Vientivetoisessa palkkamallissa voidaan ajatella olevan kyse poliittisesta ideologiasta, mutta tosiasiassa vientivetoisuuteen sopeutuminen (ei vain palkat) on varsin täsmällisesti osuva korvaava mekanismi erityisesti markan devalvaatio/revalvaatiolle.
Eli hinnoittelua ja tasapainoa kotimarkkinoiden ja rajat ylittävän kaupan välillä on valtion kyettävä pitämään oikeanlaisena, jotta kysyntä rajojen ulkopuolelta voidaan pitää riittävän korkeana, jotta riittävän monille suomalaisille olisi työpaikkoja ja bisnesmahdollisuuksia.
Se mitä ay-liikkeen on syytä em. neuvotteluihin tuoda mukanaan, on keskusteluavaukset siitä, että mitkä on ne mekanismit, jolla säädetään palkkojen lisäksi myös yritysten vauhdittamista kilpailemaan kovemmin ja tekemään yritystoimensa paremmin.
Ei todellakaan voi olla niin, että päätösvalta kuorman jakamisesta ja tuottojen jakamisesta asetettaisiin vain yrityksille, vaan kyllä kuorman ja tuoton jakamisesta pitää olla täysin vastaava määrä päätösvaltaa sopimusten toisella osapuolella eli työntekijällä.
Älkää siellä ay-liikkeessä jatkuvasti vastustako vientivetoisuutta, vaan tuokaa neuvottelupöytiin oikeasti kovia - mutta myöskin toimivia - ehtoja em. mekanismiin niin, että vientivetoisuus ei johda suoraan siihen että kansalta poistetaan valta.
Vientivetoisuuteen sopeutuminen pitää tapahtua myös yritysten ja hallitusten puolelta, esim. menoja pienemmiksi ja voitonjakoa pienemmiksi, ehkä myös tarvittaessa pikku lipaisu lisää veroja vastineeksi siitä jos yritystoimija ei halua sopeutua vientivetoiseen kustannusten ja voittojen jakamiseen muiden suomalaisten osapuolten kanssa.
Käyttäkää nyt aivojanne siellä ay-liikkeessä, muutos tuo mukanaan uusia piirteitä systeemiin, ja on huolehdittava siitä että sen muutoksen vaatimat uudet piirteet myös otetaan huomioon, jotta päätösvaltaa ei poisteta osapuolilta.
Eli hinnoittelua ja tasapainoa kotimarkkinoiden ja rajat ylittävän kaupan välillä on valtion kyettävä pitämään oikeanlaisena, jotta kysyntä rajojen ulkopuolelta voidaan pitää riittävän korkeana, jotta riittävän monille suomalaisille olisi työpaikkoja ja bisnesmahdollisuuksia.
Se mitä ay-liikkeen on syytä em. neuvotteluihin tuoda mukanaan, on keskusteluavaukset siitä, että mitkä on ne mekanismit, jolla säädetään palkkojen lisäksi myös yritysten vauhdittamista kilpailemaan kovemmin ja tekemään yritystoimensa paremmin.
Ei todellakaan voi olla niin, että päätösvalta kuorman jakamisesta ja tuottojen jakamisesta asetettaisiin vain yrityksille, vaan kyllä kuorman ja tuoton jakamisesta pitää olla täysin vastaava määrä päätösvaltaa sopimusten toisella osapuolella eli työntekijällä.
Älkää siellä ay-liikkeessä jatkuvasti vastustako vientivetoisuutta, vaan tuokaa neuvottelupöytiin oikeasti kovia - mutta myöskin toimivia - ehtoja em. mekanismiin niin, että vientivetoisuus ei johda suoraan siihen että kansalta poistetaan valta.
Vientivetoisuuteen sopeutuminen pitää tapahtua myös yritysten ja hallitusten puolelta, esim. menoja pienemmiksi ja voitonjakoa pienemmiksi, ehkä myös tarvittaessa pikku lipaisu lisää veroja vastineeksi siitä jos yritystoimija ei halua sopeutua vientivetoiseen kustannusten ja voittojen jakamiseen muiden suomalaisten osapuolten kanssa.
Käyttäkää nyt aivojanne siellä ay-liikkeessä, muutos tuo mukanaan uusia piirteitä systeemiin, ja on huolehdittava siitä että sen muutoksen vaatimat uudet piirteet myös otetaan huomioon, jotta päätösvaltaa ei poisteta osapuolilta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"pikku lipaisu lisää veroja vastineeksi siitä jos yritystoimija ei halua sopeutua vientivetoiseen kustannusten ja voittojen jakamiseen muiden suomalaisten osapuolten kanssa."
Lisäksi tietenkin jo lähtökohtaisestikin perusedellytykset, eli se että yritystoimijan on myös huolehdittava oman yritystoimintansa pärjäämisestä. Jos hallitus päättää nostaa kustannustasoa, ei yritystoimija voi sitä laskua sellaisenaan siirtää suoraan kirjanpitonsa läpi työntekijöidensä palkkaleikkauksiksi, vaan sitä laskua on myös yritystoimijoiden maksettava - jos hallitus vimmaisesti haluaa kustannuksia nostaa.
"vientivetoisuuteen sopeutuminen (ei vain palkat) on varsin täsmällisesti osuva korvaava mekanismi erityisesti markan devalvaatio/revalvaatiolle."
Tässä on se ydinsyy, miksi varsinkin ay-liikkeen olisi syytä asiaan perehtyä todella tarkoin yksityiskohtineen.
Aiemmin Suomessa on hallitus devalvaatiopäätöksillään voinut viennin tasapainoa edistää, mutta devalvaatio on ollut myös hyvin tylppä työväline, eli jos jotain hyötyä on jonnekin tullut sitten on tullut sen lisäksi myös sen osumatarkkuuden puutteen takia myös vahinkoja laajalti eri puolille talouteen ja yksityisten ihmisten vahingoksi.
Ay-liikkeen pitäisi nyt käyttää aivojaan tuon vientivetoisen mallin kehittämiseksi niin, että markan devalvointia vastaavat vaikutukset voidaan saada aikaan TARKEMMIN oikeisiin kohteisiin osuen, kuin pelkästään valuuttadevalvaatiolla.
Se voi olla hyvinkin yksityiskohtainen mekanismi, miten tuon vientivetoisuuden pitäisi yhteiskunnassa sopimusasioihin (ei vain palkat vaan muutkin kustannukset) vaikuttaa, sen pitäisi vaikuttaa palkkojen lisäksi moniin muihinkin asioihin, ruoan hintaan, energian hintaan, asumisen hintaan, liikkumisen hintaan, ja vaikka kuinka moneen muuhunkin asiaan, kaikkeen siihen, millä on vaikutus suomalaisen työn kysyntään loppupeleissä.