jota elämäksi kutsuttiin. Miten se menikään niin? Oletko ollut onnellinen? Oletko saavuttanut kaiken sen mitä elämältäsi toivoisit ja mitä aiot vielä tehdä sen saavuttaaksesi?
🍬🍬🍬
🍬🍬🍬
Olipa kerran ajanjakso...
Anonyymi-ap
30531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
En koskaan toivonut syntyväni tähän maailmaan, en ole saavuttanut mitään, koska en ole halunnutkaan saavuttaa mitään. Eikä siitä voi kukaan minua kritisoida. En silti ole ns. häviäjä, koska minkäänlaista ambitiota minulla ei ole. Olen vain erakko joka elää tämän tuomion päivästä päivään, sitten nousen pois.
En oikein osaa vastata sinulle mitään järkevää muuta kuin että voimia.
Ei se mitään, et kyllä vastannut mitään järkevää nytkään.
Niin, tiedän... En osaa muuta kuin neuvoa ihmisiä ja kaikki eivät neuvoja kaipaa.
Joo.
Kyllä.
Lyhyt ja ytimekäs vastaus.
Synnyin jatkamaan edellistä osaa
Todella vittumaisiin oloihin .
Joihin en ollu edes tyttönä tervetullu .
Tämän elämän äitini olis halunnu 3 poikaa ja minä pilasin narsistisennihmisen suunnitelmat.
Sitä onkin siten kostettu ...
Käsikirjoitus ihan huutaa sitä miten mun murhattu sieluni on anellu
mitävain vaihtoehtoa päästä tänne takaisin kostamaan kaiken ...
Siinähän ei siis ollu mitää vikaa että olin ilotyttö joka poltettiin roviolla joskus 400 vuotta sitten yhdvaltojen länsiosissa .
Synnyin jahtaamaan sitä joka mut poltti .
Me ollaan palattu molemmat takasin
Voin sanoa ettei tää jatkossa oo ollu yhtään helpompi kun edellinen elämä.
Henki ei voi vielä lähteny joka on ihme
Naiselta pilke silmäkulmissa.
Sama fiilis pääosin. Ihan kuin en kuuluisi lainkaan joukkoon.
Mikä tämän elämän idea on? Miksi tänne tullaan pyörimään?
Kerrotaanko se sitten kuolintilanteessa viimeistään?
Ihmettelen. Kestän. Aina en kestä. Kärsin ajoittain.
Niinpä. Aina ei vain kestä eikä tarvitsekaan kestää. Asenteella voi vaikuttaa lähinnä joihinkin asioihin, mutta valitettavasti ei toisiin ihmisiin ja siihen miten kohdellaan. Ei kukaan jaksa loputtomiin vetää tsemppi päällä, jos niskaan tulee lannoitekuormaa suoraan maatilalta. Jaksamista sinulle kuitenkin.
Ehkä jokainen on oman kiisselinsä keittäjä. Toisilla on ehkä laadukkaammat perunajauhot ja parempi vispilä.
Se selittääkin miks elämä menin niiku meni.
En oppinut ikinä tekeen kiisseliä kunnolla
Voi ei ollut tarkoitus mitenkään toisten kiisseleitä arvostella. 🙏
En minäkään osaa kummosempaa keittää, mutta yritän paikata taitoja käyttämällä tuoreita raaka-aineita.
Aina mietitään, että pitäisi saavuttaa jotain mitä muut ihmiset sitten voisivat ihailla tai arvostaa. Miksi? Kun kukaan ei ole kertonut miksi muuten täällä ollaan muuten kun suvun jatkamismielessä. On helpompaa myös kanavoida energiaansa esim ulkoisen menestyksen eteen kuin esim. omaan henkiseen kasvuun, josta ei makseta materiaa.
Eihän tuossa aloituksessa toki määritelty, että saavuttamisen pitäisi olla jotain materialistisuuteen tai statukseen liittyvää saavuttamista.
Nykyään on niin paljon tietoa saatavilla, että luulisi jokaisen ymmärtävän materialistisen onnen olevan vain väliaikaista. Sisäisen rauhan ja tasapainon saavuttaminen on kaikista mielestäni kaikista tärkeintä.
Tulipa hassu viimeinen lause ja sanatoistoa, mutta ymmärsi varmasti pointin.
Jos kaksi ihmistä on kiintynyt voimakkaasti toisiinsa jo pitkällä ajalla, eivätkä vieläkään ole löytäneet toistensa syliin, siinä on vaikeaa löytää rauhaa ja tasapainoa itsessään. Tietenkin voi hokea vuosikausia, unohdan hänet, mutta näin ei välttämättä tapahdu koskaan. Tee jotain asian eteen! Herra jumala kun lausuttuna kuulostaa noin yksinkertaiselta.
En ole sellainen, joka olisi ollut vuosikausia jonkun mielessä tai jolla olisi ollut vuosikausia joku mielessä. Nyt meni siis ohi.
Noin yleisesti vastaan tuohon kutenkin, että jos kaksi ihmistä eivät mitenkään pääse toisistaan yli, niin silloin heidän pitää raivata esteet ja palata yhteen. Piste.
Tai jätä tekemättä .
Sekin on valinta
Kyllä, mutta vain jos KUMMATKIN sitä haluaa, vieläkin.
Ensin varmasti oli tarkoitus mutta lyötiin traumaa trauman päälle eikä vieläkään ole lopetettu. Mikään ei ole enää mahdollista jos ei lääkäri ihan oikeasti paranna. Kyllä täällä muidenkin täytyy työnsä hoitaa. Tavallinen kansalainen saa kenkää jos ei hoida työtänsä. Tietyllä porukalla on joku diplomaattinen koskemattomuus.
En tiedä mistä puhut.
Traumahan hoidetaan järjestämällä itselle paremmat helpommat ja kivemmat olot .
Semommoiset missä kokemuksen ja tapahtuneen kanssa on ok elää eikä se tule 24/7 mieleen .
Vaikka sen muistaakin välillä.
Se silti osa sun tarinaa...
Mutta se tapahtunut asia ei ole koko elämäsi ...
Lääkäri voi autaa sua vain joltain pienin osin
mutta se loppu urakka ,muutosten tekeminen todelisuudeksi , uusien rutiinien ja tapojen luomiinen ja rajojen asettamisen vastuu on sinulla .
Tsemppiä muutokseen .
Sekin estetään. Ainoastaan yksin hyvä olla.
Tuo on totta, jokaisen pitää lopulta selvitä itsekseen.
Kellarinavalnyi. Revi siitä.
Niin kerrotko mistä? En tajua kommenttiasi.
En ole saanut oikeastaan mitään. En lapsena turvaa ja rakkautta, en tasapainoista toiveikasta nuoruutta. En löytänyt kunnollista parisuhdetta, enkä päässyt edes sisälle työelämään. Nyt olen sairas, enkä tästä parana, mutta en edes nopeasti kuole täältä kitumasta.
Ei ole maallista omaisuutta, köyhyydessä saa kitkuttaa, ei rakkautta, eikä edes terveyttä. Tasan ei mene nallekarkit.
Hurjalta kuulostaa. Tuo on ihan totta, et elämä on monesti epäreilua. Voimia!
Kaikkihan on vasta edessäpäin!
No mutta sullahan on hieno asenne!