Uskotko ? Ovatko läheistesi kuolemat saaneet sinut uskomaan Jumalaan,

😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

🔞 ­­N­­y­­­m­f­­o­­m­a­­a­­­n­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Niin ennenhän ne uskonnon tunnitkin olivat koulussa . En oikein muista niistä mitään, en ilmeisesti kuunnellut vaan ajattelin niillä tunneilla muita asioita .
Pitihän ne kymmenen käskyä osata kuitenkin ulkoa. Samoin piti osata vastata katekismuksen tekstit.
Osasin ne silloin, mutta en osaa enää . Rippikouluun tuli käytyä vaikka ei ollut aavistustakaan miksi sen kävi, ihan vaan muiden mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ennenhän ne uskonnon tunnitkin olivat koulussa . En oikein muista niistä mitään, en ilmeisesti kuunnellut vaan ajattelin niillä tunneilla muita asioita .
Pitihän ne kymmenen käskyä osata kuitenkin ulkoa. Samoin piti osata vastata katekismuksen tekstit.
Osasin ne silloin, mutta en osaa enää . Rippikouluun tuli käytyä vaikka ei ollut aavistustakaan miksi sen kävi, ihan vaan muiden mukana.

Lue lisää

Minä en enää muista niitä kymmentä käskyä kouluajoilta . Silloinhan ne oli kaikkien osattava

Anonyymi kirjoitti:

Niin ennenhän ne uskonnon tunnitkin olivat koulussa . En oikein muista niistä mitään, en ilmeisesti kuunnellut vaan ajattelin niillä tunneilla muita asioita .
Pitihän ne kymmenen käskyä osata kuitenkin ulkoa. Samoin piti osata vastata katekismuksen tekstit.
Osasin ne silloin, mutta en osaa enää . Rippikouluun tuli käytyä vaikka ei ollut aavistustakaan miksi sen kävi, ihan vaan muiden mukana.

Lue lisää

Minulle oli selvää jo ennen koulun alkua, kun pakotettiin pyhäkouluun ja kinkereille, että ei ole minun paikka. Koulussa senverran osallistuin että en ehtoja saanut.
Raamatun luin kertaalleen läpi yläasteella , mutta en löytänyt itselleni mitään ja yläasteen uskonnonopettaja onneksi ymmärsi perusteluni kun otti puhutteluun vietyäni tyhjän koelapun. Pakko oli kuitenkin tunneille osallistua vaikka ei halunnut. En ollut ainoa, vaan sellaistenkin oli pakko jotka ei kuuluneet evlut seurakuntaan.
Rippikoulua jaksoin tasan kaksi päivää ja se oli viimeinen varmistus sille että eroan kirkosta heti kun mahdollista, enkä ole katunut ratkaisuani kertaakaan.

Lahjan ?
Kun kuuntelee heidän puheitaan niin niistä on lahjan tuntu kaukana

Mielestäni uskoon on kasvanut kotona lapsuudesta lähtien. Ilman, että uskoon olisi pakotettu. Elämäntapa, eikä mikään huono asia.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni uskoon on kasvanut kotona lapsuudesta lähtien. Ilman, että uskoon olisi pakotettu. Elämäntapa, eikä mikään huono asia.

Minusta taas ei saisi lapsia opettaa mihinkään josta ei ole edes tietoinen , se voi jättää vääristyneitä ajatuksia lapsille . Sitten kun ovat aikuisia niin voivat ottaa selville itse asioista ja uskoa jos siltä tuntuu.
Minun kodissani ei koskaan puhuttu uskon asioista joten sain vasta koulussa kuulla niitä asioita , mutta olin jo silloin oppinut kyseenalasåistamaannkaiken mitä ei voi todistaa joten en edes muista pahemmasti miten ne uskonnon tunnit menivät koulussa

Luulisin että se lähtee alkuun kotikasvatuksesta , muistan tädin luona ne iltarukoukset.
Kotona ei ollut niitä juttuja ollenkaan.
Koulussa , ainakin ennen piti huolen että uskontotunneilla opittiin uskon asioita. Eräskin opettaja laittoi meidät lukemaan raamatun läpi , ja se joka oli lukenut sai seinälle merkin. Pojat olivat lukeneet viikossa , me tytöt ei fuskattu vaan luettiin tunnollisesti ja se otti aikaa. Pojista ei kukaan ollut lukenut vaan yhteistoimin päättivät että valehtevat opettajalle että ovat lukeneet ja se meni täydestä ja saivat ensimmäisenä sen merkin seinälle .
Olen ajatellut jälkeenpäin että ihanko tosissaan opettaja uskoi heidän fuskaamisesta

Toive ajattelua ollut ainakin minun kohdallani pienenä kun päiväkodissa sanottiin että kun rukoilee niin saa sen mitä pyytää. No minä,rukoilin erästä asiaa, en saanut.
Sitten rukoilin että eronneet vanhempani taas olisivat yhdessä ,ei toteutunut, mutta pienimkuuusivuotiasmlapsi sai,kärsiä,ihan yksin , kun ei uskaltanut kysellä pahemmasti että miksi ei isä tule kotiin.
Joten kyllä siinä turtuu koko ajatukseen uskosta . En ole vissiin sitä,tyyppiä .tiede vetää enemmän puoleensa , ja kaikki tutkimukset ovat mahatautia seurata miten tutkijat ratkaisevat esim sairausten ongelmia , keksien uusia lääkkeitä .
Kotikasvatuksellameimoikeastaanmole vaikutusta lapseen kuten on tähän asti luultu, tiedemiehet ovat sen tutkineet , että vasta koulu kavereilla on se opettava vaikutus lapsiin , silloin ei edes ajatella mitä kotona on sanottu ja opetettu.

Taitaa olla jouluevankeliumi.

Se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava! Sielukin voi siis kuolla, vaikka aina väitetään sielua kuolemattomaksi.

Usein käy niin

Ateistit, jotka eivät uskosta tiedä väittävät sitä "huumeeksi".
Olen agnostikko. En voi väittää "huumeeksi" jotain mistä minulla
ei ole kokemusta.

Itsesuggessio uskoa johonkin mistä ei kukaan voi todistaa mitään. Samalla hyvä asia heille jotka tuntevat uskosta elämänsä tasapainoiseksi . Siis juuri se että ihminen voi hyvin on se pääasia

Anonyymi kirjoitti:

Ateistit, jotka eivät uskosta tiedä väittävät sitä "huumeeksi".
Olen agnostikko. En voi väittää "huumeeksi" jotain mistä minulla
ei ole kokemusta.

Se oli mielenkiintoinen näkemys asiasta

No hurmoksesta puheen olle, miksi kaatuilevat tapaamisissaan ja pastorit huutavat kovalla äänellä ja yks kaks vaihtavat kieltääkin jota kutsuvat kielillä puhumiseksi, siis se ei ole mitään kieltä ainoastaan sanoja joita tulee heidän suustaan. Joten se kyllä käyttäytymässä saa ihmisen ajattelemaan että huumehouruissa myllerretään
Tavallinen lapsen usko ei vahingoita ketään, mutta kun aletaan käyttäytymään epänormaalisti niin mitä sillä viestitetään . Huutava ihminen joka tönii ihmisiä kumoon huutaen hallelujaa että sylki suusta lentää . Se on verrattavissa. Huumeiden käytökseen

Minä ajattelen pikemminkin, että jälleennäkeminen on mahdotonta.
Mähän ole vanhempi kuin äitini ja mummini. Tuntisivatko edes noin niinkuin teoriassa?
Minä ajattelen, että päädymme viimeisen puhauksen jälkeen energiaksi.
Iso järki imaisee meidät. Meillähän on sitä niin vähän.

Toivon hartaasti, että kaikki rakkaani saisin tuonpuoleisessa nähdä,
vaikka tiedänkin, että toiveeni ei ole kovin realistinen, mutta se lohduttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Toivon hartaasti, että kaikki rakkaani saisin tuonpuoleisessa nähdä,
vaikka tiedänkin, että toiveeni ei ole kovin realistinen, mutta se lohduttaa.

On se kummallista toive ajattelua tuo uskonto ja uskominen. Uskotaan tuollaista hölynpölyä, että kuoltuamme kaikki salaisuudet selviäisi ja menisimme jonnekkin taivaaseen. Taivas on maapalloa ympäröivä kaasukehä, eikä siellä ole mitään kuviteltua paratiisia, eli jos sellainen olisi, sen täytyis olla jossain kaukana avaruudessa. Jeesuksen aikana ei tiedetty maapallon ilmakehästä juuri mitään, vaan kuviteltiin taivaan olevan maan yläpuolella. Mummini kertoi meille silloin pienenä, kun oli pimeää ja tähdet tuikkivat taivaalta, että taivaan kannessa on reikiä, joista taivaan kirkkaus pilkahtelee läpi. Kaikista älyttömintä uskomista on ylösnousemus. Jeesus tulee mukamas ja taikoo kaikki ylös maan povesta. Niin juuri, taikomista sellainen olisi. Taikuutta ei ole, on vaan loputon mielikuvitus. Tietenkin on selvittämättä, miten elämä syntyi maapallolle ja siksipä ainoa tapa selvittää se on, että suuri taikuri Jumala pani kaiken alulle ja jokainen elävä otus, eläin ja ihmiset tietysti jatkoivat sitten sukua. Mahdotonta on uskoa sellaiseen, että joka ikinen eliö syntyi itsestään. Otetaan nyt ihminen ja miten se itsestänsä syntyi ? Aivan mahdoton ajatus, että olisi niin suurta sattumaa ollut, että ensimäinen ihminen syntyi itsestään. Kuka sen synnytti, kun ei ollut äitiä ja kuka sen siitti, kun ei ollut urospuolista, eli miestä. Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että ensimäinen ihminen syntyikin itsestään, niin miten ihmeessä se olisi voinut selvitä hengissä niin kauan, että osaisi huolehtia itsestään. Mistä se ensimmäinen ihmislapsi olisi imenyt maito ravintoa, kun ei ollut äitiä. Ei se varmasti olisi osannut alkaa itse syömään mitään, kun ei ollut hampaitakaan. Ainoa järkevä selitys on kyllä raamatullinen, eli ensimäinen ihminen syntyi suoraan aikuiseksi. Ilmeisesti Jumala itse kasvatti tuota Aatamia, sillä eihän aikuiseksi syntynyt Aatamikaan olisi tajunnut mistään mitään, kun ei ollut kukaan joka opetti. Elämä ja kuolema ovat niin suuria arvoituksia, ettei niihin varmasti ikä päivänä löydy tieteellsitä selitystä. Yhtä vaikeaa, kuin on uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, niin yhtä vaikeaa on uskoa ihmisen syntyneen itsestään ja vieläpä niin, että se Evakin sattumoisin syntyi samoihin aikoihin, eikä vaikkapa tuhat vuotta myöhemmin, jolloin mies Aatami olisi jo ehtinyt kuolla. Yhtä vaikeaa on uskoa sellaiseen, jossa ruumillinen ihminen eläisi ikuisesti. Eihän siinä paratiisin ikuisessa elämässä olisi ollut järjen hiventäkään, koska tarkoitushan olikin se, että nämä kaksi lankeaisivat syntiin ja normaali elämä ja kuolema seuraisivat toisiaan. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Siitäpä se ratkaisematon arvoitus alkaa ja ratkaisematta jää.
Mutta sää toivot näkeväsi kaikki rakkaimpasi tuonpuoleisessa. Sen tiedät ja tiedän mäkin, ettei siellä ole mitään. Ruumis kaikkine aivoineen ja tietoineen häviää, mutta kristinusko selittää sielun elämän. Mitä sillä sielulla voisi olla ? Ei ole silmiä, ei korvia, ei ruumista, ei aivoja, niin millä energialla se toimisi ? Ruumiissa on sen eläessä kaikki toiminnot, jotka kuitenkin kuollessa häipyvät olemattomiin, niin ainoaksi toivoksi sullekkin jää tuo käsittämätön sielun elämä. Jos Jeesuksen ruumis olisi poltettu, niin olisko ollut vaikeampi herätä eloon ? Olen tutkinut näitä asioita monelta kantilta ja tullut siihen tulokseen, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Tuo Jeesuksen ylösnousemus on vain keksitty tarina, sillä eihän taivaaseen voi nousta pilven päällä, eikä se taivas ole sama kuin maapallon ilmakehä.
Jo Jeesus jostain tulisi, niin hänen olisi pitänyt tulla jo aika päiviä sitten. Ei sieltä mitään tule, mutta kaikkea sitä uskonnoissa höpötetään, jotta sinullakin pysyisi järki päässä ja antaisi toivoa toivottomille. Mitään yliluonnollista ei ole koskaan ollut, eikä todistettu. On vain ihmisten rajaton mielikuvitus, joka panee uskomaan vaikka pölynimuriin.

Anonyymi kirjoitti:

On se kummallista toive ajattelua tuo uskonto ja uskominen. Uskotaan tuollaista hölynpölyä, että kuoltuamme kaikki salaisuudet selviäisi ja menisimme jonnekkin taivaaseen. Taivas on maapalloa ympäröivä kaasukehä, eikä siellä ole mitään kuviteltua paratiisia, eli jos sellainen olisi, sen täytyis olla jossain kaukana avaruudessa. Jeesuksen aikana ei tiedetty maapallon ilmakehästä juuri mitään, vaan kuviteltiin taivaan olevan maan yläpuolella. Mummini kertoi meille silloin pienenä, kun oli pimeää ja tähdet tuikkivat taivaalta, että taivaan kannessa on reikiä, joista taivaan kirkkaus pilkahtelee läpi. Kaikista älyttömintä uskomista on ylösnousemus. Jeesus tulee mukamas ja taikoo kaikki ylös maan povesta. Niin juuri, taikomista sellainen olisi. Taikuutta ei ole, on vaan loputon mielikuvitus. Tietenkin on selvittämättä, miten elämä syntyi maapallolle ja siksipä ainoa tapa selvittää se on, että suuri taikuri Jumala pani kaiken alulle ja jokainen elävä otus, eläin ja ihmiset tietysti jatkoivat sitten sukua. Mahdotonta on uskoa sellaiseen, että joka ikinen eliö syntyi itsestään. Otetaan nyt ihminen ja miten se itsestänsä syntyi ? Aivan mahdoton ajatus, että olisi niin suurta sattumaa ollut, että ensimäinen ihminen syntyi itsestään. Kuka sen synnytti, kun ei ollut äitiä ja kuka sen siitti, kun ei ollut urospuolista, eli miestä. Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että ensimäinen ihminen syntyikin itsestään, niin miten ihmeessä se olisi voinut selvitä hengissä niin kauan, että osaisi huolehtia itsestään. Mistä se ensimmäinen ihmislapsi olisi imenyt maito ravintoa, kun ei ollut äitiä. Ei se varmasti olisi osannut alkaa itse syömään mitään, kun ei ollut hampaitakaan. Ainoa järkevä selitys on kyllä raamatullinen, eli ensimäinen ihminen syntyi suoraan aikuiseksi. Ilmeisesti Jumala itse kasvatti tuota Aatamia, sillä eihän aikuiseksi syntynyt Aatamikaan olisi tajunnut mistään mitään, kun ei ollut kukaan joka opetti. Elämä ja kuolema ovat niin suuria arvoituksia, ettei niihin varmasti ikä päivänä löydy tieteellsitä selitystä. Yhtä vaikeaa, kuin on uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, niin yhtä vaikeaa on uskoa ihmisen syntyneen itsestään ja vieläpä niin, että se Evakin sattumoisin syntyi samoihin aikoihin, eikä vaikkapa tuhat vuotta myöhemmin, jolloin mies Aatami olisi jo ehtinyt kuolla. Yhtä vaikeaa on uskoa sellaiseen, jossa ruumillinen ihminen eläisi ikuisesti. Eihän siinä paratiisin ikuisessa elämässä olisi ollut järjen hiventäkään, koska tarkoitushan olikin se, että nämä kaksi lankeaisivat syntiin ja normaali elämä ja kuolema seuraisivat toisiaan. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Siitäpä se ratkaisematon arvoitus alkaa ja ratkaisematta jää.
Mutta sää toivot näkeväsi kaikki rakkaimpasi tuonpuoleisessa. Sen tiedät ja tiedän mäkin, ettei siellä ole mitään. Ruumis kaikkine aivoineen ja tietoineen häviää, mutta kristinusko selittää sielun elämän. Mitä sillä sielulla voisi olla ? Ei ole silmiä, ei korvia, ei ruumista, ei aivoja, niin millä energialla se toimisi ? Ruumiissa on sen eläessä kaikki toiminnot, jotka kuitenkin kuollessa häipyvät olemattomiin, niin ainoaksi toivoksi sullekkin jää tuo käsittämätön sielun elämä. Jos Jeesuksen ruumis olisi poltettu, niin olisko ollut vaikeampi herätä eloon ? Olen tutkinut näitä asioita monelta kantilta ja tullut siihen tulokseen, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Tuo Jeesuksen ylösnousemus on vain keksitty tarina, sillä eihän taivaaseen voi nousta pilven päällä, eikä se taivas ole sama kuin maapallon ilmakehä.
Jo Jeesus jostain tulisi, niin hänen olisi pitänyt tulla jo aika päiviä sitten. Ei sieltä mitään tule, mutta kaikkea sitä uskonnoissa höpötetään, jotta sinullakin pysyisi järki päässä ja antaisi toivoa toivottomille. Mitään yliluonnollista ei ole koskaan ollut, eikä todistettu. On vain ihmisten rajaton mielikuvitus, joka panee uskomaan vaikka pölynimuriin.

Lue lisää

"Elämä ja kuolema ovat niin suuria arvoituksia, ettei niihin varmasti ikä päivänä löydy tieteellsitä selitystä."

Miksi sinä sitten tunnut tietävän selityksen ?
Jonkun muun selitys on ihan yhtä uskottava ja uskohan on usko.
Ei sitä voi määritellä.
Mistä me kukaan tiedämme mitä on olemassa ja mitä ei ?

Anonyymi kirjoitti:

"Elämä ja kuolema ovat niin suuria arvoituksia, ettei niihin varmasti ikä päivänä löydy tieteellsitä selitystä."

Miksi sinä sitten tunnut tietävän selityksen ?
Jonkun muun selitys on ihan yhtä uskottava ja uskohan on usko.
Ei sitä voi määritellä.
Mistä me kukaan tiedämme mitä on olemassa ja mitä ei ?

Lue lisää

Näin on.
Mietin mistä meille tulee tietoisuus, se että olemme olemassa ja ymmärrämme ajan kulumisen ja opimme kaikenlaista.
En sano että en usko tuonpuoleiseen, sekin on yhtä mahdollista kuin se että kuolemme pois ja se oli siinä.

Anonyymi kirjoitti:

On se kummallista toive ajattelua tuo uskonto ja uskominen. Uskotaan tuollaista hölynpölyä, että kuoltuamme kaikki salaisuudet selviäisi ja menisimme jonnekkin taivaaseen. Taivas on maapalloa ympäröivä kaasukehä, eikä siellä ole mitään kuviteltua paratiisia, eli jos sellainen olisi, sen täytyis olla jossain kaukana avaruudessa. Jeesuksen aikana ei tiedetty maapallon ilmakehästä juuri mitään, vaan kuviteltiin taivaan olevan maan yläpuolella. Mummini kertoi meille silloin pienenä, kun oli pimeää ja tähdet tuikkivat taivaalta, että taivaan kannessa on reikiä, joista taivaan kirkkaus pilkahtelee läpi. Kaikista älyttömintä uskomista on ylösnousemus. Jeesus tulee mukamas ja taikoo kaikki ylös maan povesta. Niin juuri, taikomista sellainen olisi. Taikuutta ei ole, on vaan loputon mielikuvitus. Tietenkin on selvittämättä, miten elämä syntyi maapallolle ja siksipä ainoa tapa selvittää se on, että suuri taikuri Jumala pani kaiken alulle ja jokainen elävä otus, eläin ja ihmiset tietysti jatkoivat sitten sukua. Mahdotonta on uskoa sellaiseen, että joka ikinen eliö syntyi itsestään. Otetaan nyt ihminen ja miten se itsestänsä syntyi ? Aivan mahdoton ajatus, että olisi niin suurta sattumaa ollut, että ensimäinen ihminen syntyi itsestään. Kuka sen synnytti, kun ei ollut äitiä ja kuka sen siitti, kun ei ollut urospuolista, eli miestä. Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että ensimäinen ihminen syntyikin itsestään, niin miten ihmeessä se olisi voinut selvitä hengissä niin kauan, että osaisi huolehtia itsestään. Mistä se ensimmäinen ihmislapsi olisi imenyt maito ravintoa, kun ei ollut äitiä. Ei se varmasti olisi osannut alkaa itse syömään mitään, kun ei ollut hampaitakaan. Ainoa järkevä selitys on kyllä raamatullinen, eli ensimäinen ihminen syntyi suoraan aikuiseksi. Ilmeisesti Jumala itse kasvatti tuota Aatamia, sillä eihän aikuiseksi syntynyt Aatamikaan olisi tajunnut mistään mitään, kun ei ollut kukaan joka opetti. Elämä ja kuolema ovat niin suuria arvoituksia, ettei niihin varmasti ikä päivänä löydy tieteellsitä selitystä. Yhtä vaikeaa, kuin on uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, niin yhtä vaikeaa on uskoa ihmisen syntyneen itsestään ja vieläpä niin, että se Evakin sattumoisin syntyi samoihin aikoihin, eikä vaikkapa tuhat vuotta myöhemmin, jolloin mies Aatami olisi jo ehtinyt kuolla. Yhtä vaikeaa on uskoa sellaiseen, jossa ruumillinen ihminen eläisi ikuisesti. Eihän siinä paratiisin ikuisessa elämässä olisi ollut järjen hiventäkään, koska tarkoitushan olikin se, että nämä kaksi lankeaisivat syntiin ja normaali elämä ja kuolema seuraisivat toisiaan. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Siitäpä se ratkaisematon arvoitus alkaa ja ratkaisematta jää.
Mutta sää toivot näkeväsi kaikki rakkaimpasi tuonpuoleisessa. Sen tiedät ja tiedän mäkin, ettei siellä ole mitään. Ruumis kaikkine aivoineen ja tietoineen häviää, mutta kristinusko selittää sielun elämän. Mitä sillä sielulla voisi olla ? Ei ole silmiä, ei korvia, ei ruumista, ei aivoja, niin millä energialla se toimisi ? Ruumiissa on sen eläessä kaikki toiminnot, jotka kuitenkin kuollessa häipyvät olemattomiin, niin ainoaksi toivoksi sullekkin jää tuo käsittämätön sielun elämä. Jos Jeesuksen ruumis olisi poltettu, niin olisko ollut vaikeampi herätä eloon ? Olen tutkinut näitä asioita monelta kantilta ja tullut siihen tulokseen, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Tuo Jeesuksen ylösnousemus on vain keksitty tarina, sillä eihän taivaaseen voi nousta pilven päällä, eikä se taivas ole sama kuin maapallon ilmakehä.
Jo Jeesus jostain tulisi, niin hänen olisi pitänyt tulla jo aika päiviä sitten. Ei sieltä mitään tule, mutta kaikkea sitä uskonnoissa höpötetään, jotta sinullakin pysyisi järki päässä ja antaisi toivoa toivottomille. Mitään yliluonnollista ei ole koskaan ollut, eikä todistettu. On vain ihmisten rajaton mielikuvitus, joka panee uskomaan vaikka pölynimuriin.

Lue lisää

Jo pelkästään kilometrin pituinen pötkö tekstiä osoittaa, että "mielikuvitus" ei todellakaan riitä. Miten siis mikään muukaan tieto, taito tai käsityskyky. Ja kuka sulle on antanut nuo 'tiedot', joita latelet, kun kukaan viisaampikaan ei niitä ole saanut. Kehity.

Olen kuunnellut äänikirjoja avaruuden mittasuhteista.
Hyvin pikkuisia olemme.
Mutta ollaan mitä ollaan, hyvä että saadaan elää.
Pahalta tuntuu jos kaikki loppuu kuolemaan, en ole tarpeeksi viisas kertomaan miten asia on.

Tuntuisi tuhlaukselta jos maailmankaikkeuden äärettömyydessä ei olisi mitään muuta kuin me tällä saastuvalla maapallolla asuvat tyhmät sotivat ihmiset.
Ei ihmiskunta koskaan opi, sotia on aina ollut ja tulee olemaan kunnes kaikki loppuu omaan mahdottomuuteensa.
Miksi ei korkeampi voima, jos se on olemassa , puutu näiden hullujen diktaattorien päätöksiin.
Tuntuu huvittavalta kuunnella uskovaisen tuttavani kertovan kuinka Jumala paransi hänen allegiansa. Mutta nälkään nääntyvät lapset saavat kuolla rauhassa.

liekko kirjoitti:

Tuntuisi tuhlaukselta jos maailmankaikkeuden äärettömyydessä ei olisi mitään muuta kuin me tällä saastuvalla maapallolla asuvat tyhmät sotivat ihmiset.
Ei ihmiskunta koskaan opi, sotia on aina ollut ja tulee olemaan kunnes kaikki loppuu omaan mahdottomuuteensa.
Miksi ei korkeampi voima, jos se on olemassa , puutu näiden hullujen diktaattorien päätöksiin.
Tuntuu huvittavalta kuunnella uskovaisen tuttavani kertovan kuinka Jumala paransi hänen allegiansa. Mutta nälkään nääntyvät lapset saavat kuolla rauhassa.

Lue lisää

Maapallo on kuin muurahaispesä metsän keskellä.
Asukkaat puuhailevat omia touhujaan ja pitävät pesäänsä metsän keskipisteenä.
Mutta kauempana tästä pesästä löytyy enemmänkin elämää ja todellisuudessa koko metsä on täynnä muurahaispesiä, joiden asukkaat eivät ole toisistaan tietoisia, koska välimatkat ovat pitkiä.

Mutta jossain vaiheessa muurahaispesään ilmestyykin yllättäen vieraan pesän lentomuurahainen.
Tämä on täysin uusi asia pesän asukkaille, jotka ovat kuvitelleet olevansa yksin suuressa metsässä.
Ajatella! Lentävä muurahainen jostakin kaukaa ylittää muurahaisten ymmärryksen.
Eivät he loppujen lopuksi olekaan yksin, vaan samankaltaisia olentoja on muuallakin!

Anonyymi kirjoitti:

Maapallo on kuin muurahaispesä metsän keskellä.
Asukkaat puuhailevat omia touhujaan ja pitävät pesäänsä metsän keskipisteenä.
Mutta kauempana tästä pesästä löytyy enemmänkin elämää ja todellisuudessa koko metsä on täynnä muurahaispesiä, joiden asukkaat eivät ole toisistaan tietoisia, koska välimatkat ovat pitkiä.

Mutta jossain vaiheessa muurahaispesään ilmestyykin yllättäen vieraan pesän lentomuurahainen.
Tämä on täysin uusi asia pesän asukkaille, jotka ovat kuvitelleet olevansa yksin suuressa metsässä.
Ajatella! Lentävä muurahainen jostakin kaukaa ylittää muurahaisten ymmärryksen.
Eivät he loppujen lopuksi olekaan yksin, vaan samankaltaisia olentoja on muuallakin!

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu.
Minulle tulee mieleen muurahaispesä kun katselen ilmakuvia suurkaupungeista. Mitä korkeammalta katsoo sen vähäpätösemmältä hyörintä näyttää.

Yleisin tuntemus on levollisuuden ja rauhan kokemus
https://www.terve.fi/artikkelit/77267-onko-kuoleman-kokemus-valosta-tunnelin-paassa-totta-aivotutkijat-vastaavat

Anonyymi kirjoitti:

Yleisin tuntemus on levollisuuden ja rauhan kokemus
https://www.terve.fi/artikkelit/77267-onko-kuoleman-kokemus-valosta-tunnelin-paassa-totta-aivotutkijat-vastaavat

Lue lisää

Lainaus tekstistä:

"Belgialainen tutkimusryhmä keräsi lähes 200 potilaalta kuvaukset heidän kokemuksestaan. Lähes-kuoleman syyt olivat kirjavia. Selvästi yleisin tuntemus oli levollisuuden ja rauhan kokemus. Siitä kertoi lähes 90% potilaista. Itse asiassa kokemukset kaiken kaikkiaan olivat positiivisia. Vain kaksi haastatelluista piti kokemaansa ahdistavana. Enemmistö kertoi myös valosta, ruumiista irtoamisesta tai ajan katoamisesta. Vastaus tutkimuksen peruskysymykseen oli, ettei “kuoleman” tavalla ollut vaikutusta kokemukseen. Aivoissa tai, jos niin haluaa uskoa, hengessä tapahtui samoja asioita vammamekanismeista riippumatta. Tutkijat eivät ota kantaa, puhuuko tulos tuonpuoleisen puolesta.

Läheskään kaikki kuoleman porteilla käyneet eivät koe näitä näkyjä tai tuntemuksia. Arviot ilmiön yleisyydestä liikkuvat muutamissa prosenteissa. Ne jotka ovat sen kokeneet, lakkaavat pelkäämästä kuolemaa. Ovathan nuo levolliset viestit kaikkia odottavasta tapahtumasta positiivista kuultavaa meille muillekin. Olipa se tieteellinen selitys mikä tahansa."

Minä kävin kerran, mutta lakkovahdit eivät päästäneet sisään.

Meillä ei ole sielua, lääketiede on aika paljon penkonut ihmistä eikä sielua ole löytynyt.
Ja aloitukseen vastaan että olen yhä ateisti ja sellaisena pysyn!

Anonyymi kirjoitti:

Meillä ei ole sielua, lääketiede on aika paljon penkonut ihmistä eikä sielua ole löytynyt.
Ja aloitukseen vastaan että olen yhä ateisti ja sellaisena pysyn!

Vaikka on ateisti, niiin tyhmähän ei välttämättä tarvitse olla.

Sivusta kommentoin aihetta..
Muistan yli kymmen vuotta sitten, miesystäväni kuoli syöpään. Olin saattohoitanut häntä jo jonkin aikaa ja loppu oli lähellä.
Hänen vanhempansa olivat läsnä kuolinvuoteen äärellä. Kun kaikki oli ohi ja vainaja viety pois samana yönä, jostain syystä minulla oli vahva tarve saada vainaja pois asunnosta, syytä en tiedä.
Vanhemmat jäivät yöksi vielä ja nukkuivat tai oikeammin valvoskelivat sohvalla. Kuten itsekin tein eli lepäsin keittiön lattialle kasaamani peiton ja tyynyn päällä

Menin vielä aamulla käymääm makuuhuoneessa jossa kaikki oli tapahtunut ja täysin ennalta arvaamatta koin jotain jota en ole kyennyt selittämään mitä se oli ja mistä johtui.

Seisoessani siinä huoneessa minulle tuli yhtäkkiä äärettömän rauhallinen olo, koin sen hyvin voimakkaana, kuin joku tai jokin olisi tullut huoneeseen ja ollut siellä läsnä.

Siis koin tai aistin ääretöntä rauhaa ja hyvyyttä huokuvan olennon olevan läsnä huoneessa jossa seisoin . Ja se rauha ja seesteisyys ikään kuin levisi minuun itseeni.

Sitä tunnetta ei voi kuvata sanoin millään tavalla, enkä ole vastaavaa koskaan eläissäni kokenut. Mutta se jäi mieleeni hyvin vahvana. Ja muistan kokemuksen vielä tänä päivänäkin, sen miten se vaikutti . Itse tunnetta en pysty enää tavoittamaan, se katosi kun poistuimme kotoa. Mutta muistijäljen itse kokemuksesta se jätti.

Ikään kuin jokin korkeampi olento olisi tullut siihen tilaan ja viestittänyt olemassaolollaan jotain., kiitostac tai jotain muuta. Olisin halunnut jäädä siihen huoneeseen seisomaan pitemmäksikin aikaa ja siihen äärimmäiseen rauhan tunteeseen mutta vanhemmat olivat jo lähdössä pois ja minun oli pakko poistua huoneesta .
En ole löytänyt ilmiölle selitystä. Toki mietin oliko kyse psyykkisen taakan tippumisesta siitä että tunsin tehneeni kaikkeni ja nyt se raskas vaihe päättyi. Siis koinko helpostusta siitä kun kaikki oli ohi?
Se ei kuitenkaan ollut sitä, vaan jotain muuta, koska siihen liittyi vahva tunne ulkopuolisen läsnäolosta huoneessa. Jota en tietenkään nähnyt mutta tunsin. Ja joka hehkui jotain aivan uskomatonta rauhaa ja tyyneyttä.
No siis tämä nyt aiheeseen liityen. Jokainen voi löytää selityksen asialle helpostikin , mutta minä en tiennyt enkä tiedä vieläkään mistä oli kyse.
Kerroin asiasta työkavereillenikin ja moni sitä ihmetteli. Eräs joka oli kokenut myös oman läheisensä poismenon, kertoi oman kokemuksensa ja ymmärsi täysin mitä olin kokenut, hän oli kokenut jotain lähes vastaavaa.
Eli tuleeko poismenneen henki tai sielun takaisin ikään kuin jättääkseen viimeiset jäähyväiset ja kiittääkseen siitä että häntä oli autettu?
Vai oliko vierailija toisesta ulottuvuudesta, sieltä minne ehkä kuoleman jälkeen sielu menee , vai ikään kuin kuolleen suojelusenkeli tai jo aiemmmin poistunut läheinen?
Mystinen juttu.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta kommentoin aihetta..
Muistan yli kymmen vuotta sitten, miesystäväni kuoli syöpään. Olin saattohoitanut häntä jo jonkin aikaa ja loppu oli lähellä.
Hänen vanhempansa olivat läsnä kuolinvuoteen äärellä. Kun kaikki oli ohi ja vainaja viety pois samana yönä, jostain syystä minulla oli vahva tarve saada vainaja pois asunnosta, syytä en tiedä.
Vanhemmat jäivät yöksi vielä ja nukkuivat tai oikeammin valvoskelivat sohvalla. Kuten itsekin tein eli lepäsin keittiön lattialle kasaamani peiton ja tyynyn päällä

Menin vielä aamulla käymääm makuuhuoneessa jossa kaikki oli tapahtunut ja täysin ennalta arvaamatta koin jotain jota en ole kyennyt selittämään mitä se oli ja mistä johtui.

Seisoessani siinä huoneessa minulle tuli yhtäkkiä äärettömän rauhallinen olo, koin sen hyvin voimakkaana, kuin joku tai jokin olisi tullut huoneeseen ja ollut siellä läsnä.

Siis koin tai aistin ääretöntä rauhaa ja hyvyyttä huokuvan olennon olevan läsnä huoneessa jossa seisoin . Ja se rauha ja seesteisyys ikään kuin levisi minuun itseeni.

Sitä tunnetta ei voi kuvata sanoin millään tavalla, enkä ole vastaavaa koskaan eläissäni kokenut. Mutta se jäi mieleeni hyvin vahvana. Ja muistan kokemuksen vielä tänä päivänäkin, sen miten se vaikutti . Itse tunnetta en pysty enää tavoittamaan, se katosi kun poistuimme kotoa. Mutta muistijäljen itse kokemuksesta se jätti.

Ikään kuin jokin korkeampi olento olisi tullut siihen tilaan ja viestittänyt olemassaolollaan jotain., kiitostac tai jotain muuta. Olisin halunnut jäädä siihen huoneeseen seisomaan pitemmäksikin aikaa ja siihen äärimmäiseen rauhan tunteeseen mutta vanhemmat olivat jo lähdössä pois ja minun oli pakko poistua huoneesta .
En ole löytänyt ilmiölle selitystä. Toki mietin oliko kyse psyykkisen taakan tippumisesta siitä että tunsin tehneeni kaikkeni ja nyt se raskas vaihe päättyi. Siis koinko helpostusta siitä kun kaikki oli ohi?
Se ei kuitenkaan ollut sitä, vaan jotain muuta, koska siihen liittyi vahva tunne ulkopuolisen läsnäolosta huoneessa. Jota en tietenkään nähnyt mutta tunsin. Ja joka hehkui jotain aivan uskomatonta rauhaa ja tyyneyttä.
No siis tämä nyt aiheeseen liityen. Jokainen voi löytää selityksen asialle helpostikin , mutta minä en tiennyt enkä tiedä vieläkään mistä oli kyse.
Kerroin asiasta työkavereillenikin ja moni sitä ihmetteli. Eräs joka oli kokenut myös oman läheisensä poismenon, kertoi oman kokemuksensa ja ymmärsi täysin mitä olin kokenut, hän oli kokenut jotain lähes vastaavaa.
Eli tuleeko poismenneen henki tai sielun takaisin ikään kuin jättääkseen viimeiset jäähyväiset ja kiittääkseen siitä että häntä oli autettu?
Vai oliko vierailija toisesta ulottuvuudesta, sieltä minne ehkä kuoleman jälkeen sielu menee , vai ikään kuin kuolleen suojelusenkeli tai jo aiemmmin poistunut läheinen?
Mystinen juttu.

Lue lisää

Kiitos kirjoituksestasi. En usko, että kaikki on tässä mitä näemme.
Elämämme maan päällä voi olla vain välivaihe jonnekin muualle,
jonne sielumme siirtyy.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kirjoituksestasi. En usko, että kaikki on tässä mitä näemme.
Elämämme maan päällä voi olla vain välivaihe jonnekin muualle,
jonne sielumme siirtyy.

Sellainen tunne itsellänikin on vaikka en ns.uskovainen edes ole. Mutta varmasti pn jotain sellaista mistä emme tiedä.
Esim.itselle kävi lapsena näin. Olin ylittämässä katua ja tietenkin täysin katsomatta yhtään tuleeko autoja vai ei.
Olin juuri juosten astumassa ajotielle kun joku nykäisi minut takaisin jalkakäytävälle. Ja sivusilmällä näin kuinka auto ohitti minut juuri siitä kohtaa mistä olin ylittämässä katus.
Enempää ajattelematta suutuin, olin hyvin närkästynyt että joku noin vain tarttui minuun ja nykäisi pois ja käännyin katsomaan sanoakseni jotain tälle henkilölle.

Ei ollut ketään. Ei siis ketään. Siinä edessä kulki monen monen metrin päässä joku joka ei edes kääntynyt katsomaan minua . Eikä ollut takana ketään.
Siinä seisoin hömistyneenä ja ihmettelin kuka kumma minut vetäisi pois ajoradalta.
En koskaan saanutb sitä tietää.
Jos joku ihminen olisi siinä ollut, todennäköisesti hän olisi sanonut ettei noin saa löhteä ylittämään katua, pitää katsoa vasemmslle ja oikealle ettei autoja tule. Mutta..ei ollut ketään.
Jälkikäteen mietin oliko kyseessä suojelusenkeli?
Tiedän alitajuisesti nyt myös että mahdolisesti tulen kuolemaan auton tönäisemänä, eli se minkä piti tuollon tapahtua, tapahtuu kylllä, mutta ajallaan. Olen ikään kuin henkeni velkaa ja se velka täytyy maksaa takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta kommentoin aihetta..
Muistan yli kymmen vuotta sitten, miesystäväni kuoli syöpään. Olin saattohoitanut häntä jo jonkin aikaa ja loppu oli lähellä.
Hänen vanhempansa olivat läsnä kuolinvuoteen äärellä. Kun kaikki oli ohi ja vainaja viety pois samana yönä, jostain syystä minulla oli vahva tarve saada vainaja pois asunnosta, syytä en tiedä.
Vanhemmat jäivät yöksi vielä ja nukkuivat tai oikeammin valvoskelivat sohvalla. Kuten itsekin tein eli lepäsin keittiön lattialle kasaamani peiton ja tyynyn päällä

Menin vielä aamulla käymääm makuuhuoneessa jossa kaikki oli tapahtunut ja täysin ennalta arvaamatta koin jotain jota en ole kyennyt selittämään mitä se oli ja mistä johtui.

Seisoessani siinä huoneessa minulle tuli yhtäkkiä äärettömän rauhallinen olo, koin sen hyvin voimakkaana, kuin joku tai jokin olisi tullut huoneeseen ja ollut siellä läsnä.

Siis koin tai aistin ääretöntä rauhaa ja hyvyyttä huokuvan olennon olevan läsnä huoneessa jossa seisoin . Ja se rauha ja seesteisyys ikään kuin levisi minuun itseeni.

Sitä tunnetta ei voi kuvata sanoin millään tavalla, enkä ole vastaavaa koskaan eläissäni kokenut. Mutta se jäi mieleeni hyvin vahvana. Ja muistan kokemuksen vielä tänä päivänäkin, sen miten se vaikutti . Itse tunnetta en pysty enää tavoittamaan, se katosi kun poistuimme kotoa. Mutta muistijäljen itse kokemuksesta se jätti.

Ikään kuin jokin korkeampi olento olisi tullut siihen tilaan ja viestittänyt olemassaolollaan jotain., kiitostac tai jotain muuta. Olisin halunnut jäädä siihen huoneeseen seisomaan pitemmäksikin aikaa ja siihen äärimmäiseen rauhan tunteeseen mutta vanhemmat olivat jo lähdössä pois ja minun oli pakko poistua huoneesta .
En ole löytänyt ilmiölle selitystä. Toki mietin oliko kyse psyykkisen taakan tippumisesta siitä että tunsin tehneeni kaikkeni ja nyt se raskas vaihe päättyi. Siis koinko helpostusta siitä kun kaikki oli ohi?
Se ei kuitenkaan ollut sitä, vaan jotain muuta, koska siihen liittyi vahva tunne ulkopuolisen läsnäolosta huoneessa. Jota en tietenkään nähnyt mutta tunsin. Ja joka hehkui jotain aivan uskomatonta rauhaa ja tyyneyttä.
No siis tämä nyt aiheeseen liityen. Jokainen voi löytää selityksen asialle helpostikin , mutta minä en tiennyt enkä tiedä vieläkään mistä oli kyse.
Kerroin asiasta työkavereillenikin ja moni sitä ihmetteli. Eräs joka oli kokenut myös oman läheisensä poismenon, kertoi oman kokemuksensa ja ymmärsi täysin mitä olin kokenut, hän oli kokenut jotain lähes vastaavaa.
Eli tuleeko poismenneen henki tai sielun takaisin ikään kuin jättääkseen viimeiset jäähyväiset ja kiittääkseen siitä että häntä oli autettu?
Vai oliko vierailija toisesta ulottuvuudesta, sieltä minne ehkä kuoleman jälkeen sielu menee , vai ikään kuin kuolleen suojelusenkeli tai jo aiemmmin poistunut läheinen?
Mystinen juttu.

Lue lisää

Koin myös ilmiön puolisoni poismentyä, mutta se oli raju. Ei levollinen.
Se tuntui siltä kuin poismennyt taistelisi vielä lähtöään vastaan. Näitä kokemuksia
ei kykene sanoin selittämään, mutta se ei ollut "tästä maailmasta".
Se kokemus vavahduttaa minua vieläkin minua ja saa kyyneleet nousemaan silmiin.
Siinä oli jotain niin erikoista ja syvästi liikuttavaa, jota en osaa tulkita.

Äitini voimat eivät palanneet enää isäni kuoltua. Hän luhistui ruumiillisestikin.
Hänen elämäntahtonsa katosi. Hän särkyi ja kuihtui pois. Lopuksi hän vain
enimmäkseen makasi puolipimeässä huoneessa toivoen itsekin kuolevansa
ja niin kävikin pian. Emme mahtaneet asialle mitään. Ei auttanut uskokaan.
Ilman toista ei toinen jaksanut haluta elää.

Mitä tulee ajatella ihmisistä, jotka masentuvat kuoleman edessä. Ovatko he luulleet, etteivät poistu tästä maasta ikinä? Tai jos poituvat, niiin lähtevät yhtaikaa? Vai mikä ihme on ollut elämän ajatus / ajatus elämästä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tulee ajatella ihmisistä, jotka masentuvat kuoleman edessä. Ovatko he luulleet, etteivät poistu tästä maasta ikinä? Tai jos poituvat, niiin lähtevät yhtaikaa? Vai mikä ihme on ollut elämän ajatus / ajatus elämästä.

Lue lisää

Mikä tarve sinulla on mitätöidä ihmisten surua ja sen ilmenemismuotoja ?
Tottakai jokainen ymmärtää, että me kaikki kuolemme,
mutta on inhimillistä, että läheisen menetys aiheuttaa surua ja tuskaa ja
se voi myös aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pelkkä yksinäisyys
voi aiheuttaa masennusta puhumattakaan, että menettää läheisensä,
moni jää yksinäisyyteen surunsa kanssa.

Usko varmasti auttaa surevaa, mutta tuskin sekään on hokkuspokkus-lääke.
Itseltänikin alkaa toivon kipinä sammua. Elämä tuntuu yhdentekevältä,
kun ei ole kenen kanssa jakaa ajatuksensa ja sydämensä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä tarve sinulla on mitätöidä ihmisten surua ja sen ilmenemismuotoja ?
Tottakai jokainen ymmärtää, että me kaikki kuolemme,
mutta on inhimillistä, että läheisen menetys aiheuttaa surua ja tuskaa ja
se voi myös aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pelkkä yksinäisyys
voi aiheuttaa masennusta puhumattakaan, että menettää läheisensä,
moni jää yksinäisyyteen surunsa kanssa.

Lue lisää

Sinähän siinä mitätöit. Surulla ja masennuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Surra saa ja pitääkin, masis seuraa väärästä ajatus- ja asennemaailmasta.

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän siinä mitätöit. Surulla ja masennuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Surra saa ja pitääkin, masis seuraa väärästä ajatus- ja asennemaailmasta.

Aina on kaikentietäviä, jotka tietävät tuntemattomien ihmistenkin "väärästä ajatus-
ja asennemaailmasta" ja ihmisten elämästä, surusta ja ajatusmaailmasta,

Harvoin uniini tulee edesmenneitä rakkaitani, vaikka he ovat joka päivä mielessäni.

Anonyymi kirjoitti:

Harvoin uniini tulee edesmenneitä rakkaitani, vaikka he ovat joka päivä mielessäni.

Minun isä antaa aina neuvoja, kun on kiperä tilanne.
Hän kuoli, kun olin lapsi, mutta on huolehtinut minusta, olen huomannut monta kertaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minun isä antaa aina neuvoja, kun on kiperä tilanne.
Hän kuoli, kun olin lapsi, mutta on huolehtinut minusta, olen huomannut monta kertaa.

Se on hieno asia, että tunnet niin.

Uskotko, että se oli "vain" uni vai poikasi käynti luonasi henkimaailmasta ?

Olen nähnyt ihan valtavasti unia sairauden takia kuolleesta.
En tiedä ketään, joka olisi näin paljon nähnyt. Viime yönäkin.
Minä ymmärrän niitä, jotka kokevat surun niin syvältä, ettei määrää.
Se ikävä.
Nyt pystyn menemään jo konsertteihin. Meni kyllä joitakin vuosia, koska pelkäsin alkavani parkumaan. Nopea siirtyminen uuteen kumppaniin ihmetyttää enemmän.
Kaikenlaista escapismia. Tai olen väärässä.
Beng

Anonyymi kirjoitti:

Olen nähnyt ihan valtavasti unia sairauden takia kuolleesta.
En tiedä ketään, joka olisi näin paljon nähnyt. Viime yönäkin.
Minä ymmärrän niitä, jotka kokevat surun niin syvältä, ettei määrää.
Se ikävä.
Nyt pystyn menemään jo konsertteihin. Meni kyllä joitakin vuosia, koska pelkäsin alkavani parkumaan. Nopea siirtyminen uuteen kumppaniin ihmetyttää enemmän.
Kaikenlaista escapismia. Tai olen väärässä.
Beng

Lue lisää

Beng, myös minä ymmärrän syvän surun, jota ei sielu eikä sydän tahdo jaksaa kestää.
Se on niin jäätävän kamalaa, että ehkä jotkut nimenomaan pakenevat sen kauheutta
uuteen suhteeseen henkensä hädässä ?

Anonyymi kirjoitti:

Uskotko, että se oli "vain" uni vai poikasi käynti luonasi henkimaailmasta ?

Hyvin todellisen tuntuinen, ihan kuin poikani olisi käynyt luonani. Unet yleensä unohtuu, tästä muistan jokaisen hetken ja sanan mitkä vaihdoimme.

Tämä aihe kiinnostaa. On äänikirjja ja Youtubessa on joskus ihan hyviä juttuja aiheesta.
Niin kauan kun muistan olen ollut avaruudesta kiinnostunut.

No miten tuonkin ottaa
12-vuotiaana menetin uskoni uskoni uskontotunnilla, tietty kauhistuin miten voin olla fiksumpi kuin kirkkoisöt

Vielä 10- vuotiaana naapurintädin pyhäkoulussa myin heidän lehtiään ovelta ovelle ennätysmäärän kun tädit säälistä ostivat köyhän perheen lapselta

En riidellyt kinannut koulussa opettajien kanssa kävin vöhän yli- ikäisenä ateistina rippikoulun ja yo- suullisessa tentissä vastasin loistavasti kysymykseen
jeesuksen merkitys
Yo- reaalissa en uskaltanut vastata uskontokydymykdiin sain ällän muutenkin

Erosin sitten kirkosta. En etsi tieteen ja historian virheitä raamatusta, päin vastoin olen selvitellyt uskontomme perusteita paras paikka on Rooma. Siellä on pala jeesuksen ristiä. Olen juonut myös samaa viiniä jota hän saii ristillä. En usko Jeesuksen eläneen vaan hän on tarina useista henkilöistä

Kunnioitan Lutheria suomen kielen isoisää ja Agricolaa sen isänä nämä loivat suomalaisuuden pydyvyyden

Anonyymi kirjoitti:

No miten tuonkin ottaa
12-vuotiaana menetin uskoni uskoni uskontotunnilla, tietty kauhistuin miten voin olla fiksumpi kuin kirkkoisöt

Vielä 10- vuotiaana naapurintädin pyhäkoulussa myin heidän lehtiään ovelta ovelle ennätysmäärän kun tädit säälistä ostivat köyhän perheen lapselta

En riidellyt kinannut koulussa opettajien kanssa kävin vöhän yli- ikäisenä ateistina rippikoulun ja yo- suullisessa tentissä vastasin loistavasti kysymykseen
jeesuksen merkitys
Yo- reaalissa en uskaltanut vastata uskontokydymykdiin sain ällän muutenkin

Erosin sitten kirkosta. En etsi tieteen ja historian virheitä raamatusta, päin vastoin olen selvitellyt uskontomme perusteita paras paikka on Rooma. Siellä on pala jeesuksen ristiä. Olen juonut myös samaa viiniä jota hän saii ristillä. En usko Jeesuksen eläneen vaan hän on tarina useista henkilöistä

Kunnioitan Lutheria suomen kielen isoisää ja Agricolaa sen isänä nämä loivat suomalaisuuden pydyvyyden

Lue lisää

Olisikohan se juomasi viini ollut vähän nuorempaa vuosikertaa...

Raamattu on omalla tavalla mielenkiintoinen opus vaikka satukirja vettenpäälläkävelyineen onkin. Kirjassa olevista maantieteellisistä paikoista ja asutuksista nimittäin useimmat ovat olleet olemassa. Monet nyt hylätyistä paikoista on sittemmin viimeisen noin 100 vuoden aikana kaivettu esiin arkeologien toimesta ja samoista paikoista ja joistakin raamatun kertomista tapahtumistakin kuten ihmisten joutumisesta Egyptin orjuuteen, paosta sieltä ym. kerrotaan myös varhaisimmissa tunnetuissa historiankirjoituksissa.
Ts. raamatun tapahtumat on paljolti sijoitettu fyysisesti olemassa olleisiin kohteisiin ja jonkin verran on hyödynnetty myös ajan tapahtumia sekä sen ajan suusanallista perimätietoa.
Muuten kirja tietenkin on satukirja ja raamatun jumala ei ole muuta kuin jatkumoa jumalille joita voitaisiin nähdä olleen aina jumalina pidetyistä Faraoista alkaen ja sittemmin muinaisessa Hellaassa ja Roomassa jumalia oli jo vilisemällä.
Raamattu jumalineen on ihmisen olemassaoloajan huomioiden hyvin nuorikin teos.

Ilman konstantinusta ja Paavalia voitaisiin olla muslimien sekasotkumaailmassa orjina

Muslimioppi ja kommunismi ei säilytä mitään vaan panee sileäksi sen sileän tien

Entä kuinka moni kristityistä on uskovaisia?
Ainakaan pohjoismaissa ei montakaan prosenttia, väki on ns. tapauskovaista, siinä se uskonnollisuus sitten. Kirkossa poiketaan häissä ja hautajaisissa, muuten kirkot kumisevat tyhjyyttään ja niitähän on monia jo suljettu ja suunnitellaan suljettavan.
Neuvostoliitossa oltiin kirkkojen suhteen meitä edistyksellisempiä kun kirkkoja otettiin hyötykäyttöön varastoina tms.

Kyllä hän on olemassa vaikka et uskoisikaan.

Tellukka kirjoitti:

Kyllä hän on olemassa vaikka et uskoisikaan.

Todista väitteesi, sitten uskon, muuten en.
Nimittäin tyypillinen jumalan olemassaoloon uskovien ihmisten vasta- argumentti tuppaa olemaan absurdiakin absurdimpi pyyntö todistaa ettei jumalaa ole olemassa. Tehdään nyt niin päin että minä pyydän sinua todistamaan että jumala on olemassa.
Kristillisyyden raamatun jumala ei ole muuta kuin jatkumoa muinaisen Egyptin jumalille eli faraoille, sitä aikaa seuranneen Hellaan kulttuurin sadoille jumalille ja sitä aikaa seuranneen Rooman valtakunnan myös runsaslukuisille jumalille jne. Raamatun jumala on tasan tarkkaan yhtä totta kuin nuo kaikki em. jumalat, erilaisen tästä raamatun jumalasta tekee vain se, että kun keksittiin ja kehitettiin kirjoitustaito, saatettiin juuri tämä satu monista aiemmista jumaluuksista poikkeavasti laittaa papyrukselle ja sittemmin paperille ja siksi on se on saavuttanut asemansa.

Anonyymi kirjoitti:

Todista väitteesi, sitten uskon, muuten en.
Nimittäin tyypillinen jumalan olemassaoloon uskovien ihmisten vasta- argumentti tuppaa olemaan absurdiakin absurdimpi pyyntö todistaa ettei jumalaa ole olemassa. Tehdään nyt niin päin että minä pyydän sinua todistamaan että jumala on olemassa.
Kristillisyyden raamatun jumala ei ole muuta kuin jatkumoa muinaisen Egyptin jumalille eli faraoille, sitä aikaa seuranneen Hellaan kulttuurin sadoille jumalille ja sitä aikaa seuranneen Rooman valtakunnan myös runsaslukuisille jumalille jne. Raamatun jumala on tasan tarkkaan yhtä totta kuin nuo kaikki em. jumalat, erilaisen tästä raamatun jumalasta tekee vain se, että kun keksittiin ja kehitettiin kirjoitustaito, saatettiin juuri tämä satu monista aiemmista jumaluuksista poikkeavasti laittaa papyrukselle ja sittemmin paperille ja siksi on se on saavuttanut asemansa.

Lue lisää

Faaraot olivat hallitsijoita eikä jumalia.

Anonyymi kirjoitti:

Todista väitteesi, sitten uskon, muuten en.
Nimittäin tyypillinen jumalan olemassaoloon uskovien ihmisten vasta- argumentti tuppaa olemaan absurdiakin absurdimpi pyyntö todistaa ettei jumalaa ole olemassa. Tehdään nyt niin päin että minä pyydän sinua todistamaan että jumala on olemassa.
Kristillisyyden raamatun jumala ei ole muuta kuin jatkumoa muinaisen Egyptin jumalille eli faraoille, sitä aikaa seuranneen Hellaan kulttuurin sadoille jumalille ja sitä aikaa seuranneen Rooman valtakunnan myös runsaslukuisille jumalille jne. Raamatun jumala on tasan tarkkaan yhtä totta kuin nuo kaikki em. jumalat, erilaisen tästä raamatun jumalasta tekee vain se, että kun keksittiin ja kehitettiin kirjoitustaito, saatettiin juuri tämä satu monista aiemmista jumaluuksista poikkeavasti laittaa papyrukselle ja sittemmin paperille ja siksi on se on saavuttanut asemansa.

Lue lisää

Todista sinä, ettei Jumalaa ole.

Anonyymi kirjoitti:

Todista sinä, ettei Jumalaa ole.

Se on helppoa:
Kukaan ei ole nähnyt häntä.
Ei ole mitään todisteita olemassaolosta.

Anonyymi kirjoitti:

Se on helppoa:
Kukaan ei ole nähnyt häntä.
Ei ole mitään todisteita olemassaolosta.

Onko kukaan nähnyt tuulen?
Ei ole, mutta on tuntenut sen ja nähnyt sen vaikutukset.

Tellukka kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt tuulen?
Ei ole, mutta on tuntenut sen ja nähnyt sen vaikutukset.

Meidän naapurin vaimo löysi vahingossa Jumalan.
Heiltä pääsi vahingossa kissa karkuun ja sitä etsittiin koko päivä.
Kissaa ei näkynyt missään.

Sitten kun jo alkoi olla hämärää, niin naapuri kurkisti heidän terassinsa alle ja huudahti:
"Herra Jumala! Täälläkö sinä oletkin!"
En tiedä, löytyikö kissaa.

Ja sitten on olemassa sellainen kuin tiedeusko, usko tieteen kaikkivoipaisuuteen.