Jotenkin menny koko elämä ohi

Laskettelureissuja, reissuja, retkiä ja muita aktiviteetteja voi tehdä ilman kaveriakin, vieläpä paljon helpommin ja mukavammin oman mielen mukaan.

Olen elänyt, matkustanut ja harrastanut sekä hyvän puolison kanssa että ilman kumppania. Kyllä parhaat hetket olen kokenut itsenäisenä.

Mua kiusataan erilaisissa konserteissa ja muualla joten se estää

Tuohan se on se kuuluisa "elämä", mökkireissut, levin reissut, ulkomaanmatkat. Lisäksi pitäisi olla perhe, vaimot, lapset, koirat. Polkupyörät, riippukeinut, grillit.

Entäs jos ei vaan kiinnosta.
Ei huvita.
Menkööt tuo elämä,
menkööt tulevaisuus, menkööt ihmiset menojaan.
Kävelkööt vaan ohitse.

Minä olen minä itse, minulla on itseisarvo.
Omanarvontunto.
En tarvitse kaikkea tuota keinotekoista, teennäistä ***kaa ollakseni arvokas. Ollakseni jotain. Jotain enemmän kuin nuo muut.

Miksi omaa elämää täytyy verrata muiden elämään ?
Lisäksi vielä kokea kateutta siitä, kun jollain toisella on mennyt ehkä paremmin kuin itsellä ?
Elämää ei tarvitse suorittaa, ei tarvitse saada aikaiseksi ja tehdä kaikkea samaa ja samanlaista kuin joku muu tekee.
Omaan vaatimattomaan elämäänkin voi olla lähes täysin tyytyväinen, jos se itselle riittää. Ja jos ei riitä, mutta jostain syystä on pakko elellä hissukseen, niin muuttaa asennettaan sillä tavalla, että tämä minun elämäni nyt menee näin, piste.

Sitä ei tarvitse miettiä, mitä muut mahtavat ajatella, jos itsellä ei ole kaikkea, ei matkustele, ei käy siellä eikä täällä, se ei kuulu muille, miten kukin elämäänsä elää.
Ei kaikkea tarvitse tehdä, omistaa, osata, tms. vain sen takia, että näyttäisi muille " voi mulla menee nyt niin hyvin ".
Ihminen riittää, ja kelpaa, vaikka olisikin vähän köyhempi, heikompi, sairaampi, työtön, pulleampi, kaljumpi, eläkeläinen, tai mitä ikinä voikaan olla.

Ei reissailu niin ihmeellistä ole. Ehkä jotkut ulkomailla asumiset olisi voinut jättää väliin. Kadun niitä. Rahaa menee helvetisti ja voi saada huonoja kokemuksia.