Hei ateistit, Teppo 87v tässä taas Vantaalta. Kämpilläni haisi jälleen tutulta: kossulta. Ei, en ollut aloittanut päivääni terveellisellä aamupalalla tai aamulenkillä. Sen sijaan olin avannut pullon Kossua ja raapustanut siitä siemailun kera muistiinpanoja päivän raamatunlukuhetkeä varten. "Sillä eihän Jumala ole voinut tarkoittaa sitä kirjaimellisesti", mietin, kun luennoitsin itselleni Juudaksen petturuudesta. "Ehkä hän tarkoitti symbolisesti tai sitten... noh, ehkä siinä on vain aikakauden kielikuvia."
Silloin puhelin soi. Oli tietysti seuraavan kossupullon tilaus. "Ennen kuin jatkan tämän saarnan kanssa, on aika käydä toimistolta hakemassa lisää 'pyhää vettä'", huikkasin puhelimeen, kun laitoin vanhan kauhtuneen saarnatakin päälleni ja virnistin peilikuvalle.
Nostin kännykän ja kossupullon samalla kädellä. "Tässä sitä ollaan, armollisen Jumalan soturina, valmiina taistelemaan maailman syntisiä... ja Alkon hyllyjä vastaan", naurahdin itsekseni.
Kun palasin asunnolleni, kädet täynnä viisautta ja alkoholia, huomasin raamatun jo odottavan minua pöydällä avoimena. "Kiitos, Herra", kuiskasin kossun höystämällä äänellä ja upotin nenäni raamatun sivuihin. "Tässä sitä nyt ollaan, kossupäissään ja opiskellen iankaikkisia totuuksia. Kyllä, tämä on elämää parhaimmillaan."
Ja niin päivä jatkui: kossun ja raamatun parissa, epäilemättä särpien viisauksia suuremmasta olemassaolosta ja samalla taistellen vakavan mietintämyssyn ja kirkkaan pulloholkin välillä. "Elämä on valintoja", totesin, kun kaadoin itselleni vielä yhden lasillisen. "Ja minä valitsen kossun ja kristinuskon välillä... tai sitten en. Ei tässä välttämättä ole valinnan paikka. Tai sitten on. Vaikea sanoa."
Ja niin seuraavaksi käänsin sivua ja jatkoin lukemista, tietäen, että vaikka elämäni saattoi olla koominen tarina, niin ainakin se oli minun tarinani.
Silloin puhelin soi. Oli tietysti seuraavan kossupullon tilaus. "Ennen kuin jatkan tämän saarnan kanssa, on aika käydä toimistolta hakemassa lisää 'pyhää vettä'", huikkasin puhelimeen, kun laitoin vanhan kauhtuneen saarnatakin päälleni ja virnistin peilikuvalle.
Nostin kännykän ja kossupullon samalla kädellä. "Tässä sitä ollaan, armollisen Jumalan soturina, valmiina taistelemaan maailman syntisiä... ja Alkon hyllyjä vastaan", naurahdin itsekseni.
Kun palasin asunnolleni, kädet täynnä viisautta ja alkoholia, huomasin raamatun jo odottavan minua pöydällä avoimena. "Kiitos, Herra", kuiskasin kossun höystämällä äänellä ja upotin nenäni raamatun sivuihin. "Tässä sitä nyt ollaan, kossupäissään ja opiskellen iankaikkisia totuuksia. Kyllä, tämä on elämää parhaimmillaan."
Ja niin päivä jatkui: kossun ja raamatun parissa, epäilemättä särpien viisauksia suuremmasta olemassaolosta ja samalla taistellen vakavan mietintämyssyn ja kirkkaan pulloholkin välillä. "Elämä on valintoja", totesin, kun kaadoin itselleni vielä yhden lasillisen. "Ja minä valitsen kossun ja kristinuskon välillä... tai sitten en. Ei tässä välttämättä ole valinnan paikka. Tai sitten on. Vaikea sanoa."
Ja niin seuraavaksi käänsin sivua ja jatkoin lukemista, tietäen, että vaikka elämäni saattoi olla koominen tarina, niin ainakin se oli minun tarinani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.