Meillä oli työpaikalla työkavereitten kanssa juttua jossa pohdittiin mikä olisi kauhein asia mitä voisi tapahtua ihmiselle. Pitkään pohdimmekin tätä ja loppujenlopuksi kaikki olimme yhtämieltä että uskoon tulo olisi kaikkein kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua ja tätä en ainakaan minä suosittele kenellekään.
Kauheinta
Helena N.
1133463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 113
Vanhimmat
Moni pettää itseään, ettei muka ole jumalia tai epäjumalia, ettei muka ole uskomuksia ja uskoa johonkin...
Uskonnoksi voi tietysti luokitella vain osan uskomuksista , poliittisista puolueista tai uskontokunnista....mutta jokainen tulkoon autuaaksi...vaikkapa uskomalla tai kieltämällä uskomasta?
Tosiasia on kuitenkin se, ettei arjesta vieraantunut "hihhulointi" ole tervettä kenellekään, jos sitä tarkoitatte...lienette oikeassa "työporukassanne". Fanatismi-farisealaisuus on sairaus, joka sokeuttaa, kuurouttaa ja vieraannuttaa arjesta...ja jota moni uskovainen valitettavasti edustaa?
Se, mistä Santtu puhui, onkin jotain aivan muuta ja ihmeellistä, sitä lajia ymmärtää arvostaa vain sellainen joka on päässyt siitä osalliseksi ja siihen ei lähimmäinen loukkaannu, ei paatuneinkaan...ja jos siihen joku "työryhmässä" kilahtaa...saa se muutkin janoamaan sitä kokemusta? :)
Tulla uskoon,just joo.Ihminen tulee uskoon,turvautuu johonkin kun menee huonosti.Jumala ja raamattu ovat ihan höpön pöpöä,kirjailijat ovat silloin kirjoittaneet nämä jutut.Muistakaa että fanaattisuudessa piilee sodan siemen.Uskokoon kukin mihin haluaa mutta kun menee kirkkoon kuuntelemaan papin saarnaa niin huh huh.Tärkeintä on että on sinut itsensä kanssa ja välittää lähimmäisistä.
Jeesus kutsui ihmisiä: "Tule ja seuraa minua". Jotkut lähtivät, omana itsenään, ja oppivat paljon Jumalasta, ihmisestä, elämästä. Siinä ei ollut pelättävää. Saattoi olla kyse hyvinkin arkisesta alusta. Mutta he kasvoivat, löysivät tarkoituksen ja tehtävän itselleen niin, että näitä seuraajia on yhä vieläkin. Tällä hetkellä Jeesuksen seuraajien joukko kasvaa voimakkaimmin kuulemma Kiinassa.
Erään kertomuksen seuraajaksi ryhtymisestä voi lukea viime sunnuntain evankeliumista Luukas 19: 1-10. Oliko Sakkeuksen kohtalo pelottava?
puikkelehdit. Tein sinulle toisella palstalla pari kysymystä, muttet ole vaivautunut vastaamaan.
Mutta minä vastaan sinulle. En muista, millainen oli Sakkeuksen kohtalo, mutta raamatussa ei ole muuta pelottavaa kuin siihen uskomisen älyä ja moraalia rappeuttava vaikutus.
Vastaan kyllä aina silloin, kun kirjoitus inspiroi minua vastaamaan :). Niin kai tämä palsta toimii?
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2002/2002-06-04/leipaajaviinia/01juttu
oman inspiraation noudattaminen vastaamisessa viittaa itsekeskeisyyteen, kuten kristillisen ylenpalttinen kiinnostus omaan taivaspaikkaankin.
Löytääkö ateisti inspiraationsa lähteen vain omasta itsestään?
ateisti saattaa vastata keskustelussa vaikkei niin inspiroisikaan.
Lähde: eloonjäämisen ehdoilla kehittynyt moraalikoodi, johon sosiaalisilla olennoilla yleensä sisältyy myös toisia huomioivaa käyttäytymistä.
Jeesus, pyramidit, porkkanat ja Pyyno.
Pyyno, nykypäivän Sakkeus
http://pyyno.temppeli.org/hemk/index.html
Toivoisin joihinkin viesteihin (aika moniin) täällä sisältyvän enemmän tuota toisia huomioivaa käyttäytymistä. Itse jätän herkimmin vastaamatta silloin, kun tunnen, että arvojani on loukattu.
" Itse jätän herkimmin vastaamatta silloin, kun tunnen, että arvojani on loukattu."
kaikista maailman tuhansista jumalista olet valinnut yhden(?) kolmiyhtenäisyyden ja nyt odotat kaikkien kumartavan.
Oletko miettinyt oman(arvon?)tuntosi kohottamista kestävämmältä pohjalta?
esim. kysymys eläinten ja kasvien kuolemasta loukkasi arvojasi? Yleensä täällä vastataan kun kysytään, eikä olla nirppanokkia.
Kysyjä liitti kysymykseensä lauseen:
"Vai tarkoittaako kuolema uskonnollisessa sanahelinässä jotakin aivan muuta kuin normaalissa kielenkäytössä?"
En välitä jatkaa "uskonnollista sanahelinää" hänen kanssaan. Sitä on täällä ilmeisesti jo liikaa. Puhun niiden kanssa, jotka edes jotenkin osoittavat olevansa kiinnostuneita siitä mitä sanon (normaali asiallinen kielenkäyttö).
On muuten kiusallista, että joutuu näin julkisella foorumilla puhumaan tällaisista asioista, joiden luulisi olevan itsestään selviä.
Näissä keskusteluissa on mukana sellaisiakin uskiksia, joiden mukaan sanojen hengellisen kielen merkitykset poikkeavat tavallisista merkityksistä.
Esimerkiksi sana totuus ei uskonnon yhteydessä kuulema tarkoita ollenkaan samaa kuin vaikkapa korrespondenssiteorian mukainen totuuden käsite.
Siksi pidin aiheellisena varmistaa kuolema-sanan merkitys. Kiitä onneasi käyttämästäni sanahelinä-sanasta, niin voit käyttää sitä verukkeena olla paneutumatta kuolemaa koskevan kysymykseeni.
Enkä minä ole erityisen kiinnostunut keskustelemaan asiallisesti uskovien kanssa, joiden henkinen laiskuus estää heitä etsimästä järkeviä selityksiä edes ihmisen kuolevaisuudelle.
laiskuus, kuten epäilet.
Minä uskon (;P) että uskovaiset eivät halua keskustella asiallisesti ja järkevästi edes ihmisen kuolevaisuudesta koska se nostaa esiin epämielyttävä taka-ajatuksia.
Epäilyä, pelkoa, epävarmuutta, jopa äärimmäisi kysymyksiä kuten onko Jumalla olemassa.
On paljon helpompi napata katekismuksellinen löpertelyä ja lässytystä, sanahelinää sen varsinaisessa merkityksessä, laittaa aivot narikkaan ja uskoa.
Et muuten usko, mutta aamulla kun lähdin Corollalla ajoon, niin tuulilasi oli ihan siitepölyn sumentama!
Mutta: ruumis vaihtuu, sielu pysyy, henki on ikuinen. Ei ole mitään epämiellyttävää tässä.
>>Jeesus kutsui ihmisiä: "Tule ja seuraa minua". Jotkut lähtivät, omana itsenään, ja oppivat paljon Jumalasta, ihmisestä, elämästä. Siinä ei ollut pelättävää.
huomasin "avautumisesi" ateismipalstalla.
Sen johon ei saanut vastata.
mihin uskoon ja jos niin löysttekö eri uskonnoista eroja?
Vai miettikö trolli asiaa noin pitkälle?
voisi sattua vielä enemmän!
jossa kaikki ovat ateisteja, kaikki tietävät sen toisistaan, kaikki pohtivat kahvitunnilla, mikä olisi kauhein asia maailmassa ja kaikki ovat samaa mieltä siitä, että se olisi uskoontulo. Luulisi, että edes jonkun mielestä sodat, vaikeat sairaudet, terroriteot ja niiden kohteeksi joutuminen yms. olisivat mainitsemisen arvoisia kauheimmasta asiasta puhuttaessa. Mutta ei. En tiedä, millaista on uskoontulo enkä ymmärrä, mikä siinä pelottaa, mutta pelkonsa kullakin. Toivottavsti teille tapahtuu mitä hyvänsä muuta, mutta ei sitä, mitä pelkäätte.
kumma työpaikka.
Ymmärrän kyllä, että uskovaisten työpaikalla pelätään eniten uskon menettämistä, kun siitä seuraisi kauhea tulijärveen joutuminen fyysisine kipuineen, ja jo tässä elämässä varjeluksen ja rukousvastausten loppuminen.
Mutta uskoontuloa en näkisi kovin pelottavana, nolona vain.
Mitä noloa on uskoontulossa?
Ovatko uskoontulleet naurettavia?
Naureskellaanko uskoontulleille yksin omassa hiljaisuudessa, vai siellä, missä "kaksi tai kolme kokoontuu"?
Minkälaista inhimillistä kehitystä osoittaa se, että ihminen lakkaa pitämästä nolona sellaista, mitä aikaisemmin on pitänyt nolona, ja päättää elää omalla tavallaan?
keskiajassa, kun puhut tulijärvestä, mutta kai se on niin hauska ajatus, että ei siitä voi luopua millään. Uskoon tulon tai uskon menettämisen ei luulisi nykyaikana olevan kenenkään mielestä noloja asioita. Mitä noloa niissä olisi? Semmoistahan elämä on, että jotkut menettävät tai jotkut saavat uskon.
oli tökerö provo, niin tosiasia on, että työyhteisöissä uskovaisille nauretaan, ainakin seläntakana.
kaikki uskikset eivät millään malta luopua raamatullisesta tulijärvestä.
on perin henkilökohtainen asia. Pidän järjen käyttämistä parempana kuin käyttämättömyyttä, ja siksi uskoontulo olisi noloa taantumaa joulupukkiaikoihin.
En tiedä miten muut naureskelevat uskoontulleille, itse naureskelen joillekin nettiviesteille mutten kaikille.
Jotta muutos ansaitsisi kehityksen nimen, pitää olla kriteerit. Todellisuudentajun lisääntyminen vai väheneminen? Onnellisuuden kasvu? Joku voi katsoa että pössyjen hankkiminen tyhjäksi koettuun elämään on kehitystä.
Mikähän mahtaa olla syynä, että uskovaisille nauretaan?
Nauretaanko myös uskoville?
"vähän" toope?
Itse en pidä itseäni "vähän" toopena, mutta yleinen mielipide voi tietenkin olla toinen.
Taidemaalari Vincent van Gogh oli henkisesti järkkyvä, kykenemätön hoitamaan omia asioitaan (ei esim. saanut kaupaksi taulujaan), eikä tainnut saavuttaa hääppöistä henk. koht. onneakaan, vaikka luulisi sellaisen pöljemmällekin onnistuvan.
Varmaa kuitenkin on, että hänen nimenomainen erityislaatuinen aivotoimintonsa yhdistyneenä taiteelliseen luomisintoon ja sinnikkyyteen sai aikaan sellaisia visuaalisia hengentuotteita, että niille jokin "järjen käyttö" olisi ollut vain kiroukseksi.
Ihminen uskonnollisine elämyksineen saattaa olla naurettava - mutta se saattaa olla juuri hänelle ominaista luovuutta.
---
Minusta on kehitystä, jos ihminen lakkaa välittämästä siitä, että hänelle nauretaan.
Yleinen mielipide on bluffi. Sellaista ei oikeasti ole.
omasta mielestäsi enemmän kuin vähän toope? Siis paljon toope?
mutta saan kai itse pitää mahdollista tulevaa uskoontuloani nolona ja naurettavana. Sitä tarkoitin, ja kyllä minua naurattaisi Mirkankin uskoontulo ja uudentyyppiset julistukset.
En ole omasta mielestäni paljon toopekaan. Olenko sinun mielestäsi?
on syytä epäillä, että kuulut itse niihin uskovaisiin joille nauretaan!
Kumpaanko kysymykseen siis vastasit?
olikin skitsofreenikko. Sinänsä mielenkiintoista, että otit puheeksi Vincentin, koska uskovaisissa on tutkitusti enemmän skitsofreenikkoja kuin ihmisissä keskimäärin.
Onhan sanomattakin selvää, että uskovalle ei naureta mikäli hän älyää pitää mölyt mahassaan. Kun uskova tunnustaa uskonsa niin, että yhteisö tietää hänet uskovaksi, muuttuu hän muiden silmissä uskovaiseksi.
Tärkeintähän on olla sovussa itsensä kanssa.
---
Toisaalta: jo maineikas kirkkoisä Tertullianus tokaisi, että "Credo, quia absurdum" (uskon, koska se on järjenvastaista). Oli pokkaa sanoa niin.
No, mitäs outoa tuossa on? Muutama sata vuotta sitten oli päinvastoin: se, joka ääneen tohti asettaa valtauskonnon kyseenalaiseksi ja luopui siitä, saattoi joutua maksamaan hengellään. Nauretuksi tullut pääsi tosi vähällä.
Onneksi nyt on toisin - meillä. Islamilaisessa maailmassa ollaan hieman meitä jäljessä.
No entä sitten? Jokainen elää omassa itsessään. Tuskin kukaan ryhtyy kiusallaan skitsofreenikoksi ja suunnitelmallisesti "uskovaiseksi".
Paheksutko?
Ihmiskunnan rikkaus.
Skitsofrenia on sairaus johon sairas itse ei ole syyllinen. Ja tietenkin uskovaisuus on samalla tavalla sairaus johon ei sairas itse on syytön.
Silti me ihmiset luokittelemme. Shit happens!
Jos viesti on totta, niin kyseinen työpaikka on todennäköisesti Vapaa-ajattelijain liiton toimisto tai joku ammattiliitto, jossa vielä elää vasemmistolainen ateismi.
Jos asiaa olisi mietitty luterilaisen herätysliikkeen työntekijöiden kesken, tulos olisi ollut, että uskosta luopuminen on pahinta. Helluntailaispastorien kahvipöydässä taas olisi todettu, että pahin kohtalo on heikäläisen muuttuminen helluntailaisuuden arvostelijaksi.
työpaikkakiusaamista tapahtuu eniten ev.lut. kirkossa!
pysty vastaamaan tuohon kysymykseen, koska en juurikaan tunne sinua. Muutaman kommentin olen lukenut. Siksi myöskin nimimerkkini.
Se on positiivinen asia, että et ole omasta mielestäsi toope. Ihmisen pitää näet arvostaa oikealla tavalla itseään, jotta hän kykenee arvostamaan myöskin muita ihmisiä. Tämä itsensä arvostaminen ei saa kuitenkaan nousta narsismin tasolle. Silloin ollaan metsässä ja vaikeuksia on tiedossa.
Oikein kullittelit viestisi otsikossa. Hui!
täällä puhuvat lähinnä ne, jotka eivät itse usko. Minusta on turha lähteä sille linjalle, että kun yksi uskova sanoo näin, niin silloin varmasti kaikki muutkin ajattelevat näin. Parempi olisi jättää pois yleisestä keskustelusta kaikkein fundamentalistisimmin ajattelevien käsitykset puolin ja toisin eikä ainakaan yleistää niitä kaikkia koskeviksi. Muuten kunnon keskustelusta ei tule mitään, niin kuin tällä palstalla, ikävä kyllä, jatkuvasti käy. Vielä en ole kuitenkaan menettänyt toivoani siitä, että joskus tälläkin palstalla keskustellaan asiallisesti. Mitä mieltä sinä olet?
on hyvä keskustelu?
inhottavat realiteeti lakaisee maton alle ja esittelee vain kultaista pintaa, vai mitä Verna?
Hyvä keskustelu on rakentavaa ja asiallista ajatustenvaihtoa. Siinä ei myöskään esitetä asiattomia tai loukkaavia kommentteja muista keskustelijoista. ( Tuollaisia ohjeita ainakin ylläpito antaa yleensä keskusteluja varten. Ne riittävät varmaan myös hyvän keskustelun ohjeeksi. Vai riittävätkö? )
mitkä ovat mielestäsi inhottavia "realiteetia" ja mikä kultaista pintaa.
että olen kutsumukseltani viihdekeskustelija. Asiallinen keskustelu atskun ja uskiksen välillä on vaikeata mm. siitä syystä, että uskiksella on pyhiä arvoja, joita atsku loukkaa jos sanoo suoran mielipiteensä. Atsku taas kiusaantuu uskiksen lukuisista torjunta- ja väistelyreaktioista, joita uskis uskonsa suojana joutuu pitämään.
Mutta toivossa on hyvä elää.
>>Oletko vähän" toope?
on siis ihmisen sairaudessa? Tuolla samalla logiikalla sitten myös tyhmyys,sillä silloin voisi samalla logiikalla ajatella taantumuksen tuovan sitä rikkautta, koska tyhmyys tuskin kuitenkaan vie ihmiskuntaa ja sen kehitystä eteenpäin?
On siis vahinko sinun mielestä, ettei skitsofreenikoita ole enemmän koska se olisi meille viellä suurempi rikkaus?
Minä kyllä luulen ettei skisofreenikoiden omaiset ajattele sitä rikkautena kuten sinä, mutta ehkä sinun piireissä siitäkin "rikkaudesta" kiitetään Jumalaa?
PölhöKustaa voit pysytellä erossa siitä, kun ihmiset keskustelevat keskenään.
Ei sinulla ole eväitä osallistua tasokkaaseen keskusteluun.
"mitkä ovat mielestäsi inhottavia "realiteetia" ja mikä kultaista pintaa."
Ensimainittua sarjaa edustaa tulijärvi ja toista jeesustelut.
sinulta mitään.
nimittäin tyhmyytesi alkaa olla jo verratonta.
Kirjoitit:
"Kukaan
ei kysynyt 8.6.2005 klo 21.13
sinulta mitään."
Ymmärtämättä että tein erittäin harvinaisen poikkeuksen, kirjoitin viestin nimimerkillä "sitä", johon Verna teki tarkentavan kyssärin johon vastasin.
IPU hävittäköön sukkasi!
Suoran mielipiteensä voi sanoa myös niin, että ei loukkaa ketään, sillä kysymyshän on sanojen valinnasta, saman asian kun voi sanoa niin monella tavalla. Kuka käyttää mitäkin tyyliä, ylä-, asia-, arki- tai alatyylin sanoja. Joku ottaa muka mausteeksi halventavia ilmauksia. Joku voi pilaillakseen ihmetellä suureen ääneen, miksi noi hihhulit loukkaantuu, kun hän puhuu pelkkää asiaa hihhuleista.
Jos joku väistelee, on sitten kysymyksessä ateisti tai teisti, niin se kai on sen merkki, että toinen ei halua keskustella juuri niistä asioista, joista toinen haluaa. Voihan olla niin, että jollekin jotkin asiat ovat sen verran tärkeitä, että hän ei halua niitä levitellä tällaisella palstalla, vaikka kahden kesken niistä puhuisikin. Hivenen hienotunteisuutta voisi olla paikallaan puolin ja toisin.
Suuri osa tänne kirjoittavista ateisteista on ilmeisesti ollut aikaisemmin teistejä, niin että ei se uskovana oleminen ole monellekaan vierasta. Siksi täytyy ihmetellä monien keskustelujen tasoa ja kirjoitusten pilkallista tyyliä. Miksi ihmisen pitää aina vain olla ihmiselle susi?
ateistipässinpää?
Turhan monet aiheet ovat mielestäni tabuja uskiksille, jopa asiallisin sanoin esitettyinä.
Yhtenä esimerkkinä vaikka taikausko. Uskovainen on hyvin torjuva, jos yrittää keskustella ihan teoreettisellakin tasolla, onko kristinuskossa taikauskolle ominaisia piirteitä.
Ajatus, että omassa uskossa voisi olla jotakin taikauskon tapaista, vaikuttaa siten olevan uskoville ylipääsemättömän vastenmielinen. Vaikkei ateismi sitä tarkoita, etteikö yksittäisellä ateistillakin voisi olla jotakin omaa jumalatonta taikauskoansa.
En tarkoita, että tätä taikauskoaihetta pitäisi jatkaa tästä, mainitsinpahan vain.
Tendenssinä näyttää olevan, että ei-uskovat kertovat millaista (hölmöä) uskominen on ja uskovat koittavat korjata heidän käsityksiään. Uskovat joutuvat ikäänkuin altavastaajiksi. Kunnon keskustelussa jokainen tuo esille omia ajatuksiaan eikä sanoja ja ajatuksia laiteta toisen suuhun.
Keskustelu täällä on vaikeaa, sillä usko ja sen määrittely on uskonyhteisön asia. Täällä siitä tulee kamppailulaji :). Uskovat ovat aina näyttäneet hölmöiltä ei uskovien silmissä. Siinä ei ole mitään uutta. Raamatun ilmoitus Jumalan hulluudesta toteutuu täälläkin. Itse olen mukana, jotta voisin korjata edes räikeimpiä väärinkäsityksiä (ev.lut. kannalta) niiden hyödyksi, jotka kenties vielä ovat aidosti uskomisesta kiinnostuneita.
Olinko hyvin torjuva kun yritin keskustella kristinuskon ja taikauskon erosta? En huomannut että kumpikaan, sinä tai Nassen, olisi kommentoinut takaisin viestiini. Hitaasti syttyvältä ei kannata odottaa koko mielipidettä samassa viestissä. Minun kannalta keskustelu tyssäsi teidän puolelle.
... viimeistä lausetta lukuunottamatta.
mihin mainitsemasi nimenomainen keskustelu tyssäsi, mutta katsotaan, kun tämä aihe taas joskus tulee esiin.
>>Ei sinulla ole eväitä osallistua tasokkaaseen keskusteluun.
ymmärrä ironiaa?
Kysy joltakin, mitä tarkoittaa "ironia".
ironia kuulostaa tompelilta.
>Uskovat joutuvat ikäänkuin altavastaajiksi
"Suuri osa tänne kirjoittavista ateisteista on ilmeisesti ollut aikaisemmin teistejä, niin että ei se uskovana oleminen ole monellekaan vierasta. Siksi täytyy ihmetellä monien keskustelujen tasoa ja kirjoitusten pilkallista tyyliä. Miksi ihmisen pitää aina vain olla ihmiselle susi?"
homovoltin paikka
vittuiletko tahallasi vai luuletko oikeasti että tänne kirjoittavat ateistit ovat olleet teistejä?
Kuka taas on susi ja kelle?
>
Muut taitavat jo olla vähiinpäin häipyneet, kun minä vasta ehdin paikalle. No, sehän lienee sitä hämäläisvaikutusta, josta on tainnut tulla joskus mainituksi. ;-))
Eihän tässä tarkoituksella loukatakaan ole pyrkimys. Vaan kun vaikkapa Raamatun teksteistä keskustellaan ja sanon käsitykseni niistä, että ne ovat vertauskuvallisia tarinoita, se ei voine olla loukkaavaa.
Kuitenkin siinä on vain vivahde-ero, jos sanoisin, että ne ovat satua. Onko niin, että tarina ei loukkaa, mutta satu loukkaa? jos näin on, niin miksiköhän? Onkohan niin, että sadut ovat leimautuneet joutavanpäiväisiksi, koska niitä ei enää tajuta?
Vertauskuviin aasinsiltaa pitkin sujuvasti. Miksikäs Raamatun tekstit eivät olisi vertauskuvia, kun kielemmekin huomattavalta osin on sitä, mieltä (tunteita) ei voine ymmärrettävästi kuvata muuten kuin vertauskuvin. Esimerkiksi tuuli, liikkuvat ilmavirrat, mutta myös mielialan symboli.
Herääkö ajatuksia?
Moi, Gonzales. Sinun kanssasi on aina ollut mielenkiintoista keskustella.
"Vaan kun vaikkapa Raamatun teksteistä keskustellaan ja sanon käsitykseni niistä, että ne ovat vertauskuvallisia tarinoita, se ei voine olla loukkaavaa. Kuitenkin siinä on vain vivahde-ero, jos sanoisin, että ne ovat satua. Onko niin, että tarina ei loukkaa, mutta satu loukkaa? Onkohan niin, että sadut ovat leimatuneet joutavanpäiväisiksi, koska niitä ei enää tajuta?"
Minun korvissani ainakin kuulostaa paremmalta, jos puhutaan Raamatun tarinoista kuin Raamatun saduista. Satuja on etupäässä lapsille, on satuja prinsseistä ja prinsessoista, karhuista ja ketuista, on Grimmin veljesten, Andersenin, Topeliuksen jne. satuja. Luin tällaisen Martti Haavion määritelmän: " Tarina on vakava, mutta sadun on synnyttänyt inhimillinen viehtymys leikkiin."
Toinen asia on vielä sitten se, että jos sanotaan, että jokin on satua, niin se merkitsee samaa kuin sanottaisiin, että se on pötyä tai valhetta. Jos joku sanoo, että Raamattu on satua, niin se on hänen mielestään silloin pötyä. Saahan tuota mieltä tietysti olla, jos ei kerran usko, mutta asiallista keskustelua ei tuolta pohjalta synny.
Raamatussa on paljon vertuskuvallisuutta. Siitäkin varmaan johtuu, että sitä ei ole kovin helppo ymmärtää.
En ole täysin varma, ymmärsinkö oikein, mitä tarkoitit tällä: " Esimerkiksi tuuli, liikkuvat ilmavirrat, mutta myös mielialan symboli." Ajatuksia heräsi, mutta toivoisin sinulta kuitenkin tarkennusta.
On henkilökohtaisia ominaisuuksia ja elämänkulkuja, joille yksilö ei voi mitään. Paheksuako? Vasenkätisyys, punatukkaisuus, skitsofrenia, värisokeus, "uskoontulo", kyvyttömyys saada lapsia... Riittää siis vähemmän tavallisia ominaisuuksia ja elämänkulkuja.
Missään vaiheessa en ilmoittanut, että skitsofreenikkoja pitäisi "olla enemmän" jne. Jonkunlaisena inhimillisenä rikkautena (kun nyt jäit pohtimaan tuota sanaa) kuitenkin pitäisin sitä, että itsekukin välttäisi lisäämästä heidän ja heidän omaistensa taakkaa. Vai mitä?
Niin, ajatukseni oli rientänyt jo seuraavaan asiaan eli kielen vertauskuvallisuuteen. Näyttää siltä, että varsin huomattava osa kielestämme (varmaankin kaikissa kielissä) on vertauskuvaa.
Fyysisen ympäristömme näkyvät asiat ja ilmiöt on voitu nimetä siten, kuin on yhteisesti sovittu. Vaan mitenpä on abstrakti mielen maailma (tunteet).
Tunteita ei ole ollut eikä kai vieläkään ole mahdollista kuvata ymmärrettävästi muuten, kuin vertaamalla niitä fyysisen maailman asioihin ja ilmiöihin. Esimerkkinä edellisessä viestissäni oli tuuli. Jos sanot, että olet pahalla tuulella, jokaisella on käsitys siitä millainen on paha tuuli, eikä sekota sitä meteorologiaan.
Otetaanpa toinenkin esimerkki ja lisätään vaikeusastetta.
Esim. verbi pystyä ja sen johdannainen pystyvä. Tässähän on kysymys kykenemisestä ja kyvykkäästä. Mitä on ihmisen kyky tai kyvykkyys kaikkein alkuperäisimmässä merkityksessä? Eiköhän se ole seksuaalista kykyä, potenssia.
Pystymisen ymmärrän viittaavan pystyasentoon, seisomiseen, hienommin sanottuna erektioon ja sitäkautta potenssiin. Pystymisellä tarkoitetaan kykenemistä myös henkisissä askareissa. Kun sitä on verrattu seksuaaliseen kykenemiseen, kaikki ovat voineet ymmärtää mistä on kysymys.
Kun vertauskuvallisuus näyttää olevan tällätavoin kieleemmekin sisäänrakennettu, silloin, kun puhutaan mielen asioista, niin eiköhän se sama tekniikka pelaa myös kansantarustoissa? Tähän eeposryhmään lukisin myös Raamatun, ainakin VT:n ja evankeliumit.
Jokatapauksessa ihmisellä on "aina" ollut kova tarve kurkistella päänsä sisälle. Eiköhän noita tarustojakin ole siksi väsännyt jokainen vähänkin kynnelle kykenevä kansa.
mutta ei kaikkia ihmisen ominaisuuksia ja elämänkulkuja voi silti "rikkaudeksi" kutsua, mielummin jotkut ovat sen vahingoksi kuten varmaan sinäkin olet huomannut.
Uskoon tulokin on vaikea mieltää ominaisuudeksi, jos sitten tarve selittää ole sitä, mielummin siis haluksi ja tarpeeksi uskoa johonkin mitä ei osaa itselleen selittää.
>>Kun koululaiset kysyivät piispa Pihkalalta, että mistä tietää mikä uskonto kaikista eri uskonnoista on oikeassa, hän vastasi: "Niin, on ikävää, että kaikilla ihmisillä ei ole ollut mahdollisuutta kuulla sanomaa Kristuksesta. Mitä muuta hän olisi voinut vastata?) Ei voi kysellä muilta, kuka heistä uskoo oikein. >Usko sinä oikein. Jos et tiedä, mikä on oikein. Ota selvää.>Joskus tarvitaan vaivannäköäkin. Jos minä sanon sinulle mikä on oikein (ja sitä näillä palstoilla yritän), et välttämättä usko, vaan jatkat kyselyäsi. Mutta etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan - sanotaan Raamatussa.)>(Ne perustuu Raamattuun ja kristillisen kirkon perinteeseen, mutta se taas ei kaikkia vakuuta. Minkäs teet sitten?)>(Ne perustuvat kristilliseen todellisuuden tulkintaan, mutta sitäkään eivät kaikki halua omaksua.>Heidän pitää sitten uskoa ja tulkita todellisuutta toisin, sillä objektiiviset havainnot eivät riitä kaikille elämän kokonaisuuden hahmotelmaksi ja tulkinnaksi)>Jää liikaa aukkoja. Kuka olen, miksi olen täällä, mihin olen menossa, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mikä on oikein, mikä väärin jne.jne. Ei tiede vastaa tämänkaltaisiin kysymyksiin))>Kyllähän nykyisin pystytään slittämään ihmisen tarve uskoa psykologisessa mielessä (se on psykologien tulkinta ihmisestä.)>(tottakai pystytään. Ei sitä kiistetä. Maailmalle on annettu aina uskonnollisia ja ei uskonnollisia selityksiä. Mutta kuten kai jo on tullut ilmi, elämänkatsomuksellisia asioita, kokonaistulkintoja elämästä ei voida tieteellisesti osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Ne ovat aina luonteeltaan tulkintoja, uskomuksia).>Todistettavasti ihminen myös saa näkyjä ja harhoja aivojen toiminnan seurauksena erilaisista syistä (poistaako se Jumalan olemassaolon. Jumalahan on uskon mukaan luonut aivot. Kai hän voi luomaansa instrumenttia käyttää?) >Mikään ei viittaa että maailma ja elämä luotiin (Kuinka niin? Minusta monikin asia. Maailman tarkoituksenmukaisuus ja järkevyys esimerkiksi, kauneus luonnossa, elämän jatkuminen jne.),>luomiskertomus ei ilmoita luomisen tapaa eli fysiikkaa / biologiaa, vaan hengellisen totuuden: "Jumala on kaiken takana ja ihminen on kaikessa hänelle vastuullinen").>(Uskominen tulee uskomisen tarpeesta, siitä, että mikään muu ei näytä antavan riittävän mielekästä merkitystä kaikkeuden hahmottamiselle ja oman elämän tarkoituksille. > Kuten yllä kirjoitin, tuo hengellinen ilmoitus pätee tänään kuten eilenkin ja uskon, että huomenna kaukaiseen tulevaisuuteen. Jumalan, Luoja, on kaiken takana. Häntä meidän tulee kunnioittaa. Mikään tiede ei ole kumonnut tätä sanomaa.)>Maailmankuva saa ihan mielellään olla tämänpäivän tietämyksen mukainen, mutta siinä rinnalla saa mielellään myös olla kristillinen maailmankatsomus. Eikö niin? :)) >
provo.
Kyllä oikeusmurha on kauhein asia minkä uhriksi ihminen voi joutua.
Tiedän, mistä kirjoitan enkä pyytele anteeksi.
että lupasit tehdä itsemurhan, mikäli häviäisit kyseisen oikeuskäsittelyn. Eikö sinussa ollut miestä toteuttamaan lupaustasi?
Pitää myös miettiä mitä usko tuo tulleessaan.
JUMALAUSKO TEKEE IHMISISTÄ RIKOLLISIA NIIN KUIN SINULLE ON LEO KÄYNYT.
MILJOONIA IHMISIÄ ON TAPETTU USKONTOJEN TAKIA.
hänhän on kristitty!
10. He vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa, ja totuuden puhuja on heille kauhistus.
Jokainen todellinen profeetta tai Jumalan palvelija joutuu ympäristön vihan ja vainon kohteeksi ja useimmat ovat kokeneet marttyyrikuoleman.
Moniko tietää, että Paavo Ruotsalaisen Juhani-poika tapettiin isänsä saarnatyön vuoksi?
(Poliisi ei vaivautunut edes tutkimaan tapausta kunnolla)
Sinä et ole kokenut oikeusmurhaa. Sinä olet normaali rikollinen josta sait tuomion, jota et nyt hyväksy. Tämä on aivan normaalia tuomittujen rikollisten keskuudessa.
HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis. Muuten olisin varmaan rikollinen.
Niin, sinähän olet se profeetta ... vai oletko peräti messias?
Rikollinen sä ainaskin olet.
PUAAAAHHHHH ... HEH HEH HEH ... Mä en voi tälle mitään, mutta minua naurattaa todella paljon ... PUAAAAHHHHHHH ...
Kyllä sinussa on kaikki marttyyrin ainekset. Ilman profeetta vaihettakin.
Sinä jotenkin kärsit siitä etteivät ihmiset ymmärrä ja arvosta asemaasi taivaallisessa hierarkiassa.
ettei tässä maassa ole minkäänlaista lain suojaa eikä oikeusturvaa tavallisilla kansalaisilla.
Viimeksi toissapäivänä jouduin olemaan kovastikin sielunhoitajana kaverille, jonka koko elämä on tuhottu; ja joka oli saanut eduskunnan oikeusasiamiehentä "ei aihetta toimenpiteisiin" - vastauksen.
Ja näitä vastaavia tapauksia maassamme on kymmeniä tuhansia - ihmisiä, joidan koko olemus huutaa yhtä ja loputonta tuskaa; mutta joiden hätää ei kukaan näe tai edes välitä. Varsinkaan uskikset, jotka siten valehtelevat rakastavansa lähimmäisiään.
>> Kärsin siitä, ettei tässä maassa ole minkäänlaista lain suojaa eikä oikeusturvaa tavallisilla kansalaisilla. >>
Kyllä nyt sentään jonkinlaista lain suojaa löytyy, 'tavallisille kansalaisille'. Muistan kun töpeksin liikennevaloissa kesälomareissulla, meni päin punaista. Sakot tuli että paukahti, aivan niinkuin pitääkin. 100%'sta ei oikeusturva tietenkään ole, ei resurssit riitä joka paikkaan, kaikkien pikkujuttujen loputtomaan penkomiseen varsinkaan.
>> Ja näitä vastaavia tapauksia maassamme on kymmeniä tuhansia - ihmisiä, joidan koko olemus huutaa yhtä ja loputonta tuskaa >>
Kymmeniä tuhansia..? Loputonta tuskaa..?
Epäilen, mutta vaikka olisisikin niin noin 1%'sta on siis kysymys. Melko hyvä saavatus oikeuslaitokselta, 99% kansasta pärjäilee ilmeisesti aivan kohtuullisesti virkavallan kanssa ? Tuskin huonompi pärjääminenkään aina vallesmannin vika on ?
Eikö olla hiukan väärällä linjalla, jos 'koko olemus huutaa' jotain 'totuutta', olipa se usko, ismi, tai vaatimus 100% oikeudenmulkaisuudesta, oman tulkinnan mukaan tietenkin ?
Elämä on sopeutumista ja kompromissejä, ei vähiä vuosiaan kannata jonnijoutavaan rähinöintiin ja menneiden 'loukkauksien' märehtimiseen tuhlata.
pysyvänsä aina ehdottomassa totuudessa!
Mutta olet kai oikeassa, hänhän on vain kristitty.
"ajokanaksi" ei kenenkään sentään pitäisi alistua. Valitettavasti on vain niin, että liian monet alistuvat ja niinpä "virkapellet" saavat tehdä mitä lystää ja yrittää nujertaa ne, jotka eivät alistu.
Kokemuksia kun on riittämiin.
Onneksi on nyt sellainenkin liitto kuin "Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto". Kuulun tähän ja suosittelen muillekin.
>> "ajokanaksi" ei kenenkään sentään pitäisi alistua. >>
Ei sopeutuminen ja kompromisit mitään alistumista ole, onpahan vain realistinen ja tehokas tapa suhtautua elämään.
Rähinöiminen ja uhitteleva itsetietoisuus ei johda mihinkään positiiviseen, ei vaikka joskus jonkun arvovaltakamppailun pitkällä käräjöinnillä sattuisi voittamaankin.
Helpottaahan se kyllä tavallisten tallaajien elämää kun "virkapelleille" halukkaita uhreja löytyy. Harvemmassa taitaa niin pirullisia virkamiehiä olla että kaikkien kanssa jaksaisivat rähinöidä.
Saattavat jopa urheilullisesti valita 'ajokanansa' pahimmista kaakattajista, 'niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan' ?
mistä tässä on kysymys.
No. En rupea edes enää selittämään. Olen selittnyt jo vuosien ajan tarpeeksi.
on lain suoja.
Tässä tapauksessa lain suoja tuli esiin siten että kaltaisesi häirikkö tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan korvauksia.
Ilman tuota lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta meillä ei olisi suojaa kaltaisiasi vastaan.
Harhaisen jumalauskon takia on tapettu miljoonia ihmisiä ja tätä on syytä jokaisen pelätä.
Et tainnut olla seurakunnassa töissä?
Tutkimusten mukaan Suomalaisista papeistakin vain noin 30% uskoo raamatunmukaiseen jumalaan.
Kauheinta, mitä kenellekään voisin kuvitella, on että hän pasahtaisi nuoruudessaan fundislahkouskoon ja panttaisi kyyniseksi kolmikymppiseksi rilluvuosiaan,
menisi sitten neitseenä naimisiin ja huomaisi olevansa homoseksuelli (oih, mikä soinnahtava ilmaus, jostain täältä poimittu!) isä/äiti ja asuntovelkainen.
Muistan kuinka naapurusto päivitteli laestadiolaisisää (viisi lasta) joka rakastua räpsähti itseään parikymmentä vuotta nuorempaan ja karkasi tämän kanssa Brasiliaan. Oli kuulema tullut postikortti. Tempauksen moraalinen opetus on siinä, että elämänpituinen valhe periytyy, valitettavasti.
Otin saman asian esille myös meidän työpaikalla ja ehdotin tätä uskoon tuloa kauheimmaksi asiaksi ja siihen me lopulta myös päädyttiin. Ilmeisesti ihmiset eivät halua tulla uskoon ja siksi sitä pidetään niin kauheana. Olisikohan uskovaiset itse syypäitä tähän?
tulla uskoon, niin mitä pelkäämistä uskoontulossa silloin on? Vai voiko joku tulla uskoon, vaikka ei haluaisi tulla uskoon? Mistä täällä oikein puhutaan?
uskoontulo on Jumalan lahja.
Tällöinhän jos uskoon kilahtamista ei ihminen tietysti voi vastustaa, mitäpä Jumalalle voisi.
*nauraa
olisi jos kuolinvuoteella tekisi jonkun hyvän keksinnön, eikä ehtisi nähdä miten se toimii käytännössä.
Kakkosena on eläimen raatelu. Ei olisi kivaa.
Kolmas olisi jos joutuisi pettämään jollekin annetun lupauksen.
Taivaaseen joutumista en pidä kauheana koska olisin kuitenkin siellä siitä fiksuimmasta päästä niin, että ilman muuta pärjäisin ihan hyvin harppua soittavien suhteellisen yksinkertaisten uskovien kanssa. Luultavasti olisin Jeesuksen paras kaveri , minulla kun ei ole mitään ennäkkoluuloja. Heti kannatas änkeä johtopaikoille.
Tietysti toivon, että siellä olisi muutakin kuin hengen ravintoa, gourmet ravintola edes ja jumala itse tarjoilijana. Not bad.
Toivotaan ettei näin tapahdu.
Minun pienen elämäni parhain tapahtuma oli se kun tulin uskoon syksyllä 1985. Elämäni oli aika pahasti ajautumassa väärille raiteille ja silloin Herra kutsui minua toisen kerran. Ensimmäisellä kerralla armeija-aikoihin kieltäydyin, mutta toisella kerralla olin valmis ottamaan Jeesuksen elämääni ja sain syntini anteeksi.
Minulla on monia upeita kokemuksia aina lasten syntymästä, Kilmanjaron huipun valloittamiseen, mutta ne ovat pieniä tapahtumia uskoontulon rinnalla.
Uskoontulo ei poista suruja eikä murheita, mutta se antaa lujan luottamuksen siihen, että kerran pääsen juhlapuvussa Karitsan häihin ja siellä saan nähdä Vapahtajani. Hallelujaa!!
Vuonna 1990 sain Jumalan Valtakunnan työkutsun ja siihen tehtävään vastasin myöntävästi.
Herra on myös koetellut minua ja joskus voin niista koetuksista kertoakin.
Etenkin muutama vuosi sitten oli todella tiukka paikka sillä minulla oli ennen uskoontuloa ( ja myöskin uskoontulon jälkeen) vain yksi suuri haave elämässäni - ja tämä haave oli/on TODELLA suuri! Ja yllättäen juuri sitä asiaa tarjottiin minulle kuin lautasella kesällä 2002. Jouduin kieltäytymään, sillä hanke oli ristiriidassa Raamatun Sanan kanssa.
Jumala koettelee....kumpaa rakastat enemmän....
Siunausta teille kaikille!
Tämä foorumi on hyvä esimerkki siitä mitä jumalausko saa ihmisissä aikaiseksi.
Yhdyn Helenan näkemyksiin.
hengellisesti sokea (=Raija) toista hengellisesti sokeaa (= Helena) kannustaa.
Musta kylki kummallakin.
Muistatko miten uskovaiset argumenttien puutteessa käyvät käsiksi nimimerkin persoonaan?
Sitä sanotaan uskisselitykseksi.
koski nimenomaan kahden kirjoittajan viestin sisältöä ja toinen tuki toisen viestin sisältöä. Näin toimien:
Musta kylki kummallakin.
tämä oli.
Uskoon tulosta voi vielä toipua, useampikin ihminen on. Kaikkein pahinta on parantumattomaan krooniseen kipusairauteen sairastuminen. Siinä ei auta sen enempää jumalat kuin psykiatritkaan.
Magnum 357 auttaa.
kauheinta olisi jos pitäisi vain rakastaa jumalaa eikä saisi koskaan rakastaa ihmistä, huh huh.
Jos ei koskaan saisi rakastaa ja tulla rakastetuksi se on kauheinta, onneksi ei ole niin.