Viimeaikoina olen suuresti hämmästellyt hihhuleiden kieltäytymistä uskoa Big Bang teoriaan. Heidän mukaansa mikään ei voi syntyä tyhjästä, mutta silti heidän mielikuvitusjumalansa onnistui loihtimaan koko universumin tyhjästä. Kutsun tätä ilmiötä hihhulilogiikaksi - loogisesti järjetöntä ja ristiriitaista ajattelua.
Hihhulit ovat mestareita valikoivassa logiikassa. Heidän mielestään tieteelliset teoriat ovat hölynpölyä, mutta samaan aikaan he pitävät kiinni käsityksestä, että jokin yliluonnollinen olento loi kaiken. On ironista, että he kieltäytyvät hyväksymästä Big Bangia, mutta ovat valmiita nielaisemaan uskomuksen jumalallisesta taikurista, joka loi maailmankaikkeuden tyhjästä.
Ehkä hihhulit ovat vain liian mukavuudenhaluisia haastamaan omia uskomuksiaan. He haluavat pitää kiinni vanhoista tarinoistaan ja myyteistään sen sijaan, että avaisivat mielessään tilaa uusille ajatuksille ja tieteelliselle edistykselle. Mutta ehkä heidän mielikuvitusjumalansa vaatii tätä sokeaa uskoa - jotta he voivat jatkaa elämäänsä tyhjyyteen sokeasti tuijottaen.
Joten, rakkaat hihhulit, jos ette usko Big Bangiin, se on täysin ok. Mutta olkaa johdonmukaisia ja hylätkää myös ajatus mielikuvitusjumalasta, joka loi kaiken tyhjästä. Ja jos haluatte vastustaa tieteellistä kehitystä, olkaa valmiita kävelemään tietä taaksepäin, kohti pimeyttä, josta teidän mielikuvitusjumalanne tuli. Sarkasmia? Tuskin. Loogista pohdintaa? Aivan varmasti.
Hihhulit ovat mestareita valikoivassa logiikassa. Heidän mielestään tieteelliset teoriat ovat hölynpölyä, mutta samaan aikaan he pitävät kiinni käsityksestä, että jokin yliluonnollinen olento loi kaiken. On ironista, että he kieltäytyvät hyväksymästä Big Bangia, mutta ovat valmiita nielaisemaan uskomuksen jumalallisesta taikurista, joka loi maailmankaikkeuden tyhjästä.
Ehkä hihhulit ovat vain liian mukavuudenhaluisia haastamaan omia uskomuksiaan. He haluavat pitää kiinni vanhoista tarinoistaan ja myyteistään sen sijaan, että avaisivat mielessään tilaa uusille ajatuksille ja tieteelliselle edistykselle. Mutta ehkä heidän mielikuvitusjumalansa vaatii tätä sokeaa uskoa - jotta he voivat jatkaa elämäänsä tyhjyyteen sokeasti tuijottaen.
Joten, rakkaat hihhulit, jos ette usko Big Bangiin, se on täysin ok. Mutta olkaa johdonmukaisia ja hylätkää myös ajatus mielikuvitusjumalasta, joka loi kaiken tyhjästä. Ja jos haluatte vastustaa tieteellistä kehitystä, olkaa valmiita kävelemään tietä taaksepäin, kohti pimeyttä, josta teidän mielikuvitusjumalanne tuli. Sarkasmia? Tuskin. Loogista pohdintaa? Aivan varmasti.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Eikä kaikkien meidän ateistien täydy sortua scientifismiin…
Suhtaudun Big Bang teoriaan varauksella. Se tuskin oli kaiken alku - eikä ole syytä uskoa, ettei sitä ennen olisi ollut mitään. Tyhjästä ei synny mitään. Oleellisempaa olisi pohtia ajan olemusta. Mitä aika on ja mistä sitä oikein syntyy lisää?
Aika on mielenkiintoinen käsite, ja joissain filosofisissa ja fysiikan teorioissa sitä pidetään emergenttinä ilmiönä. Tämä tarkoittaa, että aika ei välttämättä ole perustavanlaatuinen tai itsenäinen asia, vaan se nousee esiin monimutkaisista systeemeistä tai ilmiöistä.
Fysiikassa esimerkiksi termodynamiikan toisen pääsäännön kautta aika nähdään emergenttinä. Tämä sääntö sanoo, että systeemi pyrkii kohti korkeampaa epäjärjestystä tai entropiaa. Aika kytkeytyy siis muutokseen ja prosesseihin, ja se näyttäytyy meille juuri näiden muutosten kautta.
Toisessa näkökulmassa aika voidaan nähdä emergenttinä tietoisuuden kautta. Ihmiset havaitsevat ajan kulun, koska heidän mielensä prosessoi tapahtumia ja muutoksia ympärillään. Ilman tietoisuutta aika ei välttämättä olisi sellainen käsite kuin me sen ymmärrämme.
Tämä näkemys ajan emergenssistä tarkoittaa sitä, että aika ei ole niinkään jokin itsenäinen ulkoapäin olemassa oleva asia, vaan se nousee esiin tietyistä järjestelmistä ja havainnoista.
Niin. Jos mitään ei tapahdu, niin ei ole aikaakaan. Elämme tapahtumien verkostossa. Aika on tässä yksi komponentti aivan samoin kuin sijaintikin. Ajatus, että jokin hetki olisi erityisasemassa, on kenties vain kokemuksellinen illuusio. Mennyt, tuleva tai nyt-hetki on vain suhteellista - aivan samoin kuin ylhäällä, edessä, alhaalla tai tässä. ”Nyt hetki” on ihan yhtä subjektiivinen käsite kuin ”tämä paikka”.
Luin joskus mielenkiintoisen hypoteesin, jonka mukaan ajan ja gravitaation suhde on verrannollinen massan ja energian suhteelle.
Ajatus oli, että painovoimaa välittävä teoreettinen gravitoni, jota ei ole havaittu, on itse asiassa neliulotteisen aika-avaruuden aika. Tiedetään varmasti, että massa vääristää aikaa, joten idea ei ole ihan tuulesta temmattu. Suuntautuuko aika kohti massakeskittymiä ja onko sen "nopeus" riippuvainen massakeskittymän koosta? Ymmärtääkseni aika kiihtyy mustan aukon ulkopuolella, mutta hidastuu mustan aukon tapahtumahorisontissa.
En muista hypoteesia sen tarkemmin.
Gravitonia ei ole löydetty - eikä todennäköisesti koskaan löydetäkään. Nykyinen fysiikka selittää painovoiman vähän vastaavasti kuin ns. keskipakoisvoiman. Kumpaakaan voimaa ei oikeasti ole olemassa. Niiden käyttö on seurausta väärän koordinaatiston valinnasta.
Jos kiinnität koordinaatiston autoon ja auto kääntyy, niin sinä kuvittelet, että auton sisätilaan kohdistuu jokin voima kuten keskipakoisvoima. Todellisuudessa auton sisällä olijat pyrkivät vain jatkamaan suoraa liikettä. Olisi varsin absurdia lähteä kuvittelemaan, että keskipakoisvoimalle tarvittaisiin ”välittäjähiukkanen”.
Painovoiman kanssa on sama. Jos kiinnität koordinaatiston kappaleeseen, mikä on vapaassa pudotuksessa, niin siihen ei kohdistu mitään voimia. Me pyrimme vain jatkamaan tuota aika-avaruuden suoraa liikettä, mutta maanpinta on vastassa, mikä pakottaa meidät ”kääntymään” pinnan mukana. Tämä kääntyminen aiheuttaa kiihtyvyyden, minkä tunnemme painovoimana. Se myös muuttaa aika-avaruudessa kulkemaamme reittiä ja siten muuttaa kokemamme ajan määrää suhteessa muihin. Me emme kulkeneet aika-avaruudessa enää suorinta reittiä vaan mutkitellen. Mutkittelevan matka on pidempi - siksi koemme myös enemmän aikaa.
Mielenkiintoinen pohdinta. Mulle on epäselvää, mikä aiheuttaa vapaan pudotuksen ja painovoiman? Mä kysyin ilmiöistä tekoälyltä.
Kyllä, ajan ja painovoiman välillä on todettu olevan yhteys. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan painovoima vaikuttaa ajan kulkuun:
Painovoimakentässä aika kulkee hitaammin kuin sen ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että painovoimakenttä kaareuttaa aika-avaruutta, ja kaareva aika-avaruus vaikuttaa ajan kulkuun.
Mitä vahvempi painovoimakenttä, sitä hitaammin aika kulkee. Esimerkiksi Maan pinnalla aika kulkee hitaammin kuin avaruudessa. (Jos näkemyksesi olisi totta, maata kiertävien satelliittien aika olisi hitaampi kuin aika maan pinnalla, mutta näin ei ole, joten planeetan kaarevuus ei aiheta painovoimaa, vaan massa kaareuttaa avaruutta. Satelliiteisa aika kulkee nopeammin kuin maan pinnalla, vaikka ne kiertävät planeettaa.
Aikadilaatiota on vaikea havaita jokapäiväisessä elämässä, koska se on erittäin pieni ilmiö. Sitä voidaan kuitenkin havaita erittäin tarkkojen kellojen avulla.
Yksi esimerkki painovoiman vaikutuksesta ajan kulkuun on GPS-satelliittien kellonkulku. GPS-satelliitit kiertävät Maata paljon nopeammin kuin Maan pinnalla olevat kellot, ja ne ovat myös paljon lähempänä Maan painovoimakentän keskipistettä. Näiden kahden tekijän seurauksena GPS-satelliittien kellot kulkevat noin 38 mikroaaltosekuntia nopeammin vuodessa kuin Maan pinnalla olevat kellot. Tämä ero on otettava huomioon GPS-järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi.
Yleisen suhteellisuusteorian mukaan painovoima voi myös vaikuttaa ajan kulkuun tulevaisuudessa. Teorian mukaan massiivinen esine, kuten musta aukko, voi kaareuttaa aika-avaruutta niin paljon, että aika pysähtyy kokonaan aukon lähellä.
Ajan ja painovoiman välinen suhde on monimutkainen aihe, ja sitä tutkitaan edelleen. Yleinen suhteellisuusteoria on tähän mennessä paras teoria, joka selittää tämän suhteen, mutta on mahdollista, että tulevaisuudessa löydetään vieläkin tarkempi teoria.
Vapaa pudotus johtuu painovoimasta
Vapaan pudotuksen aiheuttaa painovoima. Painovoima on luonnonilmiö, joka vetää kaikkia massallisia kappaleita toisiaan kohti. Maan painovoima vetää kaikkia maan pinnalla olevia kappaleita alaspäin. Tämä aiheuttaa sen, että kappaleet, jotka eivät ole kiinni missään, putoavat alaspäin kiihtyvällä nopeudella.
Vapaan pudotuksen kiihtyvyys on noin 9,81 m/s^2. Tämä tarkoittaa, että kappaleen nopeus kasvaa noin 9,81 m/s joka sekunti. Esimerkiksi jos kappale putoaa 1 sekunnin ajan, sen nopeus on noin 9,81 m/s. Jos se putoaa 2 sekunnin ajan, sen nopeus on noin 19,62 m/s.
Vapaan pudotuksen kiihtyvyys on riippumaton kappaleen massasta tai muodosta. Kaikki kappaleet putoavat samalla kiihtyvyydellä, jos ilmanvastusta ei oteta huomioon.
Ilmanvastus on voima, joka vastustaa kappaleen liikettä ilmassa. Ilmanvastus kasvaa kappaleen nopeuden ja koon kasvaessa. Siksi kevyet ja pienet kappaleet putoavat hitaammin kuin raskaat ja suuret kappaleet.
Gravitoni
Painovoiman välittäjähiukkanen on hypoteettinen hiukkanen, jota kutsutaan gravitoniksi. Se on kvanttikenttäteorian mukainen hypoteettinen hiukkanen, joka välittää painovoiman vuorovaikutuksen.
Gravitonin olemassaoloa ei ole vielä todistettu kokeellisesti, mutta se on tärkeä osa kvanttigravitaation teorioita, jotka pyrkivät yhdistämään yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan.
Gravitonin ominaisuuksista tiedetään vain vähän, koska sitä ei ole vielä havaittu. Sen uskotaan kuitenkin olevan massaton ja sillä on oltava spin 2.
Gravitonin löytäminen olisi merkittävä edistysaskel fysiikassa ja se auttaisi meitä ymmärtämään paremmin painovoiman luonnetta.
Muita painovoiman välittäjiä koskevia teorioita:
Kvanttigeometria: Tämä teoria ehdottaa, että painovoima johtuu aika-avaruuden kvanttiluonteesta.
Silmukkakvanttigravitaatio: Tämä teoria ehdottaa, että aika-avaruus koostuu pienistä, toisiinsa kietoutuneista silmukoista.
Nämä teoriat ovat vielä kehitteillä, eikä niistä ole vielä saatu lopullista vastausta painovoiman luonteeseen.
” Mulle on epäselvää, mikä aiheuttaa vapaan pudotuksen ja painovoiman?”
Ei mikään. Tuo on kuin kysyisit, miksi meteoriitti kulkee suoraan avaruudessa. Mikä aiheuttaa sen suoraan menemisen. Miksei se käänny?
Vapaa pudotus on aika-avaruudessa suora luonnollinen linja. Oikeampi kysymys on, mikä aiheuttaa aika avaruuden kaartumisen. Energia (joka on sama asia kuin massa, E=mc2) kaareuttaa aika-avaruutta.
Tuota keinoälyn tuottamaa tekstiä en jaksa kommentoida, jos en edes tiedä, mikä oli keinoälylle syötetty teksti. Näyttäisi, että keinoäly ”ymmärsi” jotain väärin.
”Jos näkemyksesi olisi totta, maata kiertävien satelliittien aika olisi hitaampi kuin aika maan pinnalla,”
… ja miksiköhän olisi? Satelliitti kulkee aika-avaruudessa suoraan. Siihen ei kohdistu kiihtyvää voimaa.
Mutta tässä täytyy todeta, että näissä skenaarioissa ajan, massan, kiihtyvyyden ja liikkeen välinen suhde ei ole ihan triviaali. Ne pitää loppujen lopuksi laskea yleisen suhteellisuusteorian kaavoista.
Kysymykset olivat yksinkertaiset: mikä aiheuttaa painovoiman?; onko ajalla ja gravitaatiolla suhde?; mikä on gravitonin merkitys?
Totesin: ” Mulle on epäselvää, mikä aiheuttaa vapaan pudotuksen ja painovoiman?”
"Ei mikään. Tuo on kuin kysyisit, miksi meteoriitti kulkee suoraan avaruudessa. Mikä aiheuttaa sen suoraan menemisen. Miksei se käänny?"
Sanot, että painovoimaa ei aiheuta mikään? Nyt en ymmärrä. Liikkuuko kaikki suoraan ilman mitään syytä tai niihin vaikuttavaa voimaa?
Eikö gravitaatio kaareuta myös taivaankappaleiden liikeratoja. Tuskin mikään massallinen liikkuu suoraan; fotonit ja neutriinot taitavat edetä täysin suoria liikeratoja.
Mä en ole lukenut fysiikkaa käsitteleviä tekstejä pariin vuosikymmeneen, mutta muistelen, että kaikki putoavat kohti suurempia painovoimakenttiä - myös satelliitit, joiden kiertorata on ikään kuin putoamista. Maa putoaa kohti aurinkoa, mutta hyvin pienessä mitassa myös aurinko putoaa kohti maata; aurinkokunta putoaa kohti Linnunradan keskuksen massiivista mustaa aukkoa ja Linnunrata kohti Andromedan galaksia ja läheistä galaksien superjoukkoa.
Massa kaareuttaa neliulotteista aika-avaruutta Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan. Se vaikuttaa myös aikaan. Mun ymmärtääkseni gravintonia ei suinkaan ole hylätty ja kvanttigravitaation ymmärtämiseksi tehdään kovasti töitä, jotta yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka saataisiin yhteinäisteoriaksi.
Mutta myönnän, että olen fysiikan popularisoijien kirjojen parissa varttunut maallikko, jonka tiedot ovat varsin suppeat. Luultavasti ymmärsin kirjoituksesi väärin.
Kenties käyttämäni sanavalinta oli huono. Kun kappale liikkuu ”suoraan” eli geosidin mukaan aika-avaruudessa tarkoitan, että se ei käänny vaan radan näennäinen kaareutuminen johtuu kaarevasta aika-avaruudesta.
Asia on selitetty paremmin alla olevalla videolla n. 5 minuutin kohdalla.
https://www.youtube.com/watch?v=ZccTTUX-dBc
Kvanttigravitaatio-teoriaan ei kuulu mitään gravitoneja. Siinäkin gravitaatio on seurausta avaruuden geometriasta. Kvanttigravitaatiossa survotaan yleisen suhteellisuus teorian ja kvanttimekaniikan kaavat yhteen. Seurauksena on aika avaruuden kaltainen rakenne, joka on kvantittunut, eikä jatkuva. Kaavojen yhdistäminen on haastava eikä tulos ole ongelmaton. Esiin nousee uusia kotitekoisia ongelmia kuten se, miten kappale kulkee eteenpäin avaruuden disktreettien pisteiden välillä.
(Fysiikka on minulle enemmän harrastus kuin ammatti. Olen lukenut samat yliopiston perusfysiikat kuin teoreettiset fyysikotkin, mutta en ole opiskellut säieteorioita tai kvanttigravitaatiota. Jälkimmäisestä tuli luettua italialaisen teoreettisen fyysikon Carlo Rovellin kirja.)
Mä muistelin, että gravitoneista puhuttiin kvanttigravitaation yhteydessä. Tarkistin. Lainaus:
In theories of quantum gravity, the graviton is the hypothetical quantum of gravity, an elementary particle that mediates the force of gravitational interaction. There is no complete quantum field theory of gravitons due to an outstanding mathematical problem with renormalization in general relativity. In string theory, believed by some to be a consistent theory of quantum gravity, the graviton is a massless state of a fundamental string.
If it exists, the graviton is expected to be massless because the gravitational force has a very long range, and appears to propagate at the speed of light. The graviton must be a spin-2 boson because the source of gravitation is the stress–energy tensor, a second-order tensor (compared with electromagnetism's spin-1 photon, the source of which is the four-current, a first-order tensor). Additionally, it can be shown that any massless spin-2 field would give rise to a force indistinguishable from gravitation, because a massless spin-2 field would couple to the stress–energy tensor in the same way gravitational interactions do. This result suggests that, if a massless spin-2 particle is discovered, it must be the graviton.
It is hypothesized that gravitational interactions are mediated by an as yet undiscovered elementary particle, dubbed the graviton. The three other known forces of nature are mediated by elementary particles: electromagnetism by the photon, the strong interaction by gluons, and the weak interaction by the W and Z bosons. All three of these forces appear to be accurately described by the Standard Model of particle physics. In the classical limit, a successful theory of gravitons would reduce to general relativity, which itself reduces to Newton's law of gravitation in the weak-field limit.
The term graviton was originally coined in 1934 by Soviet physicists Dmitrii Blokhintsev [ru; de] and F. M. Gal'perin. Paul Dirac reintroduced the term in a number of lectures in 1959, noting that the energy of the gravitational field should come in quanta, which Dirac referred to as “gravitons”, in a reintroduction terminology manner. A mediation of the gravitational interaction by particles was anticipated by Pierre-Simon Laplace. Just like Newton's anticipation of photons, Laplace's anticipated "gravitons" had a greater speed than c (the speed of light), the speed of gravitons expected in modern theories, and were not connected to quantum mechanics or special relativity, since these theories didn't yet exist during Laplace's lifetime.
String theory predicts the existence of gravitons and their well-defined interactions. A graviton in perturbative string theory is a closed string in a very particular low-energy vibrational state. The scattering of gravitons in string theory can also be computed from the correlation functions in conformal field theory, as dictated by the AdS/CFT correspondence, or from matrix theory.[citation needed]
A feature of gravitons in string theory is that, as closed strings without endpoints, they would not be bound to branes and could move freely between them. If we live on a brane (as hypothesized by brane theories), this "leakage" of gravitons from the brane into higher-dimensional space could explain why gravitation is such a weak force, and gravitons from other branes adjacent to our own could provide a potential explanation for dark matter. However, if gravitons were to move completely freely between branes, this would dilute gravity too much, causing a violation of Newton's inverse-square law. To combat this, Lisa Randall found that a three-brane (such as ours) would have a gravitational pull of its own, preventing gravitons from drifting freely, possibly resulting in the diluted gravity we observe, while roughly maintaining Newton's inverse square law.[17] See brane cosmology.
A theory by Ahmed Farag Ali and Saurya Das adds quantum mechanical corrections (using Bohm trajectories) to general relativistic geodesics. If gravitons are given a small but non-zero mass, it could explain the cosmological constant without need for dark energy and solve the smallness problem.[18] The theory received an Honorable Mention in the 2014 Essay Competition of the Gravity Research Foundation for explaining the smallness of the cosmological constant.[19] Also the theory received an Honorable Mention in the 2015 Essay Competition of the Gravity Research Foundation for naturally explaining the observed large-scale homogeneity and isotropy of the universe due to the proposed quantum corrections.
While gravitons are presumed to be massless, they would still carry energy, as does any other quantum particle. Photon energy and gluon energy are also carried by massless particles. It is unclear which variables might determine graviton energy, the amount of energy carried by a single graviton.
Huomaan olleeni epämääräinen. Lähinnä ajattelin LQG (Loop Quantum Gravity) teoriaa, mikä on ymmärtääkseni yksi pää teorioista. Se pohjaa suhteellisuusteoriaan ja siinä ei ole gravitoneja. Mutta sikäli tuo on oikein, että monissa teorioissa tai hypoteeseissa gravitoni esiintyy.
Ajatus gravitoneista ei kiehdo minua. Niitä ei tarvita - eikä sellaisia ole löydetty. Luonnollisempaa on hyväksyä suhteellisuusteorian käsitys, että aika avaruus itse on muuttuu - jolloin ei tarvita välittäjähiukkasia painovoimalle.
Kiitos täsmennyksistä. Todennäköisesti olet oikeassa, mutta gravitoneja en vielä hylkäisi, koska:
Higgs'in bosoni postuloitiin 1964, mutta varmistettiin vasta 2012. Einstein ennakoi gravitaatioaallot (ja muita ilmiöitä) 50-100 vuotta ennen niiden vahvistamista. Myös neutriinoja pidettiin kai hypoteettisina ennen kuin niiden havaitsemiseksi löydettiin keinoja.
Mä pidän kyllä Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mallia kaareutuvasta aika-avaruudesta hyvin vahvasti osoitettuna, vaikka tunnen sen vain yleistajuisesti. Ongelmallista on, ettei sitä saada sovitettua standardimalliin - tai kääntäen standardimallia suhteellisuusteoriaan.
Kumpikin teoria antaa luotettavia ennusteita ja nojaa vahvaan evidenssiin. Jotain teorioista puuttuu, tai jokin seikka on yhä ymmärtämättä koska ne ovat "yhteensopimattomia". Voisiko jokin tekijä, kuten kvanttigravitaatio olla puuttuva yhdistävä tekijä?
Sanalla vakuumi on fysiikassa eri merkitys kuin maallikon sanalla tyhjä
Emme voi kauheasti keskustella fysiikan perusteista täällä
on rasittavaa selittää siis käyttää aikaansa
ellet ole ukenut sanotaan laudaturtason fysiikkaa
Fysiikkaa ei opi hyvin/ ollenkaan yleislässyistä eikä discover- kanavan filmeistä, tietenkin ne ovat hauskoja katseltavia
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18305336/big-bang-ja-hihhuleiden-hypokriittinen-uskonto#comment-126793189
""Luin joskus mielenkiintoisen hypoteesin, jonka mukaan ajan ja gravitaation suhde on verrannollinen massan ja energian suhteelle.""
No se tarkoittaa sitä että aikaa ei ole olemassa ilman invarianttia massaa
Kun katsot taivaalla tähtiä niistä osuu silmääsi hiukkanen fotoni
eikä se ole vanhentunut eikä sen entropia ole lisääntynyt kun sillä ei ole ajan nuolta
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18305336/big-bang-ja-hihhuleiden-hypokriittinen-uskonto#comment-126793189
Niin. Kvanttikenttäteoria ja suhteellisuusteoria nojaavat molemmat vahvaan evidenssiin omalla sarallaan, vaikka kummastakin löytynee niitä ongelmakohtiakin. Noiden teoriakokonaisuuksien yhdistäminen on ollut fyysikoiden haaste viimeiset vuosikymmenet. Kvanttigravitaatiot ja säieteoriat ovat yrityksiä juurikin tähän.
Säieteorian ongelma on, ettei se oikein tahdo tuoda mitään uutta. Ne ennusteet, mitä säieteoria tekee, ovat jääneet kerta toisensa jälkeen löytämättä. Teorian kannattajat eivät kuitenkaan luovuta - miksi antaa havaintojen pilata kaunista teoriaa?
”No se tarkoittaa sitä että aikaa ei ole olemassa ilman invarianttia massaa”
En olisi tuosta niinkään varma, vaikka pikemminkin kysymys lienee siitä, mitä massa loppujen lopuksi on. Einsteinin oivallus E=mc2 tarkoittaa, että energia ja massa ovat suoraan verrannollisia toisiinsa. Massa on energiaa, ja energia on massaa, mutta ei ehkä ihan näin simppelisti.
Massaton hiukkanen, joka ei reagoi minkään kanssa on massaton. Mutta mitä jos teemme kuution jonka sisäpinnat ovat peilejä ja laitamme sinne sisään valoa kimpoilemaan. Nyt valokin ”kokee” tapahtuman (tik?) aina kuin se osuu peilipintaan. Jos punnitsemme tuollaisen kuution massan, niin sen massa kasvaa tismalleen E=mc2 kaavan mukaan. Mitä enemmän valoa laittaa kuution sisään, sitä painavampi kuutiosta tulee. Ja sitä enemmän kuutio kaareuttaa aika-avaruutta eli vetää muita massallisia kappaleita toisiinsa.
Jossain kvanttigravitaatioissa aika-avaruus voidaan katsoa olevan massan aiheuttama kenttä. Ja sitten tulee vielä kvanttimaailman ilmiöt, missä aika näyttäisi olevan lomittumiseen liittyvä emergentti ilmiö, mutta tämä onkin jo toinen tarina.
Ja koska massa on energiaa, aikaa ei ole ilman energiaa. Einsteinin havainto, että E=mc^2 on vahvistettu monin tavoin.
Aika-avaruus kaareutuu massan (siis energian) vaikutuksesta, mutta miksi massa kaareuttaa aika-avaruutta? Avaruus ei ole kimmoisa trampoliinin pinta, vaikka esimerkkiä sovelletaan painovoiman ilmentämiseen.
Mä luulen, että kysymys on sen verran vaikea, että maailmassa kukaan ei osaa siihen vielä vastata.
Tekoälykään ei vastaa kysymykseen, vaain kuvaa ilmiötä. jonka tunnemme Einsteinin ansiosta:
Yleisen suhteellisuusteorian mukaan massa ja energia kaareuttavat aika-avaruutta. Tämä kaarevuus aiheuttaa painovoiman.
Miten se toimii?
Kuvittele aika-avaruutta joustavana kangaspuuna. Kun sijoitat painavan esineen kankaalle, se venyy ja vääntyy. Mitä painavampi esine, sitä enemmän kangas kaareutuu. Tämä kaareutuminen vaikuttaa siihen, miten muut esineet liikkuvat kankaalla. - Me tiedämme tämän, mutta mikä tämän kaareutumisen aiheuttaa? Avaruus ei ole kangas.
Esimerkki:
Auringon massa kaareuttaa aika-avaruutta ympärillään. Tämä kaarevuus aiheuttaa planeettojen liikkeen Auringon ympärillä. Planeetat eivät lennä suoraan, vaan ne seuraavat kaarevia ratoja, jotka noudattavat aika-avaruuden kaarevuutta.
Mitä tästä seuraa?
Aika-avaruuden kaarevuus voi johtaa useisiin ilmiöihin, kuten:
Painovoimalinssi: Valo taipuu, kun se kulkee kaarevan aika-avaruuden läpi.
Gravitaatioaallot: Kaarevuuden muutokset aika-avaruudessa voivat aiheuttaa aaltoja, jotka etenevät valon nopeudella.
Mustat aukot: Erittäin massiiviset esineet voivat kaareuttaa aika-avaruutta niin paljon, että ne muodostavat "mustan aukon", josta edes valo ei voi paeta.
Kysymys: miksi massa kaareuttaa aika-avaruutta? Miksi? Miksi? Mikä välittää vaikutuksen?
«Aika-avaruus kaareutuu massan (siis energian) vaikutuksesta, mutta miksi massa kaareuttaa aika-avaruutta? … Mä luulen, että kysymys on sen verran vaikea, että maailmassa kukaan ei osaa siihen vielä vastata.»
Kysymys on kuitenkin hyvä. Yksi ajatus on, että aika-avaruus on massan/energian synnyttämä kenttä. LQG (Loop Quantum Gravity) teorian ajatus on jotain siihen suuntaan.
Mutta useimpien on vaikea hyväksyä edes blokkiuniversumi-ajatusta eli sitä, ettei universumissa ole etenevää aikaa, vaan kaikki hetket aika-avaruudessa ovat olemassa ihan yhtä lailla. Einstein kuvasi tätä sanomalla: "Fyysikoille ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä merkitsee vain – joskin itsepintaista – illuusiota."
Mielenkiintoista kyllä, jo ensimmäisillä vuosisadoilla esiintyi uusplatonistinen filosofinen oppi emanaatiosta, joka vaikutti moniin varhaiskristillisiin ja gnostilaisiin opettajiin. Tämän aatteen kannattajia kutsuttiin emanationistiksi. Termi on peräisin latinan sanasta "emanare", joka tarkoittaa "virtaamista ulos jostakin".
Emanationistit, kuten Basileides ja Valentinus uskoivat, että olemassaolon alkuperä palautuu täydelliseen alkupisteeseen (esim. monadi, yksi), josta kaikki olemassaoleva virtaa, mutta heikkenee "virran" etääntyessä alkupisteestä. Opin mukaan kaikki olevaisuus on emanoitunut tästä täydellisestä ja sanoin kuvaamattomasta alkupisteestä.
Georges Lemaître: 1920-luvun lopulla Lemaître ehdotti, että maailmankaikkeus alkoi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta, jota hän kutsui "alkupisteeksi". Tämä teoria tunnetaan nykyään alkuräjähdysteoriana. Lemaître oli katolinen pappi ja tähtitieteilijä. Hän varmasti tunsi uusplatonismin ja varhaisten teologien ja filosofien emanaatio-opin.
Mielestäni oppi alkuräjähdyksestä on monin tavoin yhteensopiva emanaatio-opin kanssa. Siinä alkupiste sisältää kaiken. Alun jälkeen entropia lisääntyy mitä kauemmaksi alusta päädytään.
Kysymys on: oliko alkurjäjähdysopin taustalla uusplatonisminen filosofia ja gnostilais-kristillenen teologia.
Tiede on monin tavoin vahvistanut alkuräjähdysteorian, mutta missään mielessä se ei ole kristilliseen ajatteluun sopimaton oppi. Päinvastoin.
Emanationismi on filosofinen ja teologinen teoria, joka selittää olemassaolon alkuperän. Se väittää, että kaikki olemassaolo virtaa tai kumpuaa yhdestä lähteestä, jota usein kutsutaan Absoluutiksi, jumaluudeksi tai ensimmäiseksi periaatteeksi, mutta mikä estää kutsumasta sitä monadiksi tai singulariteetiksi?
Emanaatio nähdään välttämättömänä, jatkuvana prosessina, ei kertaluonteisena luomistapahtumana. Emanoituneen todellisuuden uskotaan avautuvan vaiheittain, jolloin jokainen taso on vähemmän täydellinen tai kauempana alkuperäisestä puhtaasta lähteestä. Esimerkkejä emanationismista löytyy seuraavista:
Uusplatonismi oli filosofinen koulukunta, joka vaikutti varhaiseen kristinuskoon.
Gnostilaisuus: Ryhmä varhaiskristillisiä lahkoja, joilla on erilaisia uskomuksia, joista osaan kuului emanationistinen oppi alkuperästä.
Hindulainen metafysiikka: Brahmanin käsite, lopullinen todellisuus ja sen avautuminen noumenaalisesta hengen maailmasta fenomenaaliseen ilmiöiden maailmaan.
Emanationismi eroaa kreationistisista näkemyksistä, joissa (tyjästä tullut) Jumala luo maailmankaikkeuden tyhjästä.
Hyvä kirjoitus, kiitos.
Olen myös ihmetellyt tuota monen kristityn Big Bang denialismia.
Paavi Pius XII hehkutti Big Bang teoriaa jo 1951 kirjoittamalla:
”Selvästi ja kriittisesti, koska kun se [valaistunut mieli] tutkii tosiasioita ja antaa heille tuomion, se havaitsee luovan yliluonnollisen voiman työn ja tunnustaa, että sen voima, joka on tuonut olevaksi luovalla hengellään miljardeja vuosia sitten anteliaalla rakkauden eleellään levittäen tämän maailmankaikkeuden, joka räjähtää energialla. Itse asiassa näyttää siltä, että nykypäivän tiede, jolla on yksi lakaisu vuosisatojen ajan, on onnistunut todistamaan Fiat Luxin elokuun välitöntä, kun aineen kanssa räjähti tyhjästä valon ja säteilyn merestä ja säteilystä , ja elementit jakautuivat ja reagoivat keskenään muodostuen miljooniksi galakseiksi.”
(pahoittelen huonoa käännöstä, sama englanniksi:)
” Clearly and critically, as when it [the enlightened mind] examines facts and passes judgment on them, it perceives the work of creative omnipotence and recognizes that its power, set in motion by the mighty Fiat of the Creating Spirit billions of years ago, called into existence with gesture of generous love and spread over the universe matter bursting with energy. Indeed, it would seem that present-day science, with one sweep back across the centuries, has succeeded in bearing witness to the august instant of the Fiat Lux, when, along with matter, there burst forth from nothing a sea of light and radiation, and the elements split and churned and formed into millions of galaxies.”
On järkevämpää uskoa, että jotakin oli ennen universumin syntyä kuin että mitään ei ollut sitä ennen. Että universumi syntyi jostakin.
Alkuräjähdysteoria näin edellyttääkin, koska fysiikan lakien mukaan energiaa tai materiaa ei voi syntyä tyhjästä. Ne voivat ainoastaan muuttaa muotoaan.
"Nollaenergiauniversumi on teoria, joka esittää että kaikkeuden kokonaisenergia on täsmälleen nolla. Universumin materiamuodossa oleva positiivinen energia kumoutuu täydellisesti kaikkeuden gravitaatiomuodossa olevalla negatiivisella energialla."
-Wikipedia
Tämä ei tosin ole mikään kiveen kirjoitettu asia, mutta mielenkiintoinen näkökulma.
Minä olisin valmis luopumaan ajan käsitteestä ja ajatella universumina blokkina, missä on kaikki aika ja tila. Tällöin koko alku tai ajan määrä on yhtä turha kysymys kuin, miksi universumin koko on se, mikä se on. Tämä blokkiuniversumimme voi olla osa jotain muuta - pala jossain suuremmassa. Pohjimmiltaan koko kysymys tiivistyy filosofiseen kysymykseen:
Miksi on olemassa jotain, sen sijaan, ettei olisi olemassa mitään?
Katsoisin, että koko universumin olemuksen on pakko nojata johonkin muuttumattomiin kosmisiin totuuksiin. Puhtaimmillaan matemaattiset totuudet ovat tällaisia. Ajatus, että tarvittaisiin Taika-Setä luomaan matemaattiset loogiset totuudet, on yhtä turha kuin se on lapsellinenkin.
Mutta kun universumin nettoenergia on pyöreä nolla.
"Tuovisen mukaan Planck-hankkeessa on todistettu vääräksi myös vanha sanonta.
– Maailmankaikkeuden kokonaisenergia on nolla ja energia on lähtenyt nollasta. Tyhjästä on erittäin hyvä nyhjästä."
Ihmisen on mahdotonta laskea universumin kokonaisenergiaa.
Argumenttivirheenä tuo on nimeltään erikoiskriteeri. Kyseessä on nimenomaan looginen virhe argumentissa.
Tyhjästä ei mitään nyhjäistä. Kaikki on syntynyt Jumalasta, Jumalaan ja Jumalan kautta. Ramen.
On järjetöntä uskoa, että universumin aika-avaruus syntyi itsestään spontaanisti ilman mitään siihen johtavaa tai sitä edeltävää. Näin ateistit kuitenkin uskovat. Ja sitten materia syntyi kvanttifluktuaationa jo olemassaolevaan avaruuteen. Koko universumin materia pieneen kuumaan pisteeseen, singulariteettiin.
On teillä hurjat uskomukset!
Niin ja tuohon uskomukseen kuuluu se, että universumin tilavuus (ja halkaisija) olivat alussa pienin mahdollinen. Ja että universumi on sittemin koko ajan laajentunut, mutta sen ulkopuolella ei ole mitään. Silti se on rajallinen niin kuin alun hyvin pieni halkaisija kertoo. Nythän se halkaisija on niin suuri, että kukaan ei sitä tiedä - paitsi Jumala.
Ei meillä ateisteilla ole mitään yhtenäistä näkemystä maailmansynnysta sen enempää kuin muistakaan fysiikanteorioista.
Nähdäkseni sinä yrität tässä nyt väittää, että minä uskoisin jotain, mitä en usko. Tuollainen on varsin typerää olkiukkojen-kyhäilyä.
Suosittelisin esimerkiksi perehtymään musta-aukko kosmologiaan ja CCC-malleihin, niin ymmärtäisit, etteivät monet fyysikotkaan enää ajattele, että Big Bang olisi ollut kaiken alku.
"Joten, rakkaat hihhulit, jos ette usko Big Bangiin, se on täysin ok" .
Mutta mehän uskommekin samalla tavalla kuin sinä, mutta eri käsittein!
Me uskomme, että maailman kaikkeuden luojana on kaikkivaltias, ajaton, Jumala.
Sinä taas uskot, että maailmankaikkeuden alun aiheuttajana on ei mikään ei mistään!
Jostakin tai jossain kaikki sai alkunsa. Se alku on sidottuna johonkin aika ikkunaan. Alku sai alkunsa.
Raamattu alkaa lauseella: Alussa Jumala loi.....
Homo Sapiens sanoo: alussa ei olemassa oleva ei mikään loi ei mistään ei missään....
"Homo Sapiens sanoo: alussa ei olemassa oleva ei mikään loi ei mistään ei missään..."
En tiedä missä olet tällaisia homo sapiens tavannut, kenties lahkossasi?
Tiede kuitenkin sanoo ihan eri tavalla
Tiede ei sano universumin aika-avaruuden synnystä mitään. Se ei tiedä.
Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen.
Lukase ajakuluksesi Kari Enqvistin "Ensimmäinen sekunti" tai Lawrence Kraussin "Universumi tyhjyydestä."
Nuo ovat satuja, eivät tiedettä.
Ensimmäinen sekunti ei kerro mitään siitä, miten ja mistä universumin aika-avaruus syntyi. Se alkaa taruilunsa siitä, kun aika-avaruus on jo syntynyt.
No niin hihhuli, oletetaanpa hetkeksi, että joku mielikuvitusjumala päätti luoda koko universumin tyhjästä. Hän napsauttaa sormiaan ja BAM - koko universumi on siinä. Mutta hetkinen, miksi ihmeessä tämä herra tai rouva mielikuvutusjumala päätti lisätä taustasäteilyn kaikkialle?
Kuvitellaan tilanne: Mielikuvitusjumala istuu siellä pilvissä, katsoo luomistyönsä tulosta ja sanoo: "Tämä on hyvä, mutta tarvitsemme vähän enemmän... pizzazzia. Hei, tiedän! Taustasäteily! Koska mikäs olisi parempi tapa todistaa muka alkuräjähdyksen tapahtuneen kuin heittää vähän taustasäteilyä kaikkialle?"
Kuinka nerokasta! Se on kuin laittaisit sillisalaattia hienostuneeseen kahvipöytään - täydellinen vertauskuva universumin alkulaukauksen jälkeiselle taustasäteilylle.
Joten kiitos, mielikuvitusjumala, että päätit heittää vähän lisävärinää tähän muuten niin perusluomistyöhön. Ei voi olla väärin, eikö totta?
Jos alulla on aloittaja, niin silloin oli jotain alkua edeltävää. Alku ei tuolloin ollut mikään alku.
Universumin alkua, ns. Plancin eepokkia 0–10⁻⁴³ sekunttia, ei sano kukaan tietävänsä. Sen jälkeisestä ajasta onkin sitten jo käsitys. Se on monimutkaista matematiikkaa. Harava maallikko siitä ymmärtää, mutta vielä harvempi pystyy osoittamaan sen taruiluksi. Millä tietopohjalla nimität kosmologiaa taruiluksi?
Raamatun paljastamiseksi taruiluksi riittää lukutaito ja normaali yleissivistys.
Taas erikoiskriteeri. Kaikella pitää olla alku mutta tämä Jumala ei kuulu siihen.
Tuossa ylempänä taisikin olla tuotuna jo esille kuinka, jos jotain tapahtuu niin aika liikkuu. Se olisi epäloogista, ettei jumalalla itsellään olisi aikaa vaikka se olisikin eri "boxissa" kuin muut.
""Millä tietopohjalla nimität kosmologiaa taruiluksi?""
Olet oikeassa. Ei kannata hirveästi kinata uskossa olevien kanssa, ok
Mutta kosmologeilla on materia hukassa ja tilalla pimeä aine, energia ja virtaus
Kysy kosmologilta, mitä on pimeä aine tai vaikka mitä on musta aukko rakenteellisesti,
niin et saa vastausta
Lopuksi vielä lehtimiehet, ne sotkevat oppiaineet. Kun yleinen einsteinilainen suhteellisuusteoria on vielä aivan järkeenkäypää geometrista kiehtovaa teoriaa, niin kosmologia vaikuttaa hämärältä sadulta, jossa on energia kadoksissa ja tähtitiede tylsältä fuusiofysiikalta, puhumattakaan planeettatieteestä, joka on klassista Hamilton - Jacobin dynamiilkaa, sinänsä kaunista kompaktia teoriaa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18305336/big-bang-ja-hihhuleiden-hypokriittinen-uskonto#comment-126793189
”Universumin alkua, ns. Plancin eepokkia 0–10⁻⁴³ sekunttia, ei sano kukaan tietävänsä. Sen jälkeisestä ajasta onkin sitten jo käsitys.”
On olemassa teoria, mutta en kyllä menisi vielä sanomaan, että tiedämme asiat tuonne saakka. Big Bang:illekin on aina silloin tällöin esitetty vaihtoehtoja, mutta itse Big Bang on pitänyt pintansa parhaana selityksenä. Nyttemmin universumin ikä 13.7 miljardia vuotta on asetettu kyseenalaiseksi - eikä mitenkään ”vähäsen”.
kts.
https://www.thebrighterside.news/post/the-universe-is-significantly-older-than-scientists-previously-believed
Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen.
""Lukase ajakuluksesi Kari Enqvistin "Ensimmäinen sekunti" tai Lawrence Kraussin "Universumi tyhjyydestä."""
Ihan hyvö. Ok
En ole lukenut enkä lue
Olen suorittanut Tapani Perkon yleisen suhteellisuusteorian laudaturkurssin vaikka väitellyt vähän muusta
Enqvist on teoreettisen kosmologian eläkeläinen, hänen virkansa lopetettiin ei jatkajaa ei oppilaita
Teor.kosmologialla ei tee Suomen tieteessä mitään kun havainnot kokeellisesti tehdään Nasassa
Vielä pahempi tarinaniskijä on Valtaoja, avaruustähtitiede.. Senkin virka lopetettiin. A- tähtitiedettä ei ole Suomessa kun satelliitit ja havainnot tehdään Usassa Nasassa
Turun yliopiston muinaiset tähtitieteijägurut olivat maanmittareita koska tähtitiedettä ei voi Suomessa tieteellisesti tehdä, toki harrastaa voi vaikka Ursassa
En ole myöskään lukenut kumpaakaan, mutta olen kuullut Lawrence Kraussin ajatuksia. Ensinnäkin kirjan nimi on ”Universe from nothing” eli tarkasti käännettynä ”Universumi ei-mistään”. Krauss on kuitenkin valinnut sanansa huonosti, sillä hänen ei-mikään on varsin eri asia kuin filosofien ei-mitään. Hän esittää spekulatiivisen näkemyksen, että kenties universumi on vain yksi suuri kvanttifluktuaatio. Kvanttifluktuaatiossa tyhjässä syntyy virtuaalihiukkasia heisenbergin epätarkkuusperiaatteen rajoissa. Näiden vaikutus on havaittu. Mutta silti on varsin pitkälle tehty hyppäys olettaa, että universumi olisi tällainen. Kyseessä on enemmän spekulatiivista kansanhuvia kuin tieteellinen hypoteesi.
Jostakin siemen on tullut jos lähdetään BigBang teorian mukaan. Kunnian arvoisa humanoidi antoi lausunnon USAn salaiseen palveluun. Häneltä. Siltä kysyttiin etukäteen lähettilään välityksellä. Mitä ovat mustat aukot. Vastaus. Ne ovat kulkureittejä toiseen universumiin.. Star Trekissä mainittu " poimuajo " myös tähän tuli vahvistus. Tästä löytyy myös virallinen raportti eli mustaa valkoisella vuosia sitten