Ihan uteliaisuudesta ajattelin kysäistä, että moniko on valmis hyväksymään homoavioliitot?
Onko mielestäsi kyse moraalisesta vai jostain muusta asiasta kun puhumme homoavioliitoista? Pitäisikö kirkon antaa siunauksensa näille liitoille.
Toinen mikä tuli mieleen niin voisitko hyväksyä moniavioliittoisuuden? Eli voisiko yhdellä naisella olla monta miestä tai yhdellä miehellä monta naista?
Saa perustella jos haluaa.
Onko mielestäsi kyse moraalisesta vai jostain muusta asiasta kun puhumme homoavioliitoista? Pitäisikö kirkon antaa siunauksensa näille liitoille.
Toinen mikä tuli mieleen niin voisitko hyväksyä moniavioliittoisuuden? Eli voisiko yhdellä naisella olla monta miestä tai yhdellä miehellä monta naista?
Saa perustella jos haluaa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Oma kantani asiaan on melko piittaamaton, eli ei pahemmin kiinnosta tältä osin muiden tekemiset. Jos joku haluaa mennä samaa sukupuolta olevan kanssa yhteen, niin eipä tuo minua hirvittävästi häiritse. Tuskin siitä nyt kenellekkään mitään haittaa koituu. Ja periaatteessa sama pätee tuohon moniavioitumiseen. Jos jollekin tällainen järjestely passaa, niin en näe asiaa itselleni niin tärkeäksi, että sitä lähtisin vastustamaan, vaikka epäilenkin tällaisten liittojen toimivuutta.
Mielestäni maailmassa on ihan tarpeeksi surua ja murhetta, joten jos joku onnistuu rakkauden löytämään ja sen vielä säilyttämään, niin kannattaa varmaan iloita asioita, kohdistui tämä rakkaus nyt sitten kehen tahansa.
Tämä siis käytännön tasolla. Mitä tulee tuohon moraalikysymykseen, niin on toki silloin tällöin ihan mielenkiintoista pohtia, ovatka tällaiset liitot moraalisesti oikein. Mutta toisaalta moraalihan määritellään aina jossain tietyssä ajassa ja paikassa, ja koska nyt näyttää siltä, että käytäntö pakottaa meidät väistämättä muuttamaan moraalikäsitystämme homosuhteita hyväksyvämpään suuntaan, niin moraalinkin kannalta ko. liitot alkavat olla hyväksyttyjä. Sen sijaan tuo moniavioisuus nähdään yhä edelleen kultturissamme niin moraalin vastaisena.
Hyväksyn homoliitot. Moniavioisuus tuottaa varmasti ongelmia kaikille asianosaisille, mutta jos sp välinen tasa-arvo tässäkin toteutuu, niin mikä olen tuomitsemaan muiden aikuisten ihmisten mieltymyksiä.
kirkon siunata homoavioliitot?
No jos avioon menevä pariskunta sitä itse haluaa. Kuinka niin?
Toisaalta miksi pitäisi mennä naimisiin, eikö pelkkä avoliitto riitä?
Onko tässä takana se, että ainoastaan avioliitossa oleva pari voi adoptoida lapsen?
Moniavioliitoudesta en oikeastaan sano juuta enkä jaata. Hankalaa taitaisi olla, jos tuossa ympärillä pyörisi viisikin ukkoa :)
Ongelmana on tietenkin se, että jos molemmat osapuolet ovat kristittyjä ja todellakin haluaisivat liitolleen siunauksen. Hankala tilanne.
Itse hieman olen miettinyt, että miksi kirkon pitäisi hyväksyä homoliitot. Eikö kristillinen kirkko saisi elää omien oppiensa mukaan, olivatpa ne sitten muiden mielestä miten vanhoillisia tahansa. Kirkko ja valtio ovat kaksi eri asiaa. Valtion ehkä tuleekin antaa "siunauksensa" homoliitoille ja vaikka 10 ihmisen liitolle.
Mikä sellainen laki valtiolta voisi edellyttää kirkon siunaavan oppiensa vastaisesti?
Liittojen virallistamisessa on kyse lähinnä taloudellisista ja lähiomaisuuteen liittyvistä asioista. Virallistamattoman liiton omaisuuden jakoon liittyy ongelmia, etenkin jos yhteistä omaisuutta on kertynyt esim. asunnon muodossa. Testamentatun omaisuuden perintövero on kohtalaisen korkea. Lisäksi ongelmana on lähiomaisuuden määrittely sairastapauksissa. Lähiomainen on nimensä mukaisesti läheinen ihminen, epävirallinen puoliso ei sitä ole. Sairaaloista ei siis saa tietoa läheisestään, jos virallista suhdetta ei ole ja lähiomaiset haluavat tiedonkulun tukkia. Tälläisiä ongelmia on jos ollut.
Moniavioisuuteen liittyviä lainsäädännöllisiä ongelmia tulisi runsaasti, mikäli ko. käytäntö sallittaisiin. Ranskassa ollaan tähän ongelmaan havahduttu. Entisten siirtomaavaltojen asukkaat muodostavat siellä suurehkon vähemmistön. Moniavioisuuden pulmat ovat sitä kautta tulleet osaksi arkipäivää.
...suomessa homoliittoja on toistaiseksi solmittu vain jokunen sata. (Muistaakseni kuutisen sataa).
Mikäli homot olisivat yhtä pariuskollisia kuin heterot, tämä näyttäisi toisaalta homouden olevan luultua pienempi ilmiö.
(Ts. suomessa on noin 1400000 perhettä/rekisteröityä parisuhdetta, joista sitten 600 olisi homosuhteita -> 0,04% rekisteröityä parisuhdetta arvostavista ihmisistä on siis homoja.
Jos taas homoja noin muuten olisi pari prosenttia väestöstä (miten jossain on arveltu), niin tällöin tuota homoparisuhteen rekisteröimistä arvostavia ihmisiä suhteessa yleensä homosuhteita harrastaviin ihmisiin olisi 0,04 / 2 * 100, eli vain 2% homoistakaan noin yleensä olisi aktuelleja tuommoisen parisuhteen solmimiseen.
Aika marginaalinen ongelma alkaa erityistä "aviolainsäädäntöä" solmimaan - Ranskassahan muslimiväestön moniavioisuus olisi varmastikin paljon isompaa osaa koskeva ongelma-alue.
Eli homoliittojen osalta
a) joko homoja on paljon oletettua vähemmän (mikäli heidän "avioitumis"prosenttinsa olisi heterojen tasolla)
tai
b) homot ovat vähän "iloisempia poikia" kuin heterot sen suhteen, että preferoivat todella tuommoista "pätkäsuhteilua".
Kummassakin tapauksessa pidän noin yleensä homoliitoista nostettua kohua suhteettomana sen suhteen, mikä "kysyntä" ko. "yhteiskunnan palvelulla" tuntuisi olevan. Kirkon kannalta kysymys on täysin epäaktuelli - ts. pienen harhaoppisen (vaikkakin äänekkään) vähemmistön takia ei kannata itse uskon alkuteosta alkaa vääntelemään.
Toisaalta kirkon opit ovat muuttuneet vuosisatojen myötä aika ajoin.
Että homoliittoja solmitaan vähän siitä syystä, että ei haluta leimautua ja että liitton solminen on vielä varsin uutta Suomessa. Tuskin liiton solmineiden määrästä voi päätellä mitään parisuhdeuskollisuudesta tai homoseksuaalien määrästä yleensä.
Homopojat saattavat olla jossain määrin vähän heterotosikkomiehiä iloisempia, mutta en usko että sekään liittyy pätkäsuhteiluun. Toki ihmisiä on monen eri tyyppisiä, homoissakin.
luulet, että vaadimme kristillistä kirkkoa muuttumaan välillä rajustikkin ja samaan aikaan olemme valmiit hyväksymään monet muut uskonnot sellaisina kuin ne ovat.
Johtuisiko tuo samasta syystä, jonka vuoksi pyrimme kehittämään omaa maatamme paremmin itsemme sopivaksi. Emme ole kovinkaan aktiivisesti puuttumassa toisten maiden poliittisiin yms. ratkaisuihin, ellei ihmisoikeusrikkomuksista ole kyse.
Uskonnot ovat syntyneet erilaisten valintojen summanna. Raamatusta löytyy perusteita ties minkälaisille tulkinoille. Suomalainen kirkko on hyvin suvaitsevainen, armon ja laupeuden käsky on otettu todesta. Kirkon on siis mahdollista muuttua. Kirkosta poistuvat nykyjään he, joiden uskonnon vaatimuksiin kuuluu toisten ihmisten tuomitseminen ja ahdas maailmankatsomus. Julistukseltaan ahtaita uskonnollisia ryhmiä on riittävästi, kirkon ei sellainen tarvitse olla.
Jotenkin näin sitä itsekin olen kaavaillut. Mutta toisaalta on omituisen oloista, että kirkolta muutosta vaatisivat ne jotka eivät siihen kuulu, tai yhtälailla vaativat muuttumattomuutta.
No huono minäkin olisin kirkolta mitään vaatimaan. Eipä tule mieleen, että olisin käynyt kirkossa viimeiseen 5vuoteen kuin muutamissa hautajaisissa ja häissä. Onneksi en missään noissa ollut juhlakaluna.
Minäkin olen hieman väärä ihminen kirkon toimintaa kommentoimaan, kirkkoon kun en ole kuulunut koskaan. Kuitenkin suomalainen kirkko on myös valtion omistama. Valtiollisen kirkon kannanottoihin täytyy voida vaikuttaa, se on kansallisen kirkon voima ja heikkous.
Hyväksyn samaa sukupuolta olevien liitot.
Edelleen kuitenkaan en hyväksy adoptio-oikeutta heille, enkä yksinäisten naisten hedelmöityshoitoja.
...on kristillinen instituutio. (Tai ainakin kristillinen avioliitto).
Joten kirkolle ei nyt hirveästi pitäisi olla epäselvää, että avioliiton määritelmä on se, mikä on uskon perusteoksessa annettu.
Homostelu ja huoraaminen on aika yksiselitteisesti pistetty semmoisten toimintojen kategoriaan, jota kristitty nyt ainakin pyrkii välttämään -sen sijaan, että kirkon pitäisi noita alkaa siunailemaan.
Sitten on ihmisen vapaa valinta, haluaako elää todeksi sen, mitä uskoo vai ei. ... Siksi esim. sekulaarissa tai moniuskontoisessa yhteiskunnassa on mielestäni suvaittava sellaistakin käytöstä, joka ei ole oman uskon ideaalien mukaista.
Mikäli oma kirkkoni alkaisi siunaamaan homoliittoja, eroaisin siitä, koska se mielestäni ei olisi enää Raamattuun seurakuntaelämän pohjana nojautuva. (Tämä oli myös esim. syy, miksi erosin aikoinaan ev. lut. kirkosta - joskaan ei tuo homoliittokysymys sinänsä).
Eli
a) noin yleensä, itse kukin saa ryssiä mielestäni ketä lystää, kun ei häiritse minua
b) mikäli joku homoliitossa tai polygamisessa suhteessa (tai jatkuvasti huoraava) mies tai nainen kutsuu itseään kristityksi ja väittää, että tuommoiset jutut "eivät haittaa" - niin voipi olla, että
b1) otan asian puheeksi
b2) välttelen pidemmän päälle henkilöä, joka jatkaa tuommoista tyyliä (Raamattu neuvoo, että veljelle/sisarelle voipi sanoa jonkun kerran asiasta, joka ei ole oikein, ja sitten voi jättää tuon suhteen sikseen).
Uskonnollisen vakaumuksen mukaan elämäminen on joskus pulmallista. Etenkin vanhantestamentin kirjaimellinen noudattaminen on joskus vaikeaa. Tässä eräs esimerkki uskonnollisesta pohdiskelusta.
Homous on iljetys
kirjoittanut: Empress, 02.12.2002 10:32
Tri Laura Schlesinger on yhdysvaltalainen juutalainen fundamentalistipastori,
joka jakaa ohjeita ihmisille, jotka soittavat
hänen radio-ohjelmaansa. Taannoin hän sanoi, että homoseksuaalisuus on iljetys
viitaten 3. Mooseksen kirjaan (3. Moos. 18:22) eikä sitä voi missään tapauksessa
hyväksyä.
Seuraavassa avoin kirje, jonka Tri Laura sai eräältä homoseksuaaliselta
kuulijaltaan.
Hyvä tohtori Laura,
Kiitos siitä, että teet niin paljon opettaaksesi ihmisille Jumalan lakia. Olen
oppinut paljon ohjelmastasi, ja pyrkinyt myös jakamaan tietoani niin monelle
ihmiselle kuin mahdollista. Aina kun joku yrittää puolustella homoseksuaalien
elämäntapaa, yksinkertaisesti viittaan 3. Mooseksen kirjaan (3. Moos. 18:22),
jossa selkeästi tuomitaan se iljetyksenä. Keskustelu loppuu siihen.
Tarvitsisin kuitenkin neuvoasi muutaman muun lain suhteen.
a) Kun poltan alttarilla polttouhria, tiedän, että siitä syntyy Herralle
mieluisa tuoksuva tuliuhri. (3. Moos. 1:9) Ongelmana ovat naapurit. Heidän
mielestään tuoksu ei ole mieluisa. Pitäisikö minun kirota heidät?
b) Haluaisin myydä tyttäreni orjaksi, mikä 2. Mooseksen kirjassa hyväksytään.
(2. Moos. 21:7) Mikä mielestäsi olisi sopiva hinta hänestä tämänhetkisten
kurssien mukaan?
c) 3. Mooseksen kirjassa (3. Moos. 25:44) sanotaan, että voin omistaa orjia,
sekä mies- että naispuolisia, sillä ehdolla että he ovat naapurikansojen
edustajia. Eräs ystäväni on sitä mieltä, että tämä pätee meksikolaisiin, mutta
ei kanadalaisiin. Voisitko selventää? Miksi en saisi omistaa kanadalaisia?
d) Minulla on naapuri, joka jatkuvasti työskentelee sapattina. 2. Mooseksen
kirja (2. Moos. 35:2) selkeästi määrää, että hänet olisi surmattava. Onko
minulla moraalinen velvollisuus tappaa hänet itse?
e) Eräs ystäväni on sitä mieltä, että vaikka simpukoiden syöminen on iljetys (3.
Moos. 11:10), se on kuitenkin vähemmän iljettävää kuin homoseksuaalisuus. Olen
eri mieltä. Voisitko selventää tämän asian?
f) 3. Mooseksen kirjan (3. Moos. 21:20) mukaan en saa lähestyä Jumalan alttaria,
jos minulla on näössä vikaa. Myönnän, että käytän lukulaseja. Pitääkö näköni
olla virheetön, vai voiko tätä jotenkin kiertää?
g) Useimmat miespuoliset ystäväni antavat leikata hiuksensa, mukaan lukien myös
ohimolta, vaikka tämä on ehdottomasti kielletty 3. Mooseksen kirjassa (3. Moos.
19:27) Kuinka heidän tulisi kuolla?
h) Olen oppinut 3. Mooseksen kirjasta (3. Moos. 11:6), että kuolleen sian
koskettaminen tekee minusta saastaisen. Voinko kuitenkin pelata amerikkalaista
jalkapalloa, jos käytän käsineitä?
i) Sedälläni on maatila. Hän rikkoo 3. Mooseksen kirjan lakia (3. Moos 19:19)
kylvämällä samaan peltoon kahta eri siementä. Samoin hänen vaimonsa rikkoo
käyttämällä vaatteita, joiden valmistuksessa on käytetty kahdenlaista kuitua
(puuvilla-polyester-sekoitetta). Hän myös kiroilee paljon. Onko todellakin
tarpeellista nähdä vaiva kutsua koko kaupungin väki kivittämään heitä? (3. Moos.
24:10-16) Emmekö voisi vain polttaa heidät perhepiirissä niin kuin teemme
ihmisille, jotka makaavat puolisonsa perheenjäsenten kanssa? (3. Moos 20:14)"
Tiedän, että olet tutkinut näitä asioita laajasti, joten olen varma, että osaat
auttaa. Kiitos taas kerran, että muistutit meitä siitä, että Jumalan sana on
ikuinen ja muuttumaton.
Uskollinen kuulijasi ja palvova ihailijasi,
Sean Hayes
...eräs harvoja asioita, joka tulee myös UT:ssa esiin.
Toisaalta avioliiton määritelmä on täysin selkeä... (kautta koko kirjan).
Kyllähän se homostelu on samanlainen synniksi katsottava juttu, kuin esim. huoraaminen. Valitettavasti asiasta ei Raamatun näkökulmasta pääse mihinkään, vaikka "moderni" ihminen haluaisikin selitellä, että omien halujen seuraaminen olisi aina kliffaa ja harmitonta.
Mua jossain määrin lähinnä oksettaa tuollainen kaksinaismoralistinen tekopyhyys. Eräät uskovaiset ovat valmiita tulkitsemaan raamattu aina siihen suuntaan, kun itselleen sopii. Tietyissä asioissa sanotaan, että no "se pitää lukea vertauskuvallisesti" ja sitten toisessa kohdin sanotaan "niin siellä raamatussa lukee, joten se on näin".
Luulisi että näitä tällaisia ihmisiä itsäänkin nolottaisi tuollainen kaksinaamainen hurskastelu.
Jos nyt en ihan väärin muista, niin Raamattu kehottaa ihmistä huomauttamaan veljensä synnistä kerran, pari, mutta ei tuomitsemaan häntä, eikä missään tapauksessa hyljeksimään ja karttamaan häntä. Tosin en ole Raamatuntuntija, koska en suurelta osalta usko tuohon miesten kirjoittamaan kokoomateokseen, ja ajan saatossa muuttuneeseen ja paljon hyväksikäytettyyn opukseen, mutta pitkällinen keskustelunitaustani, uskon asioiden parissa, on saanut minut vakuuttumaan, että ihminen ei tule autuaaksi siteeraamalla jotakin kirjaa, vaan sydämen uskolla.
Miksi Jeesus ei maininnut homoseksuaalisuudesta mitään, vaikka se on Vanhan Testamentin mukaan hirrr...vittävä synti? Oliko se peräti Jumalan silmissä kauhistus ja synneistä pahin.
...synti ole kuin haureuden / seksuaalisten perversioiden harjoittaminen yleensäkään.
Pointsi on siinä, että haluaako elää synnissä vai haluaako päästä pois sen kahleista.
Jeesus määritteli toisaalta esim. haureuden synnin yleensä niin tiukasti, että valtaosa, ellei kaikki, meistä ovat siihen joskus langenneet ja lankeavat.
Silloin armon käsite tulee esille... Toisaalta Jeesus sanoo kaikille: "mene, äläkä enää syntiä tee" - ts. ei Hän hyssyttele, vaan sanoo, kuten asiat ovat.
Homostelun suhteen näkisin, että toisaalta yhteiskuntamme sallii nykyisin juopottelun ja ahnehtimisenkin jne. samoin mässäilyn. Nämä kaikki ovat asioita, joissa kristityn ei tule elää. Ei homostelua pidä myöskään syntinä ylidramatisoida. Toisaalta olisi vähän hassua, jos kirkko alkaisi pitää virallisia kännäämisfestareita...
En ymmärrä miksi vertaat tässä haureuden harjoittamista, seksuaalisia perversioita ja kännäämisfestareita samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Sitä et nyt ainakaan voi kieltää, että Jeesus ei maininnut sanallakaan homoseksuaalisuudesta. Kumma juttu, kun muut synnit hän mainitsi ihan nimeltä.
...eli toorasta / "laista" Jeesus taisi sanoa jotain...
Ilmeisesti sinun mielestäsi hän mainitsi, ettei siitä tarvitsisi välittää...
Toorasta hän mainitsi. Tietenkin maininnan voi tulkita, kuinka haluaa, sinä tulkitset mielelläsi sitten näin. Oletko ajatellut minkä vuoksi?
Mutta on pelkkää jälkipolvien tulkintaa, että VT:n laki homohuoruuden tekijöistä koskettaisi nykypäivän vastuullisia homopariskuntia, jotka elävät vuosikymmeniä yhdessä. Seksuaalinen holtittomuus on eri asia kuin seksuaalinen suuntaus. Seksuaalista holtittomuuttahan esiintyy sekusaalisuuntauksesta riippumatta ja se on Raamatun mukaan tuomittavaa toimintaa.
Mutta palataanpa vähän sinuun. Mielestäsi Raamatun oppeja sopuisasta käytöksestä, ihmisten tuomitsemisesta, väärän todistuksen sanomisesta lähimmäisestään, itserakkaudella mässäilystä jne. ei tarvitse ottaa tosissaan... Niinkö se on?
Kysymykseen homoavioliitoista vastasin tasa-arvopalstalla, kuten tiedät, joten vastaan vain moniavioisuuskysymykseen.
Minulla ei ole mitään moniavioisuutta vastaan. Jos jotkut ihmiset haluaisivat solmia keskenään moniavioliiton, se ei olisi minun asiani millään tapaa. On ihan toinen juttu, miten tuollaiset liitot toimisivat, kun jo kahden ihmisen välisissä avioliitoissa on ongelmia, voisi olla, että soppaa olisi enemmän isommassa kattilassa, kun kokkeja olisi enemmän kuin kaksi. :D Koska moni ihminen voisi olla monen íhmisen kanssa naimisissa, monenvälinen perhe voisi olla jonkinlainen kommuuni, jossa ihmisten väliset suhteet voisivat olla hyvin monimutkaisia. Toisaalta luultavimmin tällaisissa asuvat ihmiset olisivat hyvin vapaamielisiä ja se ei olisi heille mikään ylitsepääsemätön ongelma.
Tässäkin pitää toki esittää ihan sama kysymys, että pitäisikö kirkon antaa siunauksensa näille liitoille. Tällä kertaa en sano, että pitäisi, mutta olisihan joka tapauksessa mahdollisuus siviilivihkimiseen, eli oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä, siis ainakaan minulle. :)
Itse en luultavimmin haluaisi elää moniavioliitossa, mutta jos joku haluaisi, niin minulla ei olisi hänen valintansa suhteen mitään valittamista, ei tietenkään. :)
...ovat joskus hyväksyneet moniavioisuuden lähetyskentillä... kun esim. joku heimopäällikkö on kääntynyt kristityksi, ja hänellä on jo ollut monta vaimoa... ei tietystikään enää tuota suhdetta kannata muuttaa, koska esim. nuo naiset jäisivät sitten tyhjän päälle.
Eli tässä tapauksessa sitten ilman muuta muut näkökulmat menevät tuon ideaalin edelle ja tulevat sukupolvet voivat sitten oppia parempaa elämää.
Mitenkäs tuollainen kävisi päinsä?
...että onko esim. niissä harvoissa matriarkaalisissa heimoissa tapahtunut vastaavia herätyksiä.
Afrikassa homman hyväksyminen siitä näkökulmasta, että on pienempi paha, että uskoon tulleen polygamistin vaimot erotetaan ja ne kuolevat nälkään (kun "uskonto" niin vaatisi) on ollut se ydin.
Luulisin, että miksipä homma ei voisi olla toisin päinkin? Itse en näkisi asiaa ongelmallisena niiden osalta, jotka ovat murrosvaiheessa pakanallisesta kulttuurista parempaa elämää kohden.
Se joka tietää vielä oikean ja väärän eron, ei voi hyväksyä homoliittoja.
Eipä ole yllätys että naiset näyttää olevan hyvin myönteisiä homoliitoille...
Mitä tekemistä naiseudella ja homoliittojen hyväksymisellä on sinun mielestäsi keskenään?
Entä miten tämä mielestäsi liittyy oikean ja väärän erottamiskykyyn?
en ole nähnyt yhdenkään naisen vastustavan homoliittoja, päinvastoin suorastaan kannustavia kommentteja.
Ja naisethan muutenkin ovat vääryyksien ja manipuloinnin jne. kyseenalaisen päivänvaloa kestämättömien asioiden mestareita, naisten mielestä saa huijata, valehdella, pettää, manipuloida, tehdä vääryyksiä jne. niin paljon kuin ikinä kehtaa, pääasia ettei käytetä fyysistä väkivaltaa, se on big no no...
Kaikkien muiden omituisuusksien lisäksi podet vakavaa homofobiaa. Freudille töitä...
Tehkööt muut mitä lystäävät, siunaa kirkko sitten ne tai ei. Ihan sama.
JOten, homo avioliitot hyväksyn, ja miksei moniavioisuuttakin.
Mutta sen verran kranttu olen, etten toiseks tai kolmanneks vaimoksi kenellekään suostu, saatika että ite ottaisin vaikka kolmannen miehen....
Minulle riittää yksi kerrallaan. Jos jollekulle toiselle ei riitä, se olkoon heidän asiansa.
1. Homoavioliitot: hyväksyn ilman muuta. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio ja se asettaa yhteiskunnallisesti sitovia velvoitteita ja oikeuksia sekä asianosaisille että muille toimijoille. Avioliittotyyppisiä parisidoksia on ollut jo paljon ennen "kirkon" olemassaoloa, ja niitä on edelleen täysin kirkosta tai muista uskonnollisista suuntauksista riippumatta. Uskonnollisille organisaatioille on ollut tyypillistä pyrkiä omimaan valvontaansa kaikki tärkeimmät yhteisöelämän muodot.
2. Onko kyse moraalista: mielestäni on erittäin moraalista solmia liitto myös muodollisesti, jos kerran tavoitellaan hyvää pitkää parisuhdetta ja mahdollisesti myös laajempaa perhettä. Rakastava suhde on aina arvokas ja moraalisesti kunnioitettava asia. Sen sijaan pidän moraalittomina sellaisia suhteita, joissa toista osapuolta halvennetaan, alistetaan, käytetään hyväksi, ostetaan tai myydään, ovatpa asianomaiset hetero- tai homoseksuaalisia.
Entä pitäisikö kirkon antaa siunauksensa homoliitoille? Se on kirkon asia. Jos kirkon kantana on paheksua henkilöitä, jotka haluavat pysyvän, keskinäiseen kiintymykseen perustuvan parisuhteen, julkisen ja rehellisen, niin se on kirkon valinta. Pidän sitä silti outona, kirkko torjuu silloin luotaan Jumalaan uskovia kelpo jäseniä, jotka haluaisivat hyvän ja armollisen siunauksen yhteiselle tielleen.
Homoseksuaalisuudelta ei kuitenkaan voi ummistaa silmiä kirkkokaan, homoutta on aina ollut ja on oleva. Homous ei ole perversio, perversioita voi esiintyä kaikissa seksuaalisissa suuntauksissa tai olla esiintymättä.
3. Moniavioliittoisuus: teoriassa sen voisi hyväksyä, mutta käytännössä voisi johtaa sotkuihin. Melkoinen määrä perheoikeudellista ja sosiaaliturvaan liittyvää lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, myös yksityisoikeudellisiin sopimuksiin olisi vaikutuksia (vakuutus-, pankki- jne. sopimukset). Minimiehtona monivaimoisuuden hyväksymiselle on oltava vastaava monimiehisyysoikeus, uskontokunnista riippumatta. Pidän polygamiaa enemmänkin pakon sanelemana ääriolosuhteiden tuotteena, kuin luontevana vapaaehtoisena valintana. Voin olla väärässäkin.
Hyväksyn aviolittot, vaikken itse haluaisikaan sekoittaa valtiota saatikka kirkkoa henkilökohtaiseen elämääni.
Jos avioliitot hyväksytään, pitää niiden koskea niin homoja, heteroita kuin muitakin. Kirkon kanta minua ei juuri kiinnosta, mutta toivottavasti se liberalisoituu ihan uskovaisten onnellisuuden vuoksi.
Kyse on kai moraalisista luutumista, koska eduskunnassa saakka tapellaan täysin irrationaalisin perustein homoliittoja vastaan. Tosin oma moraalikäsitykseni on enemmän uskonnollistyyppinen "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän", eli moraalista olisi antaa muidenkin toimia oman tahtonsa mukaan.
Moniavioisuuteen pätee teoriassa suunnilleen samat jutut. Käytännössähän suurin osa suomalaisista ja varmaan eurooppalaisistakin on moniavioisia (sarjassa, ei samanaikaisesti)(tai ainakin "-avoisia") ja se on mielestäni vaan järkevää. Samanaikainen moniavioisuus on vaikeampi juttu, koska käytännössä se on puhtaasti naista alistava perinne. Jonkinlainen "uusi polygamia" voisi muuttaa asian, mutta enpä tiedä onko sille tilausta. Jos jostain syystä löydän itseni liitosta useamman kuin yhden henkilön kanssa, voin pitää oleellisempana kysymyksenä (vaikken muutenkaan tosiaan virallisuudesta välitä). Teoreettisella tasolla siis samanaikainen moniavio on jees, käytännön esimerkit aika negatiivisia.