Kuplassa elämisen selitys lastensuojelussa

Kuplassa elämisen selitys lastensuojelussa

Kirjoitin LinkedIniin juttuja ja minä näin siellä useita lastensuojelualan työntekijöitä, opiskelijoita, tohtoriopiskelijoita, järjestöjen edustajia. He kaikki puhuvat lastensuojelusta pelkästään lapsen asiana, josta jää koko ajan pois vanhempi. Heidän oma käsityksensä lastensuojelusta ja toisistaan on se, että he tekevät koko ajan jotain moraalisesti hyvää. He ei kuitenkaan tiedä, että mitä toiset tekevät perheille. He eivät tiedä toistensa luomia perusteita tekemilleen huostaanotoille tai lapsen suojelemiseen esitettyjä peruista.

Lastensuojelualan työntekijät elävät sisäryhmän kielen mukaisessa kuplassa. He ovat totalitaristisia, omaa toimintaansa ja perheiden kokemuksia kohtaan huolettomia ja samalla he vetoavat korkeampaan auktoriteettiin, eivät vastaa sanoistaan ja ovat ehdottoman kielteisiä ihmisryhmää vastaan. He olettavat koko ajan tekojensa perustuvan hätään, mutta he eivät todista sitä.

Sillä tavalla lastensuojeluorganisaatio on kulttimainen ja uskonnollinen järjestö. Väkivaltaisia ja kalliita huostaanottoja ylläpidetään vuosia pelkästään huolen tunteen perusteella. Lastensuojelualan työntekijät viljelevät tunteisiin vetoavia voimasanoja mantroja yhteistyö, tuki, lapsen ja huoli. Yhteistyö on sosiaalityöntekijän narratiivin tottelemista. Tuki on mielisairaaksi leimaamista auktoriteetin kyseenalaistamisen estämiseksi ja holhoamista, jossa vanhemman näkökulmia ei tarvitse ottaa huomioon. Tuki on lastensuojeluorganisaation kulttuurin tottelemista, jossa mitään dialogista vuorovaikutusta tai pedagogista suhdetta ei ole tai ongelmien ratkaisua ei tehdä. Tuki on tottelemattomuudesta rankaisua lapsi viemällä ja haukkumalla mielisairaaksi. Lapsen etu on perheen edun vastaista vanhemman syrjimistä ja lapsen toiveiden kieltämistä. Huolta kannetaan kaikista, mutta huoli-ilmoitusta ei saa tehdä auktoriteetista. Huoli on yksinoikeus. Huoli ei ole konkreettinen tapahtuma vaan emootio, joka ei vastaa todellisuutta ja voi johtua ennakkoluuloista tai muiden paineista. Mantrat pönkittävät lastensuojelutyöntekijöiden kuplassa elämistä ja rituaalia, joka saa aikaan tunteen moraalisen pyhän ja yhteisön lähentymisestä.

Siten lastensuojelualan työntekijöiden, opiskelijoiden ja tutkijoiden oma kuva alastaan on harhainen. Alan opiskelijat jotenkin sosiaalistuvat siihen, etteivät he koskaan ylitä sitä punaista rajaa, jonka takana he kyseenalaistaisivat omaa toimintaa. He oppivat aina luopumaan kriittisestä, objektiivisesta ajattelusta ja todisteiden hakemisesta.

2/3 Hallituksen ja valvovien viranomaisten kuva lastensuojelusta on myös harhainen. He uskovat täysin yhteistyön, tuen, lapsen edun ja huolen verukkeet. He eivät koskaan tarkastele sitä, miten lastensuojelutyöntekijät perustelevat perheen rikkomista. Laki sanoo huostaanoton olevan tilapäinen, tuen antamisen jakso. Johtava sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että kyllä Toivolla on ihan hyvät oltavat siellä sijaispaikassa. Hänellä ei siis ole tarvetta palvella perheen jälleenyhdistämistä tai läheisten tarvetta toisiinsa tai huomioida sitä, että läheisistä erottaminen vahingoittaa lasta. Työntekijät teeskentelevät, ettei sitä vahinkoa tapahdu.

Se johtuu sosiaalityöntekijäkeskeisyydestä. Lastensuojelukulttuuri on autoritaarinen. Lastensuojelulain edellytys huostaanoton tilapäisyydestä, perheen jälleenyhdistämistä ja tuen antamisesta toteutuvat yksisuuntaisen pakottamisen hengessä. Jos minä en halua saada mielisairaan leimaa, minä menen lastensuojelutoimistolle ja otan sosiaalityöntekijän antaman vanhemman tuen suunnitelman, vaikka he keksivät minun ongelmani, joita ei ole olemassa. Toivo ei voi huonosti kotona, minä en ole tehnyt asioita, joita he kirjoittivat huostaanottopäätökseen, minä en voi huonosti. Ollessani sellaisessa autoritaarisessa tuessa lastensuojeluorganisaatio päättää, että milloin se tuki on auttanut, milloin perheemme tilanne on huoleton ja lapsi voi palata kotiin. Lastensuojeluorganisaatio kertoo hallitukselle ja oikeudelle, että tukea annetaan koko ajan, mutta tilanne ei ole parantunut tuesta huolimatta.