Nykypäivän seurakunnasta ei taida löytyä kiistellympää asiaa kuin naisten toimiminen pastoreina ja saarnaajina. Tästä syystä on erittäin tärkeää olla tarkastelematta tätä kysymystä miesten ja naisten vastakkainasetteluna. On olemassa naisia, jotka uskovat, että naisten ei pitäisi palvella pastoreina ja että Raamattu asettaa rajoituksia naisten palvelutyölle – ja on olemassa miehiä, jotka uskovat, että naiset voivat palvella saarnaajina eikä naisten palvelutyölle ole rajoituksia. Tässä ei ole kyse sovinismista tai syrjinnästä. Kyse on Raamatun tulkinnasta.
Jumalan Sana julistaa: ”Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.” (1. Tim. 2:11-12) Jumala antaa seurakunnassa miehille ja naisille erilaiset roolit. Tämä on seurausta siitä, miten ihmiskunta luotiin ja miten synti saapui maailmaan (1. Tim. 2:13-14). Jumala, apostoli Paavalin kirjoitusten välityksellä, kieltää naisia toimimasta tehtävissä, joissa heillä olisi hengellinen opetusauktoriteetti miehiin nähden. Tämä estää naisia palvelemasta pastoreina, koska pastori varmasti saarnaa, opettaa ja harjoittaa hengellistä auktoriteettia miehiin nähden.
Tälle näkemykselle naisten roolista hengellisessä työssä on olemassa monia vastaväitteitä. Yksi yleinen väite on, että Paavali kieltää naisia opettamasta, koska ensimmäisellä vuosisadalla naiset olivat useimmiten kouluttamattomia. 1. Tim. 2:11-14 ei kuitenkaan missään kohtaa mainitse koulutustasoa. Jos koulutus olisi palvelutyön edellytys, suurin osa Jeesuksen opetuslapsista ei todennäköisesti olisi täyttänyt vaatimuksia. Toinen yleinen vastalause on, että Paavali kielsi vain efesolaisia naisia opettamasta (1. Tim. oli kirjoitettu Timoteukselle, joka oli Efesoksen seurakunnan pastori). Efesoksen kaupunki oli kuuluisa kreikkalais-roomalaisen Artemis-jumalattaren temppelistä. Naiset johtivat Artemiin palvontamenoja. Ensimmäinen kirje Timoteukselle ei kuitenkaan puhu mitään Artemiista, eikä Paavali mainitse Artemiin palvontaa kiellon syynä kyseisessä kohdassa (1. Tim. 2:11-12).
Kolmas tavallinen vastalause on, että Paavali puhuu vain aviopuolisoista, ei miehistä ja naisista yleensä. Tässä kohdassa käytetyt kreikan sanat voivat viitata aviomiehiin ja vaimoihin. Sanojen perusmerkitys on kuitenkin miehet ja naiset. Lisäksi samoja kreikan sanoja käytetään jakeissa 8-10. Onko vain aviomiesten kohotettava kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja epäilyä (jae 8)? Onko vain vaimojen pukeuduttava säädyllisesti, tehtävä hyviä tekoja ja palveltava Jumalaa (jakeet 9-10)? Ei tietenkään. Jakeet 8-10 viittaavat selvästi miehiin ja naisiin yleensä, ei ainoastaan aviomiehiin ja vaimoihin. Asiayhteys ei mitenkään viittaa siihen, että jakeissa 11-14 ruvettaisiinkin puhumaan aviomiehistä ja vaimoista.
Usein nostetaan myös esiin naiset, jotka Raamatussa olivat johtopaikoilla, erityisesti Vanhan Testamentin: Miriam, Debora, Hulda, Priscilla, Foibe, jne. Tämä perustelu jättää huomiotta muutamia tärkeitä tekijöitä. Mitä tulee Deboraan, hän oli ainoa naispuolinen tuomari 13 miestuomarin joukossa. Hulda puolestaan oli ainoa naisprofeetta lukemattomien Raamatussa mainittujen miesprofeettojen joukossa. Miriamin ainoa linkki johtoasemaan oli se, että hän oli Mooseksen ja Aaronin sisar. Kuninkaiden aikakaudella kaksi huomattavinta naista olivat Atalja ja Isebel, jotka tuskin kelpaavat hurskaan naisjohtajuuden esikuviksi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huomata, että Vanhan Testamentin aikainen naisen auktoriteetti ei ole olennaista tässä asiassa. Ensimmäinen Timoteuksen kirje ja muut epistolat tuovat esiin uuden ohjenuoran seurakuntaa – Kristuksen morsianta – varten ja kyseessä on seurakunnan hierarkiaan liittyvä asia, ei Israelin kansan tai minkään muun Vanhan Testamentin aikaisen yhteisön.
Jumalan Sana julistaa: ”Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.” (1. Tim. 2:11-12) Jumala antaa seurakunnassa miehille ja naisille erilaiset roolit. Tämä on seurausta siitä, miten ihmiskunta luotiin ja miten synti saapui maailmaan (1. Tim. 2:13-14). Jumala, apostoli Paavalin kirjoitusten välityksellä, kieltää naisia toimimasta tehtävissä, joissa heillä olisi hengellinen opetusauktoriteetti miehiin nähden. Tämä estää naisia palvelemasta pastoreina, koska pastori varmasti saarnaa, opettaa ja harjoittaa hengellistä auktoriteettia miehiin nähden.
Tälle näkemykselle naisten roolista hengellisessä työssä on olemassa monia vastaväitteitä. Yksi yleinen väite on, että Paavali kieltää naisia opettamasta, koska ensimmäisellä vuosisadalla naiset olivat useimmiten kouluttamattomia. 1. Tim. 2:11-14 ei kuitenkaan missään kohtaa mainitse koulutustasoa. Jos koulutus olisi palvelutyön edellytys, suurin osa Jeesuksen opetuslapsista ei todennäköisesti olisi täyttänyt vaatimuksia. Toinen yleinen vastalause on, että Paavali kielsi vain efesolaisia naisia opettamasta (1. Tim. oli kirjoitettu Timoteukselle, joka oli Efesoksen seurakunnan pastori). Efesoksen kaupunki oli kuuluisa kreikkalais-roomalaisen Artemis-jumalattaren temppelistä. Naiset johtivat Artemiin palvontamenoja. Ensimmäinen kirje Timoteukselle ei kuitenkaan puhu mitään Artemiista, eikä Paavali mainitse Artemiin palvontaa kiellon syynä kyseisessä kohdassa (1. Tim. 2:11-12).
Kolmas tavallinen vastalause on, että Paavali puhuu vain aviopuolisoista, ei miehistä ja naisista yleensä. Tässä kohdassa käytetyt kreikan sanat voivat viitata aviomiehiin ja vaimoihin. Sanojen perusmerkitys on kuitenkin miehet ja naiset. Lisäksi samoja kreikan sanoja käytetään jakeissa 8-10. Onko vain aviomiesten kohotettava kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja epäilyä (jae 8)? Onko vain vaimojen pukeuduttava säädyllisesti, tehtävä hyviä tekoja ja palveltava Jumalaa (jakeet 9-10)? Ei tietenkään. Jakeet 8-10 viittaavat selvästi miehiin ja naisiin yleensä, ei ainoastaan aviomiehiin ja vaimoihin. Asiayhteys ei mitenkään viittaa siihen, että jakeissa 11-14 ruvettaisiinkin puhumaan aviomiehistä ja vaimoista.
Usein nostetaan myös esiin naiset, jotka Raamatussa olivat johtopaikoilla, erityisesti Vanhan Testamentin: Miriam, Debora, Hulda, Priscilla, Foibe, jne. Tämä perustelu jättää huomiotta muutamia tärkeitä tekijöitä. Mitä tulee Deboraan, hän oli ainoa naispuolinen tuomari 13 miestuomarin joukossa. Hulda puolestaan oli ainoa naisprofeetta lukemattomien Raamatussa mainittujen miesprofeettojen joukossa. Miriamin ainoa linkki johtoasemaan oli se, että hän oli Mooseksen ja Aaronin sisar. Kuninkaiden aikakaudella kaksi huomattavinta naista olivat Atalja ja Isebel, jotka tuskin kelpaavat hurskaan naisjohtajuuden esikuviksi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huomata, että Vanhan Testamentin aikainen naisen auktoriteetti ei ole olennaista tässä asiassa. Ensimmäinen Timoteuksen kirje ja muut epistolat tuovat esiin uuden ohjenuoran seurakuntaa – Kristuksen morsianta – varten ja kyseessä on seurakunnan hierarkiaan liittyvä asia, ei Israelin kansan tai minkään muun Vanhan Testamentin aikaisen yhteisön.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jatkuu…
Samankaltaisia väitteitä esitetään Priscillan ja Foibeen osalta. Apostolien tekojen luvussa 18 Priscilla ja Aquila esitellään uskollisina Kristuksen palvelijoina. Priscillan nimi mainitaan ensin, mikä luultavasti osoittaa, että hän oli työssä ”merkittävämpi” kuin miehensä. Priscillan ei kuitenkaan missään kohtaa sanota osallistuvan sellaiseen palvelutyöhön, joka olisi ristiriidassa 1. Tim. 2:11-14:n kanssa. Priscilla ja Aquila veivät Apolloksen kotiinsa ja he molemmat opettivat häntä selittämällä hänelle tarkemmin Jumalan Sanaa (Ap. t. 18:26).
Vaikka Foibea pidettäisiinkin virallisena ”diakonina” pelkän ”palvelijan” sijasta Roomalaiskirjeen 16:1 pohjalta, se ei tarkoita, että Foibe oli seurakunnan opettaja. ”Taitava opettamaan” on vaatimus seurakunnan vanhimmille, mutta ei seurakunnanpalvelijoille (eli UT:n diakoneille, 1. Tim. 3:1-13; Tiit. 1:6-9). Vanhimman/kaitsijan/seurakunnanpalvelijan tulee olla ”yhden vaimon mies”, ”mies jonka lapset uskovat” ja hänen on ”saavutettava kaikkien kunnioitus”. Selvästikin nämä vaatimukset asetetaan miehille. Lisäksi 1. Tim. 3:1-13 ja Tiitus 1:6-9:ssä käytetään yksistään maskuliinista pronominia viittaamaan vanhimpiin/ kaitsijoihin/ seurakunnanpalvelijoihin.
1. Tim. 2:11-14 tekee jo rakenteellaan ”syyn” aivan selväksi. Jae 13 perustelee sen, mitä Paavali väitti jakeissa 11-12. Miksi naisten ei pitäisi opettaa tai hallita miehiä? Koska "Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva. Eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn." Jumala loi ensin Aadamin ja sitten Eevan hänelle ”avuksi” ja kumppaniksi. Tämä luomisjärjestys pätee kaikkialla ihmiskunnassa, niin perheessä (Ef. 5:22-33) kuin seurakunnassakin. Koska Eeva antoi pettää itsensä, naiset eivät voi toimia pastoreina eivätkä hallita miehiä hengellisesti. Tämän takia jotkut uskovat, että naisten ei pitäisi opettaa, koska he menevät helpommin harhaan. Tämä käsitys on kuitenkin kyseenalainen. Jos naiset menevät helpommin harhaan, miksi he saisivat opettaa lapsia (jotka harhautuvat helposti) ja toisia naisia (jotka siis harhautuvat helposti)? Tätä teksti ei kuitenkaan väitä. Naisten ei tule opettaa tai hallita miehiä hengellisesti, koska Eeva antoi pettää itsensä. Siksi Jumala on antanut miehille päävastuun seurakunnan opettamisesta.
Naiset ovat erittäin hyviä vieraanvaraisuudessa, laupeuden töissä, opettamisessa ja avustamisessa. Suuri osa seurakunnan palvelutyöstä on naisten varassa. Naiset voivat seurakunnassa rukoilla ääneen ja profetoida (1. Kor. 11:5), mutta heillä ei voi olla hengellistä opetusvaltaa miehiin. Raamattu ei kiellä naisia harjoittamasta Pyhän Hengen lahjoja (1. Kor. luku 12). Naiset, yhtä lailla kuin miehetkin, on kutsuttu palvelemaan muita ja kantamaan Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23) sekä julistamaan evankeliumia uskosta osattomille (Matt. 28:18-20; Ap. t. 1:8; 1. Piet. 3:15).
Jumala on säätänyt, että vain miesten tulee palvella hengellisen opettamisen johtotehtävissä seurakunnassa. Tämä ei johdu siitä, että miehet olisivat välttämättä parempia opettajia tai että naiset olisivat huonompia tai vähemmän älykkäitä (mikä ei pidä paikkaansa). Kyse on yksinkertaisesti tavasta, jolla Jumala suunnitteli seurakunnan toimivan. Miesten tulee näyttää esimerkkiä hengellisinä johtajina – sekä elämällään että sanoillaan. Naisten tulee ottaa vähemmän hallitseva rooli. Naisia rohkaistaan opettamaan toisia naisia (Tiit. 2:3-5). Raamattu ei myöskään kiellä naisia opettamasta lapsia. Ainoa toiminta, joka naisilta kielletään, on miesten opettaminen tai hengellinen hallitseminen. Tämänhän kuuluisi loogisesti estää naisten toimiminen pastoreina/saarnaajina. Tämä ei millään muotoa tee naisista vähemmän tärkeitä, vaan pikemminkin suuntaa heidän palvelutyötään niihin asioihin, joihin Jumala on heitä varustanut.
Eiköhän tämä tullut nyt selväksi.
Ilmeisesti kun soraääniä ei kuulu.
Kerrankin.
Oli perusteellinen selvitys.
Jaksan nyt raapaista vaan pintapuolisesti.
Ylläoleva on perinteinen tulkinta oikeastaan kaikissa uskonnoissa ja syntisenä ihmiskunta on tehnyt paljon pahaa näillä sanoilla naisille ja lapsille, ei kristillistä.
Läheskään kaikista miehistä ei ole johtajiksi perheessäkään. Yhteiskunnassa ei voida hyvin, jos naiset eivät osallistu elatuksen hankkimiseen ja saa olla itsenäisiä ja tasa-arvoisia miehen kanssa. Tasa-arvo on kristillistä.
On olemassa erittäin hyviä ja 'jumalisia' naispappeja ja tosi kaameita miespappeja. Osa naisista ei tule ymmärretyksi oikein miespapin sielunhoidossa. Naiset tarvitsevat naisia opettajikseen ja miehet miehiä. Molempia tarvitaan siksi myös seurakunnassa.
Miehet nostivat papin viran herra-asemaan verrattuna lehtoreihin, diakonia virkoihin, kanttoreihin yms. nähden. (Tarpeellista auktoriteetin luomiseksi!)
Nyky tietämyksen mukaan Raamatussa olevat naispuoliset olivat arvostettuja tasa-arvoisesti ja tarpeellisina. Junia saattoi (65 %) varmuudella olla naispuolinen apostoli peräti.
Tänä päivänä ei kristillisesti voi enää olla vain miesjohtajia, muuta kuin järjestyksen vuoksi ja (auktoriteetin). Virassa sen tehtävän sopivuus ratkaisee ei nimike.
Perinteen takia antaisin miehelle etusijan järjestyksen vuoksi päänä, mutta jos nainen sopivampi tapauskohtaisesti, sitten...
Jos katolisessa kirkossa olisi aina ollut mukana nainen työssä miehen kanssa, olisi paljon vaikeampi miehen langeta pedofiliaan mm. (Ikävä kyllä ei mahdotonta molempien langeta törkeyksiin kuitenkaan.)
Samaten naimisiin kuuluisi mennä papinkin, jos ei ole estettä. Varsinaisesti naimattomuuden kestäminen on erityinen armolahja ja tarpeellinen sinänsä.
Väistäminen on järkyttävää ja hyvin loukkaavaa, sitä ei voi sallia.
Ilmeisesti Paavali on ymmärretty väärin tai jotain muuta häikkää on sanoissa, koska kirjaimellisesti toteutettuna se on väärin ja alistavaa, mikä ei ole kristillistä. (vrt. Jeesuksen toiminta eri naisten kanssa).
Vaikka Raamattumme on kokonaan Jumalan Sana, on totta, että se on vajavaisten ihmisten kirjoittama ja kopioima. Raamattu ei korvaa Jumalaa eikä ihmisen järkeä. Omia kuvitelmiaan ja uniaan siihen ei tietenkään enää lisätä rinnallekaan. Ilmoitus on päättynyt siltä osin.
Kyllä, papin virka on vain miehille.
Jos kyse on papin virasta, niin on selvää, että naisia niihin ei pantu. Olivat miehillekin niin raskaat, että eräskin tapettiin, kun kompastui kantaessaan arkkia, joka putosi maahan.
Siinähän on voinut tulla yhdenkirjaimen heitto, eli kyse ollutkin naispaReista. Siis homojutut ja pappisviehkimykset samassa jakeessa. Eikös kreikan rhooo ollut periaatteessa peee?? Tämähän saattaisi selittää kaiken! Jumankekka, mähän ratkaisin täysin tämän jutun. Julkaiskaa tutkimus, mutta provikat sitten mulle.
Kiitos tästä.