Juhani Suomen kynästä on taas lähtöisin arviot valtionpäämiehiemme toiminnasta ja onnistumisesta tehtävässään. En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, mutta joitain kirja-arvosteluja siitä kylläkin. Sanomalehti Kalevassa olleen arvion 20.2.24 lehden numerossa viimeisimmäksi. Lukemista odottavaan kirjapinooni tämäkin teos pääsee mukaan. Kyse on kirjasta Suomen tasavallan presidentit.
Sanomattakin on selvää, että jakaessaan presidentit vuohiin ja lampaisiin, ylivoimaiseksi sarjassaan nousee kepulaisten jumaloima Urho Kekkonen. Juhani Suomi on tunnettu Kekkostutkija ja Kekkosen ihailija, joten valinta ei yllätä. Mutta muilta osin yllätyksiä on. Juhani Suomen hyväksynnän saamiin kuuluu J.K. Ståhlberg sen vuoksi, että hän tasavaltaisena laillisuusmiehenä pyrki osaltaan estämään Suomen valumisen oikeistodiktatuuriksi. Ståhlbergin merkitys lienee Suomen arviossa suuri, joten tähän puoleen pitää perehtyä tarkemmin kirjan kanssa. Toisen hyväksynnän saa Kyösti Kallio. En tosin ymmärrä miksi. Arvostelun mukaan sen vuoksi, että Kallio järkyttyi talvisodan vuoksi niin paljon, että sairastui, otti ja kuoli ennen aikojaan. Itse ole rankannut Kallion Suomen huonoimmaksi presidentiksi vähän samoilla perusteilla, mutta tartun tässäkin kohdin kirjaan sitten tarkemmin.
Paasikivi Kekkosen linjan perustajana ja Koivisto sen seuraajana saavat kohtuullisen puhtaat paperit Suomelta. Mutta sitten tulee varmaan monelle palstaa seuraavalle se varsinainen jytky, sitä korvamakiaa mahan vai pitäisikö sanoa korvan täydeltä. Presidentti Halonen nousee Juhani Suomen listassa viimeiseksi realismin tajua omanneeksi kunnon presidentiksi, joka onnistui estämään seikkailupolitiikan tielle lähtemisen. Kekkosen ohella juuri Halonen ja Ståhlberg tuntuvat arvioiden mukaan saavan eniten kehuja Suomelta.
Ja sitten surkimuspresidentteihin Suomen á la carte -listalla. Selvä ykköspahis ja epäonnistuja ja Martti Ahtisaari. Hän oli Nato-mies, joka johdatti Suomen USA-palvontaan. Suomen silmissä Ahtisaari johdatti Suomen kuolon tielle. Toinen Nato-mies on sitten istuva presidentti Sauli Niinistö, joka lienee Ahtisaaren kanssa yhtä puusilmäinen, mutta ei silti arvostele yhtä paljon Niinistöä kuin Ahtisaarta. Mannerheim oli Suomen mielestä presidenttinä epäonnistuja. Jonkinlainen hienohelma, joka otti nokkiinsa, jos asiat eivät sujuneet mielen mukaan. Ahtisaaren rinnalla täydellisen surkimuksen viitan saa myös Lauri Relander. Hän syntinsä oli se, ettei hän käsittänyt äärioikeiston vaaraa Suomen demokratialle vaan suhtautui siihen myötäsukaisesti. Veikkaanpa, että Suomi arvioisi tämän päivän Kokoomusta ja Petteri Orpoa vertaamalla heitä juuri Relanderiin. Svinhufvudin Suomi laskee susilauman mieheksi, vaikka häntä on pidetty Mäntsälän miesten pidäkkeenä. Suomi taitaa antaa kunnian Mäntsälän kapinan kukistamisesta jollekin toiselle miehelle eli kenraali Sihvolle. Mutta täytyy lukea tämäkin osuus tarkemmin.
Juhani Suomi suhtautuu Nato-liittymiseen ja USA-uskovaisuuteen nykypäivän suomettumisilmiönä. Hänen ja Paavo Väyrysen analyyseissa lienee paljon yhtäläisyyksiä. Ovathan he molemmat täydellisiä Kekkos-ihailijoita.
Sanomattakin on selvää, että jakaessaan presidentit vuohiin ja lampaisiin, ylivoimaiseksi sarjassaan nousee kepulaisten jumaloima Urho Kekkonen. Juhani Suomi on tunnettu Kekkostutkija ja Kekkosen ihailija, joten valinta ei yllätä. Mutta muilta osin yllätyksiä on. Juhani Suomen hyväksynnän saamiin kuuluu J.K. Ståhlberg sen vuoksi, että hän tasavaltaisena laillisuusmiehenä pyrki osaltaan estämään Suomen valumisen oikeistodiktatuuriksi. Ståhlbergin merkitys lienee Suomen arviossa suuri, joten tähän puoleen pitää perehtyä tarkemmin kirjan kanssa. Toisen hyväksynnän saa Kyösti Kallio. En tosin ymmärrä miksi. Arvostelun mukaan sen vuoksi, että Kallio järkyttyi talvisodan vuoksi niin paljon, että sairastui, otti ja kuoli ennen aikojaan. Itse ole rankannut Kallion Suomen huonoimmaksi presidentiksi vähän samoilla perusteilla, mutta tartun tässäkin kohdin kirjaan sitten tarkemmin.
Paasikivi Kekkosen linjan perustajana ja Koivisto sen seuraajana saavat kohtuullisen puhtaat paperit Suomelta. Mutta sitten tulee varmaan monelle palstaa seuraavalle se varsinainen jytky, sitä korvamakiaa mahan vai pitäisikö sanoa korvan täydeltä. Presidentti Halonen nousee Juhani Suomen listassa viimeiseksi realismin tajua omanneeksi kunnon presidentiksi, joka onnistui estämään seikkailupolitiikan tielle lähtemisen. Kekkosen ohella juuri Halonen ja Ståhlberg tuntuvat arvioiden mukaan saavan eniten kehuja Suomelta.
Ja sitten surkimuspresidentteihin Suomen á la carte -listalla. Selvä ykköspahis ja epäonnistuja ja Martti Ahtisaari. Hän oli Nato-mies, joka johdatti Suomen USA-palvontaan. Suomen silmissä Ahtisaari johdatti Suomen kuolon tielle. Toinen Nato-mies on sitten istuva presidentti Sauli Niinistö, joka lienee Ahtisaaren kanssa yhtä puusilmäinen, mutta ei silti arvostele yhtä paljon Niinistöä kuin Ahtisaarta. Mannerheim oli Suomen mielestä presidenttinä epäonnistuja. Jonkinlainen hienohelma, joka otti nokkiinsa, jos asiat eivät sujuneet mielen mukaan. Ahtisaaren rinnalla täydellisen surkimuksen viitan saa myös Lauri Relander. Hän syntinsä oli se, ettei hän käsittänyt äärioikeiston vaaraa Suomen demokratialle vaan suhtautui siihen myötäsukaisesti. Veikkaanpa, että Suomi arvioisi tämän päivän Kokoomusta ja Petteri Orpoa vertaamalla heitä juuri Relanderiin. Svinhufvudin Suomi laskee susilauman mieheksi, vaikka häntä on pidetty Mäntsälän miesten pidäkkeenä. Suomi taitaa antaa kunnian Mäntsälän kapinan kukistamisesta jollekin toiselle miehelle eli kenraali Sihvolle. Mutta täytyy lukea tämäkin osuus tarkemmin.
Juhani Suomi suhtautuu Nato-liittymiseen ja USA-uskovaisuuteen nykypäivän suomettumisilmiönä. Hänen ja Paavo Väyrysen analyyseissa lienee paljon yhtäläisyyksiä. Ovathan he molemmat täydellisiä Kekkos-ihailijoita.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Nikki unohtui taas. Avaus siis mun kynästä.
MPP
Kyllä tunnisti, hieno avaus ja täyttä asiaa. Juhani Suomi on puusilmä ja Kekkonen oli Juhanin kultainen vasikka. Ei kyvennyt näkemään todellisuutta ja vääristeli venäläisten tahdon mukaisesti Kekkosen olematonta sädekehää.
Mielenkiintoista on tosiaan tuo Halosen osuus ja ihan oikea arviokin kaikenlisäksi.
Halonen ymmärsi täysin Suomen aseman silloin kansainvälisesti ja osasi toimia siten kuten pitikin.
Sillä riidan ja eripuraan pystyy jokainen tomppelikin.
1917-1918 Halospoppoo yritti meidät liittää Venäjään. Se tuosta yksisimäisestä jutusta unohtui. Sama peli vielä jatkuu lakoin, kun vasemmisto ei pärjää demokratiassa. Putin ihailee Stalinia, kuten meidän vasemmisto, siitä ei toverit kerro pahaa.
Kyllä sitä liittämistä yrittää VKK Ano Turtiainen ja Väyrynen, sinun kannattaisi päivittää itsesi jo tälle vuosikymmenelle.
Älähän tuomitse sanansaattajaa. Kerroin vain Juhani Suomen aivoituksista. Onhan kyseessä sentään ainakin omasta ja Paavo Väyrysen mielestä Väyrysen itsensä ohella maan paras Kekkos-tuntija. Jos juttu on yksisilmäinen, tarkoitat silloin varmaan, että Juhani Suomi on yksisilmäinen.
On sulla historiasta erikoinen aikajana, kirjoitat "Halospoppoo" vuonna 1918 jotain.
Kuitenkin Halonen on syntynyt vuonna 1943 jouluaattona joten ihmeellinen olet sinä venkulana.
Jolloin muukin höpinäsi jääköön sekin omaan arvottomuuden riekkumisesksi.
Setelipresidentit Ståhlberg, Paasikivi ja Kekkonen ovat minun mielestäni olleet parhaat presidentit.
Niin, koira ei karvoistaan pääse eikä Suomi Kekkospalvonnastaan. En itsekään kirjaa ole lukenut, mutta samaten noita arviointeja siitä.
Paasikiven nostaisin itse jopa kaikkien aikojen parhaaksi presidentiksi, hän tunsi Neuvostoliiton ja sen johtajat, mutta ei liika liehitellyt heitä. Kekkonen meni liian pitkälle liehettelyssään, siitä miinusta. Plussaa Kekkonen ansaitsee siitä, että idänsuhteiden vastapainoksi ymmärsi myös länsisuhteiden tärkeyden, ja pystyi avaamaan ovia siihenkin suuntaan. EEC sopimuksen läpivienti SDP:n pölhöpopulistisesta vastarinnasta huolimatta käyköön esimerkkinä Kekkosen ymmärryksestä lännen suhteiden tärkeyteen.
Omalla kohdalla huonoimmasta presidentistä ei tarvitse paljoa pohdintoja tehdä, niin suvereenisti Halone on kaikkien aikojen surkein presidentti. Jokainen politiikkaa avoimin silmin seurannut ymmärtää miksi. Koivistoakaan en aivan ykkösketjuun nosta, hänen tukensa Puolan juntalle kautensa aluksi, ja haparointi Baltian maiden itsenäisyyden tunnustamisessa tiputtaa hänet ynnä muut presidentit luokkaan.
Niinistö vei meidät Natoon, mutta aiemppi ylivarovaisuus ja väärä optimismi Venäjän suhteen ei hänenkään kohdalla aivan parhaaseen arvosanaan suoritusta nosta, kuitenkin oikein hyvä kokonaisuudessaan.
Kallion arvelisin Suomen arvioinneissa nousevan korkealle myös hänen aiemman toimintansa vuoksi, vaikka presidenttinä oli hyvinkin perusuoritus.
Itse nostaisin myös Relanderin esiin, hän uskalsi ensimmäisenä nostaa SDP:n hallituspuolueeksi kansalaissodan jälkeen, tuolloihan presidentillä oli valtaa hallituksen nimityksessä hyvinkin merkittävästi.
Tarkoittanet, ettei Juhani Suomi katso politiikkaa avoimin silmin, koska hän nostaa Halosen rankingissaan aika korkealle. Mahdollisesti jopa mitalikolmikkoon tai hyvin lähelle sitä.
Rytistä ei tainnut noissa arvioinneissa olla erikseen mitään. Täytyy lukea, miten Suomi on hänet noteerannut. Omissa arvioinneissani Ryti on noussut aina parhaimmistoon, koska hän oli sota-ajan presidenttinä erittäin vaikeana ja selvityi tehtävästään hyvin. Hänen suurtekonsahan oli saksalaisten huijaaminen Suomen erottamiseksi sodasta. Siinä pelissä Ryti pani oman henkensäkin alttiiksi, sillä saksalaiset eivät pitäneet pettureista. Kostoksi he polttivat sitten Lapin.
Kalliosta olen samaa mieltä siinä, että hänen presidenttiyttään edeltävä toiminta on ehkä vaikuttanut Suomen arvioon. Itsekin arvostaan Kalliossa sitä puolta.
Tannerin vähemmistöhallitus oli vallassa vain noin vuoden. Relander antoi tähän mahdollisuuden sen jälkeen, kun Kallion hallitus oli kaatunut välikysymykseen. Relander sopi, että hallitusohjelmasta tehdään hyvin maltillinen, minkä vuoksi RKP ja Edistyspuolue tukivat hallitusta. Tannerin hallitus kaatui sitten puolustusmäärärahoja ja suojeluskuntien vähäistä rahoitusta koskevaan välikysymykseen. Tannerin hallitus pani kuitenkin alulle puolustusvoimien panssarialus- ja sukellusvenehankinnat (mm. Väinämöinen ja Ilmarinen).
Sellainen johtaja on Riikka Purra. Hän kykenee nostamaan koko maan uudelleen kuntoon. Vasemmistolle hän on samankaltainen ärsyke kuin Tanner oli Neuvostoliitolle ja silloiselle äärivasemmistolle meillä. Se reaktio ei perustu järkeen, vaan siihen tunteeseen, kun joku on vaan fiksumpi.
Juhani Suomen vaikutteista en tiedä, ilmeisesti hän arvioi Halosen totaalisen kielteisen suhteen USA:han ja sen tuoman paitsien, hänen todella lämpimät välit niin Putiniin kuin Medvedeviin, Suomen puolustuskyvyn merkittävän heikentämisen ja toimimisen vain osan kansaa presidenttinä sellaisiksi hyveiksi, joiden pohjalta arvioi hänen olleen erinomainen. Onhan J. Suomen kaltaisia muitakin, nimenomaan vasemmiston piirissä. Vasemmistolaista historiankirjoituksen perinnettähän Suomi edustaa.
Itse en Rytiä nosta ykköseksi laillasi. Tuo yksi kirje on nostettu sankariteoksi, mutta monen tutkimuksen mukaan ei se edes ollut hänen ideansa eikä sitä alunpitäen ollut tarkoitettu sellaiseksi huijaukseksi, kuin miksi se sittemmin osottautui. Ennemmikin sillä huijattiin kotimaisia piirejä. Rytin arvioinnissa on paljon jälkiviisautta ja sotasyyllisyystuomion tuomaa marttyyriyttä. Hyvin hän silti pestin hoiti, ei siinä mitään.
1. Ryti
2. Koivisto
3. Ahtisaari
Viimeinen. Urho "Timo" Kekkonen.
Koivisto puhdisti Suomen Kekkosdiktatuuristsa ja pisti Maalaisliiton oppositioon.
Purra nyt ei ole minkäänlainen johtaja, tai no harhaanjohtaja.
Kun ministeri hyökkää kaikista heikompien kimppuun ja riistä heiltä ihmisarvon, silloin ministeri on väärässä paikkaa, tuhovimmassaan.
Lisäksi änkee palkansaajien tontille, ilman laillista valtuuksia.
Hilutkinttuun tuollaiselle!
Jumankauta, Keskustan palstalla aloitus Suomen Keskustasta
Jo on aikoihin eletty.
Iltasanomien tämänpäiväisessä uutisessa presidentti Niinistön maakuntamatkasta Saloon kirjoitetaan, että "Niinistö on mahdollisesti Suomen kaikkien aikojen pidetyin presidentti".
Kansalaistenkin mielestä pidetyin ja paras ovat hieman eri asioita. Ainakaan omasta mielestäni Niinistö ei ole tehnyt mitään sellaista, että häntä voisi pitää Suomen parhaana presidenttinä kautta aikojen, mutta esiintymistensä ja luonteensa puolesta hän on ollut miellyttävin Kekkosesta lähtien.
Sitä vanhemmista presidenteistä en osaa sanoa, mutta jotenkin on jäänyt kuva, että Relander ja Kallio olivat samaan tapaan aikalaistensa mieleen henkilöinä, vaikka heitä ei suurista teoista muistetakaan.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
🍒 Vittu tämä kuuma narttu -> https://siz.la/hotcat21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞