Yhtäkkiset sekavat kohtaukset

Elämäni ja varsinkin parisuhteeni menee syklissä, olen ihana ja elämäniloinen, kunnes kohta kuvaamani kohtaus iskee yllättäen. Olen miettinyt pääni puhki ja yrittänyt keksiä kaikkia mahdollisia syitä, ratkaisuja, edes jotain keinoja, vaan mikään ei tunnu auttavan. Onko kellään samanlaisia toimintamalleja tai kokemuksia? Saatika mitä voisin tehdä??

Mistä edes aloittaisin… Tosiaan kutsun itse näitä sekavia kohtauksiani psykoosiksi, sillä toimintani on niin päätöntä ja arvaamatonta sekä kontrolli katoaa TÄYSIN. Tämä kohtaus tulee aina 1-4 viikon välein riippuen. Sykli on yleensä seuraavanlainen: asiat ovat hyvin➡️joku triggeröi psykoosin➡️sekoilen koko elämäni pilalle➡️selviän siitä ja yritän korjata ja parantaa tilanteet, sitten taas elän pilvilinnassa unelmaa hetken aikaa. Triggeri voi olla mitätön enkä aina tunnista sitä, mutta yleensä syy miksi saan kohtauksen on perusteltavissa. Itse triggeri taas on yleensä kuitenkin itsessään pieni asia. Laukaiseva tekijä liittyy itselläni lähinnä pelkoon siitä, että minut hylätään tai nöyryytetään henkisesti ja/tai sosiaalisesti. Esim. kysyn poikaystävältä voidaanko tehdä jotakin ja hän vastaa ”vaikka” sekoan, koska koen tulleeni torjutuksi.

Usein tämä psykoosi näkyy käytöksessäni niin, että ensin sulkeudun muilta tai ainakin siltä henkilöltä kehen tämä tunne liittyy. Useimmiten siis tavallaan sivuutan lämpimät tunteeni tai jopa laitan ne ns pois päältä ja sulkeudun poikaystävältäni. Johtuu siitä, että mieluummin sulkeudun itse tavoittelemattomiin, kuin että toinen on etäällä omasta tahdosta. Sitten kun olen etäällä alan sekoilemaan ja työntämään toista pois. Työnnän muut pois ja teen tahallani haavoittuvaisen olon esimerkiksi olemalla etäinen ja antamalla alitajuntaisia viestejä siitä, että saatan lähteä toisen elämästä. Eli saatan vaikkapa sanoa asioita, jotka viittaavat siihen, ettei hän ole minulle edes tärkeä ja menen vaikkapa kavereideni kanssa ”mieluummin” viihteelle kun poikaystävä on kotona. Sitten olen muuten vain helvetin vaikea ja keksin tempauksia. Esim: lähden jonnekin yhtäkkiä tai jätän toisen yksin, esitän että petän kumppaniani(en petä), otan eron tms puheeksi, en puhu mitään tai vastaan hyvin etäisesti. Itsekseni kuitenkin itken silmät päästäni ja revin aivot irti päästäni kun tuntuu niin pahalta. Milloin milloinkin olen syömättä päiviä, rikon tavaroitani tai teen pieniä pahoja kuten kylmetän itseäni tahallaan. Myönnän, että sairaalla tavalla tykkään olla helvetin pahassa kunnossa.

Jossain kohtaa kun olen sekoillut tarpeeksi ja ollut aivan käsittämättömän vaikea, olisin itse valmis luopumaan tästä vaikeasta olemisesta, mutta luonnollisesti tämä mielentila on tarttunut toiselle. Sitten kostan lisää ja laitan kierroksia koneeseen. Jossain kohtaa lopulta esitän ”kypsää osapuolta” ja siinä samalla teen toiselle olon siitä, että tämä oli hänen syytään. Sitten korjaan tilanteen vaikka kaikki ongelmat ovat olleet minusta lähtöisin, lisäksi olen maailman ihanin ja rakastavin ihminen toiselle…

Tätä tekstiä on todella vaikeaa kirjoittaa kun tuntuu etten saa kohtaukseni oikeaa olemusta esiin tarpeeksi hyvin. Jokatapauksessa tiedän että olen toksinen ihminen mutta yritän muuttaa tätä sykliä ja toki myös tämä teksti mustavalkoistaa asiaa huomattavasti. Poikaystäväni takia lähinnä siis haluaisin olla parempi ihminen sekä kumppani! Vielä lisätietona: näihin kohtauksiin liittyy hyvin voimakas masennus joka minulla on todettu muutenkin, lisäksi minulla on ollut hyvin traumaattinen ja epävakaa lapsuus josta tiedän tämän juontavan juuriaan. Olen silti kädetön kun tämä kohtaus tulee enkä saa itsestäni mitään kontrollia vaan satutan lähimmäisiäni.