Maahanmuuttaja ei ole tasavertoinen koskaan.
Koti on missä syntyi.
"Ei koskaan" hyväksytään eikä kielletään.
Eletään mitä on, eikä mitä pitäisi olla.
Kotoutumisessa elin liian syvälle nationalistiseen Suomeen.
En tuntenut itseäni samalaiseksi kuin muut, mutta en myös ollut huonokaan suomalaiseksi.
Vuosia vierii kuin formula.
Maahanmuuttaja on made in.
Made in on aika ja paikka ja sikäli kun elämä on maahanmuuttoa, niin jokaisella on CV:nsä, myös rasistilla, myös Homo Sapiensilla.
Vuosilukuni kun asettuu viereen toisen vuosiluvun kanssa samassa hengessä kun nuori ja vanha, alkaa näkyä tehty matka.
Vanha maahanmuuttaja järkyttyy nähdystä matkasta.
Hän järkyttyy kuinka suomalainen on, kuinka syvällä suomalaisuudessa hän on.
Hänellä ei ole täyttä sileätä kaljua, jonka sai jo kaksikymppisenä, eikä hänellä ole karvattomuutta ja pyylevyyttä, albinoutta, joihin on vielä matkaakin, mutta jo siinä vaiheessa, mihin on saavuttu, jo siinä päätä huimaa, koska elämä on palautumaton.
En kutsu itseäni suomalaiseksi. Esimerkkinä on romaanit, joiden identiteetti jopa tuhannen vuoden jälkeen on intialainen. Ja miksi en kutsu? En halua. Mutta olen asunut yhdessä maassa, koska kahdessa paikassa ei voi elää samaan aikaan ja minulta puuttuu siis toisen paikan kokemus kuin sen, missä olen elänyt. Kun avaan suuta, sanon suomeksi, kun ajattelen siinäkin haisee suomalaisuus.
Olen tavannut samasta lähtökohdasta olevan maahanmuuttajan 100 vuoden takaa. Mielenkiintoista on purkaa heidän tilanteensa, jonka valossa omakin voisi saada sävyjä näkeväksi. Matkaa on edessä ja takana.
Koti on missä syntyi.
"Ei koskaan" hyväksytään eikä kielletään.
Eletään mitä on, eikä mitä pitäisi olla.
Kotoutumisessa elin liian syvälle nationalistiseen Suomeen.
En tuntenut itseäni samalaiseksi kuin muut, mutta en myös ollut huonokaan suomalaiseksi.
Vuosia vierii kuin formula.
Maahanmuuttaja on made in.
Made in on aika ja paikka ja sikäli kun elämä on maahanmuuttoa, niin jokaisella on CV:nsä, myös rasistilla, myös Homo Sapiensilla.
Vuosilukuni kun asettuu viereen toisen vuosiluvun kanssa samassa hengessä kun nuori ja vanha, alkaa näkyä tehty matka.
Vanha maahanmuuttaja järkyttyy nähdystä matkasta.
Hän järkyttyy kuinka suomalainen on, kuinka syvällä suomalaisuudessa hän on.
Hänellä ei ole täyttä sileätä kaljua, jonka sai jo kaksikymppisenä, eikä hänellä ole karvattomuutta ja pyylevyyttä, albinoutta, joihin on vielä matkaakin, mutta jo siinä vaiheessa, mihin on saavuttu, jo siinä päätä huimaa, koska elämä on palautumaton.
En kutsu itseäni suomalaiseksi. Esimerkkinä on romaanit, joiden identiteetti jopa tuhannen vuoden jälkeen on intialainen. Ja miksi en kutsu? En halua. Mutta olen asunut yhdessä maassa, koska kahdessa paikassa ei voi elää samaan aikaan ja minulta puuttuu siis toisen paikan kokemus kuin sen, missä olen elänyt. Kun avaan suuta, sanon suomeksi, kun ajattelen siinäkin haisee suomalaisuus.
Olen tavannut samasta lähtökohdasta olevan maahanmuuttajan 100 vuoden takaa. Mielenkiintoista on purkaa heidän tilanteensa, jonka valossa omakin voisi saada sävyjä näkeväksi. Matkaa on edessä ja takana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Maahanmuuttajan kuuluu intekroitua jos suomeen aikoo elämänsä perustaa
TÄMÄ ON YKSINKERTAINEN TOTUUS JA JOKA MAASSA VIELÄ
suomeen helppo tulla ja jäädä vaikka ei virallista lupaa olekkaan , On jo niin paljon eri maista tulleita paperittomia joista ei kukaan takaa mitä on elämässä takana . PELKKÄÄ HARMIA kaikki ne jotka ovat tänne päästetty,
Nostaa meteliä milloin mistäin ja suomen kulttuuriset tavat hävitetään siksi ettei rättipäille sovi.
Jos suomalainen nakkelee niskojaan ja aukoo päätään venäjällä tai irakissa tai dubaissa niin lähtee helposti henki,
Suomessa vankilatkin kuin täydenpalvelun hotelleita ja kolme lämmintä ateriaa , terveydenhoito,lomajaksoja, läppärit ja puhelimet ym .
SUOMALAINEN VANHUS SAA KYLMÄN ATERIAN kerran päivässä. HE OVAT SENTÄÄN VEROJA MAKSANEET KOKO IKÄNSÄ
Hyvinvointi aivan väärille ihmisille JOTKA EIVÄTOLE SITÄ ANSAINNEET
kommunismissa ja kristinuskossa kaikki ovat tasaväkisiä 🤣