Muistoja menneiltä ajoilta

Ylämaa kuuluu Lappeenrantaan ja sen raja on Venäjän ja Suomen valtakunnan raja.
Villisiat tulivat alun perin Venäjän puolelta. Ylämaalla metsästysseura alkoi ruokkia villisikoja
ja syksyisin hirven metsästyksen yhteydessä ampuivat myös isoiksi kasvaneita villisikoja.
Erkki itse minulle myöhemmin kertoi.
Erkki kävi hakemassa kaupoista hävikki leipiä ja vei ne villisioille metsään. Leipiä oli paljon paketti auton takakontissa, hän näytti ne minulle.

Siat kulkivat rajan molemmin puolin , mutta talviruokinnan ansiosta niitä viihtyi paljon myös Suomen puolella, jopa porsivat Erkin metsässä.

Kun en enää mökin myytyäni tavannut Erkkiä en tiedä kuinka kauan hän ruokintaa jatkoi.

Paikallisessa lehdessä on ollut edelleen kirjoituksia villisioista Ylämaalla ja muuallakin rajan pinnassa.
Jos koirani suursnautseri Blacki olisi joutunut tekemisiin villisian kanssa se olisi varmasti saanut pahoja vammoja., karjun torahampaat näyttivät hirveiltä.

Blacki oli luonteeltaan suojelukoira, joka vartioi jokaista askeltani kun metsässäkin kuljimme.
Koskaan en marjastaessa ja sienestäessä pelännyt mitään kun Blacki oli kanssani.

Minun perunamaani ei ollut iso, mutta kyllä se oli myllätty täysin.
t.tepa

Erkki oli ihminen, joka tarjoutui aina auttamaan ja neuvoi parhaat sieni ja marjapaikat. Ne kun olivat hänen metsissään.
Hänen vaimonsa oli myös oikein sydämellinen ja avulias.
Vaimo vietti aikaa mökillä vähemmän kun heillä oli vakituinen asunto kaupungissa.

Erkki piti minun mökkiäni tavallaan kuin velvollisuutenaan suojella. Se oli alun perin ollut heidän sukunsa omistamalla maalla
.Kun sitten itse olin myymässä sitä, tarjosin heille ensimmäiseksi, mutta heillä oli itselläänkin jo niin paljon maa omaisuutta etteivät tarttuneet tarjoukseen.

Minulle jäi heistä kuva sydämen sivistystä omaavana pariskuntana.

Karhut ovat sikäli arvoituksellisia kun ne liikkuvat hyvin hiljaa, eikä niitä huomaa lainkaan metsässä, vaikka makaisivat lähellä asumusta. Ulostus läjiä olen minäkin marjareissuilla nähnyt, mutta en koskaan karhua. Siksi en osaa niitä pelätäkään.
t.tepa

Anonyymi kirjoitti:

Erkki oli ihminen, joka tarjoutui aina auttamaan ja neuvoi parhaat sieni ja marjapaikat. Ne kun olivat hänen metsissään.
Hänen vaimonsa oli myös oikein sydämellinen ja avulias.
Vaimo vietti aikaa mökillä vähemmän kun heillä oli vakituinen asunto kaupungissa.

Erkki piti minun mökkiäni tavallaan kuin velvollisuutenaan suojella. Se oli alun perin ollut heidän sukunsa omistamalla maalla
.Kun sitten itse olin myymässä sitä, tarjosin heille ensimmäiseksi, mutta heillä oli itselläänkin jo niin paljon maa omaisuutta etteivät tarttuneet tarjoukseen.

Minulle jäi heistä kuva sydämen sivistystä omaavana pariskuntana.

Karhut ovat sikäli arvoituksellisia kun ne liikkuvat hyvin hiljaa, eikä niitä huomaa lainkaan metsässä, vaikka makaisivat lähellä asumusta. Ulostus läjiä olen minäkin marjareissuilla nähnyt, mutta en koskaan karhua. Siksi en osaa niitä pelätäkään.
t.tepa

Lue lisää

Minulla on aina turvallinen olo metsässä.
Kesäpaikkamme on metsän ympäröimä.
Uskon, että metsän asukkaat perääntyvät,kun ihmisen havaitsevat. Molemminpuolinen kunnioitus vallalla.
Syksyisessä sienimetsässä vaeltelu on rauhoittavaa hermolepoa. Usein neuvotaan että tulisi itse vähän metelöidä, että karhut ja sudet ymmärtäisivät väistää, mutta kyllä varovaisuus unohtuu, kun osuu ihanalle kanttarellipaikalle. 😀
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on aina turvallinen olo metsässä.
Kesäpaikkamme on metsän ympäröimä.
Uskon, että metsän asukkaat perääntyvät,kun ihmisen havaitsevat. Molemminpuolinen kunnioitus vallalla.
Syksyisessä sienimetsässä vaeltelu on rauhoittavaa hermolepoa. Usein neuvotaan että tulisi itse vähän metelöidä, että karhut ja sudet ymmärtäisivät väistää, mutta kyllä varovaisuus unohtuu, kun osuu ihanalle kanttarellipaikalle. 😀
Mkr.

Lue lisää

Minulla on aivan sama tunne metsässä. Olen lapsesta saakka kulkenut metsässä yksin, enkä koskaan pelännyt mitään. En ole pitänyt mitään ylimääräistä meteliä vaan joskus hyräillyt jotain.
Vanhempana , kun otin koiran mukaan marjareissuille, tuli turvallisuuden tunne, kun täällä itärajalla alkoi olla enemmän karhujakin

Muutaman kerran olen lähtenyt mustikkapaikasta, kun koira on ilmaissut vaarasta.

Erään kerran lähdin mustikasta pois kun koira alkoi murista ja tuli levottomaksi.
Menin seuraavana päivänä samaan paikkaan ja siellä olikin karhun ulostekasa ja revittyjä mustikan varpuja , olimme olleet karhun kanssa samoilla apajilla.

Minulle tulee mieleen laulun sanat " Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi sielläin palvella Jumalaa..
t.tepa

Mistähän mahtaa olla kysymys?
Kysyy Mkr.

Siis mitä haluat viestittää?

Niistä karhuista vielä. Mökkinaapuri tuli silmät pyöreinä metsästä ja kertoi olleensa vadelmia poimimassa mökkitien varressa. Pusikko on iso ja marjoja täynnä. Kun taivutteli oksia, osui lähes kasvokkain karhun kanssa, joka oli marjastamassa toisella puolen pusikkoa. Molemmat marjastajat jäykistyivät ensin niille sijoilleen ja perääntyivät sitten varovasti takaviistoon. Vauhdilla kumpikin suuntaansa.
Mutta kyllä ne vadelmat käytiin myöhemmin poimimassa. Miksi niitä olisi puskiin hylätty!
Alueellamme on muulloinkin nähty karhuja. Eräs maanviljelijä sanoi, että lampaiden laitumella tepastelee karhuemo pentuineen, ja lampaat ovat laumana aitaa vasten ja kurkottelevat kaulojaan taloon päin. Mies sanoi ottavansa ne navettaan turvaan, vaikka karhu ei toistaiseksi ollut uhkaavana. Sanoi, että vähän hermolle ottaa, kun on 3 alaikäistäkin perheessä ja he leikkivät tietenkin ulkona.
Mitään vakavaa ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut, ja kaatolupia on myönnetty jonain syksynä. En tiedä, ovatko saalista saaneet.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Niistä karhuista vielä. Mökkinaapuri tuli silmät pyöreinä metsästä ja kertoi olleensa vadelmia poimimassa mökkitien varressa. Pusikko on iso ja marjoja täynnä. Kun taivutteli oksia, osui lähes kasvokkain karhun kanssa, joka oli marjastamassa toisella puolen pusikkoa. Molemmat marjastajat jäykistyivät ensin niille sijoilleen ja perääntyivät sitten varovasti takaviistoon. Vauhdilla kumpikin suuntaansa.
Mutta kyllä ne vadelmat käytiin myöhemmin poimimassa. Miksi niitä olisi puskiin hylätty!
Alueellamme on muulloinkin nähty karhuja. Eräs maanviljelijä sanoi, että lampaiden laitumella tepastelee karhuemo pentuineen, ja lampaat ovat laumana aitaa vasten ja kurkottelevat kaulojaan taloon päin. Mies sanoi ottavansa ne navettaan turvaan, vaikka karhu ei toistaiseksi ollut uhkaavana. Sanoi, että vähän hermolle ottaa, kun on 3 alaikäistäkin perheessä ja he leikkivät tietenkin ulkona.
Mitään vakavaa ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut, ja kaatolupia on myönnetty jonain syksynä. En tiedä, ovatko saalista saaneet.
Mkr.

Lue lisää

Oletteko koskaan nähneet mäyrää luonnossa? Jotenkin salaperäinen eläin.
Meillä tässä lähellä asustelee mäyräperhe.

Naapurin kultainen noutaja oli monena iltana ruvennut haukkumaan ja tuijottelemaan ikkunoista pihalle. Isäntä asensi riistakameran ja siihen tallentuikin mäyrä tonkimassa heidän kompostiaan johon isäntä oli haudannut kalanperkeitä.

Minullakin on monena kesänä ollut joku otus karviaisia syömässä ja jättänyt ulostusläjän pihalle. Arvelin supikoiran käyneen, mutta se onkin varmaan ollut mäyrä.
Mäyrät eivät ole ihmisille vaarallisia, joten minun puolestani saavat kyllä liikkua tontillani.
Kissoillekaan niistä ei varmaan ole vaaraa.
Tässä on iso omakotialue joka rajoittuu Vuoripuiston alueeseen jonka korkeinta paikkaa nimitetään kirkkovuoreksi.
Tämä metsäinen puisto on hyvä marja ja sienipaikka. Jokaisen kolkan olen vuosikymmenten aikana kolunnut marjastaessa.
En ole liikunta vaivaisena nyt enää neljään vuoteen pystynyt sillä alueella kulkemaan sen polkujen kivikkoisuuden takia. Kaipaan kuitenkin sen monimuotoisia alueita.
T tepa

Anonyymi kirjoitti:

Oletteko koskaan nähneet mäyrää luonnossa? Jotenkin salaperäinen eläin.
Meillä tässä lähellä asustelee mäyräperhe.

Naapurin kultainen noutaja oli monena iltana ruvennut haukkumaan ja tuijottelemaan ikkunoista pihalle. Isäntä asensi riistakameran ja siihen tallentuikin mäyrä tonkimassa heidän kompostiaan johon isäntä oli haudannut kalanperkeitä.

Minullakin on monena kesänä ollut joku otus karviaisia syömässä ja jättänyt ulostusläjän pihalle. Arvelin supikoiran käyneen, mutta se onkin varmaan ollut mäyrä.
Mäyrät eivät ole ihmisille vaarallisia, joten minun puolestani saavat kyllä liikkua tontillani.
Kissoillekaan niistä ei varmaan ole vaaraa.
Tässä on iso omakotialue joka rajoittuu Vuoripuiston alueeseen jonka korkeinta paikkaa nimitetään kirkkovuoreksi.
Tämä metsäinen puisto on hyvä marja ja sienipaikka. Jokaisen kolkan olen vuosikymmenten aikana kolunnut marjastaessa.
En ole liikunta vaivaisena nyt enää neljään vuoteen pystynyt sillä alueella kulkemaan sen polkujen kivikkoisuuden takia. Kaipaan kuitenkin sen monimuotoisia alueita.
T tepa

Lue lisää

Menin koirani kanssa tien yli metsäpolulle ja päästin irti. Jo heti perässä kulkien pysähdyin katsomaan, mikä kumman iso kissa tuijottaa minua polun vierellä, silmät suurina, täysin hievahtamatta, tuskin hengitti. Tajusin, että supikoirahan sen täytyi olla. Onneksi tyttöni ei sitä huomannut, olisi karvat pölisseet molemmilla. Kävelimme reippaasti eteenpäin.

.... ensimmäinen sexikerta.

Anonyymi kirjoitti:

.... ensimmäinen sexikerta.

Ei ole unohtunut ...

Aika vaikuttava kokemus. Ehkä niistä ikävimmistä muistoistasi mahtuu top 10.
Muistoja ne ovat ikävätkin muistot.
tepa

Anonyymi kirjoitti:

Aika vaikuttava kokemus. Ehkä niistä ikävimmistä muistoistasi mahtuu top 10.
Muistoja ne ovat ikävätkin muistot.
tepa

Samaan putkeen, sama kaupunki.
Olin muuttanut siinne jouluviikon alussa. Ehdin hankkimaan jouluherkut. Virolainen ruisleipä, jääkaappimargarinia ja iso pullo ansolut vodkaa.
Erinäisetn välivaiheiden jälkeen ajauduin naapurikämpän hepuille kuskiksi viemään heidät autollaan tuttuihin naisiin toiselle puolell kaupunkia.
Olin vasta nousuhumalassa ja parhaassa ajokunnossa.
Kavereiden ohjeiden mukaan luotsasin heppujen 95:n saabin toiselle puolell kaupunkia.
Kello oli noin 20.00 kun lähdin etsimään paluuta takapuolituntumalla minulle täysin vieraassa kaupungissa, vasemmanpuoleisessa liikenteessä jota onnekseni ei ollut yhtään.
Aattoilta.
Kun ajelin kaupungin valojen suuntaan pöllähdin pääkadun alkuun ja kielletyn ajosuunnan merkille. Saabista kaikki vasempaan ja keula tössähtu liikennemerkin tolppaan. Saabin konepelti oli pamahtanut pystyyn. Lonksautin sen alas ja ajoin lähimmän kerrostalon takapihalle. Tarkistin vahingot. Puskuri kurtussa ja konepellissä vekki mutta nesteet pysyivät sisällä kuten öljykin. Parakkia etsimään. Kurvailin ympäri kaupunkia nousevassa humalassa. Ajoin ainakin 5:n sillan yli vaikka kaupungissa oli niitä vain kaksi.
Viimein väsyin ja ajoin sillan alle. Nukahdin. Heräsin 2:n tienoissa kylään ja oksentamaan. Havaitsin olevan muutaman sadan metrin päässä parakistani rautatiesillan allan.
Seuraavana päivänä oli, huonon olon lisäksi pelkosiitä olisiko joku nähnyt törmäilyni.
Hiljaista oli. Ensimmäisenä arkipäivänä auton omistajat tulivat sinuttelemaan minua. Laitattivat keulan kuntoon ja minä tietenkin maksoin laskun.
Kurja olo poliisien pelko ja ylimääräinen kuluerä kruunasivat joulun vieton.
Tämä oli eräs niistä ajelehtivan poikamiehen kokemuksista jotka saattoivat lopulta kaipaamaan vakiintunutta, tulevaisuutta suunnittelevaa elämää.
Nykyinen vaimoni sai rauhoittuneen, pieniin asioihin tyytyvän puolison itselleen.

Anonyymi kirjoitti:

Samaan putkeen, sama kaupunki.
Olin muuttanut siinne jouluviikon alussa. Ehdin hankkimaan jouluherkut. Virolainen ruisleipä, jääkaappimargarinia ja iso pullo ansolut vodkaa.
Erinäisetn välivaiheiden jälkeen ajauduin naapurikämpän hepuille kuskiksi viemään heidät autollaan tuttuihin naisiin toiselle puolell kaupunkia.
Olin vasta nousuhumalassa ja parhaassa ajokunnossa.
Kavereiden ohjeiden mukaan luotsasin heppujen 95:n saabin toiselle puolell kaupunkia.
Kello oli noin 20.00 kun lähdin etsimään paluuta takapuolituntumalla minulle täysin vieraassa kaupungissa, vasemmanpuoleisessa liikenteessä jota onnekseni ei ollut yhtään.
Aattoilta.
Kun ajelin kaupungin valojen suuntaan pöllähdin pääkadun alkuun ja kielletyn ajosuunnan merkille. Saabista kaikki vasempaan ja keula tössähtu liikennemerkin tolppaan. Saabin konepelti oli pamahtanut pystyyn. Lonksautin sen alas ja ajoin lähimmän kerrostalon takapihalle. Tarkistin vahingot. Puskuri kurtussa ja konepellissä vekki mutta nesteet pysyivät sisällä kuten öljykin. Parakkia etsimään. Kurvailin ympäri kaupunkia nousevassa humalassa. Ajoin ainakin 5:n sillan yli vaikka kaupungissa oli niitä vain kaksi.
Viimein väsyin ja ajoin sillan alle. Nukahdin. Heräsin 2:n tienoissa kylään ja oksentamaan. Havaitsin olevan muutaman sadan metrin päässä parakistani rautatiesillan allan.
Seuraavana päivänä oli, huonon olon lisäksi pelkosiitä olisiko joku nähnyt törmäilyni.
Hiljaista oli. Ensimmäisenä arkipäivänä auton omistajat tulivat sinuttelemaan minua. Laitattivat keulan kuntoon ja minä tietenkin maksoin laskun.
Kurja olo poliisien pelko ja ylimääräinen kuluerä kruunasivat joulun vieton.
Tämä oli eräs niistä ajelehtivan poikamiehen kokemuksista jotka saattoivat lopulta kaipaamaan vakiintunutta, tulevaisuutta suunnittelevaa elämää.
Nykyinen vaimoni sai rauhoittuneen, pieniin asioihin tyytyvän puolison itselleen.

Lue lisää

Onneksi otit opiksesi kokemuksistasi eikä sinusta tullut niitä kuuluisia "Slussenin sissejä"
Hyvää elämisen jatkoa sinulle ja vaimollesi.
tepa

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi otit opiksesi kokemuksistasi eikä sinusta tullut niitä kuuluisia "Slussenin sissejä"
Hyvää elämisen jatkoa sinulle ja vaimollesi.
tepa

Kiitoksia toivotuksesta!
Sissiytymisestä ei ollut pelkoa. Hoidin työni moitteitta. Palatessani samaan työpaikkaan ensimmäisen Suomessa opiskkelun kesän jälkeen, muutaman viikon kuluttua minusta tehtiin työnopastaja samalla palkalla kuin urakassakin.
Lisäksi minua yritettiin kotouttaa. Poikamieshotellissa kämppäkaverina gävleläinen sveduheppu.
Seuraavana kesäni minut tällättiin ruotsalaisen perheen rivitalon ylimääräiseen huoneeseen.
Olin läpäisyt kevyesti myös työnantajani insinöörikoulutuksen pääsykokeen. Osallistuin kokeeseen maksuttoman illallisen vuoksi.
Tehtaalla hoidin sekakansallisen työporukan urakkakortit. Työajan ulkopuolella korjasin alueellamme sartunnaisesti syntyneet kokoonpanovirheet.
Yms. Tunsin, että minuun luotettiin. Se lienee lapsuuteni perua. On aina tehtävä parhaansa ja vastattava tekemisestään. Tuo on seurannut minua läpi elämäni.

Pääasia, että sinulla on monta hauskaa tapahtumaa, sehän se tekee hyvän elämän.
Tämä minun villisika juttuni ei tuntunut silloin hauskalta, mutta aika kultaa muistot.
tepa

Anonyymi kirjoitti:

Pääasia, että sinulla on monta hauskaa tapahtumaa, sehän se tekee hyvän elämän.
Tämä minun villisika juttuni ei tuntunut silloin hauskalta, mutta aika kultaa muistot.
tepa

Lue lisää

No, pari mukavaa eläinkokemusta on.

Kuljin koirani kanssa rannalla, kun havaitsin suuret, tuoreet koiraeläimen jäljet hangella. Sieltä oli juuri hukka tepsutellut jäätä pitkin rantapolullemme.

Lähdin juosten viemään kaunista tyttöäni kotiin, en halunnut luovuttaa susiherralle, nappasin kameran ja takaisin rannalle! Jäljet olivat jo peittyneet lumeen.

Kuiskasin askeltensa perään: "Kulje hukka varovasti, pysy piilossa ihmisiltä! Tappavat!" Luin seuraavan päivän HS:sta, että merellä oli nähty suden jäljet jäällä. Olin asiasta hipihiljaa.

Anonyymi kirjoitti:

No, pari mukavaa eläinkokemusta on.

Kuljin koirani kanssa rannalla, kun havaitsin suuret, tuoreet koiraeläimen jäljet hangella. Sieltä oli juuri hukka tepsutellut jäätä pitkin rantapolullemme.

Lähdin juosten viemään kaunista tyttöäni kotiin, en halunnut luovuttaa susiherralle, nappasin kameran ja takaisin rannalle! Jäljet olivat jo peittyneet lumeen.

Kuiskasin askeltensa perään: "Kulje hukka varovasti, pysy piilossa ihmisiltä! Tappavat!" Luin seuraavan päivän HS:sta, että merellä oli nähty suden jäljet jäällä. Olin asiasta hipihiljaa.

Lue lisää

Kerran Hgin metrossa istahdin miehen eteen, jolla oli iso, kaunis koira. Aloin hurtalle leperrellä. Mies sanoi: "Se on puoliksi susi." Oloni oli juhlallinen. Katselimme hukan kanssa toinen toisiamme. Onneksi muut matkustajat eivät kuulleet.

Anonyymi kirjoitti:

Kerran Hgin metrossa istahdin miehen eteen, jolla oli iso, kaunis koira. Aloin hurtalle leperrellä. Mies sanoi: "Se on puoliksi susi." Oloni oli juhlallinen. Katselimme hukan kanssa toinen toisiamme. Onneksi muut matkustajat eivät kuulleet.

Lue lisää

Viime vuonna oli Ylämaalla kampanja koirasusi lauman tappamiseksi. Onneksi joku eläinsuojelija teki valituksen tappamisluvasta, eikä susijahtia saanut toteuttaa.
Jotenkin tämä tappamisvimma kauhistuttaa.
tepa

Anonyymi kirjoitti:

No, pari mukavaa eläinkokemusta on.

Kuljin koirani kanssa rannalla, kun havaitsin suuret, tuoreet koiraeläimen jäljet hangella. Sieltä oli juuri hukka tepsutellut jäätä pitkin rantapolullemme.

Lähdin juosten viemään kaunista tyttöäni kotiin, en halunnut luovuttaa susiherralle, nappasin kameran ja takaisin rannalle! Jäljet olivat jo peittyneet lumeen.

Kuiskasin askeltensa perään: "Kulje hukka varovasti, pysy piilossa ihmisiltä! Tappavat!" Luin seuraavan päivän HS:sta, että merellä oli nähty suden jäljet jäällä. Olin asiasta hipihiljaa.

Lue lisää

Aikoinaan minulla oli tapana ruokkia rannalla sorsia, variksia ja joutsenia. Heittelin leivänpaloja. Juttelin niille, lauloin ja höpöttelin.

Makasin rannalla ottamassa aurinkoa, kun huomasin yksinäisen sorsanaaraan lähelläni, parin metrin päässä. Se seisoi siinä yhdellä jalallaan ja katseli minua mietteliään ystävällisesti, pää kallellaan. Ĵotain ilm. vastavuoroista asiaa hällä minulle oli. Oli siinä paikoillaan ja katseli kauniisti, varmaan puoli tuntia. Juttelin sille jotain ja se kuunteli minua. Otin siitä kuvankin kännyyni.

Tuli tuolloin mieleeni, että liekö tuo oli eläinten taivaan sanansaattaja, toi rakkauden viestiä koiravainajiltani? 🦆

Muistan hänet aina.

Ylämaa on entinen kunta Etelä-Karjalassa. Se liitettiin Lappeenrannan kaupunkiin vuonna 2010
Ylämaalla on suuria kivilouhoksia ja sieltä toimitetaan Presidentti Martti Ahtisaaren muistopatsaan vihreägraniitti.
Kannattaisi ottaa selvää asioista ennen kuin paljastaa tietämättömyytensä.
tepa

Anonyymi kirjoitti:

Ylämaa on entinen kunta Etelä-Karjalassa. Se liitettiin Lappeenrannan kaupunkiin vuonna 2010
Ylämaalla on suuria kivilouhoksia ja sieltä toimitetaan Presidentti Martti Ahtisaaren muistopatsaan vihreägraniitti.
Kannattaisi ottaa selvää asioista ennen kuin paljastaa tietämättömyytensä.
tepa

Lue lisää

Jostain päin Suomea löytyy mm. Jerusalem.

Anonyymi
2024-05-27 18:53:10

"Tiedoksi toopeille, Ylämaa on Skotlannissa Brittein saarilla. Siellä ei Erkkejä ole.
Aloittaja valehtelee silmät päästään."

Siinä - kts.vastausviesti edellä olevaan - itsevarma kirjoittaja suoraaan sanoen hölmö, tuli kunnolla nolatuksi. Hah-hah-haaaaaa.