Jokaisella ihmisellä on perustieto Jumalasta, joka synnyttää niin syvän vakaumuksen elämän tarkoituksesta, että ateistitkin usein ajattelevat, puhuvat ja toimivat ikään kuin elämällä olisi tarkoitus osana kaikkikäsittävää suunnitelmaa. Bethany Heywood löysi väitöskirjassaan todisteita siitä, että ateistit ovat peitetysti taipuvaisia uskomaan, että elämällä on tarkoitus ja suunnitelma. Heywoodin empiirisessä tutkimuksessa kaksi kolmasosaa ateisteista antoi ainakin yhden vastauksen, joka kertoi sisäistyneestä uskosta että “kaikki tapahtuu tiettyä tarkoitusta varten”. Uskovien ja ei-uskovien vastauksissa oli ainoastaan tilastollisesti merkityksetön ero suhteessa kysymykseen, ajattelivatko he elämän merkittävien tapahtumien tapahtuneen jotakin tarkoitusta varten. Miksi naturalisti ei pysty irrottautumaan vakaumuksesta, että elämällä on tarkoitus, vaikka tämä vakaumus on riippuvainen jumaluskosta? Johtuuko se siitä, että tämä vakaumus heijastelee tietoa, jota hän ei voi olla tietämättä? Kognitiivisen uskontotieteen mukaan ihminen luonnostaan uskoo, että maailmalla on järjellinen Luoja. Ihminen ei voi olla tietämättä perustavia totuuksia Jumalasta.
Jumala ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme Jumalaa.
Jumala ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme Jumalaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jokaisella uskovaisella on perustieto valheesta, koskee myös hihhuleja!
Jokainen uskovainen tietää puhuvansa paskaa, mutta heidän epärehellisyytensä estää heitä kertomasta totuutta.
Valhe ei tarvitse uskovaisia, mutta uskovaiset tarvitsevat valhetta.
Ateisti kieltää itsessään olevan uskon, se on meillä jokaiselle sisään rakennettu ominaisuus, se pitää ottaa käyttöön!
Kieltämällä se surkastuu
Moni lapsi tarvitsee unilelun mutta unilelu ei tarvitse lasta.
Narsistinen jumala lakkaa kokonaan olemasta ellei siihen uskota. Ihan niin kuin mörkö sängyn alla.
Voin minäkin väittää jokaisen teistin tietävän ettei mitään jumalia ole olemassa. Heidän tietävän, että kun elämä päättyy niin se päättyy. Ettei kukaan ohjaile heidän elämää tai tulevaisuutta.
Mutta en ole niin narsistinen. Uskon kyllä kun henkilö kertoo uskovansa jumaliin, elämänjälkeiseen tapahtumaan tai luojaan/ohjaajaan. Enkä ole niin paatunut, että voisin edes valehdella tietäväni paremmin mitä toinen uskoo.
Jos sinä et usko toisen uskomattomuutta niin se on yksinomaan sinun ongelmasi. Mutta tiedä, että luulet tietäväsi mitä toinen ajattelee. Kysy itseltäsi, onko se rehellistä?
ei minulla ole mitään perustietoa jumalasta ? luokittelen jumalan aku ankkaan verrattavissa olevaan mielikuvituskaveriin
Siksi vihaan näitä uskovaisia yli kaiken , mietippäs jos joku tulisi kadulla vastaan oletko kuullut aku ankasta ja pääset kuoltuasi ankkalinnaan asumaan 🤣
teisti sakkuu vain itsessään olevan uskon, se on meillä jokaiselle sisään rakennettu ominaisuus, se pitää ottaa käyttöön!
Kieltämällä se surkastuu: maailmankatsomus, jos palvot vain yhtä Jumalaa.
Älä palvo ollenkaan omaa Jumalaasi tai palvo kaikkea!
Yhden Jumalan nimissä, on aloitettu jo liian monta sotaa
Uskovaiset ovat niljakkaita valehtelijoita. Jos kaikilla ihmisillä olisi tieto Jumalasta, niin ei tietenkään tarvitsisi mitään "lähetyskäskyä", eli kehotusta aivopesuun.
Tietoisuus itsestä ja ympäröivästä maailmasta herätti kysymyksen olemassaolon syistä ja tarkoituksista tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä mm. Babyloniassa ja Niilin- ja Indus-virran kulttuureissa. Kysymys tarkoituksesta palautuu varmasti kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden leirinuotioille ja vieläkin kauemmaksi. Se on osa ihmisyyden suurta mysteeriä, jota kristinusko ei voi omia.
Sumerien savitauluille kirjoittamat Enuma-Elish ja Atra-hasis ovat karkeasti kaksi vuosituhatta Heprealaisen Raamatun (Tanakh) kirjoja vanhempia. Ne pohtivat alkua ja syitä, mutta eivät yhden Jumalan, vaan jumalten työn tuloksena. Hindulaisuudessa oli koulukuntia, jotka uskoivat, että Maailma oli ennen jumalia ja jumalat luotiin maailmaan. Esihistoria ja historia tuntee tuhansia erilaisia myyttejä maailman synnystä ja tarkoituksesta. Kristinusko - olkoonkin suurin uskonto - on vain kalpea aavistus uskonnollis-filosofisesta ja metafyysisestä ajattelusta.
Niin kauan, kuin on ollut ihmisiä, on ollut asioita, joita ihminen ei pysty ymmärtämään ja selittämään. Tällaisille asioille annettiin yliluonnollinen selitys, koska mitään muutakaan ei ollut tarjolla. Sivistyksen ja kehityksen myötä yhä useampi selittämätön asia osataan selittää ja jumalten yliluonnollinen maailma kapenee. Kysymys kuitenkin säilyy: Miksi minä olen täällä; mikä tämän kaiken tarkoitus on?
Jung väitti, että eläimet ja ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia (samat fyysiset rakenteet, elimet, aistielimet, aineenvaihdunta, solujen rakenne jne.) sekä vastaavat vaistot, tarpeet ja itsesuojeluvaisto. Mikä sitten erottaa ihmisen eläimistä? Jung sanoi, että ihmisen ja eläinten keskeinen ero on se, että ihminen kertoo tarinoita, jotka elävät kauemmin kuin ihmisyksilöt, joskus kauemmin kuin heimot tai kansat. Tarinoihin yhdistetään uskomuksia, historiallisia legendoja ja viisauksia. Siitä kaikissa uskonnoissa on kyse: uskonnot ovat osoitus ihmisen kyvystä kertoa tarinoita, jotka elävät ihmisyksilöä kauemmin, ja toisaalta ihmisen halusta ymmärtää omaa asemaansa ympäröivässä maailmassa.
Ateistiset filosofit, kuten Schopenhauer, Nietzsche, Camus ja Sartre ymmärsivät hyvin ihmisiä yhdistävien tarinoiden ja uskon merkityksen. Yhteiset tarinat ja historian käsitys yhdistävät meitä heimoiksi ja kansoiksi tai uskontokunniksi ja poliittisiksi puolueiksi. Postmodernistit väittivät, että kaikki yhdistävät suuret kertomukset ovat romahtaneet ja jättäneet ihmisen moniäänisen ja monikulttuurisen, jopa kaoottisen maailman armoille. Itsen merkityksettömyyden tajuaminen on monille ahdistava kokemus (eksistentiaalinen kriisi, sielun pimeä yö). Niinpä he etsivät asioita, jotka tuovat järjestystä ja lukitsevat itsen tarkoitukseen. Vaihtoehtona on nihilismi, jonka mukaan elämä on täysin tarkoituksetonta ja arvotonta. Tähän Sartre ehdotti, että ihmisen on itse määriteltävä elämälleen tarkoitus; Camus väitti, että juuri elämän jatkuva kamppailu tekee elämästä arvokkaan; Nietzsche kehotti etsimään tarkoituksia filosofiasta ja taiteesta jne.
Viittaamasi tutkimus ei todista ateistien salaisesta teismistä, vaan siitä, että myös ateistit rakentavat olemassaololleen tarkoituksia. Eikä tutkimus mitenkään vahvista kristinuskon asemaa suhteessa muihin uskontoihin tai elämänfilosofioihin. Sitä paitsi sinä teet melkoisen rohkean harppauksen väittämällä, että elämäntarkoituksen edellytyksenä on Jumala. Ei ole. Mun mielestä maailmankaikkeuden mysteerit ovat vasta raottaneet oveaan, eikä mikään mitä on opittu, viittaa Jumalaan tai jumaliin - päinvastoin. Sen sijaan kvanttimekaniikan ja ajan outouden vuoksi on mahdollista, että kaikki mahdolliset olemassaolon muodot toteutuvat äärettömässä multiversumissa. Einstein tiesi, että neliulotteinen aika-avaruus on niin hämärä, että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa samassa hetkessä, mutta eri aika-avaruuden lokaatioissa.