sopimuksia menetetään, mainehaitta vähentää tulevia tilauksia ja lakkoilu voi kaataa jopa suuremman yrityksen. Kassavaje voi peilautua menestyvässä yrityksessä investoiteihin ja kannattavuuteen, työntekijöiden palkkaamiseen, lomautuksiin ja irtisanomisiin vielä vuosien kuluttua. Puhumattakaan investointihalukkuudesta Suomeen jatkossa, josta on jo selviä viitteitä nähty. Hyvä esimerkki on paperiteollisuus, jossa AY:n massiivisen lakkoilun seurauksena on jouduttu dramaattisesti vähentämään työvoimaa ja ulosliputtamaan toimintaa Suomesta vuodesta toiseen.

Palkkauksen tason tarve perustuu ostovoimaan ,jota järkyttää inflaatio.

Inflaation syntyyn vaikuttaa maailman markkina tilanne, johon vaikuttaa poliittiset päätökset.
Nykyisen inflaation kiihdyttäjänä on toiminut Venäjän raaka aineen saannin ehtyminen ja Euroopassa käytävä sota. Ilman tuota sotaa raaka aineiden saanti ei olisi kallistunut eikä elintarvikkeiden hinnat .Markkinoihin vaikuttaa välttämättömien tuotteiden saanti ,joita raaka aineet ovat teollisuudelle ,teollisuus haarasta riippumatta. Kun hinnat nousee nousee tarve palkansaajilla palkkojen nostamiseen ,jotta ne pysyisivät ostovoimaisina ja työnteolla kykenisi itsensä ja perheensä elättämään.

Toinen palkan suuruuden tarpeen määräävä taho on elinkeino elämä. Kun tuotteet hinnoitellaan on voiton tavoittelu kohtuullistettavissa jolla hillitään inflaatiota tai kiihdytetään sitä nostamalla voitto katetta. Elinkeino elämä voi siis vaikuttaa palkkatasojen tarpeeseen hinnoittelu politiikalla joka pohjaa tuotteiden valmistus kustannuksiin. Edullisin tilanne on se että toimitaan pienillä voitto markinaaleilla ja kovan myynnin kautta pyritään edistämään voiton tuottoja ,joka kiihdyttää myös tuote kehittelyä voiton kasvun tavoittelun myötä myynnin kasvun kautta.

Talous toimii jokseenkin kuin vaaka ,joka kasvattaa inflaatiota kallistuessaan jompaan kumpaan suuntaan, kun palkat kasvavat tai kun elinkustannukset kasvavat . Kun kupit ovat suunnilleen tasan pysyy inflaatio kurissa ja talous tasapainossa. Siksi mm. tuloerojen kasvu yhteiskunnassa ei ole taloudelle hyväksi ,sillä se vaikuttaa palkka tasojen tarpeeseen suuremassa määrin ,sillä tuolloin yleinen osto voima kärsii vaurauden kasaantuessa harvojen taskuun laskien ostovoimaa jonka kautta voiton tavoittelu myynnin kasvun kautta ehtyy .Tuolloin palkanmaksu kyky myöskin kärsii ja inflaatiota kiihdytetään voitto markinaalin kasvattamisen myötä hintoja nostamalla. Tuo on se tilanne mihin nyt ollaan ajauduttu .

Katsokaa kuinka Ruotsissa ja Norjassa toimitaan, ei ole lakkoja.
Neuvotellaan ajoissa, tehdään yhteistyötä, katotaan millaisiin palkankorotuksiin on varaa.
Meillä ei neuvotella, vasta sitten kun sopimuskausi on loppumassa.
Vapaaehtoisiin palkankorotuksiin ei ole koskaan varaa, joka sentti on lakkoilulla saatava.
Kaikki häviää tässä pelissä

Nyt tarvittais sitä Pihkalan Kaartia…

Työntekijä puolen vaatimukset kohdistuvat työnantajiin eivätkä poliittiseen sektoriin ,toisin kuin työn antaja puolen joka on jo vahvasti valtion tukema .Ek eli elinkeino elämä kohdistaa omia vaatimuksiaan neuvottelun ulkopuolella suoraan valtiolliseen tahoon vaikkakin on jo vahvasti tuettu yritystukien kautta:

https://yle.fi/a/74-20141467