Olen uskovainen naispuolinen ihminen. Olen aina yrittänyt ymmärtää muita uskontoja ja hyväksyä erilaiset näkemykset. JA ymmärränkin n ja hyväksyn.
Nyt kuitenkin muutama ateisti on alkanut vainota minua.
- he jauhavat minulle jatkuvasti tästä Eroa kirkosta -liikkeestään (vai mikä se onkaan) ja pyytävät minua eroamaan kirkosta. HE haukkuvat uskovia lapsiani ja miestäni.
Eräällä vainoojallani on mutistityttö, joka ei ole koskaan sanonut meille sanaakaan, mutta kerran hän sanoi lapselleni jotain, ja se kuului näin "minusta uskovaisuus on henkistä sairautta". Olisi vain pysynyt hiljaa, jos muuta ei uskalla sanoa!
En ole ikinä yrittänyt käännyttää näitä ihmisiä. Hyväksyn heidän uskottomuutensa, en ole ikinä saarnannut heille Jumalasta. Silti he saarnaavat jatkuvasti minulle tästä.
Nyt tämä on mennyt jo niin pitkälle, että tämä ateistiäiti ei suostu päästämään lastaan meidän tyttöjen luokse kylään, koska lapsillani on huoneessaan suojelusenkelitaulu. Hän vaatii meitä ottamaan sen pois, koska taulu loukkaa ateistilasta.
Samoin meillä on jouluisin seimi rakennettu, joten äiti ei päästä lapsiaan meille kylään.
Kerran yhden lapsi kyseli minulta enkeleistä. No, kerroin hänelle, mitä tiedän enkeleistä ja selitin tavalla, jonka lapsikin ymmärtää.
LApsi oli kotona alkanut kysellä äitilään enkeleistä. Selvisi (kuten hän asian ilmaisi), että "tämä saastalla myrkytetty tieto tuli siltä ****:n akalta". Hän tuli meidän oven taakse karjumaan sellaisella äänellä, että minun kaikki lapset itkivät pelosta. Kerrostalossa kun asumme, joku naapurihan tietenkin soitti poliisit, kun meillä tapellaan. Yksi lapseni sai mahakipua pelosta.
Minun olisi kuulemma pitönyt soittaa häönelle etukäteen ja kysyä, saanko kertoa enkeleistä.
Minun lapseni tietävät, että maailma on pullollaan uskontoja, on hinduja, on muslimeja, on juutalaisia, on niin monen sorttista, että ihan huimaa kun ajattelee tätä määrää. Ja on sellaisia, jotka eivät usko mihinkään. Seki on ok asia. Näin olen opettanut. Olen kertonut, että me suomalaiset olemme suurena enemmistönä luterilaisia, mutta kappas kummaa kun mennään toiseen maahan, niin onpa siellä meitä vähän! Ihan alle prosentti kristityistä on meitä luterilaisia.
Itse tahtoisin katkaista välit näihin ihmisiin, mutta lapset ovat meidän lasten kavereita. LApsissa ei ole mitään vikaa. Mutta haluaisin, että he voivat tulla meille kylään ilman, että heidän äitinsä nostavat älämölön meidän tauluista!
Jopa kastetilaisuudessa he olivat mukana, mutta puhuivat papin puheiden aikana, koska heidän ei ole kuulemma pakko mitään käännytystä kuulla. Teki mieli ajaa ne pois, mutta hillitsin itseni, olihan sentään tärkeä juhla kyseessä. Itse käyttöidyun ihan asiallisesti niiiden lasten nimiäisissä. En puhunut tai loukkaantunut, vaikka heidän juhklistaan puuttui uskonnollisuus.
En halua muuttaa heidän näkemystään, mutta onko niin paha ja loukkaava asia nähdä meillä enkelitaulu ja Raamattu, ettei voi lastaan laskea meille kylään ilman riitaa!
Alan jo henkisesti olla ihan väsynyt tähän kaikkeen riitaan. Yritän ymmärtää ja ymmärtää, mutta jossain vaiheessa vain ymmärrys loppuu. Yritän hyväksyä kaikelaiset näkemykset, mutta miten se onnostuu, kun muut eivät hyväksy meitä?
Onko tämä ihan yleinen ilmiö, että ateisti ei kestä nähdä minkäänlaista uskonnollista viittausta vaan vaatii poistamaan kaikki taulutkin. Loukaako se oikeasti teitä? VAi onko nuo tuttavani vain hieman omalaatuisia ja yliherkkiä?
Kiitos tuhannesti, jos joku ihana ihminen vastaa minulle.
Nyt kuitenkin muutama ateisti on alkanut vainota minua.
- he jauhavat minulle jatkuvasti tästä Eroa kirkosta -liikkeestään (vai mikä se onkaan) ja pyytävät minua eroamaan kirkosta. HE haukkuvat uskovia lapsiani ja miestäni.
Eräällä vainoojallani on mutistityttö, joka ei ole koskaan sanonut meille sanaakaan, mutta kerran hän sanoi lapselleni jotain, ja se kuului näin "minusta uskovaisuus on henkistä sairautta". Olisi vain pysynyt hiljaa, jos muuta ei uskalla sanoa!
En ole ikinä yrittänyt käännyttää näitä ihmisiä. Hyväksyn heidän uskottomuutensa, en ole ikinä saarnannut heille Jumalasta. Silti he saarnaavat jatkuvasti minulle tästä.
Nyt tämä on mennyt jo niin pitkälle, että tämä ateistiäiti ei suostu päästämään lastaan meidän tyttöjen luokse kylään, koska lapsillani on huoneessaan suojelusenkelitaulu. Hän vaatii meitä ottamaan sen pois, koska taulu loukkaa ateistilasta.
Samoin meillä on jouluisin seimi rakennettu, joten äiti ei päästä lapsiaan meille kylään.
Kerran yhden lapsi kyseli minulta enkeleistä. No, kerroin hänelle, mitä tiedän enkeleistä ja selitin tavalla, jonka lapsikin ymmärtää.
LApsi oli kotona alkanut kysellä äitilään enkeleistä. Selvisi (kuten hän asian ilmaisi), että "tämä saastalla myrkytetty tieto tuli siltä ****:n akalta". Hän tuli meidän oven taakse karjumaan sellaisella äänellä, että minun kaikki lapset itkivät pelosta. Kerrostalossa kun asumme, joku naapurihan tietenkin soitti poliisit, kun meillä tapellaan. Yksi lapseni sai mahakipua pelosta.
Minun olisi kuulemma pitönyt soittaa häönelle etukäteen ja kysyä, saanko kertoa enkeleistä.
Minun lapseni tietävät, että maailma on pullollaan uskontoja, on hinduja, on muslimeja, on juutalaisia, on niin monen sorttista, että ihan huimaa kun ajattelee tätä määrää. Ja on sellaisia, jotka eivät usko mihinkään. Seki on ok asia. Näin olen opettanut. Olen kertonut, että me suomalaiset olemme suurena enemmistönä luterilaisia, mutta kappas kummaa kun mennään toiseen maahan, niin onpa siellä meitä vähän! Ihan alle prosentti kristityistä on meitä luterilaisia.
Itse tahtoisin katkaista välit näihin ihmisiin, mutta lapset ovat meidän lasten kavereita. LApsissa ei ole mitään vikaa. Mutta haluaisin, että he voivat tulla meille kylään ilman, että heidän äitinsä nostavat älämölön meidän tauluista!
Jopa kastetilaisuudessa he olivat mukana, mutta puhuivat papin puheiden aikana, koska heidän ei ole kuulemma pakko mitään käännytystä kuulla. Teki mieli ajaa ne pois, mutta hillitsin itseni, olihan sentään tärkeä juhla kyseessä. Itse käyttöidyun ihan asiallisesti niiiden lasten nimiäisissä. En puhunut tai loukkaantunut, vaikka heidän juhklistaan puuttui uskonnollisuus.
En halua muuttaa heidän näkemystään, mutta onko niin paha ja loukkaava asia nähdä meillä enkelitaulu ja Raamattu, ettei voi lastaan laskea meille kylään ilman riitaa!
Alan jo henkisesti olla ihan väsynyt tähän kaikkeen riitaan. Yritän ymmärtää ja ymmärtää, mutta jossain vaiheessa vain ymmärrys loppuu. Yritän hyväksyä kaikelaiset näkemykset, mutta miten se onnostuu, kun muut eivät hyväksy meitä?
Onko tämä ihan yleinen ilmiö, että ateisti ei kestä nähdä minkäänlaista uskonnollista viittausta vaan vaatii poistamaan kaikki taulutkin. Loukaako se oikeasti teitä? VAi onko nuo tuttavani vain hieman omalaatuisia ja yliherkkiä?
Kiitos tuhannesti, jos joku ihana ihminen vastaa minulle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jonkinsortin ateisti, mutta minua ei mitkään huoneentaulut häiritse. Kukin uskokoon mihin haluaa, kunhan ei rupea minua tai läheisiäni käännyttämään. Se kun on täysin turhaa.
Mutta uskovaisia tunnen ja tulen toimeen, niin kauan kuin pysytään asialinjalla.
Kiitos sinulle asiallisesta vastaamisesta.
Taas yksi sepitetty juttu, ja vielä huonosti sepitetty. Näkyy olevan samaa tasoa ja samanlaista kirjoitusjälkeä kuin tuolla aikaisempi tarina muslimien suorittamasta suomalaisperheen vainosta. Tässä tarinassa vainoajana on vaihteeksi naapurin ateistiperhe.
Kirjoituksessa vilahtelee mutistityttöjä, poliiseja ja uskovainen naisihminen, joka ei sanallakaan mainise aviomiehestään. Huomatkaa mm. hänen sanamuotonsa: ateistit vainoavat MINUA.
Naapurit kuulemma vaativat ottamaan tauluja seiniltä, mutta heidät oli silti kutsuttu kirjoittajan lapsen kastetilaisuuteen. Naapurin lasten "nimiäisissä" on myös oltu. Sitten naapurin vaimo käy karjumassa "eroa kirkosta" kirjoittajan oven takana, niin että poliisit pitää kutsua paikalle.
Uskooko joku tällaista puluntuubaa?
Voisit vähän jäntevöittää ilmaisuasi.
Ei ole pakko uskoa.
Mutta millä perusteella minä olisin trolli, mutta nämä muut kaikki uskontojen uhrit eivät?
Taitaa tässäkin olla kyseessä uskovaisten syrjintää, kun uskontojen uhri on hyväksyttävä asia, mutta kun onkin asia toisin päin, niin heti on trolli.
En siis usko kuten luultavasti kukaan muu, minulla on oma näkemykseni asioista jota en itsekään aina tiedä. Olen siis jollain tasolla ateisti. Hyväksyn kuitenkin kaikkien uskontojen asiat ja hyväksyn myös että niistä kerrotaan lapsilleni. Jos he sen jälkeen kysyvät minulta mitä jokin asia tarkoittaa, joko kerron tai sitten tunnustan etten tiedä. Niinkuin en tiedäkään monista asioista. Mutta lapsillakin on oma sielunsa ja oikeutensa valita miten elämänkatsomustaan ilmaisevat. Joten, mikä sen parempaa että kaikki kertovat omia näkemyksiään, toki kuitenkin lapsen mieli huomioon ottaen. Tätä tauluasiaa en jotenkin suvaitse. Liekö ko. perheenäiti itse jonkin uskonnon uhri kun noin vauhkona käy?
Pakko selventää, oli hiukka sekavanoloinen. Siis uskon omalla tavallani, hyväksyn muut uskonnot, enkä ymmärrä tämän naisen taulukäsitystä. Toivottavasti edes rivien välistä löytyy se jyvänen jota yritin kertoa. Anteeksi sekavuus...
Jos tuo juttusi oli totta, niin täytyyhän jokaisen ymmärtää että ihmisten kodeissa tehdään niinkuin asukkaat itse haluavat. Mikä pakko näiden ateistien lasten on yleensä tulla teille, jos heidän äitiään ahdistaa ajatuskin siitä että joutuisivat uskonnollisen aivopesun uhreiksi? Voivathan sinun lapsesi mennä sinne ateistikotiin.
Sitä en tajua minkä takia niin heppoisen yhteyden kuin perheen lasten välisten kaveruuden takia pitäisi juosta toistensa kastajaisissa ja nimiäisissä. Eikös sellaiset tilaisuudet jaeta sukulaisten ja perheen aikuisväen ystävien kesken?
Jos noin hysteerinen ateisti-äiti on olemassa, tulee välittömästi mieleen että ehkäpä hän on kokenut todella huonoa kohtelua uskovaisten taholta lapsuudessaan, vaikkapa seksuaalista hyväksikäyttöä. Silloin on parempi olla visusti hiljaa niistä omista uskoistaan, mutta ei sitä omaa kotia tarvitse alkaa sisustaa uudelleen muiden ihmisten pelkotilojen perusteella. Tavatkoon lapset muualla.
Ok ok, tämä oli vain trollausyritykseni. Suutuin vain yhdestä asiasta. Halusin katsoa, miten reagoidaan, kun asia onkin näin päin. Illalla tulin ajatelleeksi tätä ja minulla oli huono omatunto valehteluni takia.
Tein tästä tarkoituksella vähän yliampuvan, koska en oikeastaan edes halunnut/olettanut, että tähän kukaan uskoisi.
Ja sen muslimijutun kanssa minulla ei ole mitään tekemistä.
Mutta se, mikä tässä oli totta, oli seuravat asiat:
- olen uskossa
- en tuputa uskontoani kenellekään ja hyväksyn erilaisetkin näkemykset
- siitä huolimatta, että hyväksyn eräiden tuttujeni ateismin, he tuputtavat minulle kirkosta eroamista ja heistä perusteeni pysyä edelleen kirkossa ovat huonot, ja voisin heistä uskoa Jumalaan kirkkoon kuulumattakin (niin voinkin, mutta on oma asiani, jos haluan pysyä kirkossa)
- eräs tuttuni, jonka ateismista en myöskään ole valittanut, sanoi minulle, että uskovaisuus on sairautta ja täysin typerää. Tämä loukkasi minua tosi pahasti.
Varsinkin nuo asiat ja sellaiset, joista en tässä maininnut, alkoi ärsyttää minua. Uskonto on muutenkin minulle aika herkkä asia, enkä tykkää väitellä esim. Jumalan olemassaolosta tai muista asioista. Minulle uskonto on uskon asia, en tykkää väitellä siitä ja perustella jatkuvasti, että miksi uskon. Siksi yleensä en menekään foorumeilla uskontokeskusteluihin, koska en ole tavannut ukovaistenkaan keskustelua, jossa joku uskomaton ei tulisi mölisemään ja haastamaan riitaa. Saati sitten nämä kunnon väittelykeskustelut.
Ja ärsytyksen purkaminen tuolla tavalla auttoi hetkeksi ihan oikeasti.
Kannattaa pitää mielessä, että varmasti tännekin palstalle moni muukin on vain trollannut ärsyyntyneenä. Ihan turhaa kaikenlainen mustamaalaaminen on.
Täällä Suomessa uskonto tuntuu olevan muutenkin aika arka asia. Ja tuntuu, että se pitäisi pitääkin henkilökohtaisena, koska tuntuu, että heti joku suuttuu ja loukkaantuu.
Katsoin jotain dokumenttia, jossa joku kutsui ystävän mukaansa kirkkoon (olikohan se se 4D). Täällä ei tulisi ikinä edes mieleen kutsua ketään mukaansa kirkkoon, kun tuntuu, että hän pitäisi sitä heti loukkaavana ja jos nyt vähän liioitellaan, niin on heti ottamassa yhteyttä Uskontojen uhreihin....
Vaikka vain kutsuisi tutustumaan sinne, niin heti sitä pidettäisiin käännyttämisenä ja loukkaavana. Itsekin olen tutustunut eri kristillisten kirkkojen jumalanpalveluksiin ja käynyt koulun kanssa vierailuilla.
Vähän tällainen tunne on tullut.
Onko se mustamaalaaminen jotenkin oikeutetumpaa jos on uskossa?
Entä luuletko että jos joku arvostelee uskovaisia, että se kaikki on tuulestatemmattua? Tajuatko miltä niistä tuntuu joita uskovaiset ovat raiskanneet tai muuten kohdelleet väärin? Entäpä noitavainot, ovatko ne keskittyjä?
No, hohoijaa.
Ssnoinhan se itsekin, että se on typerää. Ja pyysi anteeksi. Ja luepa vaan kuinka monta keksittyä uskovaistarinaa täältäkin löytyy.
TAisi osua arkaan paikkaan sinullakin.
"Tajuatko miltä niistä tuntuu joita uskovaiset ovat raiskanneet"
- Luultavasti samalta kuin niistä, joita ateisti, muslimi, hindu, luonnonuskon kannattaja jne. raiskaa. Siihen tuskin vaikuttaa se, onko raiskaaja uskossa vai ei, että milta se tuntuu.
Läheiseni on joutunut raiskauksen uhriksi. RAiskaajan suuntauksia en tiedä, mutta pahalta tätä on tuntunut sivusta katsoa ja yrittää olla tukena siitä huolimatta.
Väitätkö ihan tosissani, että uskovaisuus on pelkkää raiskausta?!
"Entä luuletko että jos joku arvostelee uskovaisia, että se kaikki on tuulestatemmattua? "
- Mitä sitä pitää häneen purkaa (lue viesti), jos joku MUU on ollut ilkeä? Tämä on taas tätä niin ihanaa yleistystä.
"muuten kohdelleet väärin?"
- Kohtelevat ne muutkin väärin.
"Entäpä noitavainot, ovatko ne keskittyjä?"
- Jos nyt tälle linjalle lähdetään, niin historiasta ja nykyasjasta löytyy miljoonittain kaikenmaialman vainoja, joihin on muutkin syyllisiä kuin uskovaiset. Otapa historian kirja käteen ja tule sitten sanomaan uudestaan, että noitavainot on ainoa ikävä asia maailmassa.
TAidat taas olla yksi typerys, jolle ei auta selittää mitään, joten turha tässä on alkaa selittää, että uskovaisuus on muutakin kuin pelkkä huono asia.
Ja taidat sinäkin olla pelkkä typerä provo, joten mitä tässä turhaan kuluttamaan energiaa keskenkasvuisiin viesteihisi vastaamiseen.
Jos kaikesta huolimatta olet tosissani, niin toivon hartaasti, että otat vähän enemmän selvää uskovaisuudesta ennen kuin tulet sepittämään tarinoitasi.
Turha noin kovasydämiselle ihmiselle on alkaa rautalangasta väännellä mitä kaikkea uskon nimissä on tehty. Mene rauhassa, toivottavasti uskosi tekee sinut onnelliseksi.
Mutta vaikuttaisi vähän siltä että EI tee, kun pitää tänne päästä höpöjuttuja kirjoittelemaan ja sitten haukkua kaikki muutkin provoilijoiksi. Katso peiliin lapsukainen ja kasva isoksi.
Ai minä kirjoitellut höpöjuttuja? Minä en ole kirjoitellut tänne mitään höpöjuttuja.
Mutta tämä meneekin tällaiseksi intänintän-vastaväittelyksi, joten sellaiseen en aio lähteä.
En yhtään kiellä, että ei olisi ollut maailmassa sotia uskontojen takia tai olisi ollut muita ongelmia. Tiedän tasan hyvin, että on ääri-ihmisiä, jotka hylkäävät perheenjäsenensä kun tämä eroaa uskonnosta. Mutta nämä ovatkin vain ääri-ihmisiä, eivät todellakaan kaikki ole sellaisia. Pienin osa uskovista on ääri-ihmisiä. Kummankin ääripään keskellä sattuu olemaan "kultainen keskitie" ja mielestäni suurin osa kuuluu tähän porukkkaan. Tuntuu vain, että ääripään ihmiset huomataan ja siksi leimataan koko uskonto ja kaikki maailman uskonnot pahoiksi näiden ihmisten takia. Ja tämä toinen ääripää on ääri-ateistit, jotka ihan samalla tavalla vainoavat uskovaisia jne.
Ja on meitä kristittyjäkin vainottu.
Kyllä uskon ihan vakaasti, että uskonto on saanut enemmän hyvää kuin pahaa aikaan.
Ihan sanojasi osittain lainatakseni, "Turha noin kovasydämiselle ihmiselle on alkaa rautalangasta väännellä mitä kaikkea HYVÄÄ uskon nimissä on tehty. "
Äiti Teresa, Martin Luther King, Desmont Tutu.... Uskonnollisia vaikuttajia riittää vaikka kuinka paljon. Suurin osa suomalaista arvostaa kirkossa (voin etsiä kirjastani taulukot, jos et usko) tämän tekemää hyvää työtä köyhien, sairaiden, vammaisten ja vanhusten parissa. Muistini mukaan 88% arvostaa kirkossa eniten hautausmaiden kunnossapitoa.
Kirkko tekee tärkeää diakoniatyötä, on auttavia puhelimia, on Pelastusarmeija, perheasian neuvottelukeskusta jne.
Lähestystyö on muutakin kuin Jumalasta kertomista: siihen sisältyy sairaanhoitoa, auttamista, neuvomista jne.
Puhumattakaan siitä, miten uskoville uskominen tuo turvaa ja lohdusta ja muita henkilökohtaisia positiivisia vaikutuksia.
Tiedän, että hyvää toimintaa on ei-uskonnollisillakin tahoilla, joten siihen on turha sitten vedota. Kerron vain muutaman esimerkin hyvistäkin puolista.
Jos sinusta minun pitää katsoa peiliin ja kasvaa isoksi, niin ihan samaa voisi siinä tapauksessa sanoa sinulle.
> Ok ok, tämä oli vain trollausyritykseni. Suutuin vain yhdestä asiasta. Halusin katsoa, miten reagoidaan, kun asia onkin näin päin. Illalla tulin ajatelleeksi tätä ja minulla oli huono omatunto valehteluni takia.
Että semmosta.
Katsopas vähän tarkemmin noita keskustelun aloittajia.
Puutuin vain keskustluun, kun satuin tämän näkemään.
Viestin kirjoittajia.