Niin haluaisitko tietää omasi etukäteen?
Jos olisi mahdollista tietää kuolinpäivänsä
Anonyymi-ap
37512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
En tiedä.
Ei. Ikinä.
Kyllä lähes kuka vain voi tietää ja päättää kuoli päivänsä jos vain ottaa homman tosissaan eikä aikaile! Eikä suunnittele elävänsä päivää pidemmälle vaan ottaa reilusti sen asenteen että tänään on se päivä ja hoitaa homman aikailematta.
Mistä moinen tuli edes mieleen.
Eletään täällä ja kerran. Nauttien.
Ihminen tarvitsee leipää, liksaa, lempeä ja lämpöä. Ja luovuutta.
Luovuutta siihen, että elämä muovautuu omannäköiseksi. ”Peräseinä” löytyy omasta päästä. Sen heiluttamisesta kannattaa aloittaa raivaustyöt.
Uutta tulee ja syntyy.
Hyvä elämä jatkuu ja huonoon elämään tulee uusia ajatuksia, näkökulmia parempaan.
Nauttien?
Mulla oma jo tiedossa...
Kuolen 61 vuotiaana.
Tietysti haluaisin. Velkalimiitti täyteen ennen kuolinvuotta ja nauttimaan viimeisestä vuodesta.
No miksi ei. 🫣 tietääpähän ainakin sitten onko vanha vai miten silloin.
Siinä mielessä olisi hyvä tietää jotta tekisin yhden työn loppuun. Osaisin ajoittaa niin ettei tarvitse olla kenenkään kanssa pakon kautta tekemisissä työn puolesta koska senjälkeen en saisi olla hetkeäkään rauhassa.
En ikinä. Mua ahdistaa kun läheinen sai 4 vuotta eilinen aikaa. Miten sellaisen muka kukaan voi tietää noin varmasti.
Elinaikaa siis.
Otan osaa.Jotlut syövät tappaa hitaasti kuten kohdunkaulansyöpä.Kondylooma viruksissa on ärhäköitä tyyppejä mitkä aiheuttaa kohdukaulaan ensin pahanlaatuisia muutoksia ja jos niitä ei hoidata pois voi elin aikaa olla enään jäljellä 10-20v.Riippuen siitä missä luokassa muutokset jo on,yleensä luokka 4 eteenpäin ennuste voidaan noin karkeasti laskea.
Ihmeitähän tapahtuu eli elimistö voi parantua itsestäänkin,kuitenkin hyvin harvoin.
Juu. Tässä ei ole kyseessä syöpä.
No kyllähän Mengele tietää koska leiriläinen kuolee.
En haluaisi tietää
No en tiedä ätmi, olisin varmaan niin epätoivoinen , että murtautuisin laitteelle
Minulla ei ole mitääm muuta kuin tämä kökkö tarina ja nyt ahdistaa kun kukaan ei usko yhy
Onneksi voin sentään tallennella laittomasti kaikkea silppua ymmärtämättä suoraa vttuilua
Sillä ketä en häikäisisi tällä salamannopeudella kulkevalla superajattelulla ja sananvapauteen sekaantumisen ajatuksella
Että ihanko kärjämäkelpoista matskua miten om tilanne päällä
Ja tiukat divisioonatkin jaettu, näin tämä homma etenee infrastuktuurissa ( it’s a fantasy) sit ns tulitetaan ketä sattuu
Sepä olis ”toimarilta” uraa koskeva seppuku lyödä leimaa paperiin, et tottakai
Do not burst in to flames if ego got a boo boo big buddies
Maybe try torment butterflies or puppies on so bright future, ay sailor
En.
Kyllä mä oman kuolemani haluaisin tietää. Muiden en. Se millon oma elämä päättyy auttaisi aikatauluttamaan elämää, niin että panostaisi kaikkeen tärkeään ja lopettaisi kaiken stressaavan suorittamisen.
Oman kuolemani suhteen olen ollut hyvin sinut jo murrosiässä. Mietin kuolemaa paljon silloin. Ihmisen fyysistä kuolemaa. Sitä mikä elin sammuu ekana ja minkä toiminta pysähtyy vikana ja mitä keholle alkaa tapahtumaan kuoleman jälkeen ja missä järjestyksessä. Mietin myös aika tarkkaan sen mitä se merkkaa kun mua ei ole enää. Mietin hautajaiseni ja muut asiat... Mietin sattuuko se ja kärsinkö? Kävin silloin läpi kuoleman pelotkin ihan konkreettisesti, sillä yritin murrosiässä itsemurhaa.
Nyt yli 20 vuotta myöhemmin kuolemaani mulla on rauhallinen asenne. Se tulee kun on sen aika, mutta jostain syystä 13-15 vuotiaana ei mua vielä päästetty millään pois.
Silloin sitä oli vaikea hyväksyä. Kiukuttelin vastaan. Kapinoin. Jääräilin. uhmasin. Olin päättänyt silloin että ajan tahtoni läpi vaati se mitä tahansa. Toistin itsemurhayrityksiä useasti ennen kuin hyväksyin kohtaloni ja luovutin. Mua ei vielä päästetty pois. Se tuntui silloin rangaistukselta johon mun piti alistua ja yrittää vain sopeutua.
Nykyisin ajattelen että kuolema on elämänkiertokulkua ja tulee lopulta eteen eikä se itselleni ole paha juttu silläenhän mä enää sitten ole olemassa. Kerran se muhun kirpasee ja sitten pimenee lopullisesti ja tietoisuus sammuu.
Läheisilleni se on kurjempi juttu sitten. Ne käsittelee sitä surua ja jos lähden aikaisemmin kuin mummelina, niin sen surun käsittely vie enemmän aikaa hyväksyä ja jos se tapahtuisi itsemurhan kautta tai olisi tapahtunut 14 vuotiaana itsemurhan kautta niin se ois traumatisoinut mun vanhemmat ja sisarukseni ja sukulaiseni ikuisiksi ajoiksi.. Se olisi ollut asia jonka yli ei olisi koskaan päässyt, kun lapsi tappaa itsensä.
Kuolema on helpompi läheisten käsitellä kun se tapahtuu luonnollisesti vanhuuteen tai sairauteen johon on osannut jo valmistautua.
Omasta halusta kuoleminen on ehkä kaikkein vaikein ymmärtää ja hyväksyä. Tuntee vihaa mutta ei tiedä ketä kohtaan. Vainajaa? Siihen tekoon ajaneita? Itseään? Miksi en huomannut mitään? Sanoinko teinkö jotain? jne
Menneisyys on nyt yli 20 vuotta sitten tapahtunutta, mutta silti kun luen tai kuulen että 13-17 v on tehnyt itsemurhan niin mieleeni palaa muistoja ja mietin kumpa olisi voinut olla niirten nuorten luona ja kertoo sen mitä sydämelläni on. Aikuisena joka kokenut teininä saman tuskan ja käynyt samoja asioita läpi mutta selvinnyt lopulta.
T: Karoliina
Olenko yksinpuhuva äijä ymmärtänyt oikein, että kirjoitat kaiket päivät tätä moskaa mitä lisäilen copu pastena päämäärättömästi? Tosi dogi tietää
Ja veikkaan että Mervin motiivi haukkua muita on seksi!
Joka myös tosi sairas ja narsistinen syy käydä haukkuun muita.
Seksiaddiktit on sairaita
Tietysti. En voi ymmärtää "ei" vastauksia. Voit suunnitella kaiken paremmin jos tietäisit.
Sit sulla on ongelma toveri
AP ikävöi viikatemiestä?
Se olet sinä reipas mies itse aloituksen takana- miten toi nicci niinku omasta mielestäs?
Persu sanoo EVVK skidit
"Se olet sinä reipas mies itse aloituksen takana"
En ole aloituksen takana.
Luuletko, että voisin kommentoida nikkiäni jonkun muun kannalta/mielestä?
Haluaisin tietää, voisin punnita silloin viimeiset kuukaudet, onko ne elämisen arvoisia ja jos olisi, eläisin ne elämisen arvoisina. Olen kohdannut/ nähnyt muutamia kuolemia, joissa kuollut olisi halunnut eutanasian olevan laillista. Armon merkitys?
Kivut, säryt, liikkumisen vaikeus ja muisti sairaus eivät ole niitä halutuimpia kokemuksia loppu kuukausiin. Haluaisin kokea terveenä ollessa kaikkea jo koettua kivaa viimeiset kuukaudet (meren äärellä). Syvä tahto olisi saada kuolla arvokkaasti nukkuen ja nähden hyviä, kivoja unia🙏
Kauheaa kun tulen tietämään rakkaan lemmikkini kuolinpäivän. Itsestä viis.
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
❤️ Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18288366
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞