Isän rakkaus vie ja kätensä kannattaa

Kyse ei ole merkeistä, vaan siitä, että kristitty pysyy Herran yhteydessä. Paavali kuvaa kristityn elämää kilpailuna, jossa vain loppuun saakka jaksaneet saavat "voiton seppeleen".

Em. ei tarkoita, että kristityn elämä olisi jatkuvaa suorittamista. Se on pikemminkin armossa ja Kristuksen tuntemisessa kasvamista. Jumalan kämmenellä lepäämistä silloinkin kun elämässä on suuria vaikeuksia.

Kristitty voi jättää eri syistä juoksun kesken. Yksi syy on itse rakennettu virheellinen jumalankuva. Uskontoon on paettu elämän epätäydellisyyttä ja Jumalaan suhtaudutaan "taivaallisena taikurina". Seuraa pettymys ja katkeroituminen. Uskosta voi etenkin perfektionisteille tulla myös suorittamista ja seuraa loppuun palaminen.

Jumala on nostanut kristittyjä noistakin sudenkuopista ja johtanut heidät armossa kasvamisen tielle. Se vaatii toki kristityltä yhteistyöhalua.

Taivaan valtakunnassa ei ole kahden kerroksen väkeä. Kaikissa uskovissa on Pyhän Hengen sinetti. Jumala ei heitä ketään ulos, uskosta luopuminen on ihmisen oma päätös.

ihana nainen laulaa.ihania naisia muutamia muitakin.

Onko totta että vain harvat kristityt pelastuvat?

Onko niin etteivät kaikki "kristityt " ole Pyhällä Sinetillä merkittyjä?

Näinkö uskot?

Kyllä kaikki pelastuu aikanaan,koska elämä on oppikoulu.
Sitä en tiedä oletko sinä jo valmis kotiin vaikka kuuluisit lahkoon tai mihin ain uskoon.

Kaiken määre on mitä meille on annettu ja suurin niistä on RAKKAUS !
Eli jätä uskonnoliset riidat,jätä kaikki mikä vaikuttaa sinuun,ettet osaa RAKASTAA !

Tie kotiin on RAKKAUS, sitä Kristus herramme tarkoitti,ettet palaisi taas tänne maailmaan oppimaan vaan tulisit kotiin.

Kristin usko on paras asia maassa mutta eroavaisuudet tuo riitoja,miksi pitää riidellä kun osoite on sama.

Rakkaus koskee kaikkea,mitä katsot elämässäsi silmien läpi,se sinun pitää oppia !