Kysyn niiltä asiantuntijoilta, jotka ovat perehtyneet kirkon kanoneihin ja myös Raamatun opetukseen: Mikä on kirkon kanta kehitysoppiin eli lajien kehitykseen? En halua nyt avata keskuselua Darwinin teorioista enkä ns. synteettisestä evoluutioteoriasta, vaan selvitetään pelkästään kirkon kantaa asiaan.
Kehitysoppi
luontoihminen
11651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirkon kannan löydät ehkä helpommin seuraavasta opuksesta: "Ortodoksisen uskon tarkka esitys", kirjoittanut Johannes Damaskolainen.
Ainakin II osassa käsitellään esim. luomista ja luotuja olentoja (kuten enkeleitä ja ihmisiä).
En ole asiantuntija ja saatan ymmärtää kysymyksesi väärin, mutta sen voin sanoa, että Jumala on luonut kaiken tyhjästä. Siis tyhjääkään ei ollut ennen kuin Jumala loi sen.
Ja Jumala myös jatkaa luomistyötään, sillä muuten tulisi heti ns. maailmanloppu. Jumala ei vain luonut meitä (ja tällä tarkoitan kaikkea - ihmisiä, maailmaa, maailmankaikkeutta, enkeleitä jne.) ja jättänyt sitten yksin, vaan Jumala edelleen ylläpitää kaikkea.
Jep. Jos meni ohi aiheen, niin anteeksi.
Evoluutioteoria on luonnontieteellinen teoria, jota ei ole todistettu oikeaksi, mutta jota ei nykyään yleensä kiistetäkään. Teologia käsittelee aivan eri kysymyksiä kuin luonnontieteet, joten kirkon ei tarvitse ottaa kantaa evoluutioteoriaan.
Meidän pelastuksemme kannalta on aivan samantekevää MITEN Jumala on luonut maailman. Tärkeintä on, että uskomme, että Hän on sen luonut. Raamatun luomiskertomukset ovat vertauskuvallisia keromuksia, joita ei tule käsittää sananmukaisesti.
Tässä kohtaa on vaara, että käsite "teoria" ymmärretään liian kapeasti, se ei siis suinkaan tarkoita etteikö todistusaineistoa olisi. Vrt. painovoimateoria tai suhteellisuusteoria ("vain" teoria?). Elämän syntyyn tai Jumalan olemassaoloon evoluutioteoria ei ota kantaa.
Vaikka Raamatun luomiskertomuksia ajattelisi kuinka allegorisesti, niin pari (ainakin minua) vaivaavaa seikkaa on: myös ihminen on siis evoluution tulos, missä vaiheessa siis oli paratiisi ja täydellisyys? Vai onko sekin allegoria? Entä missä vaiheessa evoluution ketjua ihminen lankesi?
Tämä on vain sitten omaa pienen ihmisen päättelyä, mutta varmaan se oli nykyihminen homo sapiens, joka sitten lankesi ;-)
Raamatun luomisjärjestys (vesieläimistä kädellisiin) muuten on yhtenevä evoluutioteorian kanssa...
Mutta kuten sanottu, Jumala on kaiken takana, tapahtui asiat sitten viikossa tai miljoonassa vuodessa.
Nykyihminen oli ensimmäinen, joka alkoi pyrkiä kohti korkeakulttuuria (tiede, taide, uskonto)nykytiedon mukaan 30000 ja rapiat vuotta sitten.
Oliko paratiisi siis tila, jossa ihmisen tietoisuus ei ollut niin abstrakti kuin nyt? Kaikissa evoluution vaiheissa on tapettu, kuoltu, syöty ja tultu syödyksi - katosiko paratiisi, kun ihminen alkoi liittää tähän luonnonlliseen tapahtumasarjaan emootioita?
Ei ortodoksinen kirkko opeta, että ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva olisivat eläneet Paratiisissa jonkinlaisessa täydellisyyden tilassa. Tämä on länsimaisen kirkon ajatus, jonka afrikkalainen kirkkoisä Aurelius Augustinus (354-430) on esittänyt.
Ortodoksisen kirkon näkemyksen mukaan Jumala loi ihmiset kuvakseen, mutta Aadam ja Eeva olivat ennen syntiinlankeemusta vasta lapsia, varhaisessa kehitysvaiheessa, josta heidän oli määrä kehittyä kohti Jumalan kaltaisuutta.
Näin ollen ihmisen lankeemuskaan ei ole tietystikään niin suuri kuin ensinmainitussa augustinolaisessa mallissa, jonka mukaan ihmiset lankesivat täydellisyyden tilasta.
Ortodoksinen malli on myös dynaamisempi ja se sisältää kehitysajatuksen. Ihminen voi vielä langenneessa tilassaankin kehittyä, ja hänellä on vapaa tahto.
Mitä tulee ihmisen kehitysvaiheisiin ja muihin ihmislajeihin, niin on muistettava,että Raamattu kertoo vain omasta lajistamme, nykyihmisestä. Muista ihmislajeista on Vanhassa Testamentissa ehkä jotain epämääräistä tietoa mm Kain (Aadamin ja Eevan poika) meni Genesiksen mukaan naimisiin vieraan kansan tyttären (ehkä neandertalilaisen) kanssa. Mutta huom tämä on oma käsitykseni, ei isien!
Vallitseva käsitys ortodoksiteologeilla ja kirkkoisillä on, että luominen aloitti Jumalan ohjaaman prosessin, joka päättyy vasta luomisen kahdeksantena päivänä eli Kristuksen toisessa tulemisessa.
Kuten ortodoksinen teologia ei jaa sitä läntisen perinteen mukaista käsitystä, että ihminen luotiin täydelliseksi (kuin potentiaalisessa mielessä), se ei myöskään jaa sitä käsitystä, että ihmisen sielu olisi luonnostaan kuolematon. Sielu luotiin kuolemattomaksi potentiaalisesti. Vasta Kristuksen pelastustyö vie tämän potentiaalisen mahdollisuuden loppuun.
Jumalan luoma maailma on perustaltaan hyvä, koska sillä on potentiaalinen mahdollisuus tulla osalliseksi kirkastumisesta - kahdeksannen päivän todellisuudesta. Milloin, miten ja missä lankeemus on tapahtunut, saattaa jäädä meille arvoitukseksi. Tiedämme kuitenkin, että se on vallitsevaa todellisuutta myös luomakunnan - ennen muuta ihmisen - fyysisellä tasolla.
Näillä huomioilla en halua mitenkään puolustaa evoluutioteoriaa. Totean vain, että se lienee vähemmän ongelmallinen ortodoksisen kuin läntisen kristillisyyden omaksumalle maailmankuvalle.
On joka tapauksessa pidettävä mielessä, että evoluutioteoriaan vedoten ei voi milloinkaan perustella mitään Kirkon opetuksen vastaista oppia tai eettistä mallia. Tällainen edustaisi täysin muuta kuin kristillistä maailmankatsomusta.
Ihmisen kasvamista potentiaaliseen täydellisyyteensä ei pidä nähdä evoluution kautta, sillä tämän ajan puitteissa kyse on hengellisestä prosessista. Evoluutio ei pyhitä ketään.
että siihen aikaan, kun Vanhan testamentin tekstit kirjoitettiin, kenelläkään ei ollut vielä oikein mitään käsitystä lajinkehityksestä. Varhaisimmat ajatukset lajien muuttumisesta ovat olleet ehkä jo antiikin ajan filosofeilla, mutta siihen aikaa ei edes lajin käsite ollut vielä selvä. Varsinaisesti evoluution ajatus virisi vasta valistuksen aikana 1700-luvulla ranskalaisten filosofien ja luonnontutkijoiden mielessä. Darwin julkaisi kirjansa Lajien synnyn v. 1859, mutta hänen jälkeen evoluutioteorioita on kehitetty paljon pitemmälle.
Ehkä voidaan sanoa, että vasta 1900-luvulla alettiin ymmärtää, miten luomakunta on kehittynyt, eli miten Jumala on sen luonut. Raamatun kertomuksiin sitä ei osattu oikein kirjoittaa, eikä ilmeisesti ortodoksikristityn tarvitsekaan jättäytyä näin vanhan ja puutteellisen tiedon varaan, kun oikaakin tietoa on saatavana. Olenko käsittänyt oikein?
Kuten sanottu, luonnontieteet vastaavat kysymyksiin MITEN maailma on syntynyt ja MINKÄLAINEN se on. Uskonto taas vastaa uskonnollisiin kysymyksiin eli kysymyksiin ihmisen päämäärästä ja pelastuksesta.
Jumala on antanut ihmiselle tiedonjanon eikä luonnontieteellisessä tutkimuksessa ole mitään pahaa. Eri asia on taas sellainen "tieteismaailmankatsomus", joka ei jätä uskonnolle tilaa, vaan katsoo, että tiede pystyy vastaamaan kaikkiin elämänkysymyksiin.
Ei tässä mitään ristiriitaa voi olla käsittääkseni ainakaan ortodoksisen kirkon opetuksen kanssa. Eihän meillä pelastumisen ehtona pidetä sokeaa uskomista siihen, että maailma ja koko sen elollinen luonto luotiin noin 6000 vuotta sitten - tällainen ajattelu on kuitenkin voimissaan eräissä fundamentalistisissa protestanttiryhmissä, ja esim. Pohjanmaalla ei mielellään sallittaisi kouluissa opetettavan mitään lajinkehityksestä.
Hyvä tavaton sentään? Onko luterilaisessa kirkossa nykyään jotain fundamentalistisia virtauksia vai onko siellä Pohjanmaalla nykyään niin paljon "vapaiden suuntien" kannattajia?
Minun kouluaikanani ei koskaan kyseenalaistettu sitä, että sekä uskonnon että luonnontieteiden opetuksella on oma paikkansa eikä niiden välillä nähty mitään ristiriitaa.