Telttakokouksesta terapiaan

Anonyymi-ap kirjoitti:

Eräänä kesäisenä päivänä kävelin sisään telttakokoukseen kuin se olisi ollut viimeinen mahdollisuuteni voittaa uskonnollinen jackpot. Istuin penkille muiden uskovien joukkoon, valmiina ottamaan vastaan annoksen Jumalan siunausta ja ihmeitä.

Siellä istuin, kuunnellen pastoria, jonka innostus oli tarttuvaa kuin rutto keskiajalla. "Jumala voi tehdä mahdottomasta mahdollisen!" hän julisti, ja minä nyökyttelin päätäni kuin bobblehead-nukke, valmis ottamaan vastaan kaiken, mitä Jumala halusi heittää päälleni.

Päätin antaa elämäni Jeesukselle, ja se oli kuin olisin voittanut arvonnassa päävoiton. Tunsin itseni täydellisen onnelliseksi ja täyttyneeksi pyhällä hengellä, joka oli niin vahvaa, että olisin voinut lentää ilman siipiä. Mutta sitten todellisuus iski kuin vesipallo naamalle.

Huomasin pastorin taskulampun valossa salaisen, mutta ei niin salaisen, katseiden vaihdon seurakunnan jäsenten välillä. Epäilykseni alkoivat kasvaa kuin pullataikina leivinuunissa, kunnes lopulta päätin ottaa yhteyttä terapeuttiin, joka oli kuin henkinen Batman, valmiina auttamaan minua taistelussa uskonnollista manipulointia vastaan.

Terapian avulla aloin palautua kuin vanha auto, joka on vihdoin saanut uuden moottorin. Pian olin valmis irrottamaan itseni seurakunnasta ja uskonnosta kuin kuivunut liima lapasista. Olin vapaa!

Nyt katson taaksepäin telttakokoukseen ja hymähdän itsekseni. Olin kuin uskonnon mustekala, joka oli melkein saanut minut suojiinsa, mutta onnistuin lopulta luikertamaan ulos sen lonkeroista ja löytämään takaisin todelliseen vapauteen. Nyt voin taas nauttia elämästä ilman pelkoa mielikuvitushelvetistä tai loputtomasta syntien katumisesta. Ainoa "pyhä" asia elämässäni on sunnuntaisin itse leivottu croissant.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä