Kansainvälinen ja ekumeeninen Veljesseurakunta sai alkunsa 1722, kun katolisia, mutta sydämeltään husilaisia, saapui uskontopakolaisina Saksiin, Nikolaus von Zinzendorfin (1700-1760) kartanolle.
Minua on kiinnostanut mitä Zinzendorf, syvästi luterilaisena on tuuminut katolisuudesta. Löysin hänen anonyymin julkaisunsa, kirjan jossa Matkamies keskustelee majatalossa monien kanssa, tässä ote, kertokaa miltä nämä ajatukset teistä kuulostavat:
"MAJATALON ISÄNTÄ: Kumma juttu että uskontoja on niin monia. Kuinkahan monta uskonsuuntaa kuuluu kristinuskoon?
MATKAMIES: Mainitsen muutamia. Kristikunta jakautuu kahteen päähaaraan, kreikkalaiseen ja latinalaiseen. Latinalainen osa taas haarautuu kolmeen pääuskonsuuntaan, katoliseen, luterilaiseen ja reformoituun. Katoliset ja kreikkalaiset ovat niin samannäköisiä, että te, herra majatalon isäntä, tuskin niitä erottaisitte toisistaan. Suurin ero on siinä, että kreikkalaiset eivät tunnusta paavia, vaan heillä on patriarkka. Joidenkin mielestä kyse on vain eri arvonimistä.
MAJATALON ISÄNTÄ: Miksi katolilaiset ovat kirouksessa?
MATKAMIES: On kaksi eri asiaa, olla kirouksessa tai olla vaivattuna. Katolilaisella on monenlaiset piinat ja vaivat. Mutta kaksi seikkaa tekevät hänen uskonsa kiroukseen eli kadotukseen johtavaksi:
1.) Jos hän asettaa jonkun ihmisen Jumalan vertaiseksi, ja pyytää häneltä, kuin Jumalalta, tukea, lohtua, apua ja neuvoja. Sellainen on ristiinnaulitun, meidän ainoan Herramme häpäisemistä.
2.) Jos hän oikeasti uskoo, että tekemällä paljon hyvää saa ikuisen autuuden.
Menetelmä, jolla Jumala johtaa lapsiaan kautta katolisen uskonsuunnan, on se, että vaikka hän antaa lastensa sydämeen rakkauden ja kunnioituksen pyhiä / pyhimyksiä kohtaan, hän kuitenkin suuntaa heidän koko sydämensä yksiomaan kohti Jeesusta. Tällöin jumalanlapset pyytävät pyhiltä /pyhimyksiltä esirukouksia samaan tapaan kuin niitä pyydetään eläviltä ihmisiltä, vaikkakin he uskovat pyhien rukousten olevan parempia ja vaikuttavampia. Ja he tahtovat köyhinä syntisinä tulla pelkästään armosta pelastetuksi, ilman mitään omaa ansioitaan. Eivätkä he tee hyvää saadakseen palkkiota, vaan sanomaton onni siitä, että Jeesus on antanut verellään heille vapauden, saa heidät tekemään hyvää.
MAJATALON ISÄNTÄ: Eikös katolisuudessa olekin jotain harhaoppista?
MATKAMIES: Vaikka olisi paljonkin, on tässä katoliselle kyllin, varjellakseen sielunsa kadotuksesta ja pysyäkseen pelastuksen tiellä."
-kirjasta: Sonderbare Gespräche.
Minua on kiinnostanut mitä Zinzendorf, syvästi luterilaisena on tuuminut katolisuudesta. Löysin hänen anonyymin julkaisunsa, kirjan jossa Matkamies keskustelee majatalossa monien kanssa, tässä ote, kertokaa miltä nämä ajatukset teistä kuulostavat:
"MAJATALON ISÄNTÄ: Kumma juttu että uskontoja on niin monia. Kuinkahan monta uskonsuuntaa kuuluu kristinuskoon?
MATKAMIES: Mainitsen muutamia. Kristikunta jakautuu kahteen päähaaraan, kreikkalaiseen ja latinalaiseen. Latinalainen osa taas haarautuu kolmeen pääuskonsuuntaan, katoliseen, luterilaiseen ja reformoituun. Katoliset ja kreikkalaiset ovat niin samannäköisiä, että te, herra majatalon isäntä, tuskin niitä erottaisitte toisistaan. Suurin ero on siinä, että kreikkalaiset eivät tunnusta paavia, vaan heillä on patriarkka. Joidenkin mielestä kyse on vain eri arvonimistä.
MAJATALON ISÄNTÄ: Miksi katolilaiset ovat kirouksessa?
MATKAMIES: On kaksi eri asiaa, olla kirouksessa tai olla vaivattuna. Katolilaisella on monenlaiset piinat ja vaivat. Mutta kaksi seikkaa tekevät hänen uskonsa kiroukseen eli kadotukseen johtavaksi:
1.) Jos hän asettaa jonkun ihmisen Jumalan vertaiseksi, ja pyytää häneltä, kuin Jumalalta, tukea, lohtua, apua ja neuvoja. Sellainen on ristiinnaulitun, meidän ainoan Herramme häpäisemistä.
2.) Jos hän oikeasti uskoo, että tekemällä paljon hyvää saa ikuisen autuuden.
Menetelmä, jolla Jumala johtaa lapsiaan kautta katolisen uskonsuunnan, on se, että vaikka hän antaa lastensa sydämeen rakkauden ja kunnioituksen pyhiä / pyhimyksiä kohtaan, hän kuitenkin suuntaa heidän koko sydämensä yksiomaan kohti Jeesusta. Tällöin jumalanlapset pyytävät pyhiltä /pyhimyksiltä esirukouksia samaan tapaan kuin niitä pyydetään eläviltä ihmisiltä, vaikkakin he uskovat pyhien rukousten olevan parempia ja vaikuttavampia. Ja he tahtovat köyhinä syntisinä tulla pelkästään armosta pelastetuksi, ilman mitään omaa ansioitaan. Eivätkä he tee hyvää saadakseen palkkiota, vaan sanomaton onni siitä, että Jeesus on antanut verellään heille vapauden, saa heidät tekemään hyvää.
MAJATALON ISÄNTÄ: Eikös katolisuudessa olekin jotain harhaoppista?
MATKAMIES: Vaikka olisi paljonkin, on tässä katoliselle kyllin, varjellakseen sielunsa kadotuksesta ja pysyäkseen pelastuksen tiellä."
-kirjasta: Sonderbare Gespräche.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.